kissa hurjana...

" Rauhoittavaakin annettiin mukaan, mutta emme antaneet kissalle sitä " miksi ette antanut????????? luuletko että ELL määrää leikillään kissalle rauhoittavaa lääkettä? ja mitä kissa on mahtanut kokea kun trauman sai..? :/

Ettehän ole kokeilleen vielä keinon keinoa. Miksi ette antaneet kissalle tuolloin lääkärin määräämää rauhoittavaa? Nyt avuksi Feliway haihdutin ja Serene-um. Kukkatipoista ja homeopatiasta löytyy myös usein apu tällaisiin. Kissalle on myös tottakai järjestettävä rauhalliset olot ja poistaa stressi tekijät. Olisi ehkä helpompi auttaa, jos tietäisi tarkemmin, mitä kissalle tapahtui. http://www.vetcare.fi/index.php?id=86 http://www.biofarm.fi/content/view/116/lang,fi/ http://www.freespirit.fi/rescue.html ja tässä vielä incatin sivuilta kopioitu kissojen toisiinsa sopeuttamisohje: "Kuinka sopeutat kissat toisiinsa Kissojen käyttäytyminen: Lopeta tappelut kuusivaiheisella ohjeella teksti: Larry Lachman, P.S.Y.D (Cat Fancy, January 2002, p. 45) käännös: Heikki Laitala "Sammy", 5-vuotias sininaamio Siamilainen, tappeli säännöllisesti kolmen (kaikkiaan viidestä) samassa taloudessa olevan kissan kanssa n. 6 kuukautta. Hänen huoltajansa sai Sammyn 6 viikon ikäisenä San Bernardinon kissalasta Californiasta. Sammyn omistaja haki apua eläinlääkäriltä, joka antoi ensin Valiumia (diazepam), sitten BuSparia (busbironc) ja vielä Elavil- (amitriptylene) lääkitystä. Sammy reagoi huonosti kaikkiin noihin kolmeen lääkkeeseen ja mikään niistä ei kokonaan lopettanut hänen aggressiivista käyttäytymistään. Silloin hänen omistajansa soitti minulle. Tutustuminen toisiin kissoihin Kun uusi kissa tulee taloon, jossa jo ennestään on kissa tai kissoja, aikaisemmin talossa ollut kissa (tai kissat) luonnollisesti hallitsee reviiriään. Aikaisemmat asukkaat eivät vain tutki tai hyökkäile uutta tulokasta kohtaan vaan ne tutkivat tarkkaan ja haistelevat toisiaankin kuin vieraita. Tämä johtuu siitä, että aikaisemmat kissat kokevat ahdistusta ja tuntevat tarvetta puolustaa itseään. Jotta kissojen "sotatilaa" voisi vähentää uutta kissaa taloon tuotaessa, hanki eri sukupuolta oleva kissa kuin ennestään talossa oleva(t). Erota kissat toisistaan ainakin neljäksi viikoksi, että ne tottuvat uusiin hajuihin. Tällöin uusi tulokas edustaa ennustettavaa tilaa uuteen kotiin. Aggressiivisen kissan/pennun käsittely Noudata seuraavia kohtia, jos yksi tai useampi kissoistasi joutuu tappeluun toisten kanssa: 1. Erota kissat kahdeksi viikoksi. Vähitellen totuttele kissat toisiinsa antamalla niiden "haistella" suljetun oven alta. Tarjoa kummallekin osapuolelle herkkupaloja ja huomiota totuttelun ajan. 2. Valmistele näköyhteys avaamalla ovea hitusen (varmista, ettei sitä pysty avaamaan enempää). Huomioi ja kehu taas kumpaakin osapuolta. Jatka seuraavaan kohtaan vasta, kun sähinää, murinaa tai hyökkäilyä ei esiinny. 3. Aloita kahdesti päivässä viiden minuutin sopeuttamisjaksoilla. Tuo vähemmän aggressiivinen kissa isoon huoneeseen yksinään. Istu huoneen kauimmaiseen nurkkaan ovesta katsoen ja aloita herkkupalatuokio silitellen ja kehuen kissaa. Pyydä toista henkilöä tuomaan aggressiivisempi kissa lyhyissä valjaissa tai boxissa (josta se voi nähdä toisen kissan). Jos jompikumpi kissoista osoittaa aggressiivisia eleitä - luimistaa korvia kauas taakse, häntää heiluttamalla, kyyristymällä tai sähisemällä - ohjaa kissan huomio positiiviseen suuntaan vaikka pingispallon heitolla tai minttulelulla. Jos tämä ei onnistu ja aggressiivisuus yltyy, toru hyökkäävää sanomalla: EI! Erota kissat, odota 5 - 10 minuuttia ja kokeile uudestaan. Pyrkimyksenä on saavuttaa tila, jossa kumpikaan kissoista ei sähise, murise tai hyökkäile toista kohtaan. 4. Kun aggressiiviset kehon eleet ja käyttäytyminen vähenee, lievennä kieltoja. Ota kissa ulos boksista tai vaihda pidempiin valjaisiin. 5. Kun kumpikin osapuoli näyttää yhdenmukaisia merkkejä toisen läsnäolon sietämiseen, anna niiden kulkea vapaasti sopeuttamishetkien ajan huoneessa. Asteittain anna kummallekin lisää vapautta kulkea koko huoneistossa / talossa. 6. Muutaman viikon jälkeen, jos jompikumpi tai kumpikin kissoista käyttäytyy levottomasti, ota yhteyttä eläinlääkäriisi tai homeopaattiin ja käytä joko homeopaattisia tai rauhoittavia lääkkeitä tässä sopeuttamisvaiheessa. 12 - 16 viikon jälkeen, kissojesi tulisi tulla toimeen ilman merkkejä aggressiivisuudesta. Ainakin siinä määrin että ne sietävät toisiaan, joskus jopa tulevat parhaiksi kavereiksi. Kahden ja puolen kuukauden jälkeen ensivisiitistä Sammyn luona, hänen omistajansa raportoi tilanteen rauhoittuneen. Sammy on hyvä kaveri yhden entisen vihamiehensä kanssa ja sietää muut."

