OPISKELU JA MASENNUS

Itselläni oli vastaavaa jne. Minulla oli kilpirauhasen vajaatoiminta, ja se laukaisi masennuksen. Mutta tämä oli minulla syynä.
Mene lääkäriin heti. Hän määrää masennuslääkettä. Ole pois koulusta ainakin pari viikkoa, kun aloitat lääkkeen syönnin.
Opisekelu alkaa sujumaan, kun lääkitys on kohdallaan jne.

Eipä juuri mitenkään, kokemusta on. Mene lääkärille ja sitä kautta psykiatrille, niin johan rupeaa auttamaan. Itse pidin odotin kolme vuotta ennen kuin jaksoin toimia.

lekuriin tosiaankin ja sairaslomalle. takaisin opintoihin vasta kun olet levänneempi ja terveempi.

Menet toiselle lääkärille ja vaikka väkisin yrität vääntää itkua ja näyttää siltä, että olet oikeasti avun tarpeessa. Itselläni on ollut samankaltaista kohtelua, koska osaan peittää masennukseni erittäin hyvin, ja minua ei meinata uskoa.

Sinun on nyt SAATAVA apua ja pian, ennen kuin olet oikeasti siinä tilanteessa, että harkitset itsemurhaiskua tai ihan vaan itsemurhaa. Tilasi voi pahentua hyvinkin nopeasti, kokemuksesta voin sanoa...

Ja niin... Et sinä jaksa opiskella, jos tuolta tuntuu. Eikä kannata. Niinpä ehdottaisin, että mikäli mitenkään mahdollista, ilmoittaudut yksinkertaisesti poissaolevaksi. Otat vapaata ja jatkat, kun jaksat ja tahdot.

Kyllä sinä löydät jonkun, joka tajuaa, että olet tosissasi, ja opiskelu ei sinulta nyt luonnistu.
Elämäsi on saatava nyt ensin kuntoon, kaikki muu tule vasta kaukana perässä.

Voimia! Ole rohkea ja pidä pintasi avunsaamistaistelussa! *halii*

Ilmeisesti lääkäri ei sinua auta. Hyvä kun olet yrittänyt ottaa sitä kautta yhteyttä ja loistavaa kun vielä jaksat toimia selvittääksesi asiaa :)
Nyt on kuitenkin eräs mahdollisuus, pyydät terveydenhoitajalta lähetteen suoraan oman kaupungin nuorisopsykologille. Joka kaupunki tarjoaa nuorisopsykiatrisia palveluita. Ota selvää niistä esim. netistä tai soita terveyskeskukseen. Ja kysy sieltä miten toimia. Terveyskeskuslääkäri ei ehkä ymmärrä asian laatua. Masennusta ei voida huomata ulospäin. Itsellänikään ei huomattu että olen maanisdepressiivinen koska sillä hetkellä saattui menemään "hyvin". Olo oli kuin hullulla kun psykologi sanoi etten näytä vaikuta lainkaan masentuneelta. Tsemppiä ja jaksamista.

Muista että koulu on juuri se asia joka pitää sinut ihmisten kirjoissa. Ilman koulua luisut siihen mustaan kuiluun jota vastaan kamppailet hakiessasi apua. Älä jätä koulua kesken. Vaikka se venähtäisi käy koulusi loppuun! Älä pidä viikkoja lomaa koulusta, koska silloin on pienempi kynnys pitää vähän "lisää" lomaa. Vaikka itkettää kouluun meno ja tuntuu että kuolet siellä niin mene silti. Niin kauheaa kuin se onkin niin paras tie paranemiseen.

Elämä voittaa lopulta, mutta hampaat irvessä pitää yrittää. Masennus on kamalaa.

Moi Angelina18!

Kävin itse just tänään lääkärissä kyseisen vaivan takia. Mä oon varmaan valinnut alani väärin, sillä joistain kursseista olen ihan pihalla, vaikka käynkin tunneilla...
Poissaoloja on mullekin kertynyt, mutta syystä tai toisesta.

Koita miettiä, onko juuri se koulu, jota käyt sua varten? Voisitko keksiä jonkin muun paikan, joka kiinnostas enemmän! se vaikuttaa motivaatioon heti! Puhu asioistasi, se myös helpottaa.

aurinkoa ja voimia sulle!!!

Ensinnäkin neuvoisin sinua menemään heti lääkärille ja kertomaan tunteistasi. Psykologin/Psykiatrin juttusille on kuulemma melko vaikea päästä pitkien jonojen vuoksi. Jos mielessäsi on joskus liikkunut itsetuhoisiakin ajatuksia masennuksesi takia, niin se kannattaa ehdottomasti kertoa lääkärille, sillä siten pääset todennäköisesti jonon ohi heti saamaan apua.

Lääkkeistä sanoisin sen verran oman kokemukseni perusteella, että minä en niitä sinuna ensimmäisenä alkaisi popsimaan vaan kävisin aluksi juttelemassa terapiassa ja lisäisin liikuntaa (siitä saa endorfiinia, joka auttaa hyvän mielen saamiseen) ja harrastaisin myös itsesuggestiota (esim. minä osaan ja voin ja voitan tämän masennuksen ja olen joskus vielä onnellinen) ja ajattelisin mielessäni kaikenlaisia positiivisia asioita. Aluksi se on hankalaa mutta yksi askel kerrallaan se voi onnistua.

Itse kärsin masennuksesta noin 7 vuotta ja olen nyt vasta 22 . Kävin noin vuosi sitten niin alamaissa, että vietin yön teho-osastolla elämää kunnioittamattoman tekoni takia.
Minä kävin siis todella pohjalla ennen kuin haluni selvitä masennuksesta pääsi valloilleen.
Söin aluksi noin kuukauden jotain pillereitä, mutta tulin siihen tulokseen että haluan selvitä luonnonmukaisemmin keinoin. Ja niin selvisinkin ja nyt olen onnellisempi kuin pitkiin aikoihin!

Olin muuten samassa tilanteessa, että kursseista tuli arvosanoiksi vain 1-2. Pääasia oli kuitenkin että pääsin kursseista läpi ettei opintotukea lakkautettu, sillä arvosanojahan voi aina myöhemmin korottaa.
Minä masennuksesta huolimatta käynyt pitkään koulussa ja töissä, ja se on ehkä venyttänyt masennukseni kestoa. Toisaalta on myös ollut hyvä että olen käynyt ihmisten ilmoilla masennuksesta huolimatta, sillä paluu normaaliin elämään olisi ollut varmastikin hankalaa, jos olisin ottanut kunnon sairaslomat.

Suosittelisinkin sinulle sellaista että et jätä koulun käyntiä, vaan teet siellä vain sen verran kursseja kuin jaksat edes noin 10 opintoviikkoa ja annat aikaa itsellesi koitat urheilla ja käydä purkamassa asioita terapiassa, miettiä kaikkea positiivista mitä sinulla on elämässäsi. Ennen kaikkea yritä uskoa siihen että kyllä siellä synkän tunnelinkin päässä se valo alkaa joskus häämöttää kunhan vain jaksat uskoa siihen.

Tsemppiä ja aurinkoa kevääseesi!

(P.S Jos mikään ei oikein auta niin sitten kannattaa ajatella jo niitä pillereitäkin..)