.... ja minä suutuin hänelle....
Mies sanoi, että syntymäpäivien vietto ym krääsä kuuluu pikkukersoille ei enää aikuiselle ihmiselle. Ja suuttui minulle tosissaan kun loukkaannuin.
Uhkasi jättää... taas kerran... kun olen niin kauhea.
Olinko lapsellinen? Suuttuisitko sinä jos poikaystäväsi/miehesi ei muistaisi syntymäpäivääsi vai onko sillä merkitystä?
Mieli maassa :(
Mies sanoi, että syntymäpäivien vietto ym krääsä kuuluu pikkukersoille ei enää aikuiselle ihmiselle. Ja suuttui minulle tosissaan kun loukkaannuin.
Uhkasi jättää... taas kerran... kun olen niin kauhea.
Olinko lapsellinen? Suuttuisitko sinä jos poikaystäväsi/miehesi ei muistaisi syntymäpäivääsi vai onko sillä merkitystä?
Mieli maassa :(
Vastaukset 19
Vanhimmat
Suuttuisin jos olisin "itse tiedostanut" ne ja olisin ollu järjestelemässä synttärijuhlia ja miehenikin olisi asiasta tietoinen. Jos taas olisin salassa "odotellut" testaten muistaako mieheni synttärini (mitä en voisi kuvitella tekevänikään), niin syyttäisin vaan itseäni jos ei muistaisi. Eivät miehet ole yhtä tarkkoja noista kuin naiset. Jättämisuhkailut ovat kyllä tyhmiä.
Puhuin asiasta viikko ennen syntymäpäivää. Mies tokaisi siihen, ettei halua kuulla. Ja että sitä alkaa ahdistamaan.
En odottanut mitään suuria, vain pientä muistamista.. Sekin oli sitten liikaa toivottu mieheni mielestä.
Kun nimenomaan en halua viettää synttäreitä tai en pidä mitään muitakaan "juhlapäiviä" minään. Sanon aina ettei lahjaakaan saa sitten ostaa mutta kyllä aina tulee jotain? Aina ollut näin ja tulee olemaan. Mieheni on yleensä aina innoissaan kun jonkinmoinen juhla on ja minä toppuutan. Tietysti kuitenkin vietetään/järjestän pojalleni ja miehelleni aina jotain vaikka en mielelläni. Sen ymmärrän että poika kaipaa tietynlaisia juhlia mutta miestäni en käsitä. Lahjan kyllä ostan ja jotain pientä juhlaa järjestän, mutta mieheni tietää mielipiteeni. Olen kyllä muutenkin vähän erikoinen ajatuksiltani. Mieheni ja poikani on saanut uskonnollisen kasvatuksen ja minä olen ateisti. En kuitenkaan puhu lapselleni siitä mitään vaan annan jokaisen uskoa mitä tahtoo eli pojat menee esim. joulukirkkoon kaksin. On poika kyllä kysellyt miksi en osallistu mihinkään tällaisiin,mutta olen sanonut että selitän sitten kun hän vanhempi ja toivotan mukavaa matkaa.
Niinkuin mieheni sanoo että outolintu jota kuitenkin rakastaa,erinlainen kuin muut.Kyllä tämä taival on kuitenkin 20 vuotta kestänyt ja kunnioitetaan toisen aatteita jne. eli miehesi taitaa olla meikäläisiä jotka ei sulata seniorijuhlia tms. Meitä tällaisiakin mahtuu maailmaan.
Luin kirjoituksesi ja kunnioitan suhtautumistasi. Itse pidän lahjojen antamisesta ja saamisestakin. Minusta on tosi mukava suunnitella jo pitkän aikaa, mitä antaisin toisille. Mutta eivät kaikki ole samanlaisia ja miehenikin on joskus unohtanut esim. synttärini, ei tosin enää viime vuosina. Olemme olleet 26 vuotta onnellisesti naimisissa. Poikamme on myös tottunut hankkimaan lahjoja. Alkuvuosina olin vähän harmissani noista mieheni unohduksista, mutta sitten opin suhtautumaan niihin rauhallisemmin ja hänkin huomasi, että olen sellainen, joka haluaa kaiken olevan etuajassa valmiina, kuten joululahjatkin. Ostelen niitä pitkin syksyä. Sitten ei ennen joulua tule mitään paniikkiostoksia, vaan olen rauhallinen, kun tiedän, että lahjani ovat valmiina annettaviksi. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.