Kertoisitko, mitä teillä tapahtui että kissa noi pelästyi. Voisi auttaa paremmin näkemään tämän hetkisen tilanteen. Mutta joka tapauksessa, sinun on vietävä kissa heti eläinlääkärin tutkittavaksi! Tässä voi käydä 3:lla tavalla( joiden seuraukset saattavat koitua yllättäviksi )1.Voit joutua jättämään kissan eläinsairaalaan pariksi vuorokaudeksi,jossa sitä tutkitaan /hoidetaan kuntoon. Voit joutua suostumaan kissan lopetukseen. Tai jos et tee mitään tämän hetkiselle tilanteelle, niin kissa ei selviä vaan siitä tulee suuri uhka, etkä pärjää sen kanssa kotona.Tiivistettynä jos eläin on tärkeä ja tarpeellinen, niin olisin valmis maksamaan siitä että kissa tulee kuntoon.

eli tapahtui seuraavaa:tulin töistä mukanani pieni paperinen lahjakassi, laskin sen maahan jota kissat tietenkin menivät nuuhkimaan. Poika kissa sai jotenkin pussin kahvan kaulansa ympäri ja säikähti, saimme pussin pois ja tilanteen rauhoitettua, poika kissalle ei tästä jäänyt kummempaa muistoa. Hetken päästä tämä kun yritin vielä rauhoitella pussikohtaloon joutunutta kaveria tämä tyttö kissa sai ensimmäisen hepulin!Ääni oli niin hurja että varmaan leijonakin olisi juossut karkuun. Poikaystäväni tuli ihmettelemään mikä tuli, kissa sähisee ja käyttäytyy uhkaavasti...annoimme kisun olla ja hetken päästä tilanne oli jo niin selvä, että sain kisun syliini ja sain siliteltyä...kaikki vaikutti normaalilta. kun olimme menossa nukkumaan huuto ja ärhentely alkoi uudestaan...seuraava aamu oli jo normaali, poikaystävä lähti töihin ja minä jäin kotiin. kaikki aamutoimet olivat ok, kunnes yhtäkkiä karvat nousivat taas pystyyn ja tilanne oli niin uhkaava että kissa sai minut hätistettyä ulos. soitin välittömästi ell josta neuvottiin että antaa tilanteen hetken rauhottua ja katsotaan...hetki meni ja yritin sisälle kisu on jo eteisessä vastassa täydessä sotavalmiudessa. Soitin uudestaan ja hain lääkäriltä feliwaytä suihkeena ja seinälaitteena, sain asetettua nämä ja suihkittua itseni täyteet feliwaytä ja uusi yritys, ei tuottanut tulosta. Sain apujoukkoja ja kissa saatiin eläinlääkäriin.Eläinlääkäri tutki ja hutki kissaa ja oli sitä mieltä että siinä ei ole mitää fyysistä vikaa...ja kerrottiin tosiaan mitä oli tapahtunut ja ell sanoi että rauhoittavaa voidaan kokeilla, mutta niiden tehosta ei ole aina tarkkaa tietoa (voi lamaannuttaa tai vihastuttaa entisestään)ja kissa oli tuolloin rauhallinen, tultiin siihen tulokseen että kissa on säikähtynyt pahemman kerran ja kohdistaa säikähdyksen minuun. joten opetellaan uudestaan luottamaan toisiimme. Menimme kotiin ja aina kun kissa otti kontaktia minuun palkitsimme sitä ja kehuimme. tilanne rauhoittui parin päivän päästä normaaliksi. Tämä siis taphtui viime syksynä ja ell kertoi jo tuolloin että eläimet säilövät traumat manteliaivoonsa ja muiston saattaa tuoda takaisin tietty haju, ääni yms. Kissan mukaan on eletty ja kaikki on mennyt hyvin, huomiomatta muutamia huonoja päiviä, jolloin kisu säikkyy kaikkea ja nostelee karvat pystyyn, tulevat hyvin toimeen poikakissan kanssa.Talvella oli pieni ärhentelyhetki ja muutama kovempi maukaisu, mutta tilanne rauhoittui hetkessä kun tarjosimme kisulle herkkuja ja puhuimme sille rauhoittavasti. Eilen tosiaan tilanne karkasi taas käsistä ja päivä oli ihan normaali kaikkine kotipuuhineen ja lähdin päivällä hetkeksi kaupoille ja kun tulin takaisin oli ehkä aistittavissa jotain outoa..ja kun poikaystävä palasi työstä alkoi huuto ja agressiivinen käyttäytätyminen,tilanne laukesi illaksi ja pääsimme nukkumaan (kävin hakemassa feliwaytä suihkeena ja pistorasiaan...)aamulla tilanne näytti kotona suht ok, katsotaan onko tilanne jo ohi kun työpäivät saadaan tehtyä. Olisin todellakin kaivannut tietoa jos jollain on kokemusta vastaavasta. Kissa on erittäin rakas ja sen eteen ollaan valmiita tekemään vaikka mitä. Luopuminen/lopettaminen olisi viimeinen vaihtoehto. Mutta alkaa loppua keinot kun koti on pyhitetty kissalle ja sille että on turvallista olla ja hyvä olla, mutta kun raivokohtaus tulee on se jotain niin karmivaa, että sydäntä särkee kun ei osaa auttaa toista,vaikka kuinka yrittäisi selittää että ei ole hätää.... yritin selittää lyhyesti, mutta pitkä tarinahan tämä on.

