Jalostaako kärsimys ihmistä?

imalamaika

Ajatuksen otsikkoon antoi se, kun näin vanhoilla päivilläni ja neulakammosta huolimatta ajattelin mennä tatuseeraukseen. En tosin aikonut ankkurin kuvaa hauikseeni laitattaa, vaan enemmän sellaista kosmeettista tatuointia. Samalla salaa toivon, että tuo vanha sanonta pitäisi paikkansa...
Tätä olen joskus pohtinut ihan vakavaltakin kannalta.
Siis mitä luulette, jalostaako kärsimys?

31

507

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tuokin ajatus on saanut alkunsa ja mitä tuolla jalostumisella oikein tarkoitetaan? se on meinaan jäänyt mulle vähän hämäränpeittoon.

      • imalamaika

        olen miettinyt... Enkä väittämään usko. Ehkäpä tarkoituksena on ollut "lohduttaa" kärsiviä, tuskaisia ihmisiä. Sanonnan, "ihmiselle ei anneta enempää kuin se jaksaa kantaa" taustalla lienee samankaltainen filosofia... Enkä tuohonkaan usko. Olen tehnyt aina sellaista työtä, jossa kohtaan sekä fyysisesti että psyykkiseti koville joutuneita ihmisiä - en ole koskaan tavannut kohtalonsa takia jalostuneita. Mutta sitäkin useammin sellaisia, jotka ovat saaneet suuremman taakan elämäänsä kuin
        mihin voimansa olisivat riittäneet.

        Mutta silti tuota "jalostumis"väitettä aion testata... :-) Perjantaina tiedän tuliko minusta jalostuneempi....


    • Miksi mennä

      tärvelemään nahkansa kun voi tuonkin ajatuksen testata vaikka lyömällä vasaralla sormeensa. Mutta älä nyt ihan olan takaa sillä tatuoimattomalla hauiksella...

      • imalamaika

        peukaloa lainaksi - ihan vaan hetkeksi? Vasara mulla on, mutta peukalo keskellä kämmentä... Ja vakavasti puhuen; sanotaan, että vanhassa autossa lommokin on kaunistus, ehkäpä tatuoinnilla sama vaikutus vanhaan daamiin?


      • sen jälkeen kun
        imalamaika kirjoitti:

        peukaloa lainaksi - ihan vaan hetkeksi? Vasara mulla on, mutta peukalo keskellä kämmentä... Ja vakavasti puhuen; sanotaan, että vanhassa autossa lommokin on kaunistus, ehkäpä tatuoinnilla sama vaikutus vanhaan daamiin?

        olen mennyt sahalle töihin.

        Emmää tiedä noista tatuoinneista. Eniten niissä tökkii, no, neulan jälkeen tietysti, se, että ovat mielestäni huonoa taidetta, huonoja piirustuksia joista ei sitten pääse millään helpolla tavalla eroon. Mutta makunsa kullakin.


      • imalamaika
        sen jälkeen kun kirjoitti:

        olen mennyt sahalle töihin.

        Emmää tiedä noista tatuoinneista. Eniten niissä tökkii, no, neulan jälkeen tietysti, se, että ovat mielestäni huonoa taidetta, huonoja piirustuksia joista ei sitten pääse millään helpolla tavalla eroon. Mutta makunsa kullakin.

        mene sinne sahalle... :-)) Menen siis teettämään "kosmeettista" tatuointia - niin kuin jo tuolle AnaLyyzille kirjoitin, niin olen tosi laiska meikkaamaan ja teetän vain pienet rajaukset silmiin. Toivottavasti tulos on hyvä ja pyörtymättä piikittelyn kestän...


      • piirretyillä silmillä
        imalamaika kirjoitti:

        mene sinne sahalle... :-)) Menen siis teettämään "kosmeettista" tatuointia - niin kuin jo tuolle AnaLyyzille kirjoitin, niin olen tosi laiska meikkaamaan ja teetän vain pienet rajaukset silmiin. Toivottavasti tulos on hyvä ja pyörtymättä piikittelyn kestän...

        näe yhtään sen paremmin kuin niillä jotka päässä jo on. Vaikka ne piirtäisikin päähänsä.

