Itseensä viittaaminen 3. persoonassa

Olen kiinnittänyt joskus samaan huomiota. Se mikä näitä itsestään 3. persoonassa puhuvia henkilöitä on yhdistänyt: hirveä pätemisen tarve, vääristynyt käsitys omasta erinomaisuudesta, jatkuva show päällä huomion saamiseksi, ihailevat itseään ja omaa esiintymistapaansa

Lieneekö sitten kyse jostain huomionhakuisesta pershäröstä vai ihan narsismista, enpä tiedä.

Antaisitko jotain esimerkkejä? Tarkoitatko siis jotain "kun tää menee ja tekee näin.." -tyyppistä puhetta? Moni myös puhuu itsestään kolmannessa persoonassa siinä mielessä, että ei käytä minä-muotoa vaan puhuu tähän tyyliin: "vähän ärsyttää kun yrittää ja yrittää muttei saa aikaiseksi mitään, sitten välillä tekee sitä ja tätä..."

Jossain narsismiin liittyvässä jutussa näin joskus maininnan tuosta puhetyylistä. Varmaan se jostain kertoo, mutta toisaalta tuo jälkimmäinen on aika yleinenkin puhetapa. Ainakin juuri tuon jälkimmäisen tyylin minä liitän tiettyyn "vastuuttomuuteen"/valheellisuuteen. Vähän karrikoitu ilmaus tuo, mutta tarkoitan siis sitä, että näin puhuessaan ihminen ei välttämättä seiso sanojensa takana yhtä vahvasti kuin käyttäessään minä-muotoa. Olen itsekin huomannut käyttäväni usein tuota jälkimmäistä puhetapaa, ja yhdistän sen juuri sellaiseen tiettyyn itsensä "eristämiseen" tilanteesta; jään siis jotenkin turvallisemmin etäälle kaikesta, jos en käytä minä-muotoa vaan puhun ikään kuin yleisellä tasolla.

omalla nimellään, tyyliin Hannu on nyt vähän ärtynyt...

"All work and no play makes Jack a dull boy."

Ihan vain varoituksena jos joku edes kuvitteli olevansa moisten ihmisten kanssa missään tekemisissä...

Mieleeni tulee kirjailija, kirjailijathan kuvailevat välillä erikoisin tavoin asioita?

Mutta sitten taas toisaalta jos omassa elämässä puhuisi kuten kirjailija, niin eläisikö silloin omanlaista elämää?

No itseäni ei milloinkaan ole oudoksuttanut erinlaiset ihmiset vaan usein tunnen sen uudenlaiseksi seikkailuksi siis tutustumisen ja rikastuttavaksikin verrattuna omiin suppeisiin näkemyksiin jotka usein olen todellakin kokenut suppeiksi tai putkinäöksi tai ajatteluksi tai omiin kaavoihin kangistumiseksi.

ja ilokseni olen huomannut juuri heidän laajentaneen omaa maailmaani huomattavasti, juuri heidän jotka olen kenties aluksi mielessäni todennut jotenkin "erinlaisiksi tai poikkeaviksi"

En kuitenkaan puhu sillä suulla jotta haluaisin kokea negatiivisia juttuja joltain psykopaatilta tai alistajalta varsinkaan silloin kuin tutustuminen ei ole molemminpuoleinen nautinto erinlaisuudesta vaan yksipuolista. Vaan puhun kai enemmänkin oman yksioikoisuuden poistamisesta. Ja kuinka rikkaita kokemuksia voi saada kun uskaltaa ottaa askeleen tutustuakseen? Useasti on silmäni auenneet avaruuteen. Ja itseasiassa juurikin jonkin aikaa sitten huomasin jotta tälläinen kolmannessapersoonassa puhuva immeinen olikin todella monimuotoinen ja pohjalla paljon viisautta ja opetusta matkani varrelle joita siis en olisi kokenut jos olisin lyönyt ne jarrut päälle ja jättänyt tämänkin junan tarkistamatta.

