Naistutkimus,pilakuvaansakin hauskempi

hyvä juttu kirjoitti:

Tässä on hyvin kirjoitettu nykyajan naisista totuuksia. Koska naistutkimuksen epätieteellisyys alkaa olla nykyään jo sokeallekin selvää, feministeille tuli äskettäin kiire ujuttaa Hesariin väärää ja pahaa asiaansa puolustava puffi. Pitemmänpuoleisessa sepustuksessa naistutkimuksen harjoittajat pääsivät puhumaan ohi suunsa niin että kaikki heidän alaansa liitetyt mehevät kliseet todistettiin oikeiksi ja listan jatkoksi päästiin liittämään pari uuttakin. No, nyt minä tietysti olen vähän liian ilkeä. Ne keski-ikäiset sadistilesbotädit, jotka järjestävät ensimmäisen vuoden opiskelijoille kursseja hetero-oletuksen kyseenalaistamisessa saadakseen sänkyynsä läjän nuorta lihaa, oli tällä kertaa piilotettu jonnekin takahuoneeseen. Jostain oli onnistuttu kaivamaan sellaisia ”tutkijoita”, joiden aiheet olivat enemmänkin heteroseksuaalisia. Me täällä alempitasoisten miesten näkökulmaa edustavan tieteen laitoksella hykertelemme riemusta nähdessämme, kuinka loistavasti nämä naistutkimusaiheet sopivat yhteen meidän teoriamme kanssa. Kuten blogini lukijat varmasti tietävätkin, ns. ATM-näkökulma perustuu siihen oletukseen, että sukupuolia on kolme: YTM:t eli jännittävän väkivaltaiset, päihteitä käyttävät miehet; ATM:t eli tylsän kiltit, tunnolliset ja raittiuteen taipuvaiset miehet; ja naiset. Naisille vain YTM:t ovat olemassa, ja ATM:t ovat heille näkymättömiä. Nyt kun nämä perusoletukset ovat selvät, voimmekin siirtyä pohtimaan Hesarin jutussa käsiteltyjä naistutkimuksia tarkemmin. Ensimmäisenä Helsingin Sanomien artikkeli mainitsee tutkijan, jonka aiheena on prätkämiesten kulttuuri ja sen edustamat ”erilaiset mieheyden mallit”. Me täällä alempitasoisten miesten tutkimusten laitoksella toteamme, että meidän tieteemme ennustaa täydelleen, miksi naistutkijaa kiinnostaa prätkäkulttuuri, ei esimerkiksi nörttikulttuuri. Prätkämiehiin liittyy mielikuvia perinteisestä miehisyydestä, machoudesta, jopa väkivalta- ja huumerikollisuudesta. Siksi prätkämiehet kiinnostavat naisia ja naistutkijaakin - katsokaas kun juuri sellaiset ”jännittävät” miehet ovat kaikkien naisten mielestä sukupuolisesti kiihottavia. Feminismin ja naistutkimuksen puolustelijoiden pirtaan kuuluu inttää, kuinka ällöttävää äijäily ja machoilu on. Tosipaikan tullen juuri äijäilijät ja machoilijat kuitenkin ovat juuri se porukka, joka naista seksuaalisesti kiinnostaa. Eräs kommentoijani kirjoitti aikoinaan olleensa mukana jossain feministikonferenssissa, jonka päätteeksi tytöt lähtivät ravintolaan iskemään sänkyynsä moottoripyöräkorstoja - miesten sanavarasto rajoittui, kommentoijani mainitsi, prätkän osien nimiin, v:llä alkavaan naisen osan nimeen ja h:lla alkavaan naisen itsensä nimitykseen - ja tulivat aamulla seuraavaa konferenssipäivää pitämään takapuoli hellänä ja kehuen, kuinka pitää saada välillä oikeaa miestä että jaksaisi elää. Minua ei hämmästytä sitten pätkääkään, että naistutkijoita kiinnostavat prätkämiehet myös tutkimuskohteina. Jos naistutkimus on lesbolle luennoitsijalle näppärä tapa iskeä ensimmäisen vuoden ujot, vielä koeajamattomat femmet sänkyynsä, alan heterommille opiskelijoille se on hieno tekosyy päästä hengailemaan moottoripyöräjengien liepeille. Sitä Hesarin artikkelissa ei kerrota, tutkitaanko alalla bändäriyttä naisen seksuaalisen vapauden muotona, vai kenties hevirokkiorkesterien keikanjälkeistä takahuoneseksielämää uuden ajan erilaisten mieheyksien ilmentymänä. Mutta jos ei tutkita, niin on tapahtunut aivan hirveä laiminlyönti. Toivottavasti