Kantilaisen periaatteen mukaan vaikkapa aika ja avaruus ovat totuuksia a priori. Ne eivät niinkään ole osa empiiristä kokemustamme kuin sen reunaehtoja tai perusmuotoja. Ts. avaruudellisen ymmärryksemme mukaan koemme kaiken avaruudellisena.
Samoin Kantin mukaan kausaliteetti on a priori. Se ei päde, tai ole totta sellaisenaa, mutta muodostaa ajattelumme perustan. Uskoisin että tässä Kant on jossain määrin oikeassa.
Mutta on myös esitetty toisenlaista. Schelerin mukaan esim. arvot ja eräät muut eettiset totuudet ovat a priori. Sanokaamme eettinen, esteettinen tai oikeudellinen arvo ei ole osa maailmaa sinänsä, vaan pikemminkin sitä mittapuuta, jonka mukaan me sitä tarkastelemme.
Esim. nyrkinisku, joka murtaa poskipään, aiheuttaa kipua. Tämä kipu on tietyssä mielessä vakiota: sitä ei myöskään tarvitse määrittää "pahaksi", koska se on itsesssään sitä. Schelerin sanoin tässä on a prior-kokemus, aistillisen (ja osin myös vitaalisen) arvon kumoutuminen.
Usein ajatellaan, että tunteet ovat "vain tunteita", "subjektiivisia kokemuksia". Mutta Scheleriläisestä näkökulmasta voitaisiin sanoa, että myös "vain tunne" voi olla totta. Näin sekä siksi, ETTÄ se on, mutta myös siksi, MITÄ se on. Tässä on jotain yleisinhimillistä.
A priori
Jokelamaniac
2950
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aikaa, avaruutta ja niiden muodostamaa kausaliteettia voidaan pitää transendentaalisena heijastumana a priorista. Me havaitaan a priori vain em. käsitteiden kautta. Mielenkiintoisia vaihtoehtoja nuo Schelerin teoriat; että arvot olisivat absoluuttisia. Mihin lokeroon laittaisit logiikan/ matematiikan? Voisiko se olla a priori sellaisenaan, kuten sen havaitsemme?
Otetaanpa vaikkapa jokin vitaalinen tarve, kuten seksuaalinen mielihyvä. A priori tässä (Schelerin tarkoittamassa mielessä) merkitsisi lähinnä sitä, että seksuaalisessa mielihyvässä paljastuu jokin vitaalinen arvo. Ajatus on, että se on riippumaton havaitsijan henkilökohtaisesta kokemuksesta - käy hieman samoin ennen kokemusta kuin vaikkapa avaruus Kantin mukaan. Itse tosin en lähtisi erottelemaan näin tarkasti arvoa ja tunnetta. Pikemminkin sanoisin että seksuaalinen mielihyvä on sellaisenaan arvokas asia - ja että sen sisältö on "inhimillisesti vakio", samoin kuin vaikkapa avaruuden kokemus. On tietysti impotentteja, haluttomia tai erityisen estyneitä - mutta niin on niitäkin, jotka eivät hahmota avaruutta esim. aivovauriosta johtuen riittävän hyvin ajaakseen autoa. Esim. ihmisen sitkeä pariutumistaipumus - todistettavasti eläimillä ehkä vielä sitkeämpi - johtunee tästä a priori-luonteesta. Kysymyksessä on tietysti "subjektiivinen tunnetila", mutta samalla myös perin yleinen ja vakiintunut. En tiedä arvosta, mutta "yleisinhimillisesti arvokkkasta" voisi ehkä puhua... Matematiikka ja logiikka lienevät a priorisia. Jälleen on ihmisiä, jotka eivät niitä tajua - mikä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteivätkö ne olisi samoja jokaiselle. Vaikkapa seksuaalisen mielihyvän apriorisuus on tietysti hieman eri asia, (von Weizsäcker: antropologinen a priori). Kuitenkin tässä lienee tietty ilmaisun eri merkitysten perheyhtäläisyys (wittgenstein) havaittavissa. Seksuaaliseen mielihyvään ja sen arvoon viitatessa voidaan tietysti todeta, että eri eläimet saattavat kokea asian aivan eri tavoin. No toisaalta: kuka on väittänyt, että kaikki eläimet kokevat myöskään avaruuden samoin?