Tällaista joutavaa filosofiaa olen pohtinut, tuon Varma tieto -keskustelun pohjalta:
Rene Descartes keksi olemisen. Oleminen on tunnetusti epäselvä predikaatti, joten sitä ryhdyin täsmentämään.
Minusta ontologian täsmällisempi muoto on fenomenologia.
http://filosofia.fi/node/2712
fainomenon = ilmenevä, ilmiö,
logos = järki, käsitteellisyys, puhe, oppi
Lyhyesti sanottuna Renen "olemassa oleminen" voisi olla vain tekemisen kohde, objekti. Nimeltään "ilmiö", josta vakuuttuminen vaatii sen jäsentämisen.
Tekeminen, tapahtuminen on taas oppimista. (Tai tunnistamista tai jäsentämistä.) Mutta oppiminen taas ei ole mahdollista ilman mitään että mitään ilmenee.
Siis, ei voida olla varmoja että onko muunlaista olemassa oloa kuin ilmeneväisen jäsentämistä.
Ajattelen, siis jäsennän ilmenevää
KN$
3640
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vielä täsmennän: Descartes ei keksinyt ontologiaa tai olemassa oloa, tietenkään. Vaan muodosti siitä loogisen, mutta epäselvän lausekkeen. Toisaalta Wittgensteinkin on luettu ontologiksi. Hän on kuitenkin fenomenologi: http://www.netn.fi/398/398_netn_witt3.html
"Siis, ei voida olla varmoja että onko muunlaista olemassa oloa kuin ilmeneväisen jäsentämistä." Hyvä. Sopii. Mutta minun mielestäni on myös "aktiivista ilmenemistä", eli vaikuttamista. Nämä kaksi yhdessä ovat vuorovaikutusta, mutta se on seuraava hierarkiataso.
Ilmeneväisen jäsentäminen toimii tietysti molempiin suuntiin: - Aistittuja maailman ilmiöitä voi jäsentää aivoissa, mielessä. - Mielen ilmiöitä voi jäsentää ympäröivässä maailmassa, ympäröivän maailman avulla, ympäröivään maailmaan. Kirjoittaminen, vaikuttaminen ja psykoterapia ovat molemmat tätä. Jaana Venkula tietää asiasta enemmän: http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2006/2006-06-22/ajankohtaista/Tekemisen_nalka http://areena.yle.fi/toista?id=2119560