Olen yrittänyt saada nelivuotiastamme syömään lihapullia, joissa on pikkuisen sipulia. Ei onnistu. Mikä olisi hyvä tapa saada lapsi tottumaan sipulin makuun. Ainakin sipulia kannattaa kuullottaa mahdollisimman pitkään jotta siitä tulee makeaa.
Sipuli
epätoivoinen
204639
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kokeilepa keitettyä sipulia kuullotetun sijasta. Keitettynä sipuli on niin pehmeää, mietoa ja huomaamatonta, että meillä ainakin lapset pitävät lihapullista, joissa on keitettyä sipulia, vaikka he muuten sipulia inhoavatkin.
Älä ainakaan tee siitä numeroa. Koeta saada se sipuli paremmin piiloon niissä lihapullissa (niin hienoksi kuin vaan voit saada). Lapsi saattaa sitten unohtaa koko jutun eikä jonkun ajan päästä muistakaan inhoavansa sitä.
maustehyllystä. Sitä lisäät mureketaikinaan oikean sipulin sijaan ensin ja jatkossa voit yrittää laittaa tosi pieneksi pilkottua sipulia. Käytä vaikka nopeasti pannussa että tulee läpikuultavaa(pehmentää makua) ja lisää se taikinaan hieman jäähtyneenä.Kyllä se siitä pikku hiljaa,toivotaan.
Muistelen mutsin raastaneen sipulin ennen mureketaikinaan lisäämistä, jos oli tulossa kranttuja ruokailijoita. Itkettää, mutta onpahan huomaamatonta. Aloita pienistä määristä.
miten toiset lapset ja olenpa kuullut muutamista aikuisistakin huomaavat tuon sipulin ruuassa,vaikka eihän se kypsyttyään edes juurikaan maistu voimakkaalle ainakaan.Meillä onneksi kaikki lapset osaavat syödä sipulia en edes muista että olisivat missään vaiheessa sitä edes noteeranneet.Nyt 11v ja 7v syövät jo esim. nakkarilla raakaa sipulia mausteena.
Itse olen suuri sipulin ystävä ja joskus taka vuosina tuli käytettyä sipulia ylettömiä määriä ruuan valmistuksessa.
Mutta heräsi kysymys;Miksi ne lapset on pakko saada syömään sitä sipulia?
mut on helpompaa jos kaikki söisivät samaa ruokaa ja sipulin ystävänä tiedätkin, että moni ruoka,jos on tottunut, ei maistu oikealta ilman sitä...tottahan siitä varmaan sitten luovutaan jos lapsen suu ei totu...
Hyvä pointti!
Enpäs yhtään miettinyt asiaa siltä kannalta,että on helpompaa jos kaikki syövät samaa ruokaa,niinkuin minäkin itseäni saakeli älykkäänä pidän.
Itsekin inhosin sipulia ainakin koko ala-aste iän ja varmaan myöhemmäksikin asti.Mutta parin kympin ikäisenä koin herätyksen,jopa kaveri on joskus nauranut tapaani syödä sipulia hampurilaisella ym. maustettuna.
jos teet itse lihapullat ni voi laittaa sipulijauhoa,(mut ihmettelen vaan että miksi tarvii syödä sipulia?)
Meillä kans 4 vuotias ei suostunut syömään makaroonilaatikkoa jossa oli sipulia.Laitoin tehosekoittimen silppurilla ihan pieneksi ja ruskistin sen sitten.Valmiissa ruuassa ei edes huomannut sipulia ja kehuipa vielä kuin hyvää ruoka oli.....
Miksi sitä sipulia pitää syödä? Tätä on kysynyt jo joku muukin.
Joillakin sipuli, vaikka sitä olisi ruoassa kuinka vähän, maistuu suussa vähintäänkin koko loppupäivän. Esim. isälläni on kuulema ollut tämä vaiva lapsena ja nuorena.