        Turha kärsimys ei jalosta kärsijää vaan tässä tapauksessa taitaa vain lihottaa kiduttajan lompakkoa. Eikös silmille ole vaaraa niistä mömmöistä mitä siihen nahan alle työnnetään?


    • että onko jalostunut jalompi vai muuten vaan parempi kuin ennen niin väittäisin että ei. Siis kummassakaan tapauksessa.

      Nyt kun luin tarkemmin kertomuksesi luulen, että saatat olla ainakin omasta mielestäsi nätempi kuin ennen. Meinaan jos huulten kaari miellyttää toisen luojan tekemänä paremmin kuin ensimmäisen niin senkus vaan.

      Jotta toisaalta päättelyn lopputuloksena olet parempi muuten vaan. Mutta onko sillä kärsimyksen kanssa mitään tekemistä niin on.

      • imalamaika

        samaa mieltä kanssasi. En usko kärsimyksen jalostavan tai tekevän jalommaksi. Laiska kun olen meikkaamaan, niin siksi vähän "kestoparantelen", mutta vain silmien rajausten verran.


    • Samalla tavalla kuin eläimet kärsivät kun niitä jalostetaan...

      • imalamaika

        miehillä muka putkiaivot! Hyvin kiharaisilta näyttävät herrain ajatukset :-)) Tuolta kannalta en itse olisi hokannut asiaa lähteä tarkastelemaankaan... Hmmm


    • TizaNova

      ..itse en lähtisi hakemaan kärsimyksiä tullakseni jalommaksi ihmisenä. :)
      Mikäs se olikaan yksi kidutuskeino, neuloja varpaan kynnen alle?
      Taidettiin jossain vitsissä kehotella laittamaan isovarpaan kynnen alle parsinneula ja potkaisemaan seinään, jos haluaa muut tuskat unohtaa.

      Ihan vakavissaan; jos ei koskaan ole kohdannut mitään henkisen tai ruumiillisen kivun tapaista, voiko edes yrittää kuvitella toisen ihmisen tuntemuksia?

      • imalamaika

        oli ennen työkaveri, joka oli kovasti positiivisen ajattelutavan kannattaja. Kerran kysyin häneltä mitä positiivista voisi löytää siitä, jos iskisi vasaralla sormeen. Hän vastasi: "Onneksi ei mennyt vasara rikki". Ehkä tuo parsinneula voisi toimia hyvinkin, varsinkin silloin kun pikku asioista rupeaa rutisemaan.

        Ihan vakavissaan; jos ei ole koskaan kokenut mitään kipeää tekevää, niin tuskimpa silloin on kovin kiinnostunutkaan toisten tuntemuksista. Empatiakyky saattaisi ainakin osaltaan olla myötäsyntyistä, sitä joko on empaattinen luonteenlaadultaan tai sitten ei. Mitä luulet?


      • TizaNova
        imalamaika kirjoitti:

        oli ennen työkaveri, joka oli kovasti positiivisen ajattelutavan kannattaja. Kerran kysyin häneltä mitä positiivista voisi löytää siitä, jos iskisi vasaralla sormeen. Hän vastasi: "Onneksi ei mennyt vasara rikki". Ehkä tuo parsinneula voisi toimia hyvinkin, varsinkin silloin kun pikku asioista rupeaa rutisemaan.

        Ihan vakavissaan; jos ei ole koskaan kokenut mitään kipeää tekevää, niin tuskimpa silloin on kovin kiinnostunutkaan toisten tuntemuksista. Empatiakyky saattaisi ainakin osaltaan olla myötäsyntyistä, sitä joko on empaattinen luonteenlaadultaan tai sitten ei. Mitä luulet?

        ..empatia. Kuitenkin kaikkeen vaikuttaa niin vahvasti ympäristötekijät, ihan vauvaiästä asti, uskoisin.
        Onkohan se empatiaa, jota tunnen jonkun kertoessa kipukokemuksistaan ja kroppani yli pyyhkäisee vihlova aalto? :)
        Nykyisin on vaikeaa edes katsella ohjelmia, joissa 'veri virtaa'.

