Mulla on tälläinen pelimies ystävänä ja hän on luonteeltaan omistushaluinen. Hänellä on pyörityksessään monia tyttöjä ja siksi jotkut sanovat minun olevan yksi heistä. Näin ei kuitenkaan ole, olen parisuhteessa ja rakastan poikaystävääni todella paljon, enkä voisi ajatellakkaan tekeväni kyseisen henkilön kanssa mitään.
Ongelma on kuitenkin se etten tiedä, miten suhtautua näihin puheisiin ja siihen, että hän vastaa viesteihini ja puheluihini silloin kuin itsestä siltä tuntuu. Hän tarvitsee usein rahaa lainaan eikä maksa takaisin(pikkusummia, mutta kuitenkin), hänellä ei aina ole autoa käytössä, joten joudun hakemaan hänet aina, jos menemme vaikka kahville ja muutenkin tuntuu, että hän vie minulta kaiken.
En osaa elää ilman häntä, sillä hän on ainoa ihminen jolle voin puhua ja hän ei kerro eteenpäin asioitani, siitä olen varma. Sekä hän on ainoa ihminen, joka saa minut nauramaan vain yhdellä lauseella, joskus ei tarvita sitäkään. Mutta ärsyttää suunnattomasti, että kun minulla on vähän turhanpäiväistä asiaa niin hän vastaa lyhyesti kuten jaa, ok, selvä. Tai sanoo että laskua on niin paljon ettei voi vastata. Mutta kun olen pari päivää lähettämättä tai soittamatta, emmekä ole nähneet niinä päivinä hän kyselee kuulumisia ja muuta sellaista.
Myös se ettei hän kerro tärkeimmistä asioistaa ärsyttää ja sitten ne saa kuulla kyliltä. Hän myös joskus flirttailee, mutta tietää minun olevan varattu ja tietää että rakastan miestäni ja etten tule tekemään hänen kanssaan mitään.
Alkaa mennä hermo, kun haluaisin olla hänen ystävänsä mutta millaista on yksipuolinen ystävyys. Ja aina kun olen vihainen hänelle tai muuten vain loukkaantunut, enkä pidä yhteyttä, hän ottaa yhteyttä. Ihan kuin haluaisi pitää minua jollain tavalla varalla koko ajan.
Joten auttakaa ihmiset, jotka on kokeneet samanlaista ja muutkin:)
Miten pitäisi toimia pelimies-ystävän kanssa?
hyvinkyllästynyt
71111
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mulla lähes samanlainen tilanne, mutta olen se "varamies". Ei jaksa enää. Erehdyin ihmisen suhteen täysin.
mutta se ei ole niin helppoa
Olen itse mies ja seuraavaksi omia pohdintoja, jotka ovat siis vain minun näkemyksiäni, mutta tässä tulee. Niin, eikai hänellä niitä naisia olisikaan niin paljon pyörityksessä, jos hänellä ei olisi kyky tehdä ihmisiä onnelliseksi sanomisillaan ja tuntuisi sellaiselta, jolle voi avautuakin. Hänellä on siis jotain hyvää, jos paketti vain olisi kokonaan eheä, niin hän voisi tehdä yhden naisen erittäin onnelliseksi koko elämänsä ajaksi. Mutta hän on valinnut tämän toisen tien. Kuvailemasi perusteella saattaa lisäksi olla, että hän oikeasti odottelee, että "antautuisit" hänelle. Usko minua, kuvailemasi tyyppiselle kaverille se ei merkkaa mitään, että olet varattu. Mutta toki hän tietää, että sen täytyy olla sinä, joka erehtyy ehdottamaan jotain, ettei häntä voi syyttää siitä, jos tulee ongelmia nykyisesi kanssa. Juuri tuollainen välinpitämättömyys rahan takaisin maksun ja viesteihin vastailun suhteen kertoo, että ei hän pidä sinua ns. ystävänä. Olet yksi nainen, jota olisi kiva tapailla ilman vaatteita makuuhuoneen puolella, mutta koska olet varattu hän ei jaksa panostaa. Mutta pitää sinut kuitenkin ns. hihnan mitan päässä, että jos mahdollisesti vaikka eroat tai jotain vastaavaa. Se, että hän kuuntelee juttujasi, ei välttämättä tarkoita, että häntä liikuttaa yksikään niistä mitenkään. Ehkä hän näkee sen vaivan näkemisen tarpeellisena, että jotain joskus voisi tapahtua.
olen itsekin vähän ollut, mutta se, että hän tulee mustasukkaiseksi kaikista muista miespuolisista ystävistäni. Jos käyn jonkun muun kuin oman mieheni kanssa kahvilla häneltä tulee kuittia ja hänen on pakko saada tietää miksi olin jonkun kanssa kahvilla ja mistä me puhuimme. Suurin osa ystävistäni on siis miehiä ja hän tietää senkin. Yleisin lause jolla hän on kommentoinut tekemisiäni on: "näin miten katsoit sitä" ja nauraa päälle Sanoin hänelle asiasta suoraan keskiviikkona ja olen nyt yrittänyt pitää jonkunlaista yhteyttä, mutta herra ei vastaa. Lapsellista, sanoisinko Helpompaa olisi päästää irti, mutta jostain kumman syystä en pysty.
