Mikä on oikea ruotsinkielinen termi kuvaamaan ruotsissa asuvia ihmisiä? Onko se svealändare vai mikä?
Svensk ei kelpaa, koska se ei kata muualta muuttaneita eikä vähemmistöjä. Entä mikä olisi vastaava termi amerikkalaisille?
Svensk ei kelpaa, koska se ei kata muualta muuttaneita eikä vähemmistöjä. Entä mikä olisi vastaava termi amerikkalaisille?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kun en päässyt pitkän välimatkan takia Kalmarin Unionille, niin kysäisinpä asiaa kavereilta Esson baarissa.
Svealand ei ole nykyisen Ruotsin alueen kannalta riittävän kattava ilmaus - jääväthän siinä Götaland ja Norrland pahasti ulkopuolelle!
Etelästä pohjoiseen:
Götaland
Bahusia (Bohuslän)
Blechingia (Blekinge)
Dalia (Dalsland)
Gotlandia (Gotland)
Hallandia (Halland)
Scania (Skåne)
Smalandia (Småland)
Oelandia (Öland)
Ostrogothia (Östergötland)
Westrogothia (Västergötland)
Svealand
Dalecarlia (Dalarna)
Nericia (Närke)
Sudermannia (Södermanland)
Uplandia (Uppland)
Wermelandia (Värmland)
Westmannia (Västmanland)
Norrland
Angermannia (Ångermanland)
Gestricia (Gästrikland)
Helsingia (Häldingland)
Herdalia (Härjedalen)
Jemtia (Jämtland)
Lapponia (Lappland)
Medelpadia (Medelpad)
Westrobothnia (Västerbotten)
Taitaa noista tuo lakkaliköörimaakunta Lapponia olla enempi nykyisen Suomen puolella. Ostrobothnian (Österbotten) ja Itämaan (Österlanden) poistinkin jo listoilta.
Sveanmaan sijainti nykyisen Ruotsin keskivaiheilla ilmenee oheisen sivun kartasta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Svealand
Myös vanha Västerbotten jakautuu Lapplandin ohella nykyisen Ruotsin ja Suomen kesken. Sehän on sitä Tornionjokiseutua, jossa on iät ajat harrastettu kuuluisaa poikkinaintia.
Mainio selvitys Ruotsin maakunnista!
Osaisitko vielä ehdottaa soveliasta termiä?
Koska minä olen Pohjanlahden itäpuolella asuva eli österlänning, niin minun Tukholmassa asuvan, suomalaissyntyisen ja suomea äidinkielenään puhuvan sisareni täytynee olla västerlänning!
:•)
Kouluruotsini ei valitettavasti riitä kunnon vastauksen antamiseen. Kieleltään ja kansallisuudeltaan ruotsalaista henkilöä tarkoittavana on olemassa sana rikssvensk ("riikinruotsalainen"), mutta sitä käytettäneen lähinnä vain erottamaan ruotsia puhuvat ruotsalaiset muualla asuvista ruotsikoista, vaikkapa meikäläisistä suomenruotsalaisista.
Muuten: miksikähän riksförlikningsman ei sitten ole vastaavasti riikineheyttäjä ja riikinkukko rikstupp?
Taitaapa olla niin, ettei kielen kehitys ole pysynyt riittävän hyvin yhteiskunnallisen ja globaalistuvan kehityksen tahdissa. Naseva, etniset ja entiset vähemmistöt ja kaikenkarvaiset sisäänvaeltajat kattava, nimenomaan ja vain valtakunnan rajojen sisällä asustelevan ihmisryhmän kattava adjektiivi on ikään kuin niinsanotusti hakusessa! Sanastomme periytyy ajalta, jolloin kansallisuuden ja kansalaisuuden välillä ei ollut niin iso ero kuin nykyruotsalaisessa kansankodissa.
Käyttäisin yleisluontoisissa yhteyksissä kaiketi sanaa "svensk" sen ilmaisukyvyn puutteista huolimatta.
1) som bor l. finns i l. härstammar l. kommer från l. är tillverkad i Sv. l. tillhör l. har avseende på Sv. l. det svenska folket; som är skriven på l. tillhör l. har avseende på svenska (se SVENSKA, sbst.1
http://g3.spraakdata.gu.se/osa/index.html
Mun tietääkseni ei ole olemassa semmoinen sana. Nykyruotsalaiseen yhteiskuntaan kuuluu monikulttuurisuus, joten tilanteesta riippuen (maahanmuuttaja tai natsi) svensk tarkoittaa joko kaikki ruotsissa asuvat tai "alkuperäinen" ruotsalainen. Jos henkilö on ruotsalainen kansalainen voidaan sanoa svensk medborgare, jos hän ei ole järkevää sanaa ei löydy, kuten ei suomessakaan.
Pari vuotta sitten Ruotsissa ehdotettiin että käytettäisiin kahta nimitystä, "svensk" eli etninen ruotsalainen ja "ny svensk" eli Ruotsissa asuva tai ruotsimaalainen. "Nya svenskar", eli "uudet ruotsalaiset" olisivat maahanmuuttajataustaisia Ruotsin kansalaisia.
