Kahdeksannella etapilla (16.5.09) mäkimaalin jälkeisessä laskussa espanjalainen Rabobank-joukkueen ajaja Pedro Horillo kaatui kurvissa, vieri 60 metriä syvään rotkoon saaden hengenvaarallisia vammoja. Hän sai luunmurtumia molempiin jalkoihin sekä vammoja kylkiluihin ja selkärankaan. Lisäksi onnettomuudessa hänen keuhkonsa painuivat kasaan. Tämänhetkisen tiedon mukaan Horillon tila on vakaa, hänen saamiaan reisiluun murtumia on kertaalleen operoitu ja toistaiseksi (19.5.09) hänet pidetään lääkityksellä tajuttomuuden tilassa.
Voidaan sanoa, että tieltä pois joutuminen johtui ajovirheestä (liian kova vauhti, väärä ajolinja etc.), mutta kuitenkin ajajien mieliala on ollut tapahtuman johdosta kiihtynyt, kun järjestäjiä on jo aiemmin arvosteltu reitillä olevista vaarallisista laskuista.
.
Eräs arvostelijoista on ollut Lance Armstrong, joka on kerran protestiksi ajanut vaaralliseksi kokemansa laskun omaa turvalliseksi tuntemaa pääjoukkoa hitaampaa vauhtia.
Ajajat kokevat, ettei ajot järjestävä organisaatio ole ottanut reittivalinnoissa tarpeeksi huomioon ajajien turvallisuutta. Kerrotaan Armstrongin vaatineen riippumattoman ajajien ammattiyhdistyksen perustamista, jotta ajajien neuvotteluvoima eduistaan puhuttaessa paranisi.
.
Sunnuntain etapin, Milanon kortteliajo, reitti oli ajajien mielestä liian vaarallinen jyrkkien s-mutkien ja reitin poikki johtavien raitiovaunukiskojen vuoksi. Ajajat vaativat reittimuutosta, jotta täysvauhtinen ajo turvallisesti olisi mahdollista. Tähän järjestäjät eivät kuitenkaan suostuneet.
Kilpailua johtavan Di Lucan suulla ajajat sunnuntaina ilmoittivat boikotoivansa järjestäjien reittivalintaa ja ajavansa kilpailun harjoitusajon luonteisena. Di Lucaa tukivat ajajayhdistyksen puheenjohtaja Jens Voigt sekä Dario Cioni.
.
Pääjoukko ajoikin yhdestätoista kierroksesta kahdeksan yhdessä, keskinopeuden ollessa 30km/h, kunnes muutaman ”petturin” kunnianhimo sai ylivallan ja he ryhtyivät todelliseen kilvanajoon. Kilpailun jälkeen Di Luca totesi loppukoetuksesta ”vahinko” ja kilpailun voittaja Mark Cavendish omasta suorituksesta ”mainio”. Kilpailun johtaja Zomegnan uhkaili ajajia boikottiin yllyttäneitä rangaistuksilla. Kaikille ajajille kirjattiin sama aika ilman keulamiesten hyvityssekunteja ja pisteitä. Tulevaisuus näyttää kuinka mahdollisten rangaistusten suhteen tulee käymään.
.
Ajajien jalat suoraksi protestit eivät pyöräilyn historiassa, eikä Girossakaan, ole ainutkertaisia. Milloin on ollut kyse poliisin suorittamasta dopingratsiasta tai vaaralliseksi katsotusta reitistä.
1954 Girossa Fausto Coppi ja Hugo Koblet yllyttivät muita ajajia vaaralliseksi katsomallaan Bernina-vuoren ylityksellä lenkkivauhtiin, siinä onnistuen. Sen seurauksena tämän etapin jälkeen ei ajajille maksettu palkkioita ja tekoon yllyttäneet Coppi ja kumppanit tuomittiin kahden kuukauden kilpailukieltoon.
Voidaan sanoa, että tieltä pois joutuminen johtui ajovirheestä (liian kova vauhti, väärä ajolinja etc.), mutta kuitenkin ajajien mieliala on ollut tapahtuman johdosta kiihtynyt, kun järjestäjiä on jo aiemmin arvosteltu reitillä olevista vaarallisista laskuista.
.
Eräs arvostelijoista on ollut Lance Armstrong, joka on kerran protestiksi ajanut vaaralliseksi kokemansa laskun omaa turvalliseksi tuntemaa pääjoukkoa hitaampaa vauhtia.
Ajajat kokevat, ettei ajot järjestävä organisaatio ole ottanut reittivalinnoissa tarpeeksi huomioon ajajien turvallisuutta. Kerrotaan Armstrongin vaatineen riippumattoman ajajien ammattiyhdistyksen perustamista, jotta ajajien neuvotteluvoima eduistaan puhuttaessa paranisi.
.
Sunnuntain etapin, Milanon kortteliajo, reitti oli ajajien mielestä liian vaarallinen jyrkkien s-mutkien ja reitin poikki johtavien raitiovaunukiskojen vuoksi. Ajajat vaativat reittimuutosta, jotta täysvauhtinen ajo turvallisesti olisi mahdollista. Tähän järjestäjät eivät kuitenkaan suostuneet.
Kilpailua johtavan Di Lucan suulla ajajat sunnuntaina ilmoittivat boikotoivansa järjestäjien reittivalintaa ja ajavansa kilpailun harjoitusajon luonteisena. Di Lucaa tukivat ajajayhdistyksen puheenjohtaja Jens Voigt sekä Dario Cioni.
.
Pääjoukko ajoikin yhdestätoista kierroksesta kahdeksan yhdessä, keskinopeuden ollessa 30km/h, kunnes muutaman ”petturin” kunnianhimo sai ylivallan ja he ryhtyivät todelliseen kilvanajoon. Kilpailun jälkeen Di Luca totesi loppukoetuksesta ”vahinko” ja kilpailun voittaja Mark Cavendish omasta suorituksesta ”mainio”. Kilpailun johtaja Zomegnan uhkaili ajajia boikottiin yllyttäneitä rangaistuksilla. Kaikille ajajille kirjattiin sama aika ilman keulamiesten hyvityssekunteja ja pisteitä. Tulevaisuus näyttää kuinka mahdollisten rangaistusten suhteen tulee käymään.
.
Ajajien jalat suoraksi protestit eivät pyöräilyn historiassa, eikä Girossakaan, ole ainutkertaisia. Milloin on ollut kyse poliisin suorittamasta dopingratsiasta tai vaaralliseksi katsotusta reitistä.
1954 Girossa Fausto Coppi ja Hugo Koblet yllyttivät muita ajajia vaaralliseksi katsomallaan Bernina-vuoren ylityksellä lenkkivauhtiin, siinä onnistuen. Sen seurauksena tämän etapin jälkeen ei ajajille maksettu palkkioita ja tekoon yllyttäneet Coppi ja kumppanit tuomittiin kahden kuukauden kilpailukieltoon.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.