Mikähän siinä on, kun naisten pitää aina tehdä parisuhteesta joku ihmeen valtataistelu johon sisältyy mustasukkaisuutta, ihmissuhteilla pelaamista, huomion kerjäämistä keinoja kaihtamatta, yrityksiä muuttaa toista jne..? Vaikka näitä negatiivisia asioita ei aluksi olisikaan suhteessa, niin äkkiäkös nainen vetää ne mukaan.
Eikö voitaisi vain elää rauhassa ilman turhaa kohkaamista??? Eikö naisilla ole muuta elämänsisältöä kuin parisuhde, kun siltä parisuhteelta pitää vaatia niin käsittämättömiä asioita?
Eikö voitaisi vain elää rauhassa ilman turhaa kohkaamista??? Eikö naisilla ole muuta elämänsisältöä kuin parisuhde, kun siltä parisuhteelta pitää vaatia niin käsittämättömiä asioita?
Vastaukset 7
Vanhimmat
jos on syy olla mustasukkainen niin mikä ihmeen valtataistelu se on?
ja huomio...kaikkihan sitä haluavat. kertoisit vähän enemmän että mitä hirveitä keinoja naiset käyttävät noissa asioissa jotka mainitsit.
mutta älä yleistä.
...siinä on, että juuri ne pelaajanaiset tuntuvat löytävän aina uusia suhteita.
Alkuvaiheessahan naisen kiinnostavuus mitataan sillä, kuinka hankala tämä on. Jos on (niinkuin minä) suorapuheinen, soittaa takaisin kun lupaa, on tapaamisissa ajoissa eikä peru niitä... Miehen kiinnostus häviää. Ei ole haastetta!
Turha siitä hankaluudesta sitten on valittaa myöhemminkään, kun se kerran alussa niin kiihottaa...
Minulle kaikki kuvailemasi asiat antavat kuvat sellaisesta hirveästä kanasta, joita onneksi ei minun (täysin sinkkupohjaisessa) kaveriporukassani ole.
Minun ongelmani on (niissä harvoissa suhteissa joissa olen ollut), että esimerkiksi mies ensin kertoo haluavansa mennä kaverien kanssa kaljalle. Ja koska minullehan se on ihan ok, niin myös sanon sen. Tulos on se, että mies lähtee kävelemään, koska en "välitä" hänestä. Piru vie, kyllähän minä välitän, mutta en vaan osoita sitä kontrolloimalla hänen menojaan... Tai yrittämällä muuttaa häntä, tai kerjäämällä jatkuvasti huomiota (muuta kuin seksiä vongatessa, mutta sen olen luullut olevan ihan ok).
...nimittäin siitä, että ne pelaajanaiset tuntuvat viehättävän miehiä. Mulla on ollut kaksi pitkäaikaista suhdetta, jotka päätyivät eroon. Molemmat exät menivät aika pian sen jälkeen naimisiin, toinen melko dominoivan, toinen erittäin mustasukkaisen naisen kanssa. Molemmat ovat tietääkseni onnellisia, mutta molemmat joutuvat myös salailemaan asioita ja näkemään paljon vaivaa pitääkseen naisensa tyytyväisinä. Molemmat miehet muuten uskoivat, että en välittänyt heistä tarpeeksi, kun luotin heihin, enkä järjestänyt kohtauksia milloin mistäkin asioista. Ainakin jotkut miehet tuntuvat uskovan, että mustasukkaisuus on rakkauden mitta. Olen joutunut menemään itseeni ja miettimään, olenko liian lepsu. Ehkä kaikki miehet eivät kaipaa "kovaa kättä", mutta jotkut kumminkin. Se on varmaan turvallista?
Voisiko tuossa ilmiössä olla kyse siitä, että toista osapuolta ei saisi ottaa ns. ilmaisena tai asiaan kuuluvana jatkuvasti parisuhteessa? Tällainen pelaajanainen varmasti pitää huolen siitä, että mies ei pääse liian itsevarmaksi suhteensa, ja sen takia tietty arvostus säilyy myös. Ns. kiltti nainen taas, joka ei turhia pelaile ja ehkä jopa liikaakin välttelee riitoja on paljon helpompi ottaa asiaankuuluvaksi osaksi elämää, osaksi joka ei niin kamalasti tarvitse sitä huomiota.
Sama varmaan on toisinpäin käännettynä tuossa mustasukkaisuuskysymyksessäkin. Jos miehestä tuntuu, että häneen luotetaan liikaa, ts. otetaan itsestäänselvyytenä että suhde jatkuu ja mies on oma, se voi aiheuttaa riitaa. Kohtuullisella mustasukkaisuudella taas nainen voi miehelle kertoa päinvastaista viestiä ja sitä, miten paljon oikeasti tätä arvostaa. Itsekin, vaikka olen nainen, välillä kaipaan pientä murinaa kun lähden jonnekin kavereiden kanssa. En siksi, että siellä jotain tuhmuuksia tekisin, vaan siksi, että tietäisin miehen "varmasti" minua kotiin odottavan...
Enpä tiiä, ite oon ainaki yrittäny olematta tollanen, mitä kuvailit....
mutta miksköhän silti niin monet suhteet kaatuu just tollaseen...
Naisille on tärkeä asia parisuhde.
Naisen vaiston vuoksi koti tulee ensisijalle ja perhe. Lienee biologista. Miehelle usein tärkeintä arjessa on kodin ulkopuolella tapahtuva.
Eikä kai kukaan halua muuttaa ketään.
Parisuhde on kuitenkin hiljalleen opittavia
kompromisseja ja uudelleen oppimista. Ainoa kilpailemisen arvoinen asia on rakkaus, kuinka toisella olisi hyvä olla. Ihmissuhdepelejä ja huomionkaipuuta.. höpöti höpöti.
Salaisuus on siinä, että aika ajoin naisen täytyy saada tuntea olevansa ykkösijalla. Ja ihan arjen yläpuolella. Ei kuitenkaan aina vain sitäkään ja pidemmänpäälle ei kukaan jaksa, jos kokoajan pitää tuottaa toiselle kaikki. On asioita, joita täytyy löytää elämäänsä myös suhteen ulkopuolelta. Muuten ei toimi..
Kohdata, olla läsnä toiselle silloin kun ollaan yhdessä. Huomioida toista ajatuksella. Ja sitten saada toteuttaa itseään myös suhteen ulkopuolella.
Miksi miehet tekevät aina oletuksia keskustelematta asioista..? Ihan omalla logiikallaan. Tai no, sitä kai tämä on - siis keskustelua. Mahdollisuus selkiyttää asioita ilman sitä turhaa tunneskismaa joka usein sotkee kommunikaation monessa suhde "tilanteessa". Aika hyvä lähtökohta on se, että molemilla on myös hyviä ihmissuhteita suhteen ulkopuolellakin.
Niin kuin myös toinen toisensa.
Jaah, meillä ei sellasita ole. Enkä kyllä voi ymmärtää tälläistä peliä. Lukeutuu samaan kategoriaan ajatusten " Mä en laskenut mun miestäni ulos", " En anna ainakaan kuukauteen sille kun se teki sitä ja sitä".
Joillakin suhde on pelkkää valtataistelua. Ihmettelen miten sellaisessa suhteessa riittä enää lämpöä, luottamusta ja rakkautta. Niitä mitä itse pidän tärkeimpinä.