Raakaa merimiestarinaa

Kun olen sopivasti kännissä ja kyllästynyt ilmastouskovaisten pierutietäjien pölötykseen, kerronpas merimiesjutun ikään kuin lintunäkökulmasta. Lokit jahtaavat muuttomatkalla olevia pikkulintuja. Ne käyvät porukalla kimppuun ja iskevät siivellä pikkulinnun aina alemmaksi kunnes se joutuu veteen ja suihin. Mutta tämä ei ollut se juttu. Kerran yksi pikkulintu pakeni pelastusveneen alle. Lokki leijaili yläpuolella ja sitä vitutti niin että se ravisteli päätään ja meinasi kiepsahtaa selälleen. Katselin vahingoniloisena. Mutta tämäkään ei ollut se juttu. Tyyni sumuinen sää. Lokki leijaili sumusireenin edessä kun sireeni ulvahti. Se veti siivet suppuun ikään kuin korvien peitoksi ja putosi kuin kivi keulan alle. Vähän ajan päästä se ilmestyi jostain laivan puolivälin tienoilta. Taisi korvat soida. Mutta tämäkään ei ollut se juttu. Pahimmillaan kuolleita pikkulintuja sai aamusella lapioida täkiltä mereen. Kottarainen oli törmännyt johonkin, siipi roikkui ja se oli nälkään ja janoon kuolemaisillaan. Vein sen hyttiin. Vähitellen se toipui. Lentokykyistä siitä ei tullut, mutta yritystä oli. Lavuaarin molemmin puolin oli verhot ja ylhäällä kisko. Verhot eivät yltäneet ihan lattiaan saakka, väliä oli noin 15 sm. Ensin alkuun kottarainen ei onnistunut hyppäämään verhoon kiinni, vaan putosi perseelleen ja kiroili ihan selvästi. Lopulta se onnistui. Yhtä verhoa ylös, kiskoa pitkin, ja toista verhoa alas ja voi sitä voitonriemuista sirkutusta. Muutenkin se oli kiva. Se asui kaapi alla, ja kun tulin töistä, se syöksyi sieltä, kiipesi housunpunttia ylös ja selitti päivän seikkailut torakoiden kanssa juurta jaksain. Se tosiaan sirkutti pitkät jutut mun korvaan. Mutta tämäkään ei ollut se juttu. Juttu oli se, että torakat myrkytettiin minun tietämättäni, ja kun tulin töistä, lintu ei tullutkaan selittämään mitään, se makasi kintut päin kattoa keskellä lattiaa. Vanhat naisjutut on yhtä tyhjän kanssa, mutta tämä 40 vuotta vanha lintuasia vetää vieläkin mielen matalaksi. Näin herkkä ja runollinen sielu minä olen. Ettäs tiedätte.
1175
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Torakat ovat tärkeitä, myös linnut. Myrkytettyään torakat ymmärtämättä niiden todellisen tarpeellisuuden nämä myrkyttäjät tuhohovat myös huolenpitoa tarvitsevat. Upea kuvainnollinen rinnastus nyt meneillä olevaan ilmastorahastukseen. "hyväasia" eli taisteluilmastonmuutosta vastaan tuhoaa huomaatta todelliset avun kohteet. Tätä vääryyttä vastaan nk. skeptikot haluavat taistella ja yrittää pelastaa sen apua tarvitsevan "kottaraisen". Olet syvällinen ja herkkä. Mietin joskus, onko -90 luvun alku ollut tuhoisaa aikaa elämäsäsi?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


o.j.a kirjoitti:

Kun olen sopivasti kännissä ja kyllästynyt ilmastouskovaisten pierutietäjien pölötykseen, kerronpas merimiesjutun ikään kuin lintunäkökulmasta. Lokit jahtaavat muuttomatkalla olevia pikkulintuja. Ne käyvät porukalla kimppuun ja iskevät siivellä pikkulinnun aina alemmaksi kunnes se joutuu veteen ja suihin. Mutta tämä ei ollut se juttu. Kerran yksi pikkulintu pakeni pelastusveneen alle. Lokki leijaili yläpuolella ja sitä vitutti niin että se ravisteli päätään ja meinasi kiepsahtaa selälleen. Katselin vahingoniloisena. Mutta tämäkään ei ollut se juttu. Tyyni sumuinen sää. Lokki leijaili sumusireenin edessä kun sireeni ulvahti. Se veti siivet suppuun ikään kuin korvien peitoksi ja putosi kuin kivi keulan alle. Vähän ajan päästä se ilmestyi jostain laivan puolivälin tienoilta. Taisi korvat soida. Mutta tämäkään ei ollut se juttu. Pahimmillaan kuolleita pikkulintuja sai aamusella lapioida täkiltä mereen. Kottarainen oli törmännyt johonkin, siipi roikkui ja se oli nälkään ja janoon kuolemaisillaan. Vein sen hyttiin. Vähitellen se toipui. Lentokykyistä siitä ei tullut, mutta yritystä oli. Lavuaarin molemmin puolin oli verhot ja ylhäällä kisko. Verhot eivät yltäneet ihan lattiaan saakka, väliä oli noin 15 sm. Ensin alkuun kottarainen ei onnistunut hyppäämään verhoon kiinni, vaan putosi perseelleen ja kiroili ihan selvästi. Lopulta se onnistui. Yhtä verhoa ylös, kiskoa pitkin, ja toista verhoa alas ja voi sitä voitonriemuista sirkutusta. Muutenkin se oli kiva. Se asui kaapi alla, ja kun tulin töistä, se syöksyi sieltä, kiipesi housunpunttia ylös ja selitti päivän seikkailut torakoiden kanssa juurta jaksain. Se tosiaan sirkutti pitkät jutut mun korvaan. Mutta tämäkään ei ollut se juttu. Juttu oli se, että torakat myrkytettiin minun tietämättäni, ja kun tulin töistä, lintu ei tullutkaan selittämään mitään, se makasi kintut päin kattoa keskellä lattiaa. Vanhat naisjutut on yhtä tyhjän kanssa, mutta tämä 40 vuotta vanha lintuasia vetää vieläkin mielen matalaksi. Näin herkkä ja runollinen sielu minä olen. Ettäs tiedätte.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu