Se pistää vituttamaan oikein kestovitutuksena kun ei pääse kavereiden kanssa metsään harrastamaan maastopyöräilyä. Wanha Nakamuran romuni ei ole kelvannut maastoajoon enää puoleen vuoteen, sitten uuden hankkiminen kaatui työpaikan puutteeseen kunnes sain uuden duunin. Mutta perkele puoleen vuoteen en ole päässyt metsään kertaakaan, vaan olen aina joutunut vastaamaan kavereille, että ei ole pyörää millä lähteä.
Nakamuralla ei voi mennä metsään koska kyseinen pyörä on Nakamura ja sellaisena halpa markettipyörä, jonka runko ei tyydytä ulkonäöltään eikä ominaisuuksiltaan. Pyörässä on kiinni vanhat paskan Rock compin kiekot, joilla ei voi mennä metsään koska eivät ole Mavicit. Niin ikään pyörässä on aivan paska vanha syncin etupää ilman vaimennuspalikkaa, itse asiassa koko etupää on jumissakin, kun ei maksa vaivaa huoltaa moista romua. Pisteenä i:n päälle pyörässä on v-jarrut. En perkele vaihda enää kertaakaan jarrupaloja v-jarruihin, etenkin kun syövät silti kiekon pilalle. (takakiekko on mennyt pilalle nimenomaan v-jarrujen takia) Kyllä XC-maastopyörässä pitää olla levyjarrut ettei ole ihan bilteman tasoinen romu. Ylipäätään Nakamuralla on ikää yli 14 vuotta, joten sen runko on maastopäivänsä nähnyt jo kauan sitten.
Pian sitä taas pääsee metsään kun saan ostettua pyörän alle. Mutta joka päivä kun ei pääse metsään vituttaa ihan kympillä. Silti pidän siitä kiinni, että Nakamuralla ei voi mennä metsään koska kyse on niin vanhasta romusta.
Nakamuralla ei voi mennä metsään koska kyseinen pyörä on Nakamura ja sellaisena halpa markettipyörä, jonka runko ei tyydytä ulkonäöltään eikä ominaisuuksiltaan. Pyörässä on kiinni vanhat paskan Rock compin kiekot, joilla ei voi mennä metsään koska eivät ole Mavicit. Niin ikään pyörässä on aivan paska vanha syncin etupää ilman vaimennuspalikkaa, itse asiassa koko etupää on jumissakin, kun ei maksa vaivaa huoltaa moista romua. Pisteenä i:n päälle pyörässä on v-jarrut. En perkele vaihda enää kertaakaan jarrupaloja v-jarruihin, etenkin kun syövät silti kiekon pilalle. (takakiekko on mennyt pilalle nimenomaan v-jarrujen takia) Kyllä XC-maastopyörässä pitää olla levyjarrut ettei ole ihan bilteman tasoinen romu. Ylipäätään Nakamuralla on ikää yli 14 vuotta, joten sen runko on maastopäivänsä nähnyt jo kauan sitten.
Pian sitä taas pääsee metsään kun saan ostettua pyörän alle. Mutta joka päivä kun ei pääse metsään vituttaa ihan kympillä. Silti pidän siitä kiinni, että Nakamuralla ei voi mennä metsään koska kyse on niin vanhasta romusta.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Meikäläinen on kolunnut jo 1 500 km metsäpolkuja kesät talvet 500 €:n Kuwaharalla joka on kaiken kukkuraksi hybridi, tosin leveärenkainen sellainen.
On tullut myös ajettua poluttomassa metsässä eli oikeaa maastopyöräilyä.
Muuta huonoa ei ole paitsi takavaihteet jäätyivät -5 asteen pakkasessa sen jälkeen, kun olin uinut kurasuossa.
Voi sinua poloista miten paljon joudut kärsimään. Et pääse metsään. Monat lapset ja aikuiset maailman eri kolkissa ovat nälkäkuoleman partaalla. Aina ei aamulla voi olla varma jos ilta-aurinkoon mennessä on saanut sen verran ruokaa ja vettä, että elämä jatkuu. Mutta he eivät sinun tavallasi joudu kärsimään siitä, ettei Nakamura ole maastokelpoinen kun Mavicin kiekot puuttuvat.
