Olen aina pitänyt TV-uutistenlukija Eva Polttilaa asiallisuuden perikuvana – eräänlaisena "feminiinisenä arvilindinä". Tänään olin kuitenkin kuulevinani hänen suustaan jonkinmoisen sammakon: Polttila puhui "Marsin maaperästä"!
Kyseessähän on luonnollisesti marsperä. Marsista on maaperälle huisin pitkä matka.
Kuuperän kanssa oltiin tekemisissä jo 1960-luvun lopulla.
Maassa olevat radiolähetys- ja vastaanottoasemat (pieniä, kannettavia laitteita lukuunottamatta) on totuttu erinäisistä teknisistä syistä maadoittamaan. Kuuhun sijoitetun radioaseman maadoittaminen olisi kuitenkin perin hankalaa, koska
a) maajohdolle tulisi mittaa peräti n. 380.000 km;
b) noin pitkän maajohdon vastus impedanssi (joka muodostuu resistanssista, induktanssista ja kapasitanssista) kasvaisi aivan liian suureksi;
c) käytännön hankaluudet maajohtoa vedettäessä olisivat aivan ilmiselvästi ylikäymättömät; ja
c) tuo johto katkeaisi omasta painostaan, olipa se mitä materiaalia tahansa ja kuinka ohut tai paksu tahansa.
Kuuhun sijoitettu radioasema täytyisi tyytyä maadoittamisen asemesta kuudoittamaan.
Mikäpäs tuo toimenpide olisi Marsissa? Marsdoitus?
Kyseessähän on luonnollisesti marsperä. Marsista on maaperälle huisin pitkä matka.
Kuuperän kanssa oltiin tekemisissä jo 1960-luvun lopulla.
Maassa olevat radiolähetys- ja vastaanottoasemat (pieniä, kannettavia laitteita lukuunottamatta) on totuttu erinäisistä teknisistä syistä maadoittamaan. Kuuhun sijoitetun radioaseman maadoittaminen olisi kuitenkin perin hankalaa, koska
a) maajohdolle tulisi mittaa peräti n. 380.000 km;
b) noin pitkän maajohdon vastus impedanssi (joka muodostuu resistanssista, induktanssista ja kapasitanssista) kasvaisi aivan liian suureksi;
c) käytännön hankaluudet maajohtoa vedettäessä olisivat aivan ilmiselvästi ylikäymättömät; ja
c) tuo johto katkeaisi omasta painostaan, olipa se mitä materiaalia tahansa ja kuinka ohut tai paksu tahansa.
Kuuhun sijoitettu radioasema täytyisi tyytyä maadoittamisen asemesta kuudoittamaan.
Mikäpäs tuo toimenpide olisi Marsissa? Marsdoitus?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Yksi pilkku puuttuu. Sen vuoksi näyttää siltä kuin olisin tavoitellut yhdyssanaa "vastusimpedanssi" ja kirjoittanut sen erilleen "vastus impedanssi". Väliin oli tarkoitus tökätä pilkku.
Aakkostetussa luettelossa lienee tapana käyttää aakkosten kirjaimia aakkosjärjestyksessä, käyttämättä samaa kirjainta kahteen kertaan.
Siis näin:
a) maajohdolle tulisi mittaa peräti n. 380.000 km;
b) noin pitkän maajohdon vastus, impedanssi (joka muodostuu resistanssista, induktanssista ja kapasitanssista) kasvaisi aivan liian suureksi;
c) käytännön hankaluudet maajohtoa vedettäessä olisivat aivan ilmiselvästi ylikäymättömät; ja
d) tuo johto katkeaisi omasta painostaan, olipa se mitä materiaalia tahansa ja kuinka ohut tai paksu tahansa.
Kielipalstalla kirjoittaessa pitäisi pitää kieli keskellä suuta!
