Mistä tällainen käytös johtuu

naisten logiikkaa

Tänään täällä eräs herra 5 vee kysellyt jatkuvasti onko hän vahvin, komein, pisin, paras jne jne jne jne plaah... Taitaa mennä vähän lapsen logiikan puolelle, mutta aika paljon noita juttuja voi lapsikin paisutella. Esim. - Olenko mä äiti kaunis - Juu olet tosi kaunis. - Olenko mä kuinka kaunis? - Oot ihan äärettömän kaunis ja äidin silmissä kaunein kaikista. Sitten tätä lapset voivat kertoa sitä tyylillä mutkat suoraksi. Eli jos puhujana on 5-vee niin en nyt kamalasti ainakaan aikuisena perustaisi jutusta. Ja jopa ton ikäset osaa halutessaan valehdella. Tämä tuli siis ensimmäiseksi mieleen. Sitten toki taustalla voi olla täyspsyko, mutta siihen ei tälläset peruslogiikat enää riitäkkään.

Liisan äiti oli perin sokea tyttärensä suhteen ja ilmeisesti myös suht yksinkertainen älylliseltä tasoltaan. Sen takia Liisan äiti uskoi vakaasti Liisan olevan kaunis, koska yleensäkin äidit kokevat omat lapsensa parhaimmiksi maailmassa ja uskovat enemmän omia tunteitaan kuin järkeään kun kyse on äitiydestä. Kaippa siihen jokin ihan biologinen selitys löytyy esim. jälkeläisten suojelemisen suhteen tmv. Valitettavasti Liisan äidiltä puuttui myös sosiaalinen äly ja kenties hän oli muutenkin kykenemätön tulemaan yleensä lasten kanssa toimeen, joten hän ei todellakaan ole ymmärtänyt puheittensa vaikutusta tai seurausta sinun kohdallasi. Mutta mitenkään sinun kokemusta vähättelemättä vastaavia ikäviä mammoja löytyy pilvin pimein edelleenkin. Tarinastasi puuttuu sellaisia tietoja kuin oliko sinun kotisi vauraampi kuin Liisan koti tai äitisi kenties upean näköinen tai oliko teillä ylipäätään jotakin, jota Liisan äiti mahdollisesti kadehti? Olitko Liisaa parempi koulussa tai soitit pianoa, mihin Liisalla ei ollut varaa tai saitko paljon vaatteita, joita taas Liisan kotona ei ollut mahdollisuus hankkia? Oliko sinulla parempi tapakasvatus? Eli hyvässä lykyssä Liisan äiti on suojellut Liisaa kokemasta puutetta sinun rinnallasi kehumalla häntä sinua kauniimmaksi. Mutta nyt se tärkein kysymys: missä sinun vanhempasi olivat silloin kun Liisan äiti kehui Liisaa? Siitä asiasta olisit voinut puhua kotonasi ja suosittelisin puhumaan vieläkin, jos mahdollista. Joskus voi kuulla yllättäviä asioita, joita ei lapsen silmin ole osannut silloin tietenkään katsoa.

Eihän sitä tiedä, onko se äiti tyttärelleen tuollaisia edes puhunut. Saattaapi olla, että Liisa on huomannut, että sinä olet "nätimpi" ja sitten koittanut saada sinut tuntemaan itsesi rumemmaksi noilla jutuillaan. Mistäs sitä tietää, vaikka Liisan äiti olisi ollut tyly Liisaa kohtaan, ja sitten Liisalla oli hirvittävä pätemisentarve, josta sinä sait osasi. Itse muistan sen, että me tytöt olimme pieninä paljon julmempia toisiamme kohtaan. Aikuisena ei edes kehtaisi oikein ajatella kaikkea sitä ilkeilyä, mitä lapsena tehtiin. Roolit tosin tuppasivat vaihtumaan nopeasti ja se, joka oli yks päivä tyhmä, olikin seuraavana päivänä se paras kaveri. Ja joku toinen taas se "ihan tyhmä". Minullakin oli yksi "prinsessa" kaverina, joka kyllä puhui paljon puuta heinää ihan vain itseään korottaakseen. Tosin me muut ymmärsimme kyllä, ettei puoletkaan niistä jutuista varmaan pitäneet paikkaansa. Surullista, että tyttöjen pitää jo pikkuisina toisiaan tölviä. Hienoahan se olisi, jos jokainen tyttökin voisi kokea olevansa arvokas ilman, että pitää lyödä muita alemmas... Kilpailu tuntuu alkavan jo ennen lastentarhaa.