Ja kun sen kuraharan värikin on ihan väärä!!1 Kylläpä on turguses asiat väärin..
Lopeta pillitys ja aja perkele!
Aja millä? Minulla on tasan tarkkaan 0 polkupyörää juuri nyt. Enkä meinaa hankkia enää ikinä yhtäkään pyörää enkä polkea metriäkään. Jopolla ajelen pakolliset asioinnit, mutta se ei olekaan polkuyörä. Minulle on ihan yksi paskan maku koko homma. Meni maku kun ei ole päässyt metsään enää aikoihin. En sitten halua ajaa maantielläkään, koska pyöräily ei ole enää hauskaa. Olen kilometrini ajanut, lopetan kokonaan. Antaa perkele olla kun ei palkka riitä jumalauta.
Sillä mitä kauppasit huonolla menestyksellä huuto.netissä.
ps kaksisuuntaiseen taitaa löytyä purevia mömmöjä jo tänäpäivänä
Sitä "polkupyörää" ei enää ole, luojan kiitos. Nakamuran takavanne sanoi itsensä irti. Sitämyötä pyörästä tuli metallijätettä. En todellakaan ala korjaamaan vanhaa romua ajokuntoiseksi, ei maksa vaivaa. Pyörässä oli muutakin vikaa kun loppuun ajettu vanne. mm. etupää oli jumissa, samoin kuin etuvaihtaja. Johtuu siitä, että kieltäydyin systemaattissti huoltamasta 400 euron romua. Nakamuraa ei kannata huoltaa, koska se ei ole oikea polkupyörä. Eikä egoni kestä sellaisella ajamista. Täytyy olla tonnin pyörä alla ennen kuin tuntuu polkupyörältä. Alle sen en lähde lenkille koska kaveripiirissä kaikilla on kunnon pyörät. Minun rahatilanteeni vaan sattuu olemaan surkea. Eikä auta edes työpaikka koska en jaksa säästää rahaa kuukausitolkulla pyörään. Antaa mieluummin olla nyt ja lopullisesti. Tai sitten pitää saada tonnin maastopyörä ilmaiseksi.
Lopulta selkeä päätös lopettaa koko harrastus helpottaa oloa. Ei tarvitse enää yrittää säästää uuteen pyörään väkisin, eikä tarvitse kärsiä pahaa oloa siksi, että ei pääse kavereiden kanssa lenkille. En halua enää minkäänlaista uutta pyörää enkä halua ajaa enää maantielläkään kilometriäkään. Hommasta on mennyt maku. Haluan vain lopettaa. Tämä harrastus ei ole enää minua varten.
Jos tuollainen perustelu että "kaveripiirissä kaikilla on kunnon pyörät" on tärkeää vielä liki kolmekymppiselle niin lakki kourassa nyyhkimään vanhempiesi eteen jotta saat uuden ja hienon konkelin (kun kavereillakin on itkupotkunyyh!).
Jotkut näkökään vain haluavat tehdä elämästään vaikeaa. Ei voi tehdä sitä kun ei ole tätä... Aikuinen ymmärtäisi että hauskuus ei ole kiinni siitä minkälainen pyörä on vaan siitä liikunnan ilosta. Ei tuollainen varusteiden harrastaminen ole mitään oikeaa pyöräilyn harrastamista. Harrastajalla voi toki olla hyvät harrastusvälineet mutta innostuksen pitää lähteä lajista itsestään, ei hienoista varusteista. Vain varusteiden takia harrastavat lopettavat lajin ennemmin tai myöhemmin (kuten jo noista kirjoituksista huomattiin), muuta voivat jatkaa vaikka eliniän.
