Ajattelin hommata uuden ja hyvän fillarin vanhan rämän tilalle, mutta sain innostuksen maantiepyöriin ajamisen keveyden, ja urheilun) vuoksi. Itse olen pari kertaa ajellut vanhalla teräsrunkoisella kilpapyörällä kaupungissa, eikä se tuntunut hassummalta. Kaipaisin vinkkejä konkareila, että onko maantiepyörässä kuitenkaan loppujen lopuksi mitään järkeä kaupunki-/maantieajossa, vai olisiko fiksuinta (tylsää) vain hankkia hitaampi hybridi. Talvet ajelisin varmaankin pappapyörällä, eli pyörältä en vaadi talviominaisuuksia.
Laitetaas tähän vielä harkitsemani pyörät:
Maantiekilpuri Olmo Xenon Impact 735e
Hybridi Merida Speeder T3 800e (TM-voittaja)
Laitetaas tähän vielä harkitsemani pyörät:
Maantiekilpuri Olmo Xenon Impact 735e
Hybridi Merida Speeder T3 800e (TM-voittaja)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Maantiepyörä menee ihan hyvin kaupungissakin. Ajan satunnaisesti työmatkaa aivan Helsingin keskustaan ja maantiepyörä toimii siinä ihan hyvin. Eli noista kahdesta maantiepyörä on aivan selvästi parempi valinta.
Jos ajat vain keskustassa lyhyttä pätkää, niin vaihtet ovat turhat. Silloin joku citysinkula on oikea ratkaisu:
http://www.pyorahuolto.com/show.php?type=kaupunki&id=48
http://www.kauppaveljet.fi/tuote/743/
Nuo molemmat ovat kaukoidän tuotteita. Vaikka ovat yksinkertaisia ja kestäviä, niin osta sellaisesta liikkeestä, joka tekee huolellisen luovutushuollon. Lisäksi muista ehdottomasti käyttää ensihuollossa.
Noilla ja muilla vastaavilla ajaa myös lenkkiä, vaikka se vaatii kyllä vähän suunnittelua ja asennetta. Tuollainen ostetaan yleensä sitten sen maantiepyörän rinnalle halvemmaksi ja yksinkertaisemmaksi pyöräksi. Jos tarkoitus on ajaa myös pidempää lenkkiä, niin tuo OLMO on juuri oikea peli siihen.
Lukkisten ja kenkien valintaan, oli pyörä mikä tahansa kannattaa vähän paneutua. Kaupungissa tarvitset todennäköisesti kävelykelpoiset kengät? Maantielenkillä taas maantiekenkä on parempi. Tämän takia monella on maantiepyörä, jossa on maatiepolkimet ja siihen kovapohjaiset kengät sekä kaupunkisinkula, jossa taas on maastopolkimet ja niihin "trekkingkengät". Tosin kyllä helsingin keskustassa näkee kesäisin melko paljion sinkulakuskeja, joilla on maantiekengät ja vastaavasti jonkin verran myös pyöriä häkkipolkimilla.
Kompromissina toimii myös maantiepyörä ja siinä maastolukkikset kohtuu tukevilla kengillä.
iät ja ajat käyttänyt kesällä työmatkapyöränä ja toimii hyvin, talveksi laitoin nyt syklokrossin nastarenkailla ja olen sitä käyttänyt kesälläkin sadekelillä työmatkoihin lokasuojien takia. Krossissa voi jarrukahvoja käyttää myös yläotteella mikä on kaupunkiajossa hyvä.
Juu, en kiistä lainkaan. Mutta kaupungissa jokapäiväisiin menoihin paras pyörä on minun mielestäni mahdollisimman paska ja romu vempele, joka ei kelpaa edes varkaalle. Siksipä käytän wanhaa Nakamuraani nimenomaan kaupunkimankelina, se kun on niin huonossa kunnossa ettei sitä viitsi kukaan varastaa vaikka jättäisi sen ilman lukkoa jonkun baarinkin eteen. Varkaatkin haluavat sentään laatua eivätkä pölli loppuun ajettuja huoltamattomia ja kurassa uitettuja paskoja.
Tein Nakamuran suhteen sen ratkaisun, että se ei ansaitse enää edes perushuoltoa koska pyörä kelpaa vain kaupunkiasiointiin. Saman asian tietenkin ajaisi joku käytetty pappa helkamakin. Sellaista voisi viitsiä huoltaakin, mutta Nakamuraa en kerta kaikkiaan huolla koska vihaan kyseistä pyörää oikein sydämeni pohjasta. Se oli aikanaan pakko-ostos kun oikea maastopyöräni varastettiin, enkä ole tuntenut Nakamuraa omakseni. Nakamura ei ole polkupyörä. Teki itse asiassa alusta asti mieli heittää Nakamura aurajokeen mätänemään.
Syncin keulalla ei voi mennä metsään. Nokian kumeilla ei voi mennä metsään koska ne ovat kotimaiset ja liian kapeat oikeaan metsäkäyttöön. Kotimainen maastopyörän kumi ei ylipäätään voi olla hyvä koska se on kotimainen. Vasta Schwalbe tai Continental osaa tehdä pyörän kumeja kunnolla.