Hyvin vaikea kuvitella, että joku oikeasti sanoo lastaan kauniimmaksi kuin naapurin lasta. :) Eiköhän se ole lapsen logiikkaa kuvitella, että hän on kauniimpi ja parempi kuin muut. Kummilapseni 3 vee kertoi viime vierailullani, että hän on kerhonsa kaikkein viisain lapsi. Siinä sitten hymyilin, että mistä hän niin päättelee. Sanoi, että kerhotäti sanoi niin. Aivan varmasti sanoikin juuri niin. Taisi sanoa, että oletpas sinä viisas, kun osasit tehdä tuota ja tuota. Lapsia kannustetaan, jotta heille tulisi terve itsetunto. Joskus kannustus vaan kääntyy lapsen päässä. Kumma, että sinulle on tuollainen jäänyt mieleesi. Onko oma itsetuntosi kunnossa, kun vertailet iteäsi vieläkin Liisaan?

Olipas ikävä teksti ja ikävä kokemus varmasti sinulle. Varsinkin kun pikkutyttönä tuollaista olet joutunut kuuntelemaan, oletpa silti onnekas että olet iskostanut päähäsi silti miten asiat oikeasti ovat, etkä ottanut siitä itseesi kovin pahasti, koska tuollainen on pötypuhetta. Jokainen on tavallaan kaunis, joten ei tuollaista voi tulla laukomaan. Tuo ongelma oli tämän "Liisan" ja hänen äitinsä korvien välissä pikemminkin kuin ulkopuolisen ulkonäössä. Surullista luettavaa ja hieman säälinkin heitä, mutta luulisin että joko tämä äiti yritti elää tyttärensä kautta ja tehdä tästä primadonnaa, jota ei itse ole koskaan ollut, huono itsetunto, pintapuolisen ihailu, kateusko, itsensä nostaminen jalustalle. Kun sorsi toista, pönkitti omaa itsetuntoaan koska ajatteli olevansa parempi. Hirveää henkistä väkivaltaa ja varmasti hirveää kuin lapsena tuollaista joutuu kuulemaan aikuisenkin ihmisen suusta. Ole onnellinen, ettet ole tuo Liisa. Jos ei äitinsä syvällisemmin pysty ajattelemaan kuin pintapuolisesti, tuon lapsen elämä on ollut helvettiä jo pienestä pitäen tuollaisessa "arvomaailmassa". Jokainen on hyvä tavallaan, jokainen on kaunis tavallaan, jokainen on mitä on.

Kaikille meille on sanottu vaikka mitä lapsena. Mitä sitten? Lapsena olemme kaikki lapsellisia ja saatamme uskoa melkein mitä tahansa joku muu sanoo. Mitä kuvittelet saavuttavasi ihmettelemällä jotain sinulle lapsena toisen lapsen sanomaa asiaa? Kysymykseesi et koskaan saa vastausta ja ongelmasi ehkä piilee tässä asiassa nykyisessä heikossa itsetunnossasi tai jossain. Vastaus tähän kysymykseen on siis sinun keksittävä ihan itse. Miksi muuten oletat että Liisan äiti oli oikeasti sanonut noin, eikä läppä ollut Liisan itsensä keksimä? Miten Liisan mielestäsi tavallinen ulkonäkö silloin ja vanhempana liittyy asiaan? Oletko omasta mielestäsi ulkonäöltäsi T-Rex liitukaudelta vai yber hot keiju?