Viime aikoina käyttäytymiseni on huonontunut ( todennäköisesti taloudellisten paineiden takia). Luulin, että minulla on pitkä pinna (ainakin normaali) mutta hakiessani lääkereseptiä kolmannen kerran terv.asemalta (ja kuullessani että sitä ei ole siellä...) tunsin räjähtäväni. Siis totaalisesti.
Olen huono kohtaamaan pettymyksiä ja haluan, että asiat sujuvat. Sitten kun ne eivät suju, koetan kuitenkin kestää, mutta jossain vaiheessa liika on liikaa. Miten voisin tietää mikä on normaalitaso kestää asioita ja milloin menee yli?
Otan ehkä asiat liian helposti itseeni enkä anna kenenkään pompotella minua - tämä piirre korostuu ehkä liikaa enkä osaa rajata itseäni milloin on soveliasta puolustautua ja milloin ei.
Tietääkö kukaan missä voisi olla ns. vihanhallinta kursseja aikuisille ? Luulen, että käyttäytymiseni voi oikeasti räjähtää jossain paikassa ja sitten mentiin..
Olen huono kohtaamaan pettymyksiä ja haluan, että asiat sujuvat. Sitten kun ne eivät suju, koetan kuitenkin kestää, mutta jossain vaiheessa liika on liikaa. Miten voisin tietää mikä on normaalitaso kestää asioita ja milloin menee yli?
Otan ehkä asiat liian helposti itseeni enkä anna kenenkään pompotella minua - tämä piirre korostuu ehkä liikaa enkä osaa rajata itseäni milloin on soveliasta puolustautua ja milloin ei.
Tietääkö kukaan missä voisi olla ns. vihanhallinta kursseja aikuisille ? Luulen, että käyttäytymiseni voi oikeasti räjähtää jossain paikassa ja sitten mentiin..
Vastaukset 9
Vanhimmat
"tunsin räjähtäväni. Siis totaalisesti."
Muttet kuitenkaan räjähtänyt etkä edes näyttänyt turhautuneisuutta?
Esim. minä mielestäni ärsyynnyn joistain pikkujutuista tosi helposti, mutta siitäkin huolimatta minulle on lähes vieras käsite "hermojen menettäminen". Tai kun joku sanoo "ettei kohta enää kestä" - minusta tuossa väitteessä ei ole mitään mieltä, esim. tilanteessa jossa joku on vaikkapa kahlittu ja sitä kidutetaan niin eihän se muutakaan voi kuin kestää ja kestää. Itse ainakin tunnun kestävän loputtomiin kaiken pahimmankin ärsytyksen ja pahimmat mahdolliset takaiskut mitä voi sattua. Minulla on loputtomat hermot, tai sitten niitä ei ole.
Pari päivää sitten tapahtui tosin outo poikkeus, ja kaikkien näiden vuosien jälkein sain melkein tietää mitä tarkoittaa menettää hermot! (ehkä koska olin pitkästä aikaa yksin kotona). Syynä oli se että jouduin jälleen, miljoonannen kerran ettiä samaa säälittävää pikku kynää mikä tapahtuu joka ikinen päivä.
Olen aika paha kontrollifriikki, varsinkin mitä tulee itseni kontrolloimiseen, ja siihen että haluan päättää täysin itse kaikista itseäni koskevista asioista, enkä siedä jos joku pistää näppinsä asioihini ja kun ihmiset tai kynien kaltaiset tavarat asettuvat tahtoni tielle kuin esterata. Mielessäni tunnen räjähtäväni, aivan totaalisesti kuten sanot, jos tavarat katoilee tai varsinkin jos tavarat tippuilee käsistäni. Puhumattakaan siitä jos se tippuu toisen kerran sen jälkeen kun olen nostanut sen... ¤#¤¤&!! Ihan kuin olisin pyytänyt niitä tekemään niin! Joskus tuntuu kuin ne katoilisivat niin usein kuin vain voivat, ihan tahalteen tehdäkseen minut hulluksi. Ei, sitä ärsyttävyyttä on mahdotonta kuvata. Silti tukahdutan aina kaiken, varsin "epäterveellisesti".
Valitan, minulla ei ole vastausta esittämiisi kysymyksiin. Mitä tulee vihanhallintakursseihin aikuisille - uskoisin impulsiivisuusalttiuden tai sen vastakohdan olevan suurelta osin peritty ominaisuus. Mutta ehkä jotain muutosmahdollisuuksia on, esim. joillain lääkkeillä ym. aineilla. Jää odottamaan muita vastauksia.
Normaalitason voivat tietää vain laajojen kyselyjen järjestäjät ja tilastojentutkijat, tai ne jotka ovat keskustelleet hyyyvin monien ihmisten kanssa, jotka esim. viettävät koko päivänsä täällä suomi24:ssa.
Mutta sinuna en olisi liikaa huolissani normaalitasosta. Ajattele nyt, jotkut ovat normaalitasoisia, jotkut hieman ylle ja jotkut alle keskiverron. Miksi juuri sinun pitäisi olla se joka kuuluu normaalitasoon? Olisit vain se mikä olet... Mutta ei ole minun asiani ehdotella. Ja ymmärrän kyllä periaatteessa huolen noista normaaliusasioista...
psyykenlääkettä?Jos niin lopeta heti.
http://www.sntp.net/prozac/prozac_info_2.htm
http://ssristories.com/index.php?sort=date
Mäkin haluan sellaiselle vihanhallintakurssille. Oon etsinyt netistä vailla kunnollisia tuloksia. En haluais maksaa 100 euroa jokasesta yksityisestä psykologi-käynnistä missä ei kuitenkaan saa konkreettisia neuvoja. Vihan tunteet vie multa ainakin yöunet ja kohta kyllä parisuhteenkin...
Ettekö te osaa ajatella seurauksia?
Kun on paha olo eri asioita tai henkilöitä kohtaan kokemansa vihan johdosta, niin ympäristö kärsii myös negatiivisesta ilmapiiristä ja inhottavista kommenteista. Onneksi en sentään ole väkivaltainen, mutta en halua lievempiäkään negatiivisia seurauksia. Haluan siis oppia hallitsemaan tunteitani etten loukkaisi muita ja jotta itselle tulisi parempi olo. Ei kai sellaisessa kurssissa voi mitään pahaa olla?
Meillä on vähän erit systeemit.
Olet siis tyyppi joka siirtää oman pahan olonsa toisiin.
Minulla taas on aina syy.
Toivottavasti emme ole tuttavia :)
Mietin vain että jos käyt jonkun vihanhallintakurssin mutta et hoida sitä pahaa oloasi onko siiitä hyötyä? Tarkoitan että eikös se viha sitten patoudu sisälle ja joku kaunis päivä räjähdät kunnolla.
Palaa pahan olon alkulähteille ja aloita sieltä.
Eipä kai tuollaisesta kurssista haittaakaan ole. Ehkä ne opettaa myös miten käsitellä sitä pahaa oloa.
Amerikoissa ainakin on vihanhallintakursseja, mutta Suomessa voi hakeutua terapeutille. Räjähtelyherkkyyden suitsiminen varmasti kannattaa: nykyään voi isokin patu lentää töistä pihalle, jos aiheuttaa tarpeeksi hankaluuksia muille. Työsuojelulaki näet on sellainen.
----------------------