neuvoja hirvelle?

Neuvomisessa auttaisi, jos kertoisit, mitä aiot hirvenlihasta tehdä ja millaista hirvenlihaa (paistia, filettä, keittolihaa,...) sinulla on. Vielä enemmän auttaisi, jos vielä tiedettäisiin, onko liha vasasta vai vanhasta hirvestä.

Periaatteessahan hirven lihaan esim. sitkeyden osalta sopii samat ohjeet kuin vastaavanlaiseen naudanlihaankin.

Et kerro, mistä hirvenlihasi on peräisin (pakastimesta / kaupasta / suoraan metsästäjältä) ja mitä ruhonosia olet yrittänyt käyttää mihinkin ruokalajiin. Alkuperällä on merkitystä sikäli, että on hyvä tietää, onko lihoja ehditty riiputtaa/raakakypsyttää ennen kuin ne ovat joutuneet kokin käsittelyyn.

Perheessämme on käytetty parikymmentä kiloa hirvenlihaa vuodessa parinkymmenen vuoden ajan.

Kaadetun hirven ruho on yleensä saanut riippua jonkin aikaa (riippuu lämpötilasta) metsästysmajalla ennen lihoiksi pilkkomista. Kotona lajittelemme metsästysporukan arvonnassa saadut lihat niiden puhdistuksen ja leikkaamisen yhteydessä jauhettaviin, pataruuisssa pitkään haudutettaviin, käristeenä käytettäviin sekä paisteihin ja mahd. fileisiin (jos niin hyvä tuuri on arvonnassa käynyt). Pussitamme lihat pakastepusseihin. Sen jälkeen muut kuin jauhelihaksi jauhetut lihat saavat muhia (raakakypsyä) jääkaapin lämpötilassa (tai ilmoista riippuen ulkona styrox-kylmälaukussa) h-y-v-ä-n t-o-v-i-n ennen pakastamista. Pakastepusseihin etiketti ja päiväyksen ohella merkintä siitä, mikä ruhonosa on kyseessä ja onko liha vasan, nuoren aikuisen vai vanhemman eläimen lihaa.

Sulatettua lihaa voimme sitten vielä marinoida ennen ruuaksi valmistamista (valmistettavasta ruokalajista riippuen). Parhaat paistit (ja luonnollisesti myös fileet) pyrimme syömään mahdollisimman "aitoina", kokonaisina ja sellaisinaan paistettuina. Valurautapata (pohjalla nestettä) on sitkeähköksi oletettavalle paistille usein kova sana! Paistopussi korvannee sellaisen ainakin osittain, jos pataa ei satu olemaan.

Paistettavan lihan keittäminen ennen paistamista on meille tuntematon asia enkä tunne edes halua kokeilla moista!

Vanhan eläimen liha on selvästi sitkeämpää kuin nuoren. Ulko- ja kulmapaisti ovat sitkeämpää kamaa kuin sisä- ja paahtopaisti. "Kinttulihoista" ja vastaavista ruhonosista ei voi odottaa saavansa mureaa muuten kuin pitkään padassa hauduttamalla (valmistus ja tykötarpeet vaikkapa osso bucon tai burgundilaisen lihapadan tapaan, aivan kuin liha olisi nautaa).

http://www.metsastys.net/reseptit.htm
http://www.finfood.fi/finfood/liha.nsf/ws/8CC9E79BC522ED2FC2256C92004E83B3
Et varmaan ainakaan liian kauan kypsennä,en uskokkaan sitä,kyllä se vaan näin on että se tahtoo sitkeäksi jäädä vähän itse kullakin,et varmasti oo ainut,se on varsinkin aikuisen hirven liha sellaista että kypsentämisessä on otettava "kovat otteet"käytäntöön!!!Itse kypsennän valurauta padassa leivin uunissa,illalla laitan ja aamull otan pois!!!ei kenenkään aika riitä seisoa hellan ääressä koko päivää,valurautapataan vaan ja tiivis kansi niin ei kuiva yhtään ja on VARMASTI kypsää,olipa mitä ruhonosaa tahansa(kuka niitä merkkaa mistä kohtaa hirveä se liha on,hyvä ku edes vasan/aikuisen lihat pysyy erillään)!!sähkömyllyllä voi jaehaa kans niin ruuanlaittomahdollisuudet kymmenkertaistuu,sitten on valikoimaa...Mausteista hiukan,perusmausteet vain:suola,maustepippuri,valkopippuri,katajanmarja,sipuli,porkkana..nuo ainakin.Ei pidä"ylimaustaa"jos haluaa riistan maun säilyvän,niin ja liha pitää tietenkin leikata aina POIKKISYIN,

Hirvelle pyydettiin neuvoja, mutta niitä tulikin hirven paistajalle. :-)