Minä tykkäisin kyllä sipulin mausta, eikä se maku yleensä jää "kuplimaan" syönnin jälkeen suuhun, mutta se sipuli kuplii mahassani sen verran ikävästi, että valitsen mieluummin sipulittoman ruoan.
kaikesta ei tarvi pitää,mutta kaikkea(siis ns.perusruokaa/makuja)pitäisi oppia syömään..tämä mm.siksi,että koko perhe voisi syödä samaa ruokaa ja ettei lapsista tulisi nirsoja;ei ole kiva kun nämä hellanteltut eivät sitten suostu syömään kyläpaikoissa ja myöhemmin koulussa tarjottuja ruokia..
Miksi lapsen pitäisi syödä sipulia, jos ei tykkää???
Sipuli aiheuttaa aralla vatsalle paljon ilmavaivoja.
minkä ikäinen lapsi tahansa saattaa ottaa tyylin"en tykkää" ruuasta kuin ruuasta,niin siksipä tää tuputus että me äidit tietäisimme että eikö lapsi todella tykkää ja että myös saisimme tietoomme mahdolliset allergiat ja muut sopimattomuudet....nimim.kokemusta on..
...ainakin meillä muksut ottivat mallia muista lapsista. Yks kaks alkoi "en syö sipulia, en syö tomaattia, en syö ... "-kausi. Hyvin nopeasti selvisi, että lasten parhaat kaveritkaan eivät syöneet. Joten lasten kitistessä sipulista totesin vain, että "vai niin" ja laitoin sipulin soseutettuna ruokiin. Hyvin meni sapuska alas. Kun sitten myöhemmin sipulit ilmaantuivat ruokiin taas pieninä paloina ja alkoi sama kitinä, ilmoitin lasten syöneen hyvällä halulla sipulia joka ainoa päivä, joten pulinat pois.
Koska kaikkea ei voi olla tekemättä vain siksi, ettei "tykkää". Jos lapset saavat valita kaiken ruokansa, niin meillä syötäisiin vain muusia ja ranskalaisia ja patonkia pekonin kanssa. Terve lapsi voi jättää aterian väliin, jos ei maistu, eikä taatusti kärsi siitä.
Itse olen opettanut lapseni syömään pienestä pitäen sipulia.Tyttäreni,kohta 16-vuotias syö joka päivä leivän päällä sipulia tomaatin,kalkkunan ja salaatinlehden kanssa.
Lastenlapsille olen tarjonnut heti hampaiden tulon jälkeen pieniä sipulikuutioita.Ja aina kun 1v2kk:tta oleva tyttäreni tyttö tulee ja istumme
pöydässä,hän haluaa taas hiukan maistaa sipulia.
"Mitä isot edellä,sitä pienet perässä!"
3v tyttärelleni sai kerran raa´an sipulin palan kun oli sitä pyytänyt, ja laittoi suuhunsa. No tästä seurasi melkonen sipuli kammo! Itse rakastan sipulia enkä sitä jättänyt ruasta pois, vähensin jonkin verran tai silppusin huomaamattoman pieneksi, ettei sen olemassaoloa huomannut. Kerran jätin kokonaan sipulin pois ja lapseni huomasi että lihapullat ilman sipulia eivät maistuneet miltään. Jossain vaiheessa keskustelimme siitä että paistettu ja keitetty sipuli on ihan eri asia jne, loppujen lopuksi vastasin kysymykseen onko tässä sipulia että ei ole, siinä on onionia, ja tähän halpaan hän meni eikä sen jälkeen ole ollut mitään ongelmaa. Ongelmasi korjaantuu varmasti ajan kanssa, kunhan muistat ettei asiasta saa tehdä isoa numeroa eikä kehitellä joka päivälle eri kikkoja =)muttei kuitenkaan periksi saa antaa.
Tämä tovottavasti vielä auttaa vaikka aikaa on kulunut:Oletko kokeillut ensin varovasti sipulijauhetta ja sitten ihan pieneksi hakattua sipulia-rouhetta?