Olen tähän astisen elämäni aikana tehnyt ja kokenut melkeimpä kaiken mitä kuukaisipalkalla voi ylipäätänsä saada aikaiseksi. Olen myöskin aika nopeasti kyllästyvää tyyppia. Olenkin alkanut toivomaan elämääni jotain uutta sisätöä ainaisen toistamisen ja rutinoitumisen tilalle. Rahaa kun ei ole käytössä miljoonia, niin silloin muutoksen on tultava luonnollisesti eikä keinotekoisesti luotuna. Harmittaa myöskin toisten ihmisten puolesta, että he joutuvat toistamaan, siis elämään elämänsä kuin edeltäjänsä ovat elänneet. Elämä menettää ikään kuin merkittyksensä, kun tietää toistavansa kaiken mitä on tapahtunut jo aikaisemmin. Esimerkiksi ei tarvitse lähteä alloittamaan Mount everestiä, kun kaiken voi nähdä ja kokea videolta tai lukemalla edeltäjänsä kertomana. Formula peliä voi pelata tietokoneelta, katsoa televisiosta, lukea kirjoituksia, ei tarvitse lähteä oikeasti tavoittelemaan formulalla ajamista.
Pientä masennusta
31v
7473
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kerrot kokeneesi kaiken mitä käytännössä voit. Kirjoituksestasi näkyy, että olet tyytymätön ja haluaisit lisää kokemuksia; aivan uudenlaisia. Voisit suunnata ajatuksesi asioihin, jotka herättävät mielenkiintoa, mutta joista ei vielä ole varmaa tietoa.
Eipä ole enään oikeastaan mitään muuta olemassa kuin mielikuvitus (elokuvat, dokumentit yms.) josta voi saada edes jonkinlaista osviittaa mitä kaikkea mahdollista voisi todellisuudessa vielä elämässä olla. Esimerkiksi kaikki luonnon katastrofit, kriisit ja niistä selviytyminen tai kaikkea sellaista mikä vaatii satoja tuhansia rahaa. Elämä on jo pyörinyt samaa kaavaa 14 vuotta (työ, perhe, lomat, juhlinta, harrastukset, tapahtumat, ystävät, vapaa-aika, siis normi elämää. Elämän 25 ensimmäistä vuotta tuo jotain uutta elämään, muta siitä eteen päin elämä noudattaa samoja kaavoja.
Kyllä tässä odotellaan jo jotain suurta ja mullistavaa tapahtuvaksi. Onhan tätä suoraviivaista elämää jo vietetty kohta 70 vuotta ja omalta osalta jo 37 vuotta. Todella vaikeata keksiä enään mitään muuta tekemistä. Voi kyllä yritää tehdä samat asiat erillailla jos se vain on suinkin mahdollista. Vaikkapa käydä kesällä uimassa eri paikassa tai käydä baarissa eri paikkakunnalla. Mutta tästä huolimatta haasteita on olemsssa varsin vähänlaisesti.
Niin, mikä se on se pointti tässä kaikessa? Mikä tekee ihmisen onnelliseksi? Mulla on vähän kyllästynyt olo kans. Ehkä se johtuu siitä, ettei merkityksellistä tekemistä ole tarpeeksi. Ehkä tietokoneen ääressä istuminen ei ole lajityypillistä käytöstä ihmiselle vaan vaikkapa puutarhanhoito, puunhakkaaminen ja kalastus.
Onko elämän tarkoitus valloittaa Mount Everest ja ajaa formulaa...TÄH? Itse en ole matkustellu paljoakaan, mutta olen onnellinen enkä todellakaan tylsistynyt, sillä elämän tarkoitus on päästä kotiin! Maallinen elämä onkin tylsistyttävää , se on vain hetkellinen tyydytys. Suosittelen lukemaan Owe Wikströmin Matkalla olon mysteeri- kirjan se käsittelee juuri esittämääsi kysymystä.
Elämä on tasan niin kauan merkityksellistä, kun on halua, motivaatiota ja tarkoitusta olla jotain sellaista mitä kaikkea muutkin ihmiset ovat ja näytellä olevansa huomion arvoinen, saada mielihyvää ihmisten huomiosta. Heti kun ei enään ole meritystä sillä, mitä ihmiset sinusta ajattelevat tai et hae enään yhteistä olemassa olemista, yhteenkuuluvuutta, olla ihmisten luomien normien ja standardien mukainen, niin silloin olet yltänyt elämäsi huipulle. Tässä vaiheessa olet ymmärtänyt ihmisenä olemisen tarkoituksen, siis näet ihmisen ulkoapäin katsottuna kuin koiran ja koiran elämän ihmisen perspektiivistä ymmärtäen. Et enään naura silloin kun pitäisi nauraa, vaan naurat silloin kun itseäsi naurattaa. Et esitä mitään etkä hae olemuksellasi mitään vaan olet oma itsesi.
ihminen on sosiaalinen eläin se tarvitsee "laumaa" kasvaakseeen ja kehittyäkseen, joten yhteenkuuluvuudella ja yhteiskunnan normeilla on todellakin merkitystä. Mutta eihän tämän kaiken tarkoitus voi olla pelkästään ihmisenä oleminen? En usko, että elämän huippu on olla itsensä ja nauraa sillon, ku naurattaa, vaikka se tärkeä asia onkin. Pitää puolensa ja olla oma itsensä, mutta elämän tarkoitukseksi se ei mielestäni riitä.