Kaltoinkohdeltuja lapsia, naisia ja vanhuksia hoidetaan, huolletaan ja hyysätään. On apua tarjoavia järjestöjä ja tukipalveluja ja vaikka mitä helpotusta. Ja kun lapsena koetusta huonosta kohtelusta koituu ongelmia myöhemmin, psykologien ja psykiatrien kolleegiot ovat kilvan ymmärtämässä. Samoin, jos naista on kohdeltu huonosti, tai jos vanhusta on sorrettu.
Kukahan seisoisi tavallisen miehen puolella? Sellaisen jolla oli ihan tavallinen lapsuus, jolla on hyvä vaimo ja kenties ihan mukavat muksut. Hyvä koulutus ja ystävien kehuja ja vaikka mitä muuta, mutta joka silti jätetään työelämässä sivusta katsojaksi. Tai joka jossain muussa kisassa potkitaan syrjään. Siinä menee muukin hyvä elämästä helpolla, mutta mies on ainoa, jonka pitää pysyä omilla tolpillaan vaikka verottaja, työnantaja, asiakkaat, muija, vanhemmat, mukulat tai vaikka puolustusvoimat pudottelisi rautaromua niskaan.
Kylmä tosiasia on, että mieskään ei kestä loputtomiin. Ja kun ei kestä, eikä voi myöntää epäonnistumistaan miehen virassa, niin sitten juodaan viinaa, piestään muija ja jätetään muksut ostarille oman onnensa nojaan. Mutta missä on ymmärtäjä, tukija ja auttaja? No... onhan se oikeudessa tienkin. Kun oikein osaa esitellä lieventäviä asianhaaroja, lautamiehet ja tuomari voivat päästää vähän vähemmällä...
Mikä tasa-arvo se sellainen on, että kakarat saavat oikein luvan kanssa rellestää, muijat syyttää, parjata ja herjata ja myöhemmässä keski-iässä olevat vanhat parrat kiristää elinehtojen peukaloruuvia? Jos on tavallinen mies pistetty ahtaalle, niin perustettakoon tukiverkko tai tehtäköön muittenkin elämästä vittumaista. Talousrikolliset lentokenttätalkoisiin, muijille Johanna-työ teemanaan parjaamaton linja ja muksuille pakollinen partio. Tai mikä tahansa jonka nyt vilpittömästi uskotaan opettavan vastuuseen.
Silloin sotien jälkeiseltä ajalta 80-luvulle, kun tavallisilla miehillä oli jonkin sortin poliittista painoarvoa, elettiin hyvinvoinnin aikaa. En edes kiistä etteikö silloinkin ongelmia olisi, mutta se on se aika, joka nyt nähdään hyvänä aikana. Nyt on pääoma- ja akkavallan myötä palattu selkäänpuukottamisen yhteiskuntaan.
On siis aika perustaa miesten porukka, joka pitäytyy perinteisissä miehisissä hyveissä: rehellisyydessä, vallanpidossa ja hyvän tavoittelussa. Vanha kunnon patriarkaatti täällä tarvitaan. Sellainen jossa vanhat ja viisaat päättävät. Ei teinityttöjen perässä juoksevat keski-ikääntyvät ruotsalaisperheiden naiset.
Kukahan seisoisi tavallisen miehen puolella? Sellaisen jolla oli ihan tavallinen lapsuus, jolla on hyvä vaimo ja kenties ihan mukavat muksut. Hyvä koulutus ja ystävien kehuja ja vaikka mitä muuta, mutta joka silti jätetään työelämässä sivusta katsojaksi. Tai joka jossain muussa kisassa potkitaan syrjään. Siinä menee muukin hyvä elämästä helpolla, mutta mies on ainoa, jonka pitää pysyä omilla tolpillaan vaikka verottaja, työnantaja, asiakkaat, muija, vanhemmat, mukulat tai vaikka puolustusvoimat pudottelisi rautaromua niskaan.
Kylmä tosiasia on, että mieskään ei kestä loputtomiin. Ja kun ei kestä, eikä voi myöntää epäonnistumistaan miehen virassa, niin sitten juodaan viinaa, piestään muija ja jätetään muksut ostarille oman onnensa nojaan. Mutta missä on ymmärtäjä, tukija ja auttaja? No... onhan se oikeudessa tienkin. Kun oikein osaa esitellä lieventäviä asianhaaroja, lautamiehet ja tuomari voivat päästää vähän vähemmällä...
Mikä tasa-arvo se sellainen on, että kakarat saavat oikein luvan kanssa rellestää, muijat syyttää, parjata ja herjata ja myöhemmässä keski-iässä olevat vanhat parrat kiristää elinehtojen peukaloruuvia? Jos on tavallinen mies pistetty ahtaalle, niin perustettakoon tukiverkko tai tehtäköön muittenkin elämästä vittumaista. Talousrikolliset lentokenttätalkoisiin, muijille Johanna-työ teemanaan parjaamaton linja ja muksuille pakollinen partio. Tai mikä tahansa jonka nyt vilpittömästi uskotaan opettavan vastuuseen.
Silloin sotien jälkeiseltä ajalta 80-luvulle, kun tavallisilla miehillä oli jonkin sortin poliittista painoarvoa, elettiin hyvinvoinnin aikaa. En edes kiistä etteikö silloinkin ongelmia olisi, mutta se on se aika, joka nyt nähdään hyvänä aikana. Nyt on pääoma- ja akkavallan myötä palattu selkäänpuukottamisen yhteiskuntaan.
On siis aika perustaa miesten porukka, joka pitäytyy perinteisissä miehisissä hyveissä: rehellisyydessä, vallanpidossa ja hyvän tavoittelussa. Vanha kunnon patriarkaatti täällä tarvitaan. Sellainen jossa vanhat ja viisaat päättävät. Ei teinityttöjen perässä juoksevat keski-ikääntyvät ruotsalaisperheiden naiset.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.