Mitä te ihmiset asioitanne täällä vatkaatte? Jos teillä on puolisonne kanssa ongelma, niin puhukaa keskenänne!! Miettikää myös, onko reilua, jos toinen miettii keskustelupalstalla eroa ja saa siihen vahvistuksia muilta ja sitten tämä toinen osapuoli (raukkaparka) saa tiedon erosta kuin salama kirkkaalta taivaalta....Olisiko ollut vähintäänkin reilua edes puhua asiasta HÄNEN kanssaan............?
En tarkoita, etteikö tältä palstalta saadut neuvot olisi lisänä hyödyksi, mutta ennen kaikkea asianomaisten keskeinen puhuminen!
Haluaisin kirjoituksellani (ja sen toivotuilla seuraamuksilla) edes vähän lievittää monen viattoman sydämen kipua.....
En tarkoita, etteikö tältä palstalta saadut neuvot olisi lisänä hyödyksi, mutta ennen kaikkea asianomaisten keskeinen puhuminen!
Haluaisin kirjoituksellani (ja sen toivotuilla seuraamuksilla) edes vähän lievittää monen viattoman sydämen kipua.....
Vastaukset 8
Vanhimmat
Fiksua!
Puhuminen on ainoa oikea tapa selvittää asiat ja ainoa tapa vestittää toiselle mitä ajattelee. Kukaan muu ei voi tietää mitä sinä haluat tai mitä sinä tunnet jos sinä itse et sitä kerro!
Siksi siis kerron minäkin mitä minä ajattelen ex-avomieheni kirjoituksesta tällä palstalla (Suhteen päättämisen vaikeus ja kauheus): puoli vuotta yritin selvittää mikä miestä vaivaa kun hän istui lähes koko valveillaoloaikansa hiljaa tietokoneidensa keskellä, päivä päivältä hiljaisempana, yritin kysellä, yritin keskustella, yritin olla yhtä hiljaa, suutuinkin monta kertaa, mutta en saanut mitään vastausta. Arki jatkui niin kuin ennenkin, mies ei vain ottanut mihinkään kantaa, ei kuunnellut, ei puhunut, ei puhelimessa eikä kasvotusten. Tunsin olevani mitätön ihmisenä kun kelpasin vain seksikumppaniksi. Kun jäin työttömäksi ja olin päivät hänen kanssaan kahden kotona jouduin hyväksymään että näin se on, hän ei halua elää kanssani vaikkei hän ollut sanaakaan sanonut. Olimme puhuneet muuttamisesta toiselle paikkakunnalle jo jonkin aikaa ja löydettyäni sellaisen asunnon jota luulin meidän etsivän kysyin kiinnostaisiko tämä häntä että kävisimmekö katsomassa kannattaako meidän vuokrata se - kysyin tietäen että hän oli jo hakenut töitä ihan eri paikkakunnalta ja hyväksyen sen ettei hän halua elää kanssani, mutta halusin antaa vielä mahdollisuuden sanoa se - mutta ei, hän sanoi vain että kun vielä saisi töitäkin sieltä...
Se oli yhdellä kauppareissulla kun autossa tajusin ettei hän oma aloitteisesti lähde koskaan, minä joutuisin sen päätöksen tekemään - jos joku osaa kuvitella miltä tuntuu kun rakastaa toista, jonka tietää olevan läsnä vain jostain velvollisuudentunnosta tai muusta vastaavasta, ja tietää että joutuu käskemään rakastamansa ihmisen pakata ja lähteä. Rehellisesti sanoen olisi ollut helpompaa viiltää omat ranteensa auki.
Hän pakkasi ja lähti. En silti tiedä tuon enempää kuin mitä sain tältä palstalta lukea. Toisinaan syytän itseäni, toisinaan häntä. En tiedä enää miten elää.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/7107118
olen tältä palstalta lukenut ja oikein todella alleviivaa ap. ajatuksia.
Keskustelkaa sen ihmisen kanssa jonka kanssa niitä ongelmia on ja/tai hakekaa ammattiapua!
Ei tämä s24 ratkaise teidän ongelmia!
Eli mies olikin se joka ei puhunut mitään ongelmista. Kamalaa..! Tuli kyl ihan väärä kuva miehen kirjoituksesta mul, luuli että "toinen osapuoli" ei halunnut puhua ja sun muuta. Tiesin että asiassa on myös toisen kanta, anteeksi pyydän..
Ihan väärinkäsityksiä tuntui että oli miehel myös? Vaikka ongelmia silti voi olla. Etkä päässyt ainakaan sanomaan omaa kantaasi. Mikä olisi tosi tärkeää sinulle.
Muutot, kavereista erossa, puhumattomuus ja työnhaku saattoi lisätä stressiä miehel? Mutta silti, missä oli miehen luottamus että voi sen verran sanoa että mikä on ongelma!
Toivottavasti mies nyt huomaisi että puhuminen selvittäis jotain joskus, ettei oleta ja ole hiljaa vain.
Koititko edes selvittää omia mielipiteitäsi joistakin asioista jälkeenpäin? Tai mistä tiesit että hänen kirjoitus olis kyseessä, ettet luullut jonkun muun kirjoitusta. ?
"Etkä päässyt ainakaan sanomaan omaa kantaasi. Mikä olisi tosi tärkeää sinulle."
Eli tarkoitin että se omankin mielipiteen esiin tuominen on joskus tärkeää, jos toisella on eri käsitys asioista. Uskoi toinen tai ei
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että jos suhteen kariutumisen syistä ei puhuta, niin se on vaikeuttanut suhteen muodostumista myöhemmin. Jos ei tiedä, missä meni vikaan, niin hankala ottaa opikseen. Vastuutonta ja lapsellista käytöstä, jos ei voi kohdata sitä toista ihmistä ja keskustella asioista... Pätee muihin ihmissuhteisiin, kuin niihin kaikkein lähimpiin suhteisiin.
Joku täällä jossakin kirjoitti viisaasti että syyt ovat työkaluja erosta selviytymiseen eli kyllä se vaikuttaa tuleviin suhteisiin miten hyvin aiempi tai aiemmat erot on päässyt käsittelemään ja ymmärtämään. Onhan se nyt melkoisen vaikeaa jos toinen ei ole puhua pukahtanut nähdä seuraavankaan elämänkumppanin kanssa milloin vaikeneva puoliso hautoo eroa ja milloin muuten vain haluaa olla välillä hiljaa. Epävarmuushan tuollaisesta jää että osaako enää ymmärtää muita ihmisiä ollenkaan.
Työkaluja tai ei, kaikki ei selviydy erosta noin vaan jos ollenkaan, mutta puhumalla suhde voisi parantua joillain.