Vielä lisäyksenä edelliseen että itselläni on tällä hetkellä oma "hifi-pyörä" huollossa joten olen joutunut ajelemaan lainatulla 15 vuotta vanhalla jäykkäkeulaisella maasturilla. Mutta kumman hauskaa silläkin on ajella kädet tärinästä turtana ja muistella millaista olikaan kun hankki aikoinaan ensimmäisen maastopyöränsä. Oikeastaan sillä ajaen pääsee lähemmäs lajin todellista luonnetta kuin vähän liiankin hienoilla nykypyörillä...
harrastuksesi: pyörä vai pyöräily. Näyttää olleen se ensimmäinen. Pyöräilyä voi harrastaa millä tahalla polkupyörällä.
Itsellä oli viime kesäloman käytössä vaimon parikymmentä vuotta vanha kolmivaihteinen Helkama Kaunotar. Nostin satulan sopivalle korkeudelle ja sillä ajelin kesäloman aikana kolmessa viikossa 500 kilometriä. Meni se silläkin ja jalat saivat vaihtelua kun ei ollut lukkokenkiä. Eli osta jokin halpispyörä alle ja menoksi. Sitten kun on varaa niin ostat hifipyörän.
Halpis alle Biltemasta niin ei tarvitse enää ensimmäisen katukivetyksen jälkeen huolehtia huomisesta. Tulee lentävä lähtö kun runko sanoo itsensä irti. Eipähän ainakaan ehtisi sattua kun muistaa jättää kypärän kotiin varmuuden vuoksi. Mutta kuka ajatteli elää ikuisesti ylipäätään?
Perskutarallaa pitäisikö sitä tilata sitten se Bilteman halvin "maastopyörä" ja ajaa sillä alas kaikkein paskamaisin juurakkorinne mikä vaan sattuu löytymään. Tulisi ainakin todistettua ettei halvalla pyörällä voi ajaa metsässä kun lähtee henki.
Halpaa pyörää pitää välttää nimenomaan siksi, että joku voi haluta olla varma siitä että on hengissä vielä huomennakin, tai jos kuolee niin kuolee ainakin ihan omasta päätöksestään eikä siksi, että halpa pyörä sattui katkeamaan alle, halpa kun oli. Yosemiteen tosin liittyy tiettyä mustaa huumoria: No mutta kuka vittu ylipäätään aikoo elää ikuisesti? Siinä mielessä Yosemite on oikein hauska pyörä. Koskaan ei tiedä tarvitseeko kantaa huolta huomisesta, voi olla että Yosemite vapauttaa kerralla kaikesta.
Että enpä taida ostaa halpista, olipa siinä mitkä tarrat tahansa. Yosemite-tasoa ne ovat kaikki. Runko voi jossain halpiksessa olla hieman vähemmän arvaamaton kuin Yosemitessa. Sekin on kiinni ajotyylistä. Minä aion jatkossakin ajaa missä tykkään enkä siellä minne pyörällä sattuu pääsemään. Minä päätän missä voi ajaa, eikä pyörän ominaisuudet. Siksi maastopyörän tulee olla mahdollisimman kalliista osista kasattu mahdollisimman jykevä peli. Se on ihan sama miten jyrkkä pudotus on edessä, siitähän mennään siksi, että mahdottomia paikkoja ei ole.
Pankin kautta ja: http://www.hi5bikes.fi//product_details.php?p=1350
Ole sinä tuota mieltä, mutta ratkaisuni on silti oikea. Kun ei olekaan yhtäkkiä rahaa harrastusvälineeseen, eikä varmaa työpaikkaa edessäpäinkään, niin silloin ainoa oikea ratkaisu on lopettaa harrastus, etenkin kun koko pyöräilyharrastuksesta on mennyt kaikki hauskuus jatkuvan vitutuksen takia. Lopettavat huippu-urheilijatkin uransa joskus, viimeistään sitten kun koko touhu alkaa maistua paskalta.
Tottakai ratkaisusi on sinulle oikea. Jos riittävän hyvän pyörän puute aiheuttaa sinulle niin suurta ketutusta että laji ei enää tunnu hauskalta niin lopeta ihmeessä. Mutta ymmärrä silti että monen nimenomaan pyöräilyä (ei pyöriä) harrastavan mielestä se tuntuu vähän lapselliselta kiukuttelulta. Pyöräilyn ilo kun useimmille syntyy juuri pyöräilystä ei pyörästä.