Joo, ihan perusmeininkihän tuo on. Hyvin usein nämä tyypit ovat juuri sellaisia, että heidän tekemisiään ja haaremin kanssa liikkumisia ei saa kommentoida tai ylipäätänsä kysellä mitään. Mutta odotas, kun itse käyt vaikka vain opiskelu- tai työkaverin (joka siis vastakkaista sukupuolta) kanssa kahvilla. Se ettei vastaa sulle nyt on vaan sitä näiden omaa peliä. Yritetään leikkiä loukkaantunutta. Elämähän tällaisen ihmisen kanssa on lopulta sitä, että se olet aina sinä, joka joutuu taipumaan. Irti päästäminen on vain päätös. Ymmärrän kyllä, jos pidät hepun seurasta, mutta voit tutustua vastaavanlaisiin ihmisiin, jotka eivät ole pelimiehiä. Menet vaikka johonkin harrastukseen, jossa on kumpaakin sukupuolta, esim. liikunta. Mutta tuosta tyypistä seuraa sulle vielä paljon päänvaivaa. Helpompi olisi huomata se aikaisemmin kuin myöhemmin. Ellet sitten tykkää ihmisestä, joka yrittää omistaa sinut, vaikka ei ole puolisosi. Joka on täysin välinpitämätön suhteesi, ei vastaile viesteihin yms. ja on aina se marttyyri-osapuoli. Pyörittää pientä haaremia. Noh, ikävä kyllä, kliseisesti sanottakoon tällaisiahan ne naiset ainakin nuorempana aina ihailevat ja sitten vanhana itketään, kun ei tajunnut sitä ja tätä :)
Kuules nainen, näin se menee. Sinä juttelet pelimiehelle asioita. Hän peilaa ne sinulle takaisin, manipuloi mennen tullen ja palatessa. Kuunteles vähän paremmin asioita mitä hän sinulle juttelee, keskusteleeko oikeastaan itsestään, oikeista omista kuvioistaan, haluistaan, tunteistaan yhtikäs mitään vai syöttääkö ne sinun kertomasi asiat takaisin sinulle kivasti naamioituina? Olen nimittäin aikoinansa törmännyt tämmöiseen sankariin ollessani kioskitätinä. Olimme hyvän päivän tuttuja ja hyvin pian vainusin mitä tämä hihhuli oikein tekee.. Ja miten eli pidä nyt hyvä nainen ne silmäpelit auki. Mikä ystävä tuo on, joka pelaa? Meidän kaveruus loppui siihen kun sankari itse käveli eräs kaunis kerta minua kaupungilla vastaan käsipuolessaan pirteän oloinen nuori tyttö. Mies ei ollut tuntevinansakaan minua, mulkkasi vaan kun morjestin iloisesti. Teinpä sitten u-käännöksen ja painatin jutulle ja siinäpä tytön naama nyrjähti sitä rataa, jotta ilmeisesti tämä tyyppi oli kertonut tytsylle olevansa ihan jotain muuta kuin mitä on. Pakko oli moinen teko tehdä, koska tyttö vaikutti niin minulta joskus kauan sitten vuonna kivikausi, jolloin olin vielä liiankin naiivi ihmisten suhteen. Nyt olen vain naiivi xD Pohdiskelin herrasiunaa jo silloin, että edes joskus ne tylsät kuviot omalla kohdallansa voi kääntää hyväksi. En tosin tiedä miten heille kävi, aikaakin tästä kun on nyt jo ööh reilut kymmenen vuotta.
Olen tässä viikon ajan ollut ottamatta yhteyttä ja tänään näimme sattumalta. Hän aluksi ei puhunut ei edes katsonut päin, tosin en itsekkään luonut häneen minkäänlaista huomionosoitusta.. Mutta myöhemmin hän alkoi anella palveluksia ja sanoin että ei kiitos nyt se on oikeesti loppu, ja olisi kannattanut aikasemmin ajatella miten korttinsa pelaa. Hän meni aivan hiljaiseksi ja oli sanomassa jotain kunnes paikalle saapui muita.
Meinasin jo antaa periksi, tekee niin mieli kertoa hänelle koska asiani ovat niin sekaisin. Mutten voi, en tahdo loukata itseäni.
Miten pääsen eroon tästä?