Kotiteollisuuden Jouni Hynynen on tästä esimerkki. Yhtyeen kotisivuilla mies kertoo päiväkirjoissaan (esim. http://kotiteollisuus.com/index.php/päiväkirjat-2009/) yhtyeen keikkailusta. Niissä bändit jäsenet ovat omilla nimillään ja Hynynen kertojana, mutta hän ei koskaan käytä itsestään minä -muotoa, vaan "Hynynen" tekee sitä ja tätä. Miksi näin?

Väkisinkin tulee mieleen, että Hynynen ei mielellään puhu älyttömästä juomisestaan minä-muodossa, vaan piiloutuu "Hynysen" taakse. Kumminkin se on hän, joka juo. Bändin alkoholisoitumista voi seurata jokainen lukemalla noita päiväkirjoja vuodesta 2000 alkaen. Tänä vuonna parivaljakolla Hongisto ja Hynynen on alkanut olla ajoittain jo vaikeuksia selvitä juomiseltaan lavalle asti. "Hynynen" juo liikaa.

Toinen kiperä kysymys on mitä se merkitsee, kun yksilö puhuu itsestään monikon ensimmäisenä persoonana. Akateemisuus on myös tällaisen pikkuhupaisuuden taustalla usein. Puhutaan joko siten:
- että me ollaan päätetty (yleinen ilmapiiri antaa "ymmärtää")
- tai sitten todetaan että me tehdään. (minä raportoin eteenpäin, sinä teet ja siitä minä sitten kuittaan tunnit ja mahdollisen kunnian itselleni. Vastuu kaikilta osin on sinun)

Itsekin huomasin yllättäen erään henkilön puhuvan itsestään etunimellään tyyliin "Mattihan tekee siinä tilanteessa yleensä niin ja näin". Tämä kalskahti korvaan, kuulosti jotenkin lapselliselta. Ko. henkilöllä myös on masennusta ym. lieviä mielenterveysongelmia.

Musta tuntuu että narsisti ei puhu itsestään kolmannessa persoonassa vaan korostaa itseään painottamalla sanaa minä itse. Kolmannessa persoonassa itsestään puhuva tuntuu jotenkin luonnottomalta " sairaalta " . Tunnen yhden ja ihan mukava kaveri mutta puhe esim Kaken ( olkoon hänen nimi ) mielestä se ja se on niin ja niin . Se häiritsee ja saa jotekin varautuneeksi. Mikä saa ihmisen tekemään niin ? Tämä taitaa olla psykologin alaa !

http://en.wikipedia.org/wiki/Histrionic_personality_disorder

Itseenshä viittaaminen voi olla totta btai epätotta.

Ei välttämättä ole sen kummempi kuin joillakin jatkuva vitun hokeminen joka väliin.

Hei. Minä olen myös ihmetellyt, miksi ihminen (mies-kaverini) puhuu esim.
”Tänään Pekka söi puuroa”
”Mitäs sanot, kyllä Pekka osaa”
Minua raivostuttaa tämä puhetyyli.
Myös se, että sanon ”no, joo”... ”niinpä”..
Silloin hän sanoo:
”No, joo ..sä sanot”
”Niinpä, sä sanot”

Alan jo pelkäämään sanojani, koska hän toistaa ne välittömästi... pian en puhu enään mitään.

Nämä sanonnat tulevat yleensä silloin, kun hän kehuu itseään, tai miten on osannut korjata tai järjestää asiat ovelasti..

Tuli tässä havaittua, että monet somessa itseänsä markkinoivat henkilöt puhuvat usein itsestään kolmannessa persoonassa. Me sitä, me tätä. Joillakin on jopa omasta olemuksestaan maalattu taulu taustalla. Oli sitten lahja tai ei niin millainen ihminen ripustaa omalle seinälleen taulun jossa on itsestään kuva? Onko tällä tavoin käyttäytyvä henkilö kenties itsekeskeinen vai jotain sairaampaa? Peiliin katsominen luulisi riittävän?