Hei! Valitettavasti totean heti alkuun ettei minulla ole sinulle vastausta.
Tilanne on tutun oloinen ja pitkä tarina kerrottavana minullakin.

Omistamme kaksi kissaa, tytön ja pojan. Ovat sisaruksia ja otin ne pentuina itselleni. Nykyään ikää on 3, kohta 4 vuotta. Poika leikattiin pentuna. Ovat olleet aina yhdessä ja aina tulleet toimeen ilman minkäänlaista tappelua tai rähinää.

No se siitä sitten.. Leikkautimme tyttökissan nyt helmikuussa kuluvaa vuotta ja siitä se sitten lähti. Täydellinen kaaos.
Asuimme silloin tilavassa kaksiossa kun tyttö leikattiin. No, leikkaus meni hyvin ja saimme tytön kauluri päässä kotiin heräilemään. Tyttö heräsi maan tasalla, lämpimässä paikassa ja nuokkui sinne ja tänne. Laitoimme takaisin aloilleen nukkumaan ettei kaatuile toinen. Noh, ilta oli jo pitkällä ja tyttö oli hereillä ja kävi syömässä ja juomassa normaalisti (miten normaalisti nyt kauluri päässä voikaan syödä..). Poika oli tietenkin samassa tilassa tytön kanssa vapaana kun tyttö heräili. Kaikki näytti olevan hyvin kunnes kävimme nukkumaan (itse meni jo nukkumaan ja mies jäi vielä valveille tv:n ääreen). Heräsin noin puolen yön aikaan kaiheaan meteliin. Nousin ja pomppasin ylös välittömästi ja menin olohuoneeseen. Poika juoksee kauheaa vauhtia ympäri kämppää tyttö perässään. Kirjahyllystä putoavat tavarat ja matot ovat rullalla, karvat pöllyävät ja kirjaimellisesti veri lentää. Juoksin kissojen perässä ja tein syöksyn tyttökissan päälle ja sain sen kiinni ja vein samantien makuuhuoneeseen. Syke oli varmaan jossain 200 paikkeilla. En pystynyt muuta kuin jähmettymään siihen paikkaan ja katsoin tyttöä. Tyttö oli karvat pörröllään siinä minun edessä ja käveli edes takaisin makuuhuoneen oven edessä. Sinne se olisi halunnut toden teolla. Vahtaus jatkui ja jatkui. Ja odotin vain sängyllä että tyttö rauhottuisi. Silittelin ja puhuin. En tiennyt mitä olisi tehtävä.
Huusin miehellini että oliko kaiki hyvin toisella puolella. Jätin tytön makuuhuoneeseen ja menin olohuoneeseen katsomaan poikaa. En ole ikinä nähnyt niin pelokkaan näköistä kissaa. Se oli aivan kauhuissaan (ei mikään ihme) ja rauhoittelimme poikaa minkä pystyimme.
Ei muutakuin kämppä kahtia, hiekkalaatikko tytölle makkariin ja vettä ja ruokaa. Nukuin tytön kanssa makuuhuoneessa sen yön. Murhanhimo ja oven raapiminen jatkui koko yön.
Aamu koitti ja oli lähdettävä töihin. Tein aamu toimet (ruokaa, vetta ja hiekkaa uusiksi) ja lähdin töihin. Miehen kanssa vaihto, eli mies tytön kanssa makkariin koska se tila oli tietenkin pienempi kuin muu kämppä.
Mietin töissä että mitä ihmettä nyt tapahtuu ja soitin eläinlääkäreille ja mietin jatkoa. No, eikät oikein mitään osanneet sanoa, noita perusjuttuja eli Feliway:t käyttöön jne. No, ostin 2 kpl haihduttimia. Laitoin haihduttimet olohuoneeseen ja makkariin. Tehoa ei juurikaan ollut agressiivisuuteen (voi olla että auttoi kuitenkin poikaa hieman henkisesti, kuka tietää).
