Moikka kaikille,
tässä hieman omia taustoja ja jokunen kysymyskin palstan lukijoille:
Olen kolmekymppinen mies ja kärsinyt ylipainosta koko pienen ikäni. Viisivuotiaana mut passitettiin kuukausittaisiin lekurintarkastuksiin ja sitä jatkui aina rippikouluikään asti. Joskus olin pari viikkoa osastollakin tarkkailtavana, mutta käytännössä katsoen ilman tuloksia. Koko tuon ajan ja myöhemminkin paino vaan kasvoi ja kasvoi...
'Vuorenhuippu' oli viimevuosituhannella, tarkemmin sanottuna '97 tammikuussa ja vaaka näytti hulppeat 170kg (pituutta on suotu 178cm). Tuosta tiputin muutamassa kuukaudessa jokusen kymmentä kiloa ja homma tyssäsi lähisukulaisen poismenoon.
Muutamat vuodet tasapainoiltiin, kunnes reilu vuosi sitten, joulukuussa '02, iski uusi into vaa'an vilkuttaessa 144kg. Tuosta tasaisesti tiputtaen ollaan nyt lukemassa 91kg, eli vuoden aikana tiputin 50kg.
Tarkoituksena olisi saada paino tuonne kahdeksankympin tienoille - luuviululta en halua näyttää, kun en ole ikinä mikään soukka poika ollutkaan. Moni varmaan ajattelee, että kuka tahansa tiputtaa painoa, mutta sen hallinta on vaikeaa. Totta, mutta uskon jo läksyni oppineen ;)
Vähitellen tavoitepainon lähestyessä on ruvennut mietityttämään mikä olisi se oikea 'ylläpitokuuri'. Joskus ammoisina aikoina tuli testailtua Atkinsia, mutta olin tuolloin turhan nuori (lue: kouluruokailut, joku muu laittoi safkat jne.) ja kokeilu jäikin yhden kesäloman mittaiseksi. Tarkoituksena olisi rutistaa viimeiset reilu kymmenen kiloa ko. kuurilla ja sen jälkeen katsoa kuinka paljon oma kroppa sietää hiilareita balanssia haettaessa.
Viimeisen vuoden aikana on jatkuvasti menty painossa alas päin, tietenkin rytmi on vaihdellut. Viimeiset kymmenen kiloa tipahti reilussa parissa kuukaudessa, kun taas alkukesästä marraskuulle ei päästy paljottakaan parempaan tulokseen. Tärkeää on kuitenkin uskoa siihen, että paino tippuu kun ei syö liikaa =)
Jos nyt menneitä vielä kaivellaan, niin todettakoon, että olen ollut uskomattoman hyvässä asemassa - ikinä en ole kokenut mitenkään tulleeni syrjityksi tai kiusatuksi. Vaimonikin rakastui muhun sopivassa välissä - kun kiloja oli vielä sata ja nelkyt, eikä hän edes tiennyt että olin jo tiukasti laihiksella, eli tuoltakaan suunnasta ei ole ikinä painostusta tullut. Ennemmin nyt on viime aikoina kuulunut eri tahoilta kommentteja, ettet saa enää laihduttaa ;) Yhteenvetona vois todeta, että eipä tuo ylipaino ole haitannut, enkä voi sanoa, että olo olisi mitenkään kummoisempi kuin vuosi sitten, mutta vaikkapa vaateostoksilla käynti on Juhlaa =)) No, enpä voi väittää ettenkö pitäisi nykyisestä habituksestani enemmän ;)
Jaapa jaa ja juupa juu, siinä tarinaa ja jos jollekin tuli kysymyksiä mieleen, niin antaa palaa. Yritän joskus lähitulevaisuudessa kommentoida fiiliksiä Atkinsin käyttämisestä ja miltä tulokset näyttävät. Tarkoituksena on aloittaa tuo vasta parin viikon kuluttua, joten kuukauden päästä olen jo varmaan asian suhteen viisaampi.
Lopuksi vielä lupaamiani kysymyksiä:
-nimim. Atkinssi, mikä on sun alku- ja loppupaino, sekä millaisesta ajanjaksosta puhutaan?
-onko kenelläkään kokemusta ihoa 'kiinteyttävistä' rasvoista? Löysää nahkaa olis kiva vähän jelpata - menee se toivottavasti ajan myötä, mutta pikku boosti ei olis pahitteeksi.
tässä hieman omia taustoja ja jokunen kysymyskin palstan lukijoille:
Olen kolmekymppinen mies ja kärsinyt ylipainosta koko pienen ikäni. Viisivuotiaana mut passitettiin kuukausittaisiin lekurintarkastuksiin ja sitä jatkui aina rippikouluikään asti. Joskus olin pari viikkoa osastollakin tarkkailtavana, mutta käytännössä katsoen ilman tuloksia. Koko tuon ajan ja myöhemminkin paino vaan kasvoi ja kasvoi...
