Ihmisellä on jokin fyysinen tai henkinen raja, joka estää tiettyjen älyllisten kaavojen/muotojen suorittamisen, älykkyystesti yrittää selvittää tämän rajan. Kun mitataan älykkyyttä, auttaa testeissä jo ennalta opitut muodot ja kaavat selviämään tehtävistä, sillä ajattelu on väline, jota ihmisen oma tahto käyttää johonkin. Testi on siis se päämäärä, jota testattava yrittää toteuttaa. Testi on laadittu länsimaisen ajattelun pohjalta, tällä tarkoita sitä, että kaikki maailman älykkyystestit ovat länsimaisia, koska ne mittaavat länsimaisen kulttuurin ajattelutapojen soveltamiskykyä. (Kaikki muut kulttuurit ovat nykyään länsimaisen ajattelun vallassa, länsimainen ajattelu on tunkeutunut kaikkialle. En tietenkään väitä, että se olisi välttämättä huono asia tai että asiat voisivat olla paremmin jos olisivat toisella tavalla.) Testissä siis kohtaa ennalta laadittu testi ja ihminen, joka on ennalta opiskellut matematiikkaa jne. Testissä sitten testattavan pitää ymmärtää mistä on kyse ja ymmärtää tehtävät, kunhan tehtävät on ymmärretty, niin sitten on mahdollista myös suorittaa tehtävä. Sillä jos tehtävä ymmärretään väärin, mikä on aina mahdollista, niin silloin suorittaja ei voi saada oikeaa tulosta/vastausta siitä tehtävästä. Tehtävissä tietysti vaaditaan soveltamiskykyä, ei luovuutta sinänsä, sillä testeissä ei tarvitse luoda mitään uusia ajattelumuotoja, vaan ihmisen ennalta opitut ajattelutavat kohtaavat testissä käytännön, eli siis testin, joka on ennalta laadittu ja jonka pitäisi vastata siinä mielessä testaajan opittuja asioita, että hän voi ymmärtää tehtävät oikein ja sitä kautta suorittaa ne oikein.
On siis selvää, että mitattava asia voidaan mitata vasta sitten kun ihmisellä on aktuaalisesti jotain älyllisiä ajattelunvälineitä, sillä tehtävien ymmärtäminen edellyttää ainakin jonkinlaista oppineisuutta. Mitä enemmän ihmisellä on mielessänsä opittuja ajattelunvälineitä, niin sitä luultavammin ihmisellä on myös kyky käyttää näitä välineitä. Jos jollekin toiselle sitten tulee pisteitä siitä, että hän vain on opetellut asioita ulkoa ja toinen taas menettää pisteitä siitä, että ei ole opetellut asioita ulkoa. Niin kertooko se jotain mitattavasta asiasta vai siitä, että toinen henkilö ei vain ole motivoitunut asiaan?
On siis selvää, että mitattava asia voidaan mitata vasta sitten kun ihmisellä on aktuaalisesti jotain älyllisiä ajattelunvälineitä, sillä tehtävien ymmärtäminen edellyttää ainakin jonkinlaista oppineisuutta. Mitä enemmän ihmisellä on mielessänsä opittuja ajattelunvälineitä, niin sitä luultavammin ihmisellä on myös kyky käyttää näitä välineitä. Jos jollekin toiselle sitten tulee pisteitä siitä, että hän vain on opetellut asioita ulkoa ja toinen taas menettää pisteitä siitä, että ei ole opetellut asioita ulkoa. Niin kertooko se jotain mitattavasta asiasta vai siitä, että toinen henkilö ei vain ole motivoitunut asiaan?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.