Seuraava päivä koitti ja töissä soittelin eläintarvikekauppoja läpi. Kerroin tilanteen ja nimeltämainitsemattomassa paikassa neuvottiin että rakenna ovi kissojen välille että näkisivät kuitenkin toisensa.
Hain kaupasta minkkiverkkoa (kestävää), nauloja, puuta ja kyhäsin verkko oven makkarin ja olohuoneen välille. Okei, nyt kissat näkivät toisensa, mutta viha jatkui ennallaan. Kului aikaa ja käytimme tyttöä toisella puolella valjaissa haistelemassa paikkoja. (Tietenkin pidimme kissoja välillä toisin päin että hajut tasoittuvat)
Ajattelimme että jos kyseessä on nyt jokin reviirikiista, mutta kuka sen nyt sitten tietäisi.
Aikaa kului ja kului. Viikko, kaksi, kolme asumme mieheni kanssa 'erillään'. Se otti kyllä veronsa.
No, sitten ajattelimme, että nyt muutamme uuteen asuntoon ja sen teimme. Muutimme kolmioon, noin 12 neliötä isompaan ja homma jatkui sielläkin noin viikon tai kaksi. Kävimme tytön kanssa lääkärissä ja totesivat että ei kissalla mitään fyysistä ongelmaa ole. Antoi Feliway suihketta ja neuvoi sen käytössä ja saimme myös ruhoittavia liuskan mukaan. En rauhoittavia uskaltanut antaa sillä mielestäni se oli aivan turhan oloista ottaen huomioon kissojen käytöksen (kissat pystyivät olemaan kuitenkin samassa tilassa, tyttö valjaissa jonkun aikaa, nukkuivat vierekkäin ja purisivat. Ja ihan yhtäkkiä, tyttö hyökkää ja sama ralli alkaa alusta). No, tätä jatkui taas viikon, pari.
Sitten, jotenkin se tilanne raukesi ja tyttö ja poika olivat 'rauhallisemmin' yhdessä ja samassa tilassa. Tappamatta toisiaan. Aikaa oli tuolloin kulunut leikkauksesta noin 4 kk.
Noniin, perheonni oli taas kohdallaan ja saimme mieheni kanssa jopa nukuttua samassa sängyssä yöt. Tätä onnea jatkui eiliseen asti.
Leikimme huoneessa poikakissan kanssa, heitin sängylle hiiren ja tyttö onnistui juuri tuleman huoneeseen kun poika hyppää sängylle hiiren perässä. uusi sota on valmis, tyttö hyökkää samaa vauhtia poikaa päin ja taas mennään. Hyppäsin ensin pojan pälle ja pidin itseni kyyryssä maata vasten ettei tyttö päässyt hyökkäämään suoraan, mutta poika livahti...

Sille pitää antaa se lääkärin määräämä rauhottava vaikka se tosi tympeeltä tuntuukin. Et söis itsekään. Mut tabletti vaan suuhun vai nestemäisenäkö se annetaan.? En minä pysty. Kokeile sinä

itse menisin(tunnen kissani)rauhoittavasti jutellen.luottamus on SAATAVA takasin.en osaa kyl sanoo.katsosin itseeni ja sit kissaa.neurolooginen sairauskin??mut kyl musta JOKU asia saa sen SÄTKYKSI.joku esine.liike.ääni.VÄLTÄ niitä ja puhu rauhottavasti.ei se kisus muuton ole sekasin.