Mitä sinäkin vanha akka jollain synttärimuistamisilla? Ketä kiinnostaa joku kuppanen synttäri?
Kerronpa salaisuuden miehistä: Meille on yks hailee synttäreiden, nimipäivien ja muiden turhanaikasten kissanristiäisten suhteen. Jos jouluna muistaa ja kultahääpäivänä niin sehän riittää.
En ymmärrä, mitä naikkoset vouhottaa noista jutuista. Eihän me miehetkään sellasta odota. Sitäpaitsi kun vingutte tasa-arvoa, niin tässähän sitä on tasa-arvorealismia ihan arkipäivästä.
Hohhoijjaa....
Naiset yleensä muistavat miesten päivät. Ehkä ette huomaa huomiopuutosta, koska sellaista ei tapahdu. Mitä jos tästä lähtien kaikki päivänne olisivat aivan samanlaisia kuin muutkin; ei muistamista, huomiointia, lisääntynyttä ihailua jne, vaan sitä samaa kuin 364:nä muunakin vuoden päivänä. Ja nyt EN tarkoita, että pitäisi iloita valtavista juhlista, mikäli ei tykkää olla kaiken huomion keskipiste. Kyllä jonkinlainen huomiointi on silti osoitus siitä, että se päivä, jona synnyit, on puolisollesi merkityksellinen.
Mikäli tilanne olisi vuodesta toiseen tuollainen, ette välttämättä tuntisi itseänne kovin erikoiseksi. Syntymäpäivä on kuitenkin päivä jona olette tähän maailmaan ilmaantuneet. Ei se ole vaan mikä tahansa päivä.
että edellisessä suhteessa osti aina korun ja sylillisen punaisia ruusuja syntymäpäivänä.
Kun me oltiin kimpassa, synttäripäivään kuului, että illalla nukkumaan mennessä sanoi, että ai niin, hyvää syntymäpäivää.
Oli sadistinen luonne kyllä muutenkin...
Kuulostit ihan mieheltäni. Teitä samanlaisia "kohteliaisuuksien jakajia" sitten tuntuu riittävän. Kiitos vaan, kyllä vanha akkakin edes kerran vuodessa toivoisi jonkinlaista muistamista.
Pysy sinä kaukana parisuhteista. Tuolla "kuppasella" ajattelulla saat paljon pahaa aikaan toisessa ihmisessä. Parempi kun olet yksin.
Narsisti kärtynnyt omaan aloitukseensa jo 2004 fantastista😂
Mun mielestäni juhien aiheita ei ole liikaa. Nykyelämä on usein ihan liian tasaista. Valitetaan, että meidän suhde on ihan kuollut, ei mitään säpinää enää eikä mitään muutakaan. Ja sitten juostaan pimppi tai pippeli pystyssä vieraisiin ja toisinpäin, kun ei kotona enää saa huomiota!
Ei ole iso vaiva pari kertaa vuodessa huomioida toista; nimmarit kevyesti ja synttärit kivasti. Kyllä minusta on hauskaa leipoa vaimolle täyskäri ja pyytää vieraita kekkereille. Lapsetkin tykkää ihan täysillä! Viime vuonna oli eka kerta vuosikausiin, kun en päässyt synttäriaamuna viemään vaimolle kuoharia ja vadelmia tai mansikoita sänkyyn itsetehdyn kortin kera - lapset tietty mukana omien korttien kanssa.
Kyllä minuakin hiukan harmitti, kun en saanut teennäisenä ystävänpäivänä vaimolta edes tekstarionnittelua. Ei se muistanut kiittää kortistakaan. Kysyin siltä, että höh, kun en saanut vastausta onnitteluihin. No, kun ei muistanut, kun niitä viestejä tuli niin paljon (!!!). Eikä se onnitellut vielä sittenkään...