Rock comp-kiekoilla ei voi mennä metsään koska ovat liian halvat ja epäluotettavat. Shimano XT-sarjalla ei voi mennä metsään koska se ei ole Deore tai XTR. Nakamuran rungollakaan ei voi mennä metsään koska se on Nakamura eikä oikea maastopyörän runko. Halvalla pyörällä ei voi mennä metsään koska se on halpa ja huono, ajonautintoa sillä ei vain saa aikaiseksi. Hyvän lenkin oleellinen osa on kunnollinen pyörä jolla on kiva ajaa. Nakamura on polkupyörän irvikuva ihan samalla lailla kuin Bilteman Yosemitekin. Mutta polkupyörän irvikuva on hyvä kaupunkipyörä koska se ei kelpaa edes varkaalle. Niinpä sillä voi polkea kauppaan ja kaljalle ja töihin huoletta, eikä tarvitse edes pitää lukkoa mukana.
Joitakin polkupyöriä sitä vaan vihaa oikein koko sielun voimalla. Nakamura on sellainen. Rangaistukseksi paskuudestaan pyörä saa osakseen huoltamattomuuden ja pesemättömyyden. Olkoon kurassa ja romuna. Lopuksi Nakamuraa kutsuu roskalaatikko, jonne se olisi alusta saakka kuulunutkin.
Metsään mennään pyörällä joka maksaa 1000-1500 euroa jotta on kunnollinen harrastepeli alla ja tuntee ajavansa pyörällä eikä romulla.
Juu tosiaan olis tuo OLMOkin niin herkullisen näkönen, et varmaan houkuttelis varkaita ihan riesaksi asti. Toisaalta kyllä niitä ruosteisia ja tutisevia 20-luvun pyöriäkin pöllitään, kun joku haluaa vain vähän "lainata" pyörää ja heittää sen sitten jonnekin mehtään. Veikkaan kuitenkin, et jos lukitsee pyörän järeällä lukolla kiinni pyörätelineeseen niin ei se siitä mihinkään karkaa.
Mut hitto, taian kuitenkin ostaa sen maantiefillarin, on se sen verran rouhea menopeli.
Nämä neuvot koskevat tietysti kaikkia pyöriä, ei ainoastaan maantiepyöriä. Pyörä täytyy lukita oikein, niin varastamistodennäköisyys vähenee oleellisesti. Tosin kaikki lukkot kyllä aukeavat, jos ammattimies on asialla.
Osta sopivan kokoinen U-lukko ja opettele laittamaan pyörä aina kiinni rungosta johonkin kiinteään. Jos haluat olla varma, niin ota etukiekko vielä irti ja laita se samaan U-lukkoon rungon vierelle. U-lukko ei saa tulla niin lähelle maata, että pulttisaksi voi tukea maata vasten.
Itse käytän helpompaa, mutta ei niin varmaa tapaa. Runko on kiinni U-lukolla ja molemmat kiekot siihen vaijerilla.
Katso kotiivakuutuksestasi, mitkä ehdot vakuutusyhtiölläsi on pyöriä koskien.
Maantiepyörä on erinomainen kulkupeli kaupungissa. Huoleton ajo edellyttää kuitenkin yhtä asiaa: Pyörä kannetaan ajon päätteeksi sisälle, sitä ei jätetä ulos varastettavaksi. Mitä kalliimpi pyörä kyseessä, sitä ehdottomampi tässä asiassa on oltava.
Mielestäni ei ole ideaa ostaa maantiepyörää kaupunki käyttöön, ei ettei sillä pystyisi ajamaan kaupungissa, mutta ei se missään tapauksessa ole mukavaa.
Maantiepyörällä taasen on ehdottomasti mukavin taittaa matkaa, kun ei ole ratikkakiskoja, rotvalleja yms. esteitä, autoista ja eteen pomppivista jalankulkijoista tietoakaan.
Kaupunkiin löytyy siis useampikin fiksumpi vaihtoehto ( mummis, täysjäykkä vanha maasturi, hybridi,fiksi, sinkula yms.), mutta maantielle ei :)
Unohdat kuitenkin sen seikan, että kaupunkioloissa maantiepyörä pääsee todella oikeuksiinsa, kun sillä ajetaan ajoradalla osana muuta kaupunkiliikennettä. Ei ihme jos jollain mummiksella joutuu ajamaan Hämeentietä pelko persiissä, kun nopeus on alle puolet muusta liikenteestä. Se on tietysti totta, että mukulakivillä ei maantiefillarilla kovin mieluusti aja. Pahimmat paikat on kuitenkin helppo kiertää, eikä se raitiokiskojen ylittäminenkään nyt niin ylivoimaista ole.
Pelkkään kantakaupungissa suhaamiseen maantiepyörää ei tietenkään kannata hankkia, mutta siellä nyt puhutaan muutenkin etäisyyksistä, jotka taittaa vaikka jalan.
Maantiepyörä, niinkuin myös city-sinkulakin soveltuu ajettavaksi lähinnä ajovarusteissa ja valoisaan aikaan kesäkelillä, ehkä sortseissa ja ilman ajokenkiä, mutta ei löysäpunttisissa farkuissa!
Ketjuratas-suoja, heijastimet, kevyet lokarit, lukko, valolaite, jalka...kuuluvat käyttöpyörään, jos sitä ajetaan lähinnä arkivaatteissa!
Tuo Olmo tai vastaavan hintainen muu maantiefillari sopii hyvin aloittelijalle ja suht.vähän ajavalle lenkkikäyttöön ja kuntotapahtumiin ja ehkä kesäfiilistelyyn myös kaupungille. lukkopolkimet ovat tärkeä varuste, jos haluat todella ajaa!