Ystävien hoito

Ystävien hoito Psykoterapeutti joutuu normaalielämässään, vapaa-ajallaan, kohtaamaan suoranaisia tai epäsuoria hoito-odotuksia. Omaiset, läheiset, ystävät ja tuttavat kertovat huoliaan, murheitaan tai ongelmiaan. Tätähän tapahtuu kaikkien ystävien kesken aina ja jatkuvasti. Se on elämää, ja se on kaikille tärkeää, että saisi selvittää ajatuksiaan, purkaa tunteitaan, kehittää elämäntaitoaan jne. Mutta terapeutti, psykologi, psykiatri, psykiatrian erikoissairaanhoitaja, pappi, lääkäri jne., on erikoisasemassa verrattuna tässä suhteessa tavalliseen ihmiseen. Terapeutilla on tietoa ja kokemusta, jota muilla ei ole. Jännittävää on huomata, että meillä ei ole tähän toimintaan ammatillista teoriaa ja kirjallisuutta, vaan toimimme tässä asiassa täysin amatöörimäisesti. Tietysti jokainen tekee tämän luonteensa ja mieltymystensä mukaan ja siinä mielessä toimii vapaasti miten haluaa. Terapiakirjallisuudessa viitataan asiaan muutamissa lauseissa ja kappaleissa, mutta varsinaisesti asiaa käsittelevää kirjallisuutta ei ole. Ainakaan en tiedä sellaisesta, jos joku tietää, olisi kiva kuulla lähteitä. Joka tapauksessa tästä pitäisi olla enemmän koulutusta terapeuteille. Tästä keskustelemiseksi kirjoitin tämän avauksen. Pitäisi kehittää teoria tällaisesta terapiasta ja se on erilainen teoria kuin ammattitilanteiden terapia. Muutama asia opetetaan koulutuksessa. On tehtävä selväksi, että ystävien kuunteleminen ei ole ammatillista terapiaa, eikä siitä oteta ammatillista vastuuta. Keskustelu on vastavuoroista, myös terapeutti on ystävänä tilanteessa eikä terapeuttina, ja voi kertoa omista ongelmistaankin, päinvastoin kuin terapiaistunnoissa, jolloin omien ongelmien kertominen ei kuulu terapiamenetelmään. Ja kovin syviä ongelmia ei pidä jäädä kuuntelemaan, pidempiä hoitoja vaativien sairauksien suhteen on ohjattava muualle hoitoon eikä itse ryhdyttävä siihen. Hoitoon ohjaaminen ei tapahdu patistamalla, vaan kysymällä, suostuisiko ystävä menemään hoitoon ja jos hän on vastahakoinen, kysymällä mitä hänellä on sitä vastaan ja käsittelemällä asiaa siltä pohjalta, jolloin esteet hoitoon hakeutumiselle yleensä heti poistuvat. Ystävien kanssa ei myöskään mennä syvällisiin psykodynaamisiin tulkintoihin eikä transferenssien ja torjunnan selvittelyyn. Lyhyesti: -   ei ammatillista, ja se on sanottava, -   keskustelu on vastavuoroista, -   on ohjattava muualle tarvittaessa eikä jatkettava itse, ja tämä terapeuttisella tavalla eikä patistamalla, -   ei syvällisiä psykodynaamisia tulkintoja. Psykoterapiasta perustietoja: www.angelfire.com/journal2/o_santavuori