tästähän on ollut tälläkin palstalla keskustelua, mutta en löytänyt netistäkään neuvoja, kuinka tästä parantua?
eli kuinka olette pärjänneet?
ja mistä on ollut apua?
kuinka parantua?
-kiitos
Oikein kiltit / Anna-Liisa Valtavaara -kirjan tilasin tänään!
eli kuinka olette pärjänneet?
ja mistä on ollut apua?
kuinka parantua?
-kiitos
Oikein kiltit / Anna-Liisa Valtavaara -kirjan tilasin tänään!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lue ne Valtavaaran kirjat ensin. Siltä suunnalta voi tulla jotain ideaa ja vinkkiä elämääsi, kuinka toimia.
Itse olen aikaisemmin kai ollut myös liian kiltti ja saanut siitä kärsiä monenlaisen hyväksikäytön muodossa. Lopulta mittani tuli täyteen ja tein inventaariota elämästäni, tuttavuuksistani (siellä oli niitä hyväksikäyttäjiä), toimintatavoistani ja niin edelleen.
Sitten päätin vaan yksinkertaisesti lopettaa "kiltteyden".
Nykyisin minua ei varmaan voi kutsua kiltiksi, mutta en ole kuitenkaan ilkeä tai tuhma tai muuten inhottava.
Läheisilleni pyrin olemaan mahdollisimman ystävällinen ja huomoonottava. Samoin muutamille ystäviksi lukemilleni ihmisille.
Muuten olen asiallinen, ahkera (työtehtävissä) ja aika neutraali. Pyrin välttämään kertomista yksityisioista, koska jotkut kokevat voivansa hyödyntää sitäkin tietoa minua vastaan.
Enää en esimerkiksi lainaa tavaroitani kenellekään, rahaa en ole lainannut koskaan (joten sieltä suunnasta ei ole tappioita tullut), en kovin usein tarjoile kahvilassa tms. kahveja tutuille (eihän nekään tarjoa minulle), en viitsi soitella tai pitää yhteyksiä ihmisiin, jos ei sieltä toiselta puoleltakaan kuulu juuri mitään. olen saneerannut tuttavapiiristä pois sellaiset, joiden koin vastaavasti selkeästi käyttävän mina hyväkseen.
Olen asiallinen ja sosiaalinen, mutta pyrin pitämään ihmiset suurinpiirtein
"käsivarren mitan" päässä privaattielämästäni.
Lisäksi, kotona työhuoneessani minulla on lehdestä leikattu otsikko "kiltteys ei kannata." Tämä siis muistuttamassa missä mennään.
Kiltteys ei kannata, pitää olla hallitun itsekäs, jotta pärjää nykymaailmassa.
Olen harrastanut jo useamman vuoden voima, kestävyys ja kamppailulajeja. Minut on tästä syystä merkattu yhteiskunnan toimesta ns. normaalista ihnisestä poikkeavaksi yksilöksi. En saa ilmaista minkäänlaisia provokatiivisia mielipiteitä, jotka aiheuttaisi konflikti tilanteita. Olen Suomen laissa ns. normaaleja ihmisä heikommasa asemassa. Minut on siis tuomittu olemaan kanssaihmisille kiltti, kohtelias ja jopa pakenemaan tilanteita jotka saattaisivat muodostua konflikteiksi. En halua tuhota ainoata elämääni jonkun toisen ihmisen vuoksi vain sen takia, että satun olemaan fyysisyydeltä ja taidoiltani selvasti enemmistöä voimakkaampi ja taitavapi.
Minun elämäntehtäväni on muiden miellyttäminen. Koskaan en saa olla kenenkään kanssa eri mieltä mistään muuten minut hylätään. Minulla ei saa olla ongelmia, minun pitää hymyillä ja tukea muita. Minulta vaaditaan täydellisyyttä kaikilla elämän osa-alueilla, pitää olla vaatimaton, ei saa olla ylimielinen, kaikki yksityisasiat pitää kertoa työpaikalla, minulle saa sanoa ja tehdä mitä huvittaa, nälviä, pilkata, ivata, kiusata, vähätellä. Jos sanon sanaakaan kenellekään vastaan minulla sanotaan olevan mielenterveysongelmia, olen häiriintynyt yms. Eli minut on jo lapsena vaiennettu. Minun roolini on hymyillä ja kerjätä toisten hyväksyntää. Aina kun yritän vähän itsenäistyä, tuoda omia mielipiteitäni esiin tai muuta sellaista saan niin raivonsekaista törkeää kohtelua,hylkäämistä, kiusantekoa, kostamista yms.
En ymmärrä miten voisin lakata olemasta kiltti muuta kuin eristäytymällä muista ihmisistä täysin. Töissä on pakko käydä ja aina pitää mielistellä muita muuten joudun lähtemään tai elämästäni tehdään niin hirveää etten kestä olla siellä.
Onneksi on luottoystäviä, saman kokeneita tai muuten minut hyväksyviä ihmisiä. Miksi joidenkin ihmisten elämäntehtävä on mielistellä muita, siis miksi juuri minulta vaaditaan tuollaista käytöstä. Sitä en ymmärrä.
Siis miten te entiset kiltit (alistuvat) ihmiset olette pärjänneet tilanteessa jossa olette alkaneet vaatimaan kunnoitusta itseänne kohtaan.
Onnistuuko se helpommin uusien ihmisten kanssa ja ne vanhat tutut, jotka ovat tottuneet siihen, että teen kaikkeni ollakseni heille mieliksi, eivät uutta rooliani hyväksy. Niinkö se menee?
Kirja:Outolintu,erilainen
Kirjoittaja:filosofian tri.Sylvi Sanni Manninen
Suosittelen kirjaa.Hyvää luettavaa ja tietoa täynnä sekä ihmiskohtaloita.Perustuu tutkimustietoon kahdenlaisista ihmisistä väri- sekä muototyypeistä.