Tuo Granitin Lähtölasku on todella ärsyttävä. Se vihjailee inhottavasti, mutta ei vastaa tyhjentävästi.
Liittyykö esim. juttu avaruushissin materiaalista nanoselluun?
Sellukuidun katkeamispituus on pidempi kuin vaijkkapa raudalla, mutta onko se pidempi kuin millään muulla tunnetulla metallilla?
Tosi ärsyttävää jättää tuollaiset asiat roikkumaan ilmaan.
Onko mahdollista rakentaa avaruushissi nanosellusta?
Granit väittää, että ei ole.
Avaruushissi
jatkokysymys
12600
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
että paljonko se on venynyt ennen kuin se katkeaa ja yleensäkin kuinka herkkää se on venymään. Tietysti avaruushissille olisi etu, jos se ei venyisi, mutta kaikki materiaalithan venyvät kuormitettaessa, joten venymisestä ei myöskään koskaan päästä eroon. Varmaankaan venyminen ei ole ongelmista suurin, joskin hankala sekin. Venyminen varmaankin aiheuttaisi vastapainon jojo-ilmiön, joka pitäisi ehkä kompensoida jollain väliasemalla? Tarkempi analyysi edellyttäisi laskelmia.
Avaruushissi on yksi ajatuskokeilu. Periaatteessa siinä vedetään joustava köysi satelliitin ja maapallon välille ja avaruusalus nostetaan hitaasti sitä myöten niin korkealle, ettei maan vetovoima enää mainittavasti estäisi sen lentoa. Tiettävästi mikään kokeilluista materiaaleista ei ole kestänyt. Toinen idea on käyttää pitkiä köysiä linkoamaan alus lingosta toiselle. Tämän idean ongelma on saada riittävän stabiili lentokone, jotta se voisi toimia ensimmäisenä linkona. Titysti ensimmäinen linko voisi olla raketti, mutta raketittomuuden idea menee sitten jo alukuvaiheessa.
ei kai tähän uskokaan muu kuin typerä mattimeikäläinen, joka suoltaa verorahojaan paskan tonkimiseen.
Sellun katkeamispituus vaihtelee, mutta on tyypillisesti välillä 4 - 6 km. Nanosellulla voisi ehkä päästä tasolle 10 - 24 km. Jos avaruuden raja on 100 km, niin eipä taida nanoselluköydellä onnistua hissivaijerien teko. Sinänsä se olisi ajatuksena aika hieno. Maasta voisi pikku hiljaa hissata materiaalia avaruuteen ja kasata sitten siellä.
geostationaarisella radalla 36 tonnissa. Painoa ei voi laskea suoraan kilometreinä, koska yläpäähän on jo kiertoratanopeudessa ja siten täysin "painoton" Ideana tuo on kai jo -60 luvun Scifistä.
No, kun ei ole 1960-luvulta. Idea on yli 100 vuotta vanha. NASA:lla on aiheesta useampikin projekti pystyssä. Marshall Space Flight Center ja NASA Institute for Advanced Concepts ovat kummatkin harrastaneet näitä hankkeita. Aiheesta on myös kilpailu, jossa on 2 miljoonan dollarin palkinnot. (http://www.spaceward.org/). Mikäs tämä Rainer Granit oikein on miehiään? Onko hänellä jotain tekemistä avaruushissien kanssa?
Kun puhutaan avaruushissistä ja vaijerin/hihnan kestosta, niin aika yleinen väärinkäsitys on, että hihna (käytännössä oikea nimitys) on tasapaksu/tasavahva. Näinhän ei tietenkään ole. Hihnan alapään tarvitsee kestää vain korin paino staattinen jännite. Siitä ylöspäin edetessä hihnan vahvuuteen on lisättävä alla olevan, kannatettavan hihnan paino. Siksi hihnan paksuus kasvaa koko ajan hihnan pituudesta riippuvaan laskennalliseen pisteeseen, joka on GS-radan alapuolella. Sen jälkeen hihna alkaa taas oheta. Käytännössä suhteellisen pieni vastapaino, joka muodostaa hihnaan staatisen vetojännityksen, sijaitsee kaukana GS-radan ulkopuolella, ehkä 100 000km korkeudessa. Korkeuden mukaan muuntuva paksuus aikaansaa sen, että teoreettisesti hihna voitaisiin tehdä hyvinkin heikoista aineista, mutta taloudelliset syyt estäisvät tämän, koska esim. teräksestä tehty hihna olisi valtavan massiivinen. Käytännössä ainoa vaihtoehto on hiilinanoputki.
Jos vaijerin koko/paino muuttuu keskivaiheilla, näin täytyy myös kestävyyden olla samaa luokkaa alhaalta käsin, keskipakoisvoimat ma muut, eli periaatteessa sen on oltava PAKSUMPI alhaalta, ihan järkeä käyttämällä tulet varmasti samaan lopputulokseen.
oikeassa. Alhaalla täytyy kannattaa vain hissikori. Ei julmetun pitkän vaijerin omaa painoa.
Tässä dokumentissa heti ensimmäinen kaava (sivulla 3) esittää asteittain kasvavan voimalisäyksen edettäessä maan pinnalta ylöspäin. Sekä keskipakovoima, että painovoima otetaan huomioon. www.liftport.com/papers/2005Nov_LP-Ribbon_Mass.pdf No kerro sinä nyt oma yhtälösi, joka korvaa Pearsonin yhtälön viat! Minua ihmetyttää, että muutamat kokevat, että avaruushissin ajatus on niin uusi ja ihmeellinen eikä sitä kukaan ennen näitä muutamia ole tutkinut, laskekellut ja simuloinut ja että he ihan heti lonkalta löytävät siinä ratkaisevia heikkouksia ilman se suurempaa laskeskelua. Tosi asia vaan on se, että sadat ammattilaiset ovat jo vuosikymmenien ajan kehitelleet avaruushissin ratkaisumalleja, jotka nyt tuntuvat melko lailla vakiintuneen. Nyt odotellaan vain hiilinanoputken teollisen valmistuksen edistymistä.
on teidän vieminen suljettuun ja pehmustettuun koppiin.
Avaruushissi on ihan normaali asia. Miksi avaruushissikeskustelu ei olisi normaalia?