        Niin mielellään lataisi tähänkin palstahörhöilöön kaikenlaiset sympatiat ja empatiat, parhaansa siellä jossain varmaankin tekevät.
        Itseltään kyselee, mihin tässä on mielestään pyrkimässä?
        Jalostumaan?


      • imalamaika
        TizaNova kirjoitti:

        ..empatia. Kuitenkin kaikkeen vaikuttaa niin vahvasti ympäristötekijät, ihan vauvaiästä asti, uskoisin.
        Onkohan se empatiaa, jota tunnen jonkun kertoessa kipukokemuksistaan ja kroppani yli pyyhkäisee vihlova aalto? :)
        Nykyisin on vaikeaa edes katsella ohjelmia, joissa 'veri virtaa'.

        Niin mielellään lataisi tähänkin palstahörhöilöön kaikenlaiset sympatiat ja empatiat, parhaansa siellä jossain varmaankin tekevät.
        Itseltään kyselee, mihin tässä on mielestään pyrkimässä?
        Jalostumaan?

        minusta on äääärettttööömäään mukavaa, että olet täällä “hörhöilemässä”, olen tuntenut sympatiaa sinua kohtaan, olet todella kiltti kaikille tasapuolisesti.. En ole koskaan huomannut sinun ilkeilleen kenellekään (siis huomannut :-)).

        Uskon täysin noihin “ympäristötekijöihin” synnynnäisen empatiakyvyn lisäksi. Olen syntyisin “ääripasifistisesta” perheestä - meillä ei suvaittu väkivaltaa missään muodossa. Meitä kannustettiin katsomaan asioita ja tapahtumia mahdollisimman monesta näkökulmasta, koska jokaisella osapuolella on motiivinsa. Tärkeää oli myös toisten huomioon ottaminen, kaikissa tilanteissa. Koko sisarussarjamme on hyvin myötäelävää sorttia - joskus liikaakin :-))

        Kyllä sen empatiaksi lasken nuo sinun vihlovan kivun kokemuksesi… Nuorempana minulla oli pakottava tarve katsoa kaikki “kauhudokumentit” mm. juutalaisten kohtalosta. Ajattelin, että minun täytyy kärsiä edes katsoa, jos muut ovat joutuneet sen konkreettisesti kokemaan. Katsoin ja voin pahoin ihan konkreettisesti. Myöhemmin olen tullut “älyihini” - minun ei tarvitse tietää kaikkea maailman pahuutta, eikä minun tarvitse kärsiä syyllistyyttä kaikesta maailman pahasta.

        Ja vielä sinuun - on ilo, että olet “pyrkimässä” tämän palstan myötä johonkin. Se on ilo ainakin minulle ja uskon, että monelle muullekin!


      • TizaNova
        imalamaika kirjoitti:

        minusta on äääärettttööömäään mukavaa, että olet täällä “hörhöilemässä”, olen tuntenut sympatiaa sinua kohtaan, olet todella kiltti kaikille tasapuolisesti.. En ole koskaan huomannut sinun ilkeilleen kenellekään (siis huomannut :-)).

        Uskon täysin noihin “ympäristötekijöihin” synnynnäisen empatiakyvyn lisäksi. Olen syntyisin “ääripasifistisesta” perheestä - meillä ei suvaittu väkivaltaa missään muodossa. Meitä kannustettiin katsomaan asioita ja tapahtumia mahdollisimman monesta näkökulmasta, koska jokaisella osapuolella on motiivinsa. Tärkeää oli myös toisten huomioon ottaminen, kaikissa tilanteissa. Koko sisarussarjamme on hyvin myötäelävää sorttia - joskus liikaakin :-))

        Kyllä sen empatiaksi lasken nuo sinun vihlovan kivun kokemuksesi… Nuorempana minulla oli pakottava tarve katsoa kaikki “kauhudokumentit” mm. juutalaisten kohtalosta. Ajattelin, että minun täytyy kärsiä edes katsoa, jos muut ovat joutuneet sen konkreettisesti kokemaan. Katsoin ja voin pahoin ihan konkreettisesti. Myöhemmin olen tullut “älyihini” - minun ei tarvitse tietää kaikkea maailman pahuutta, eikä minun tarvitse kärsiä syyllistyyttä kaikesta maailman pahasta.