Ja on siinä toisen muistamisessa ja huomioimisessa sekin hyvä puolensa, että ei tule niin herkästi sanomistakaan pikkuasioista ainakaan pariin päivään...!
Vaikka kolmekuus jo olenkin, niin olen kyllä jossain määrin lapsellinenkin - ja sellaisena aion myös pysyä!
kireät ajat? Jos miehesi oikein suuttuu eikä tahdo sinua mitenkään huomioida. Jos kerran olit maininnut asiasta jo aiemmin eikä hän halunnut edes kuunnella niin hänellä on jotain muuta mielessä. Se on kurjaa. Toisaalta kyllä ne miehet unohtaa helposti ne synttäripäivät ja muut juhlapäivät. Exmieheni ei tainnut kertaakaan huomioida synttäreitäni koko 17-vuotisen avion aikana. Ja nykyinen mieheni mietti muutaman vuoden muistaako vai ei.Minäpä tein niin että kun ei hän noteerannut asiaa ollenkaan en minäkään noteerannut hänen syntymäpäiviään. Olin kuin ei niitä olisikaan. Johan seuraavan kerran huomioi minun synttärini ja sitten minäkin hänen synttärinsä. Oiskohan se niin miehet pitävät itsestäänselvänä että heidät huomioidaan mutta eivät niinkään selvänä sitä että heidänkin olisi vastaavasti huomioitava toiset?
edes omaa syntymäpäivääni.
Mutta annan vinkin:
Pistä äijän kännyyn muistutus synttäreistäsi. Ehkä se sit ens vuonna muistaa jos ei vaihda kännyä tai muisti mee koneesta pimeeksi.
Meillä laitetaan kaikki merkkipäivät ylös keittiön seinä kalenteriin. Näin ei pääse kummaltakaan 'tärkeät' päivät unohtumaan. Ja kyllä minä ainakin tunnustan, että minä ainakin vähän loukkaantuisin, jos mieheni unohtaisi minun syntymäpäiväni tai esimerkiksi hääpäivän. En tosin odota lahjoja tai juhlia, kunnon halaus ja suukko riittää.
kumpikohan onkaan lapsellinen jo miehesi uhkaa jättää sinut kun suutut hänelle? Etsi fiksumpi mies itsellesi. Monikin mies saattaa unohtaa syntymäpäivän, mutta täytyy miehen siitä suuttuminen/loukkaantuminen kuitenkin hyväksyä ja selittää kohteliaasti asia, jos hänelle se ei ole niin tärkeää.
Sain sellaisen käsityksen tästä keskustelusta että miehiltä ei saisi edes vaatia muistamista. Ja olen elämässäni saanutkin sen käsityksen että naiset ovat käveleviä muistikirjoja ja kalentereita...miehet eivät koskaan muista mitään!!!! Mutta totta puhuessani tunnustan että loukkaantuisin, jos mieheni ei muistaisi synttäreitäni. Miehillä on vain luulo että muistaminen tarkoittaa kalliita lahjoja, ravintolaan viemistä, kukkia ja muuta turhaa...onhan se tietty kivaa, mutta aina ei tarvitse yrittää liikaa! tosiaankin riittää halaus ja suukko :) pusullakin ja parilla sanalla voi lämmittää naisen sydäntä, koska se näyttää että miehelle on tärkeää ja hän välittää naisestaan :) Mies ja nainen ovat niin erilaisia....
Välittäminen ja sen osoittaminen ei vaadi mitään kalenteriajankohtaa!
Merkkipäivien painottaminen saattaa päin vastoin kieliä rutiininomaisesta muodollisuudesta.
kyllä suuttuisin ja suutuin!
Toki ja suuttuisin jos saisin pikkukersojen krääsää lahjaksi.
Mä olisin jo lähteny ite kävelemään tuon jättämis uhkailun takia