Kysyin filosofian lisensiaatti Eija-Riitta Koholalta, voiko hänen mielestään moraalia perustella tiedolla. Hän vastasi, että kyseessä on aksiooma eli perusoletus, jotain jota ei enää perustella vaan jolla perustellaan, ja että moraalikäsitys johdetaan uskonnosta.
Koko kysymys/vastaus luettavissa täältä:
http://www.korhola.com/#/question/answers/15507
En viitsi häntä enää vaivata, joten tulin tänne herättämään keskustelua.
Filosofi Immanuel Kantin kategorisen imperatiivin mukaan teko on moraalisesti hyvä, jos maksiimin, jonka perusteella tekoon ryhdytään, voitaisiin toivoa olevan yleispätevä laki. Yksi maksiimin vaatimuksista on täydellinen velvollisuus eli sovellettaessa moraalia käytäntöön, se ei saa johtaa loogiseen ristiriitaan.
Esimerkiksi kehotus "Varasta" sisältää loogisen ristiriidan, sillä varastaminen edellyttää että on olemassa jonkun omaisuutta jota varastetaan ja jos ihmiset saisivat vapaasti varastaa, menettäisi omaisuuden käsite merkityksensä.
Minusta tämän varasta-käskyn osoittamisessa epäpäteväksi ainoa aksiooma on loogisen ristiriidattomuuden pätevyys (tai kääntäen loogisen ristiriidan epäpätevyys). Eikö se tarkoita käytännössä rationaalisella tiedolla perustelemista ja siten osoita Korholan väitteen ainakin jossain määrin epätäydelliseksi?
Koko kysymys/vastaus luettavissa täältä:
http://www.korhola.com/#/question/answers/15507
En viitsi häntä enää vaivata, joten tulin tänne herättämään keskustelua.
Filosofi Immanuel Kantin kategorisen imperatiivin mukaan teko on moraalisesti hyvä, jos maksiimin, jonka perusteella tekoon ryhdytään, voitaisiin toivoa olevan yleispätevä laki. Yksi maksiimin vaatimuksista on täydellinen velvollisuus eli sovellettaessa moraalia käytäntöön, se ei saa johtaa loogiseen ristiriitaan.
Esimerkiksi kehotus "Varasta" sisältää loogisen ristiriidan, sillä varastaminen edellyttää että on olemassa jonkun omaisuutta jota varastetaan ja jos ihmiset saisivat vapaasti varastaa, menettäisi omaisuuden käsite merkityksensä.
Minusta tämän varasta-käskyn osoittamisessa epäpäteväksi ainoa aksiooma on loogisen ristiriidattomuuden pätevyys (tai kääntäen loogisen ristiriidan epäpätevyys). Eikö se tarkoita käytännössä rationaalisella tiedolla perustelemista ja siten osoita Korholan väitteen ainakin jossain määrin epätäydelliseksi?
Vastaukset 13
Vanhimmat
moraalin, siksi korhola irtisanoutuu siitä. Siis tiedosta, ei "poliitikon moraalista". Poliitikko kun on asemassa jossa johdonmukainen moraali, eli rationaaliseen tietoon perustuva, käy mahdottomaksi. Varastaminen kun on varastamista silloinkin kun tekijänä on valtio. Tieto on armoton tuomari ja poliitikko joka perustaisi moraalinsa tietoon päätyisi kaksinaismoralismiin. Hän joutuisi hyväksymään varastamisen silloin kun tekijänä on valtio ja tekoa kutsutaan verottamiseksi, mutta tuomitsemaan saman teon kun tekijänä on yksityishenkilö. Siksi hän "uskoo" moraalin perustuvan uskoon. Usko on tiedon ulkopuolella ja siten myös tietoon perustuvan kritiikin. Uskoon perustuva moraali on sitä mitä sen milloinkin halutaan olevan. Sillä on poliitikolle oiva väline-arvo, joka ei sido häntä mihinkään, mutta sallii hänelle moraalisäteilyn.
Millä perusteella valitaan tieto joka on moraalin perusteena?
Varastaminen on väärin, kyllä. Mutta niin on luonnon saastuttaminenkin ja ihmisten hyväksikäyttäminen. Helposti käy niin, että ihminen valitsee juuri itselleen sopivat tiedot oman moraalinsa perustaksi ja väittää sitten olevansa rationaalinen ja moraalinen toimija mutta huomaamattaan rikkoo monia muita moraalisia tietoja vastaan.
