Tässä aamulla oli just hiihtolenkillä ja tuntui tosi kaameelta. Tuntui, että voimia ei ollu yhtään, mielestäni vauhti oli kohtuullista. En tosin syönyt ennen lenkkiä mitään..tai itse asiassa ruoka ei ole maistunut kunnolla enää moneen päivään. Liikun joka päivä, esim sunnuntaina olin 120´min sauvakävelyllä, eilen luisteluhiihtoa 5km ja sitte tänä aamuna olin taas hiihtää.. Päivä, jolloin en tehnyt yhtää mitään, vaan todellakin lepäsin (en siis edes kävellyt 30min) oli 7.2. Ton jälkeen oon kyllä kuntoillu joka päivä, mutta pitääkö silti levätä täysin, vaikka välillä lenkit jonakin päivinä on siis ainoastaan sitä 30min ripää kävelyä/hölkkää. Oon kyllä hiihtänyt aika kovasti aina aamuisin ja sit illalla käyny vielä juoksee täs ainakin viikon ajan. Onkohan tässä kyse nyt siitä jostain ylikunnon oireista?? Mitä pitäisi tehdä, kun ei todellakaan tunnu tuo kuntoilu tippaakaan enää piristävän, päinvastoin!!
Puhti poissa!?
himokuntoilija
6692
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...todennäköisesti kyseessä. sinuna kyllä nyt suunnittelisin harjoitteluohjelmasi uusiksi, vaikkapa jonkun asiantuntijan kanssa. kyllä lepopäiviä tarvitaan, ilman niitä ei kehittymistä tapahdu, päinvastoin. harjoitteluohjelmassa on myös oltava välillä kevyempiä viikkoja, esim. joka kolmas tai joka neljäs viikko. lopeta nyt harjoittelu, voit kävellä ilman mitään tavoitteita, ja kuuntele mitä elimistösi sanoo. itselläni aikanaan ylikunnon kanssa tapellessa meni vuosi, eli toipuminen ei ole mitään nopeaa, kun on oikein piippuun itsensä ajanut...
tässä hyvä artikkeli aiheesta:
http://www.fillari-lehti.fi/perus/jutut/markku6.asp
jos olet oikesti himokuntoilija ja kuntoillut jo vähänkin pidempään (esim vuoden-pari), niin noilla määrillä et kyllä itseäsi saa ylikuntoon (ellet sitten vedä kaikkia lenkkejäsi ihan täysiä mikä olisi äärimmäisen tyhmää ja ei-kehittävää!) ylikuntoon joutuminen ei ole ihan helppoa, vaan vaatii äärimmäisen runsasta ja tehokasta liikuntaa pitkän ajan. ehkä olet tulossa kipeäksi? tai olet vaan rasittunut treenistäsi (ihan eri asia kuin ylikunto).
tietysti jos olet vasta hiljakkoin alottanut liikunnan niin nuokin määrät voivat olla liikaa. aina pitää aloitella hyvin hitaasti ja varovasti pidemmän tauon jälkeen!
Muista, että liikkuakseen ihminen vaatii energiaa. Sanoit, että ei ruoka ole maistunut moneen päivään. Et myöskään ollut syönyt aamulla ennen lenkkiä. Ei tietenkään täydellä vatsalla lenkille kannata lähteä. Energiavarastosi on kulutettu loppuun. Tyhjällä tankilla ei pitkälle pääse. Kaksi kestävyystreeniä samana päivänä on liikaa. Ja tällaisia päiviä viikko peräjälkeen. Toivottavasti olet vielä terve. Nyt STOP!!! Kaksi kolme päivää treenaamatta. Ja tästä eteenpäin Yksi liikuntatapahtuma päivässä. Ja sen jälkeen lepopäivä. Kuuntele itseäsi. Kroppa ja olotila kertoo, kun sitä osaa oikein kuunnella.
Oireesi viittaavat lievään ylirasitustilaan. Pidä nyt 3 - 4 lepopäivää ja aloita sen jälkeen kevennetty kuntoilu. Vältä liian kovavauhtisia ja pitkiä harjoituksia niin pitkään kuin olosi tuntuu väsyneeltä.
Toinen vaihtoehto on tosiaan se, että olet tulossa sairaaksi.
Itse en pahemmin aeroobista harrasta (max.3x/vko.) mutta punttia enemmän. Luultavasti ylikunnon oireet ovat "alasta" riippumatta samat eli mainitasemasi väsynyt tunnne ja ruokahaluttomuus, ylikunnon havaitsee myös ainakin unettomuutena, kohonneena leposykkeenä ja lievänä ylilämpönä.
Pidäppä vaikka viikko taukoa rasittavasta liikunnasta, lepäile ja syö hyvin.
Tauon jälkeen mittaa pulssisi ja lämpösi, paina ne hyvin mieleen. Tämän jälkeen kun treeni ei kulje tutkaile pulssiasi ja lämpöa , jos ei ole kohdallaan niin intensiteettiä alas Jos taasen pulssi ja lämpö on OK niin runttaa menee vaan, väsymys voi johtua motivaatiosta jasehän tunnetusti paranee itseään ruoskimalla.
treenasin puoli vuotta liian kovaa ja tuloksena paha ylikunto. nyt sitten on oltu yli kuukausi liikkumatta. mitä nyt kävelyä vähäsen. pulssi oli siinä 100 paikkeilla kun aamulla mittailin. kantsii ottaa rauhasti ja voin sanoa kokemuksesta, että vaikka söisikin hyvin, voi puhti silti olla poissa.