        Ja vielä sinuun - on ilo, että olet “pyrkimässä” tämän palstan myötä johonkin. Se on ilo ainakin minulle ja uskon, että monelle muullekin!

        ..miten paljon nättejä ilmaisuja hallitset. Melkein nolostuisin jos en olisi niin mielissäni. :)
        Saat kyllä ottaa itsellesi noista suuren osan, kun niin kauniisti muotoilitkin.

        Vähän ympäristötekijöistä vielä; olen melkein koukussa kakkosen "Luokkakuva"-pätkiin.
        Niissä haastatellaan yleensä jotain julkkista ja hänen muinaisia koulukavereitaan.
        Aika monella on ollut tosi mielenkiintoinen lapsuus, jota useinkaan ei tunneta yleisesti.
        Merkillisesti elämä on heitä kuljettanut ketä minnekin. Kouluaikoinaan koviksena pidetty ja vähän 'paha kaveri' saattaakin olla vankassa perhesuhteessa tai toisin päin; pikkuisen nössöstä on sukeutunut vilkas ja menevä.
        Mikä heidät lienee 'jalostanut', mietityttää.


      • imalamaika
        TizaNova kirjoitti:

        ..miten paljon nättejä ilmaisuja hallitset. Melkein nolostuisin jos en olisi niin mielissäni. :)
        Saat kyllä ottaa itsellesi noista suuren osan, kun niin kauniisti muotoilitkin.

        Vähän ympäristötekijöistä vielä; olen melkein koukussa kakkosen "Luokkakuva"-pätkiin.
        Niissä haastatellaan yleensä jotain julkkista ja hänen muinaisia koulukavereitaan.
        Aika monella on ollut tosi mielenkiintoinen lapsuus, jota useinkaan ei tunneta yleisesti.
        Merkillisesti elämä on heitä kuljettanut ketä minnekin. Kouluaikoinaan koviksena pidetty ja vähän 'paha kaveri' saattaakin olla vankassa perhesuhteessa tai toisin päin; pikkuisen nössöstä on sukeutunut vilkas ja menevä.
        Mikä heidät lienee 'jalostanut', mietityttää.

        että sulta tulisi ruma sana, kun aloitit sanalla "kauhia"... Muutama viikko sitten katsoin tuon "Luokkakuva"-ohjelman, kun oli entinen työkaveri siellä luokkakaveriaan etsimässä. Ilokseni kuuntelin, että hänestäkin löytyi "inhimillisiä" piirteitä :-))


      • TizaNova
        imalamaika kirjoitti:

        että sulta tulisi ruma sana, kun aloitit sanalla "kauhia"... Muutama viikko sitten katsoin tuon "Luokkakuva"-ohjelman, kun oli entinen työkaveri siellä luokkakaveriaan etsimässä. Ilokseni kuuntelin, että hänestäkin löytyi "inhimillisiä" piirteitä :-))

        Eikös siinä työkaverissa ollut ilmennyt edes kateutta, sehän kai on perin inhimillistä? :D


      • imalamaika
        TizaNova kirjoitti:

        Eikös siinä työkaverissa ollut ilmennyt edes kateutta, sehän kai on perin inhimillistä? :D

        aikaisemmin hän oli ollut kovinkin inhimillinen... Mutta nykyinen minänsä on melko täydellinen :-)).


    • pigmentoinnista

      parin-kolmentunnin kidutusta seurauksena tulee netittömyys, turvonneilla vettävaluvilla silmillä ei pariin päivään näe näytöltä mitään, toivottavasti olet varautunut vieroitusoireisiin. Eikä siinä vielä kaikki, uusi kidutus on jo kolmen-neljänviikon jälkeen kun pigmentoitia tarvitsee vahvistaa ja korjailla. Eikä siinäkään vielä kaikki, pitääkseen uudet silmänsä päässään, tarvitaan uusinta aina vuoden-parin välein. Mikäs siinä jos kukkaro kestää, maksaahan se rajausvärikin, ainakin 5% kestopigmentoinnin hinnasta.