Varakas ihminen (ja talouskasvuun uskova) epäilemättä painottaa omaisuuden suojaa ja väittää sitä universaaliksi moraaliksi, mutta samaan aikaan hän saattaa saastuttaa luontoa tai käyttää hyväksi ihmisten herkkäuskoisuutta omaisuutensa kasvattamisessa.
Jos moraalin katsotaan perustuvan tietoon, niin silloin johdonmukaisesti moraalisen ihmisen tulisi noudattaa kaikkia moraalisia tietoja, pystyykö tähän oikeasti kukaan? Mielestäni tämä lopulta johtaa siihen, että aina yksittäisen yksilön kannalta moraali perustuu hänen omille olettamuksilleen oikeasta ja väärästä.
Eli, valitaanko luonnonsuojelijan moraali vai talouskasvuun tähtäävän ihmisen moraali? Periaatteessa pitäisi valita aina ihmiskunnan etuun tähtäävä moraali, mutta mitä se oikeastaan on?
Samoin kuin lainsäädäntö on yhteiskunnalinen sopimus pelisäännöistä, niin moraali on ihmispopulaation korkeamman asteen sopimus yhteisöllisen elämisen pelisäännöistä. Moraalin pelisäännöt ovat, tai niiden pitäisi olla, lainsäädännön perusta. Moraalin uskonnollinen tausta on moraalin kultturievoluution "muotoa". Moralilla voi osittain olla myös perustana ihmisen genettinen perimä.
Edellisestä selviää, että moraali ei ole absoluuttista vaan eroaa eri yhteiskunnissa ja eri aikoina. Mutta: moraali on sopimusta.
"Moraalin pelisäännöt ovat, tai niiden pitäisi olla, lainsäädännön perusta."
Aivan, mutta entä sitten kun epähumaanin moraalikäsityksen kannattajien määrä ja vaikutusvalta lisääntyy siihen pisteeseen, että he kykenevät muuttamaan lakia? Näinhän on jo käynyt Britanniassa, jossa hyväksyttiin Sharia-laki.
Nykyinen suvaitsevaisuuden ja välinpitämättömyyden kulttuuri länsimaissa on oivallista maaperää ääri-ideologioiden kuten militantin islaminuskon ja fasismin kannalta.
Sellaisten tahojen kanssa ei ole syytä mennä tekemään sopimuksia. Siitä syystä kannatan painotettua demokratiaa lainsäädännön ylläpidossa. Kaikkien sopijaosapuolten näkemyksillä ei saa olla samaa painoarvoa. Mutta se ei ole tämän keskustelun aihe.
Olen demokraatti, mutta vastustan tasavaltaisuutta.
Saamasi vastus on oppikirjamainen, ja aika banaali.
Ihmisen moraali perustuu tietynlaisiin tekoihin, jotka aiheuttavat tietynlaisen tunnevasteeen. Moraali perustuu Evoluutioon, tarkemmin sanottuna altruismin kehittymiseen. Tässä mielessä moraali ei ole ihmisen yksinoikeus, sitä siis esiintyy eläinkunnassa.
Se miten, missä ja milloin näitä tunnevasteita sovelletaan käytäntöön riippuu hyvin paljon kulttuuri-evoluutiosta, sen hetkisestä sivistystasosta ja aate-maailmoista. Ihminen voi jättää altruistiset tunteensa, ja muut tunteensa huomioimatta (mikäli mahdollista)...
Nykyiset moraali-teoriat lepäävät lähinnä loogisen ajattelun pohjalla. Tältä pohjalta sitä myös opetetaan...
Niinhän se kyllä on, että kärsimys ei lopu ennen kuin primitiivisistä uskonnoista luovutaan. Esim. Kristinuskolla länsimaat vain alistavat muuta maailmaa. Buddhalaisuus olisi paljon parempi valinta.
Ja perustelusi olivat...
Hyvä kysymys. Kantin deontologiassa ei kaiketi perustella moraalia siten kuin esimerkiksi hyve-etiikan piirissä, koska siinä moraalin katsotaan perustuvan vain ja ainoastaan ihmisen tahtoon toimia oikein.
Tässä mielessä moraali kuuluu aina praktisen, toiminnallisen harkintakyvyn alueelle, eikä niinkään formaaliseen ja spekulatiivisen (teoretisoivan) asennoitumisen piiriin.
Kategorisen imperatiivin formaalinen muotoilu kuuluu kaiketi siten näin "tahdo toimia siten että toiminnastasi (maksiimistasi) voidaan tehdä yleispätevä laki." Olemme siten päivittäisessä, arkisessa toiminnassamme suhteessa muihin ihmisiin ikään kuin yleispäteviä, universaaleja tai jumalallisia lainsäätäjiä aina ja joka paikassa. Tässä mielessä Kantin muodollista kategorista imperatiivia voidaan pitää eräänlaisena käytännön järjen muodollisena tai spekulatiivisena kuvauksena.
Toisesta moraalisesta kuvauksesta katsottuna olet varmaan oikeassa siinä mielessä, että jos "käytännön harkintakyky" (prudentia) katsotaan edellyttävän moraalisia valintoja, silloin johtopäätös on tietenkin se että perustelun logiikka "edeltää" eräässä mielessä moraalisia valintojamme. Tällöin on kuitenkin menty jo hyve-etiikan puolelle, joka kuvaa moraalia em. näkökulmasta.
Mun täytyy vielä lukea tuo sun kysymys Korholalle kokonaan, niin tiedän mitä löpistä lisää. :)
Moraalia voidaan perustella tiedolla. Ja tuleekin perustella. Mutta moraalin välitön perusta on pikemminkin emotionaalis-apriorinen, ainakin mikäli Max Scheleriin voidaan luottaa.
Ajatelkaamme tilannetta, jossa henkilö X raiskaa henkilön Y. Teko on paha siksi ja juuri siksi, että se aiheuttaa henkilö Y:lle tuskaa. Tämä tunnereaktio (kipu ja kärsimys) ei viittaa intentionaalisesti mihinkään vaan sisältää itse oman laatunsa. Niin ikään reaktiota voidaan pitää yleispätevänä.
Sikäli kun kysymys on esimerkiksi seksileikistä, tilanne on tietenkin toinen, koska Y ei koe tuskaa vaan mielihyvää.
Scheleriläistä filosofiaa, jota en tässä siis täysin edusta, on ei-formaalista vastakohtana Kantin formaalisuudelle. ENsin käyvät eettiset tosiasiat, jotka ovat yleensä suhteellisen yksiselitteisiä ja ilmeisiä. Vasta sekundaarisesti tämän pohjalta voidaan rakentaa formaalisia sääntöjä.
Esim. varastamiskielto ei tässä näkökulmassa nähtynä ole universaali. On ensin otettava pikemminkin huomioon eettinen kokonaistilanne. Esimerkiksi orjuuteen ja vääryyteen perustuvassa yhteiskunnassa varastamisen voidaan katsoa olevan ainakin tietyissä olosuhteissa täysin oikein.
Näin näkisin asian ainakin itse. Uskontoa en koe mitenkään välttämättömäksi moraalin suhteen. Uskonnon kielellä voidaan toki ilmaista niin eettisiä tosiasioita kuin moraalisia normejakin, mutta toisaalta niin voidaan ilman uskontoakin.
Mielenkiintoista pohdintaa. Näkisin että Kant pitää moraalin formaalista muotoilua toissijaisena (metaetiikka) varsinaiseen moraaliin ja moraaliseen "tekoon" (moraalisen teon normatiivisuus). Tässä mielessä Kantin ajattelun taustalla on kaiketi päivittäinen toimintamme ja "teko" sellaisenaan.
Siinä missä Schelerin mielestä moraalin perusta näyttäisi olevan apriorisissa emootioissa (nk. emotivismi), näyttäisi siltä että Kant asettaa moraalin lähtökohdaksi "teon" ja "toiminnan" eli käytännön järjen. Niinpä erimielisyys koskee kenties, millaista kieltä tulisi käyttää moraalisen toiminnan kuvauksessa tuntematta sen enempää Schelerin ajattelua.
On kuitenkin vaikea sanoa, missä mielessä emootiota voidaan ymmärtää vain ja ainoastaan moraalisen toimintamme perustana. Ainakin olisi vaikea puhua moraalisesti vastuullisista teoista puhtaasti emotionaalisista (nk. emotivismi) lähtökohdista.
Silti suurin osa ihmisistä pitäisi varmasti moraalisesti vastuullisempana henkilöä, joka varastaa harkiten, tietoisesti ja suunnitelmallisesti lähikaupasta tavaroita kuin henkilöä, joka saapuu kauppaan ja laittaa summamutikassa tavaroita kassiin eikä edes tiedä, miksi tekee näin. Toisin sanoen henkilöä, joka tekee moraalisia valintoja järjellisen harkinnan pohjalta, voitaneen pitää moraalisesti ottaen vastuullisena henkilönä toisin kuin henkilöä, joka toimisi vain hetken mielenjohteesta, tunteiden ohjaamana.