Ehdotus ei oikein ottanut tulta, ainakaan vielä.
Eikös jossakin päin maailmaa ole jo käytössä käsite "nynorsk"?
Yrittiväthän teknomatemaatikot taannoin lanseerata sellaistakin färskiä matematiikkaa kuin uusasteita. Suoraan kulmaan niitä piti mahtuman eksaktisti yhtä monta kuin Kokemäenjoen ympäristössä sanotaan olevan suurin piirtein.
Muuan edesmennyt kantasuomalainen kansanedustaja, puoluesihteeri ja ansioitunut moponkuljettaja kuulemma väitti, että "veten kiehumispiste on yhteksänkymmentä astetta". Asian tarkistettuaan hän korjasi: "Veten kiehumispiste on sittenkin sata astetta. Yhteksänkymmentä astetta on suora kulma!"
1960-luvulla Suomeen alettiin tuoda jotain ennenkuulumatonta: japanilaisia autoja. Tilavia ne eivät ainakaan aluksi olleet. Sanottiinkin, että japanilaiset ovat niin pientä porukkaa, että heitä menee vähintään kolmetoista tusinaan. Silloin ei vielä nähty taivaskanavilta Eurosportia ja sumopainijoita...
Nyrik nyrikssvensk = uusrikas uusriikinruotsalainen? Montakohan sellaista saadaan mahtumaan Volvomobiiliin?
Idäntiellä kulki aikoinaan monenlaista skandinaavista utvandrare-väkeä, mm. varjageja ja ruseja. Nykyruotsalaisista vain pieni vähemmistö lienee edes ajatusten tasolla sotaisaa, joten tuo varjagimenneisyys ei ole hirveän hyvässä huudossa. Viikingeiksi tunnustaudutaan paljonkin mieluummin (muuan suomalainenkin uuskansanedustaja on tainnut käyttää vanhassa elämässään nimeä Viikinki / The Viking). Ruseista eivät ainakaan suomalaiset kovinkaan paljoa edes tiedä: moneltakin menevät sekaisin Rusit ja Stasit, veljekset ja ilvekset.
Sanansa syöjää ei pidetä suuressakaan arvossa, mutta kai sanoja sentään aina maistella saa!
Nynorsk on kieli. Norjassa on kaksi virallista kieltä: bokmål (enemmistö) ja nynorsk. Ero on lähinnä kuin murteessa.
Kielihän se toki on, mutta niinpä saattaa myös "svensk" merkitä taivutusmuodoissaan kieltä (kansallisuus- ym. merkitystensä ohella).
Halusinpahan vain tuoda sen jonkinlaiseksi analogiseksi rinnastukseksi mukaan keskusteluun.
Itse olen pyrkinyt Norjassa käydessäni puhumaan ruotsia, koskapa minua ei ole siunattu nynorskin, färsk torskin eikä bokmålin taidoilla. En ole kyennyt erittelemään, millä kielellä keskustelukumppanini ovat vastanneet. Ehkäpä 70 prosentin todennäköisyydellä bokmåliksi. Kivasti se intonaatio ainakin kutittaa korvaa, lauseen lopun kiekaisuineen!
Jossakin Oslon tuntumassa menin kerran A/S Vinmonopoletin butikkeniin. Palvelumyynti tiskin yli siihen maailman aikaan, nuorehko naismyyjä. Pyysin (tuliaisostoksena Suomeen tuotavaksi) Reidar Wittussen A/S -nimisen firman vermuttia nimeltä Wittusano. Ostosta maksaessani sanoin tuotteen nimen kuulostavan mukavalta suomalaiskorvaan. Myyjätär myönsi kuulleensa itsekin hämärästi jotain sen suuntaista, mutta pyysi minua tarkentamaan ja kertomaan, mitä nimi suomalaiselle oikein kertoo. Valitin, ettei kielitaitoni oikein taida antaa myöten. Vanhempi naismyyjä vierestä: "Se on niitä miesten juttuja!"
Akkurat!
Nynorska on nykyään puhuttu norjan kieli. Kun Norja itsenäistyi Ruotsista, Norjassa puhuttiin gammalnorskaa. "Vanha norja", gammalnorska oli norskien mielestä liian paljon ruotsin kielen kaltainen, joten norjalaiset karsivat kielestä ruotsalaisia lainasanoja pois ja keksivät omia tilalle. Tuloksena oli "uusi norja", nynorska.
Nynorsk kehitettiin kun joku norjalainen (en muista kuka) halusi karsia _tanskan_ vaikutteet pois norjasta kun siteet Tanskaan katkesi. Nynorsk perustuu läntisiin murteisiin ja siksi se on tavallisempi länsi-Norjassa. Nynorsk on oikeasti lähempänä ruotsia mutta lausumisen takia ruotsalaiset ymmärtävät paremmin bokmålia. Norjassa kaikki viralliset paperit pitää kääntää molemmille "kielille" ja niillä on omat radio- ja tv-lähetyksensä.
Den i Sverige bosatta befolkningen; tar till hänsyn alla, oberoende av härkomst.
Kaikki muut lienevät epätarkempia.
Amerikkalaisista mutatis mutandis.