'Vuorenhuippu' oli viimevuosituhannella, tarkemmin sanottuna '97 tammikuussa ja vaaka näytti hulppeat 170kg (pituutta on suotu 178cm). Tuosta tiputin muutamassa kuukaudessa jokusen kymmentä kiloa ja homma tyssäsi lähisukulaisen poismenoon.
Muutamat vuodet tasapainoiltiin, kunnes reilu vuosi sitten, joulukuussa '02, iski uusi into vaa'an vilkuttaessa 144kg. Tuosta tasaisesti tiputtaen ollaan nyt lukemassa 91kg, eli vuoden aikana tiputin 50kg.
Tarkoituksena olisi saada paino tuonne kahdeksankympin tienoille - luuviululta en halua näyttää, kun en ole ikinä mikään soukka poika ollutkaan. Moni varmaan ajattelee, että kuka tahansa tiputtaa painoa, mutta sen hallinta on vaikeaa. Totta, mutta uskon jo läksyni oppineen ;)
Vähitellen tavoitepainon lähestyessä on ruvennut mietityttämään mikä olisi se oikea 'ylläpitokuuri'. Joskus ammoisina aikoina tuli testailtua Atkinsia, mutta olin tuolloin turhan nuori (lue: kouluruokailut, joku muu laittoi safkat jne.) ja kokeilu jäikin yhden kesäloman mittaiseksi. Tarkoituksena olisi rutistaa viimeiset reilu kymmenen kiloa ko. kuurilla ja sen jälkeen katsoa kuinka paljon oma kroppa sietää hiilareita balanssia haettaessa.
Viimeisen vuoden aikana on jatkuvasti menty painossa alas päin, tietenkin rytmi on vaihdellut. Viimeiset kymmenen kiloa tipahti reilussa parissa kuukaudessa, kun taas alkukesästä marraskuulle ei päästy paljottakaan parempaan tulokseen. Tärkeää on kuitenkin uskoa siihen, että paino tippuu kun ei syö liikaa =)
Jos nyt menneitä vielä kaivellaan, niin todettakoon, että olen ollut uskomattoman hyvässä asemassa - ikinä en ole kokenut mitenkään tulleeni syrjityksi tai kiusatuksi. Vaimonikin rakastui muhun sopivassa välissä - kun kiloja oli vielä sata ja nelkyt, eikä hän edes tiennyt että olin jo tiukasti laihiksella, eli tuoltakaan suunnasta ei ole ikinä painostusta tullut. Ennemmin nyt on viime aikoina kuulunut eri tahoilta kommentteja, ettet saa enää laihduttaa ;) Yhteenvetona vois todeta, että eipä tuo ylipaino ole haitannut, enkä voi sanoa, että olo olisi mitenkään kummoisempi kuin vuosi sitten, mutta vaikkapa vaateostoksilla käynti on Juhlaa =)) No, enpä voi väittää ettenkö pitäisi nykyisestä habituksestani enemmän ;)
Jaapa jaa ja juupa juu, siinä tarinaa ja jos jollekin tuli kysymyksiä mieleen, niin antaa palaa. Yritän joskus lähitulevaisuudessa kommentoida fiiliksiä Atkinsin käyttämisestä ja miltä tulokset näyttävät. Tarkoituksena on aloittaa tuo vasta parin viikon kuluttua, joten kuukauden päästä olen jo varmaan asian suhteen viisaampi.
Lopuksi vielä lupaamiani kysymyksiä:
-nimim. Atkinssi, mikä on sun alku- ja loppupaino, sekä millaisesta ajanjaksosta puhutaan?
-onko kenelläkään kokemusta ihoa 'kiinteyttävistä' rasvoista? Löysää nahkaa olis kiva vähän jelpata - menee se toivottavasti ajan myötä, mutta pikku boosti ei olis pahitteeksi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
On hyviä kokemuksia kiinteyttävistä rasvoista. Auttoi ainakin mun vatsanahkaani lähes silmissä. Ehkä nahka olis muutenkin palautunu, mutta ei varmaan noin nopeesti. Vaikee sanoo, olisko ...
Olet laihtunut älyttömästi ja suunta on oikea. Miksi nyt vaihdat tyyliä? Itse koen asian niin, etten halua sitoutua mihinkään dieettiin vaan syödä sitä mitä missäkin maankolkassa ja tilanteessa on tarjolla.