edes joku rupulibändien keikkapakuissa maata kiertänyt ja reittä hiertänyt gruupparityttö lukee tämän ja tiedostaa, että se mitä hän tekee ei ole kälyistä hutsuilua, vaan merkittävää tieteellistä työtä ja osallistuvaa havainnointia, jonka arvokkaat tulokset hänen on koottava graduksi ja säästettävä jälkimaailmalle. Lisää hupia piisaa siitä, että eräs artikkelissa haastatelluista naistutkijoista alkoi tutkia monikulttuurisia avioliittoja, mutta päätyikin tutkimaan Armi Kuuselan ja Virgilio ”Gil” Hilarion naimisiinmenoa. Mikäpä siinä. Siinä missä miehiä kiinnostaa porno - eli visio naisilta ilman rasittavia ihmissuhdepelejä saatavasta rakkaudesta, hyväksynnästä ja seksuaalisesta läheisyydestä - naiset tunnetusti lukevat romanttisia kertomuksia, joissa mies on rikas. Armin avioliitto filippiiniläisen pohatan kanssa oli tietysti kaikkien suomalaisten naisten romanttisen unelman täyttymys, joten on aivan luonnollista, että joku tätitiedettä tekevä ottaa sen tutkielmansa aiheeksi. Se, mitä naistutkimus ei tutki, kertoo siitä tietysti vielä enemmän. Naistutkimusta ei kiinnosta nörttimieheys, vaikka juuri nörttikulttuuri on niitä uusia tapoja olla mies, joihin ei liity miehisyysshowta eikä machoilua. Nörtit ja muut sellaiset epämiehekkäät ja epämachot miehethän ovat naisille ja siis myös naistutkijoille näkymättömiä. Naistutkimusta ei kiinnosta myöskään tutkia suomalaisten miesten thaimaalaisia vaimoja, koska siinähän saatettaisiin päätyä kyseenalaistamaan keskeisiä feministisiä myyttejä. Hui kamalaa, siinähän saatettaisiin jopa tavata naisia, jotka tekevät perheenemännän hommaansa jonkinasteisella ammatillisella kunnianhimolla ja kokevat tyydytystä siitä, että saavat olla miestensä luotettavia tausta-assistentteja, kenties vieläpä arvostavat sitä, että suomalainen mies ei hakkaa, nöyryytä eikä raiskaa. Feministillehän on etukäteen selvää, että kaikki suomalaisten miesten thaivaimot ovat surkeita, omaa parastaan tajuamattomia orjia, ja jos he eivät tiedä olevansa alistettuja, se pitää heille kädestä pitäen ja heidän omia mielipiteitään kuuntelematta selittää. Vielä vähemmän naistutkijaa kiinnostaa kysyä yksinäisiltä runkkarimiehiltä, miten he suhtautuvat pornoon ja pornossa näkemiinsä seksuaalisuuden muotoihin. Siinähän voisi peräti osoittautua, että runkkarit ovatkin inhimillisiä ihmisiä, joilla on surun ja kaipuun tunteita, siitä nyt puhumattakaan, että he ovat pornon katsojinakin kriittisiä ja saattavat pohtia eettisiäkin näkökulmia. Ei sellaista riskiä voi ottaa, parempi vain pitäytyä feministisissä oppilauseissa, joiden mukaan naisettomat pornopojat ovat ällöttäviä, tyhmiä ja törkyvideoihinsa addiktoituneita surkimuksia ilman sielunelämää. Naistutkimus esiintyy mielellään jonkinlaisena ”myytinmurtajana” ja ”salattujen valtarakenteiden paljastajana”. Tämä on jonninjoutavaa hölynpölyä. Todellisuudessa naistutkimuksen tarkoituksena on keksiä tieteellisen näköiset puolustelut kaikenlaiselle hedonistiselle, itsekkäälle sikailulle silloin kun sitä sattuu harrastamaan nainen, sekä tietysti kiistää ja piilottaa näkyvistä se ikävä tosiasia, että feminismillä ja feministeillä on nyky-yhteiskunnassa aika helkutin paljon valtaa ilman minkäänlaista mandaattia saati kontrolloivaa takaisinkytkentää. Sellaisen vallan jyrän alle jää väistämättä viattomia uhreja - ja he ovat se todellinen vaiettu ja vaiennettu ryhmä yhteiskunnassamme, niin kauan kuin meillä ei ole mitään ohjelmallisesti antifeminististä feminismin uhrien tutkimusta.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä