Tahtois kokeilla pitempää matkantekoa omin reisin.
- Utsjoelta Jyväskylään. -> 100 km/vrk, 10 vrk ajan.
- Heinä-elokuun vaihteessa.
Saman vois tehdä euroopassakin sitten syyskuussa.
Pyörän päällä viihdyn mutta yli 40 km päivämatkoja vain muutama vuodessa. Pyöränä perus- 21-vaihteinen Cresent -hybridi johon kai sais retkikahvaa ja varotusledi-viiriä.
Kysymyksiä:
- Minkälaisen varustelun pakkaisit reppuun? Jos oletetaan ettei tarvitse telttaa, nukkuma- tai ruokailuvälineitä. Eli lähinnä miten paljon tarvis varaosia, vaihtosukkia ja -kalsareita.
- Mitä pyörälenkkeilijä ei pyörällä *matkailusta* ymmärrä?
- Utsjoelta Jyväskylään. -> 100 km/vrk, 10 vrk ajan.
- Heinä-elokuun vaihteessa.
Saman vois tehdä euroopassakin sitten syyskuussa.
Pyörän päällä viihdyn mutta yli 40 km päivämatkoja vain muutama vuodessa. Pyöränä perus- 21-vaihteinen Cresent -hybridi johon kai sais retkikahvaa ja varotusledi-viiriä.
Kysymyksiä:
- Minkälaisen varustelun pakkaisit reppuun? Jos oletetaan ettei tarvitse telttaa, nukkuma- tai ruokailuvälineitä. Eli lähinnä miten paljon tarvis varaosia, vaihtosukkia ja -kalsareita.
- Mitä pyörälenkkeilijä ei pyörällä *matkailusta* ymmärrä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ensinnäkään en reppua selkääni laittaisi. Kaikenvaralta tavaraa en myöskään mukaan ottaisi, koska kauppoja matkalle sattuu. Sateiden varalta kevyt sadetakki, kypärän päälle myös sadesuoja, alusasuja ja sukkiakaan en kuljettaisi kovin suurta varastoa, koska pesumahdollisuuskin on majoittuessa. Juomaa täytyy pystyä kuljettamaan mukanaan litra tai pari. Hyvät renkaat pyörään jo lähtiessä, paikkausvälineet, pumppu ja perusavaimet. Minimoisin tavaran kuljetuksen, kun en aikoisi yöpyä maastossa.
reipas tavoite, kun pitempiä matkoja ei ole takana ja kun polkeminen toistuu päivästä toiseen. Jonkinmoinen kartta olisi toki hyvä olla, ja niitä ostopaikkoja voisi valmiiksin arvioida. Jos on hellekeli, niin nestepitoisia juomia menee paljonkin. Kyllä minä ainakin lusikan ja veitsen mukana pitäisin ja jonkun mukin tai kipon. Kännykän laturi, hiukkasen ensiaputarpeita naarmujen varalle, ohvia lepotaukoja varten. Itse ottaisin pienen, ohuen makuualustankin, jos olisi tarpeen levähtää kesken päivän tai vaikka suonenveto yllättää. Niin no magnesiumtabletteja tai jauhetta saisi olla.
Luulen, että ratkaisevaa on, kuinka takamus kestää istumista ja kuinka sopivaksi satula osoittautuu pitkässä toistuvassa poljennossa. Vatsan toimintakin saattaa lisääntyvästä rasituksesta häiiriintyä, joten voipi olla vessapaperikin tarpeen ja se on mukavinta pitää kuivana.
Toki pyöräretkeilypalstoilla on olemassa varusteluetteloitakin, joita kannattaa vilkaista, ettei mitään olleellista unohtuisi, kun nuo luettelot lienee kuitenkin koottu kokemusten perusteella. hankalaa on, jos sää-olot vaihtuvat kovasti, koska silloin pitäisi olla varusteet kylmän, sateisen ja helteen varalle.
Minä en myöskään pidä mielelläni pientäkään reppua selässä ajaessa. Jos tarkoitat ns. nousukahvoja retkikahvoilla, niin sellaisia mieluusti suosittelen. On ollut pitkiä ja kaarevia ja lyhyitä. Olen lopulta mieltynyt aika lyhyisiin, taitaa olla crescentin varustevalmistajan, spectran muotoillut kahvat. Kahvoilla saa joka tapauksessa vaihtelua ajo-asentoon ja voimaa nousuihin.
Miten sitten kuntonsa parhaiten tähän valmistelisi?
Onko tämänhetkinen 3-4 tunnin lenkki joka toisena päivänä hyvä tapa, vai onko tuollainen jokapäiväinen rasitus jotenkin erilaista?
Esimerkiksi tuleeko matkalla 600 kilsan kohdalla normaalikuntoiselle jotain ylläreitä (siis päivänä 6 oliskin joku laktaattipalautumiskynnys tms mystisiä)? Eli kaipa tuon nyt pitäisi olla ihan mahdollista?
voi tulla ylläreitä, ehkä sillä tapaa, että voi ruveta sitten ajossa jonkain päivänä tympimään. Fyysinen kunto ei ehkä välttämättä lopu. Niinpä ajatelisin, että retki voisi sujua iloisemmissa merkeissä, jos varautuisi pitämään yhden tai parikin välipäivää, tai sitten ajaisi vain vähän. Toki, jos sattuu satamaan vaikka kolmekin päivää peräkkäin, niin välipäiviä saattaa muodostua luonnostaankin.
Eiköhän tuommoinen harjoittelu riittäne, mutta sitten ajossa tilanne on vähän toinen, kun ei ole niitä välipäiviä. Entäpä, jos ajaisit joskus kolmekin päivää peräkkäin ja kuulostelisit kehoasi. Ja jollakin lenikllä pitäisi totuttautua varusteidenkin kuljetukseen.
Toinen mikä mietityttää on että kestääkö ihmisen nahka moisia. Eli tuleeko hiertymiä takapuoleen tai muualle? Tai siis voisi kysyä kuinka hiertymiä vältellä?
Tuolla paljon hauskoja(kin) retkistooreja, esim Joy:n reissu USA:n itärannikolta länsirannikolle:
http://www.crazyguyonabike.com/doc/page/?o=3Tzut&page_id=33350&v=OR
riski, että takapuoleen saattaa tulla hiertymiä tai jotain. Satulaan kannattaa kiinnittää huomiota. Itselleni on tullut hankituksi puolenkymmentä erilaista satulaa ja varsinkin keväisin ja alkukesästä niitä tulee vaihdeltua ja kokeiltua, soviteltua ja tunnusteltua eri pyörissä. Satulan asennon ja korkeuden hienosäätö on aina millimetrin tarkkaa puuhaa. Joka tapauksessa kevään pyörälenkkien pidentyessä talvisista, tuppaa takamus olemaan joskus vähän hellänä. Olen joskus miettinyt, että kannattaisiko pitkille päiväretkillekin ottaa mukaan vaihtosatula, jolloin painealueita saisi kuormitetuksi vaihtelevasti. Ainakin kevyillä kolmen-neljänkymmenen kilometrin palautuslenkeillä on usein pehmeämpi ja leveämpi "mummiksen" vai pitäisikö sanoa "pappatunturin" satula tuntunut mukavan nautinnolliselta ajaa jonkun satasen lenkin jälkeen. Minulla taitaa olla kolme tai neljä sillä tavalla kelvollista satulaa, että niillä kyllä sen satasen kestää ajaa ja useinhan totuus alkaa tulla esiin 50-60 kilometrin ajon jälkeen, jolloin kelvolliseen satulaan alkaa tottua ja kelvottoman kanssa ikävät tuntemukset alkavat lisääntyä.
Toinen asia on sitten, että jos käsille tulee kovin painoa, niin kädetkin saattavat puutua ja kannattaa käyttää kämmeneinstä pehmustettuja pyöräilykäsineitä ja ravistella käsivarsia välillä, mutta jos ajelee enimmäkseen päällystetttyjä teitä, niin eipä tämä juuri menoa haittaa, mutta pyöräilyasento ja oikea pyörän koko siihen lähtökohtaisesti vaikuttavat.
Mutta vain päivälenkkejä aiemmin tehneelle polkijalle kymmenen päivän pyörälenkki on ihan vaativa juttu ja mielestäni olisi hyvä hankkia tuntumaa jostain tuolta väliltä olevasta kokeilusta, jolloin mahdolliset kipupisteet löytyvät. Ne kun tupaavat olevat kaikilla yksilöllisiä. Voin toki olla väärässäkin - kaikki voi sujua ihan hyvin.