Tuo atkinsiin liittyvä kvasitieteellinen protskuista vaahtoaminen on näin kemistin näkökulmasta ihan älytöntä. Proteiinien saantihan ei ole ongelma vaikka söisi pelkkiä kasviksia, viljaa ja perunaa, sillä noissakin on aminohappoja, joiden ketjut täydentävät toisiaan kun syö monipuolisesti. On siis ihan kukkua että pitäisi ainakaan protskujen takia syödä valmiita pitkiä aminohappoketjuja, eli lihaa, maitoa jne. Elimistöhän pilkkoo ne joka tapauksessa.
Hienoa Timse, mahtava pudotus, suuret onnittelut!!! :):):)
Itsekin ois tarkotus pudottaa 50 kiloa vuodessa, 30 on jo pudonnut ja heinäkuuhun asti on aikaa. Muakin on askarruttanut se että miten saa roikkuvaa nahkaa hoidettua - voisitko Satu kertoa nimeltä jonkun hyvän kiinteyttävän voiteen? Tai useammankin jos tiedät, niin voin yrittää etsiä jotain niistä voiteista? Tuntuu jotenkin sekavalta viidakolta lähteä summamutikassa ostamaan jotain, kun en ole koskaan käyttänyt mitään kiinteyttäviä voiteita. Mahtaakohan ne voiteet auttaa myös rintoihin? Paljonko muuten itse laihduit ja missä ajassa?
Lähtöpaino oli tarkasti 99,8 himan vaa'assa lokakuun puolivälissä, ja nyt n. 87 kg. Nyt mennään sellasta kilo viikossa tahtia. Tavoite olis n. 80 kg, oon saman pituinen kun sä, eli 178.
Älä usko noita kaikkitietäviä, vaan lampsi kir kirjakauppaan ja osta Antti Heikkilän kirja tai Atkinssin kirja ja lue ajatuksella läpi niin tiedät missä mennään.
Atkins on erittäin terveellinen tapa laihduttaa, suosittelen.
Kiitos vastauksestasi,
Heikkilän kirja löytyy hyllystä ja on se luettukin ;)
Atkinssia löytyy pari kappaletta, olleet jo seitkytluvulla, eli varmaan ekoja suomenkielisiä painoksia. Tuttu juttu siinä mielessä ja siksi tuota voisikin pitkästä aikaa kokeilla. Kyse ei ole niinkään minkään dieetin löytämisestä, vaan itselle passelin ruokavalion kehittämisestä loppuelämäksi.
Eikös se atkinssi ole jo sen ruokavalion valmiiksi kehittäny? Jos atkinssille alat niin ei siinä ole mitään kehitettävää. Sen kun noudattaa ohjeita. Kehittämisellä voi saada vain munuaisvaurioita.
Toinen juttu taitaakin olla, että kuka haluaa loppuelämänsä olla jonku toisen kehittämällä ruokavaliolla.
mä oli jo valmis vaikka uhraan terveyteni laihtuakseni kun oon tästä atkinssista hiukan lukenu ja täällä kuulostellu ihmisten kokemuksia.
mutta, eihä tuo nyt mikään ihmedieetti ookkaan!
0,9 kg laskin sun ka viikkopudotukseksi ja senhän saa aikaan millä dieetillä hyväjään.
kaikki tääl vaan huutele kuin eka viikolla tippuu läjäpäin ja sitt ei muisteta kertookaan muita tuloksii.
kyll mä taidan sittenkin vaan kaivaa noi kaloritaulukot esiin. on se vähän edullisempaakin kun ei mun rahat riitä tommosiin ruokiin, pakko ostaa mitä tarjoukses sattuu oleen.
ja ei tarvi sit miettii että jos tuleekin vaik vuoden päästä joku tutkimus jossa kerrotaan ett oon dieettaamalla tuominnu ittelleni jonku riskin.
siihen nähden toi on aika hyvin että söin aivan mitä sattui ( chipsejä, limpsaa, suklaata, perunaa, pastaa, tortilloja yms.) joulukuun alkupuolelta Uuteen Vuoteen asti eikä tullut kuin 2 kg lisää sinä aikana.
Joten nyt taas mennään tiukemmalla linjalla. Onneksi närästykseni muistutti palaamaan vikkelästi takaisin ruotuun. :)
Jos olisin koko vuodenvaihteen pitänyt ruokavaliosta kiinni niin varmasti olisi aivan eri lukema vaa'assa, mutta ihmisluonto on välillä omituinen.
kyllä sitä retkahtaa muutkin, se on se ihmisluonto.
itse valitsen dieetin jossa saan antaa pikkupaheilleni säällisesti periksi, muuten ne himot voi kasvaa tuolla tavalla hallitsemattomiksi että tulee retkahdus.