Oliko ex-mieheni narsisti?!?
Olin naimisissa miehen kanssa, joka oli monin tavoin hyvin vaikea kumppani. Ajattelin kauan, että kyse oli huonosta kasvatuksesta ja huonosta perhemallista (isänsä käyttäytyi vaimoaan kohtaan tismalleen samoin), mutta näin jälkikäteen mietin oliko mieheni luonnehäiriöinen narsisti. Mies ei ollut alunalkaenkaan juurikaan kiinnostunut minun asioistani: ei työstäni, ystävistäni, suvustani, menneisyydestäni tms. Kaikki hänen elämässään/meidän "yhteisessä elämässämme" tuntui pyörivän hänen ja hänen oman sukunsa ympärillä, ja esimerkiksi omiin vanhempiinsa hän oli yhteydessä monia kertoja viikossa ja piti itsestään selvyytenä sitä, että myös minä halusin viettää appivanhempieni kanssa paljon aikaa. Mielestäni hän roikkui aikuiseksi ihmiseksi (35v.) harvinaisen tiukasti kiinni lapsuuden perheessään, mutta en aluksi osannut pitää sitä mitenkään negatiivisena asiana. Kaikki lapsuudenperheessä kuitenkin tuntui menevän edelleni, esimerkiksi kesälomat mietti valmiiksi omien vanhempiensa menoihin suhteuttaen.
Mies mm. kammoksui julkisia hellyydenosoituksia ja sitä, että hän vahingossa näyttäisi ulkopuolisille välittävänsä vaimostaan - jos esimerkiksi erehdyin halaamaan häntä julkisella paikalla, vetäisi hän itsensä heti kiukkuisena irti minusta. Saatoimme olla sukujuhlissa, joissa hän ei koko päivän aikana puhunut minulle sanaakaan ja muutoinkin käyttäytyi niin kuin emme olisi tunteneetkaan toisiamme. Väärä sana väärässä paikassa ja huuto päin naamaa alkoi. Mm. syntymäpäivänäni hän ei katsonut oleelliseksi toivottaa minulle hyvää syntymäpäivää tai ostaa minkäänlaista lahjaa. Kun ystäväni muistivat minua syntymäpäivänäni puhelimitse päivän mittaan, huusi mies, että puhelin tuli laittaa kiinni, koska sen jatkuva soiminen ärsytti häntä... Elämä oli kaiken puolin pienempää tai suurempaa nälvimistä. Niinä harvoina kertoina, kun häntä kiinnosti ystävieni seura, piti hänen päästä mollaamaan porukan kuulle minua jollain tavoin.
Lopulta masennuin elämästä, jossa mikään ei tuntunut miestäni miellyttävän tai mikään hänelle riittävän. Luojan kiitos sain vihdoin itsestäni irti hankkia avioeron. Nyt jälkikäteen tuntuu kuin olisin saanut elämäni ja itsekunnioitukseni takaisin. Onneksi emme koskaan hankkineet yhteisiä lapsia!
Oliko mieheni narsisti?
Shinyhappyperson
4551
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mies oli varmaankin vaan kiinni äidissään ja perheessään, eikä ymmärtänyt, että sinun olisi pitänyt olla ensi sijalla. Sinun olisi kai pitänyt tehdä raaka vieroitus äidistä. Se on vaikeaa mutta joskus mahdollista. Ehkä se ei olisi hänen kanssaan onnistunut, mutta sillä tavallakin olisi saanut avioeron. Tuskin oli kovin vakavasti juuri luonnehäiriöinen, kun kerran perheestään kykeni tykkäämään. Narsismia löytyy kun juuri oma perhe on tärkeä ja muut ja oma vaimo ja tämän ystävät ei mitään. Onnea uuteen elämään!
se on yksi peruspiirteistä.
mutta sinun kuvauksesi oli kuin suoraan minun elämästäni. erosin avomiehestäni vuosi sitten, vaikka en tiedä että seurustelimmeko edes.. (siis näin jälkeenpäin ajateltuna). tänään tuli otsikoissa vastaan termi: narsistinen persoonallisuushäiriö. googletin ja löysin pelottavia asioita aiheesta. tajusin mitä elämäni oli ollut viime vuodet. tutustu ihmeessä aiheeseen, tiedät mitä on tulossa ja saat pitää oman mielenterveytesi, saat tuntea että olet kaikesta huolimatta ihan terve.. meille tuli kaksi lasta ja helppoa ei ole ja ei tule olemaan!
ja julkisella paikalla ei hellyyttä. Ex-miehesi on narsisti.