ellen pääse juoksemaan!! viime joulukuusta polvi jumissa. "polviexpertti" lääkärin mukaan limapussin tulehdus->kortisonipiikki, joka vaan pahensi asiaa. nyt sitten kävin fyssarilla, joka epäili nilkan virheasentoa->kuormitus polveen. nyt se on sitten hoidettu ja tiistaina voisi mennä kokeilemaan. ärsyttää vaan kun viime vuosi meni pieleen hermopinteen vuoksi ja nyt sitten tämä. eipä paljoa tee mieli tehdä mitään suunnitelmia. Mutta HALUAA JUOKSEMAAN!! pitäkäähän kaikki peukkuja, että tiistaina kaikki on ok. sillä huhtikuun alussa olisi ekat kisat ja olisi ihan kiva harjoitella. ja tietty ihan oman fyys&psyyk. terveyden kannalta se olisi hyvä. *HUOKAA*
tulen kohta hulluksi...
mii
6534
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
hulluksi, siihen ei auta polviexpertti tai fyssari.
Kutsu silloin päälääkäri apuun.
Eli polven rasitusvamma, joka pilasi kokonaisen vuoden treenit. Minun tapauksessani päädyin vielä puukon alle - ja kun en työn vuoksi saanut kunnolla kuntoutettua, vaiva ei edes leikkauksella mennyt ohi.
Leikkauksen jälkeen tosiaan yli puoli vuotta vielä läskistymistä ja siinä alkoi jo motivaatiokin mennä liikkumiseen. Pidin jollain tapaa kuntoa yllä pitkillä uintilenkeillä, 2-3km vaparia, mutta pitkän matkan uiminen altaassa on uskomattoman tylsää... Toisaalta, se oli ainoo mitä pysty tekee.
Se oli muistaakseni helmikuu -99, kun aloitin sitten suht lyhyillä lenkeillä ja pidin pää-treeninä uintia. Keväällä otin rullaluistelun päälajiksi. Vammojen kanssa pelaaminen on kyllä ihan yksilöllistä, mutta mulle nimenomaan rullaluistelu oli vähiten polvessa tuntuva laji. Pyöräilyä ei voinu ajatellakaan!!
Luistellessa sain sitten lihaksia vahvistettua niin hyvin, että juokseminen alkoi luonnistua. Kesään mennessä pystyin jo 20 km:n juoksulenkkeihin ja perusmatka oli 12 km.
Hei tsemii, kyllä se jossain vaiheessa parantuu. Mutta kannattaa kuitenkin kuunnella omaa kroppaa sen verran ettei vammat pääse pahenemaan. Yritä vaan rakentaa kunnon lihaksia niitten heikompien nivelten suojaksi.
Mulla meni myös polvi joulukuussa, eikä juoksulenkkiä voi haaveilla vielä 2-3kk:teen, joten et oo tosiaankaan ainut´joka tulee hulluks. Muut jauhaa et käy vaikka kävelemässä, no joo joo, mut se ei oo sama asia!
No eipä todellakaan mitään hätää. Kaikkihan me niinsanotut kuntoilijat kuulemma olemme hiukan pipejä päästämme... (ainakin kateellisten kuntoilemattomien mielestä). Pidän kyllä peukkuja, että voit pysytellä meidän muiden hullujen leirissä --> toivon, että pääset juoksemaan mahdollisimman pian.
kokenut olen minäkin tuon hulluksi tulemisen tunteen, kun ei pääse lenkille. on ollut akillesjännevaivaa, juoksijanpolvea, penikkatautia, ylikuntoa...siperia on opettanut, että kannattaa antaa paranemiselle aikaa, ja pitkän tauon jälkeen kannattaa aloittaa tarpeeksi varoen. yllättävän nopeasti se kunto kuitenkin sieltä palautuu...
ja jo toinen kortisonipiikki ja fyssarin hoidot, eikä vieläkään mitään...