Tästä johtuen oikeusistuinten tehtävänä on tutkia aina ja ensisijaisesti teon moraalista harkinnallisuutta teosta riippumatta (oli kysymyksessä syyte murhasta, petoksesta, varkaudesta jne). Kansan kielellä puhutaan myös teon motiiveista eli syistä. Perustuiko teko järjelliseen harkintaan vai muihin syihin esim. mielenterveydellisiin ongelmiin. Näin kuvattuna moraalisen teon perustana on vaikea ehkä pitää emoitioita.
Joka tapauksessa esimerkiksi aristoteellis-tomistisessa systeemissä moraalin välitöntä perustaa voitaneen emootioissa ja liikutuksissa. Emootiot ovat välittömiä arvostelmia arvosta. Toisaalta käytännön järki (prudentia) esittää emootioiden pohjalta eräänlaisia toimintasuosituksia kussakin tilanteessa tahdolle. Näin moraalinen toimintamme saa eräänlaisen mielenekonomisen kuvauksensa klassisessa aristotelimissa sikäli kuin olen ymmärtänyt tämän kuvauksen oikein.
Se on helppo käsittää, kun mietit, mikä itseäsi loukkaisi ja satuttaisi. Samalta se kaikista tuntuu ja se pätee myös yhteisöissä. Jos kaikki kohtelevat toisiaan reilusti, ryhmällä on hyvä henki ja se menestyy. Jos kaikki ajattelevat omaa napaa, eikä välitä "moraalista", koko yhteisö voi huonosti ja hajoaa/rapistuu.
Jep, kuaan ei vissiin ajattele varastavansa mitään kun kaataa puun metsästään taikka kun kaivosyhtiö päättää perustaa uuden kaivoksen erämaahan.
On varmasti moraalisesti oikein lähettää avaruuteen avaruusraketteja ja jättää jälkipolvien siivottavaksi raketeista syntynyt avaruusromu leijailemaan kiertoradalle?
Ylipäätään on varmasti moraalisesti oikein lähettää raaka-aineita avaruuteen?
On varmasti moraalisesti oikein yhtä aikaa tuomita tehomaanviljelys taikka tehohäkkikanalat ja yhtäaikaa harkita perheenlisäystä?
On varmasti moraalisesti oikein lähteä viikon matkalle Thaimaahan vaikka se vastaa päästökuormituksina 80 000 km matkaa autolla?
- Moraali on käsite, jonka jokainen ihminen luo oman maailmankatsomuksensa pohjalta. Riippuen katsontakannasta, jokaisesta asiasta voidaan tehdä joko moraalisesti hyväksyttävää taikka kielteisä. Periaatteessa on kyettävä luomaan ympärilleen sellaisia olioita joita ei oikeasti ole, mutta jotka voisivat olla ja joiden moraaliseen asennemaailmaan meidän on pystyttävä sulautumaan. Kuvitellaan, että olisi olemassa meitä älykkäämpi laji nimeltään vaikkapa Yat'somit, joitka käyttäisivät ihmisiä ravinnokseen eivätkä voisi muuta ravintoa syödä. Varmasti he ajattelisivat, että on moraalisesti aivan oikein syödä ihmisiä, koska ihminen on heidän peruselintarvikkeensa. Tietysti tällöin asetutaan ristiriitaiseen tilanteeseen Kantin kanssa, että tästä "syömisestä" ei saisi aiheutua mitään vahinko kellekään taikka millekkään. Mutta jos näin on niin päädytään pattitilanteeseen, joka ei ole enään looginen, mutta silti ymmärrettävä. Jos ei syö, kuolee, mutta olisi moraalisesti puhdas (lähinnä ihmisen kannalta), mutta varmasti Yat'somin kannalta on moraalisesti oikeampaa syödä ja elää vaikka siksi piääkin tappaa. Lähinnä kysymykseen tulee se miten tapetaan ja kuinka kivuttomasti. Toki sekin riippuu ihan yhteisön asettamista normeista, miten mikäkin tehtävä suoritetaan ja missä järjestyksessä. Joten sanoisin, että morrali on yhtä kuin yhteisön hyväksi katsomat normikoodit, joiden mukaan yksilön odotetaan toimivan.