Nuo impedanssi, resistanssi, induktanssi ja kapasitanssi ovat luonnollisestikin jokaiselle selvää pässinlihaa. Kenen tanssinopettaja on opettanut askelkuviot vielä sellaisiinkin tansseihin kuin konduktanssi, reaktanssi, admittanssi, reluktanssi ja suskeptanssi? Mitähän niitä olikaan muita?
>b) noin pitkän maajohdon vastus, impedanssi (joka
>muodostuu resistanssista, induktanssista ja
>kapasitanssista) kasvaisi aivan liian suureksi;
Uskallan väittää, että se impedanssi ei kasvaisi kovin suureksi: mielestäni se ei ole riippuvainen marsjohdon pituudesta.
>Kielipalstalla kirjoittaessa pitäisi pitää kieli >keskellä suuta!
Nyt taisi lipsahtaa vähän poskelle, vai?...
;o)
>Kenen tanssinopettaja on opettanut askelkuviot
>vielä sellaisiinkin tansseihin kuin konduktanssi,
>reaktanssi, admittanssi, reluktanssi ja
>suskeptanssi? Mitähän niitä olikaan muita?
No jos vaikka vielä substanssi, distanssi, ekvidistanssi, instanssi ja konstanssi?
> Uskallan väittää, että se impedanssi ei
> kasvaisi kovin suureksi: mielestäni se ei ole
> riippuvainen marsjohdon pituudesta.
Sinulla taitaa olla tuossa kenttäteoreettinen näkökulma.
Ajattelin tuota maajohtoa (kuun ja maan välistä yhdysjohtoa) lähinnä vain diskreettinä piirielimenä enkä siirtolinjana.
Jos johto on vaikkapa AWG 18 -paksuista kuparijohtoa (Ø 1,02 mm), on sen resistanssi luokkaa 4,27 Ω / 100 m. Jos kuusta maahan on 380.000 km, tulee tuon piuhan resistanssiksi minun nelilaskimeni mukaan noin 16,2 MΩ (megaohmia). Onko se sitten paljon vai vähän, lienee makuasia.
Jos tuon sitten välttämättä haluaa ilmaista konduktanssina, niin onkos se 61,6 nS (nanosiemensiä)?
Induktanssin ja kapasitanssin määrittelyt menevät tässä tapauksessa niin kompleksisen imaginaariselle tasolle, että jäävät minulta laskematta. Menee insinööritieteiden puolelle – minä niistä mitään ymmärrä!
Marsjohdon kohdalla olen reluktantti laskemaan edes resistanssia.
Olin laskevinani, että jos tuollainen 380.000 km:n pituinen "maajohto" tehtäisiin kuparilangasta koko AWG 18 (Ø 1,02 mm), niin kuparia tarvittaisiin 310,5 kuutiometriä. Ominaispainolla 8,9 laskien tuon kuparimäärän painoksi (maan lähivetovoimakentässä) saadaan noin 2.760 tonnia.
Vaikka maan vetovoima heikkeneekin tuolla ulompana, niin ei se millin vahvuinen kuparilanka maan ja kuun välillä ihan taitaisi kestää omaa painoaan.
Aika järeä kantoraketti tarvittaisiin myös tuon piuhakelan lähettämiseen kohti kuuta. Käytännön ongelmat olisivat tosiaan mittavia!
Eikös tuollekin kuparille olisi parempaa käyttöä?
Poikani tekee uistimia.
Tai kuparista rikkiä (Cu => S).
Mitenkäs kuparinen veturi?
"Vaskesta varsa ja höyrystä henki
ja kiskoilla kengitetty.
Sillä on monen mamman poika
reissulle kuljetettu."
Jotenkin tuohon tapaan laulettiin koulussa silloin joskus, kun rautatieromantiikkakin kelpasi vielä teemaksi musiikinopetukseen.
"Moon-hopping to Mars" mainitsi The Economist artikkelissa 15.1.2004.
Tultiinko siis Marsin kuuperälle?