      • imalamaika

        päivän netittömyys tekee ainakin minulle vain varsin hyvää. Vierotusoireista selvinnen ystävien tuella... :))) Juuri noista syistä, mitkä mainitsit olen lykännyt pigmentointia vuosia - pelkään kipua ja pigmentoinnin kalleuden takia kaurapuurokuuri tiedossa koko kesäksi, mutta silti näin päätin tehdä.


    • syyään lenkkimakkarassa kärsätkin. Eli kärsimyksen jalostusaste on korkea.

    • mielessä juu..

      kärsimys mielestäni kasvattaa ihmistä,mutta ei tatuointien ottamisessa,vaan sellaisissa,että oppii esim.kärsivällisemmäksi,ei etuile,yms.

      • sanoi sika

        Kärsimys opettaa kärsiväksi, ei kärsivälliseksi.


      • löpinöitä tervveiltä
        sanoi sika kirjoitti:

        Kärsimys opettaa kärsiväksi, ei kärsivälliseksi.

        Pakkohan on oppia kivuille kärsivälliseksi, vaan ei se mitenkään jalosta taudin kuvaa. Syöpä ei koskaan ole hyväksyttävää,älkää jorisko jos ette tiedä!
        Sitä ei tarvi hyväksyä, eikä muuttua lampaaksi, sen edestä tapellaan viimoseen asti, eikä se jalosta.


    • vaieikö

      jalostaa

    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Uskallanko vielä kaivata sinua?

      Siitä on niin kauan aikaa. Harmi, kun kaikki meni niin kuin meni. Elämässä oli aika raskasta silloin, ja näen sen sinun
      Ikävä
      33
      5274
    2. Heippa mies......

      Milloin rakastellaan vai odotetaanko vielä 10 vuotta?
      Ikävä
      74
      3302
    3. Uskallatko katsoa pitkään silmiin

      kaivattuasi, jos olette samassa tilassa? Alkaako sydän jyskyttää, jos katseet jumittuvat? Pelkäätkö ulkopuolisten huomaa
      Ikävä
      81
      3131
    4. Jani Mäkelä ihmettelee työministeri Satosen matkaa Aasiaan hoitajia rektyroimiseksi sieltä Suomeen.

      https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/cfba6abc-f871-4ce2-b327-41aa5819934c Kokoomus on lähtenyt omin päin ilman hallitus
      Maailman menoa
      309
      2664
    5. Elämäni rakkaus

      Olet aina ollut ja luultavasti niin pysyykin 😘
      Ikävä
      41
      2242
    6. Huomenta rakas

      Olet varmasti jo työn touhussa. Ahkera alfamies kun olet. 😅❤️
      Ikävä
      54
      2181
    7. Missä meetwursti on keksitty?

      Tapasin hiljattain erikoisen rouvan Prisman leikkelehyllyjen välissä pälyilemässä. Kun tulin kohdalle, rouva alkoi raivo
      Ruoka ja juoma
      20
      1428
    8. Hymyilyttää

      Kun mietin, että kun vielä kohdataan, niin nauretaan tälle meidän palstasuhteelle 😅. Ihanaa päivää sulle mies. Olet mi
      Ikävä
      21
      1371
    9. Oletko surullinen

      Pahoillaan, pettynyt vai jotain muuta
      Ikävä
      49
      1359
    10. Riku Rantala OUT, Matti Rönkä IN - Hengaillaan visailuohjelmaan astuu kova nimi: "Olen kasvanut..."

      Matti Rönkä jäi eläkkeelle yli 30 vuoden työuran jälkeen loppuvuodesta 2024. Uutistenlukija-toimittaja-kirjailija ei kui
      Suomalaiset julkkikset
      28
      1243
    Aihe