5-vuotias ei syö kunnolla

.....Säännöllisyys = kiinni pitäminen yhteisistä säännöistä / perheen omat toiminta tavat. Toki ei kaikilla perheenjäsenillä ehkä ole samaan aikaan nälkä, mutta opetellaan olemaan edes kerran yhdessä päivän / iltaruoan aikaan.
Tämä opetellaan jo varhain.

Jos lapsella ei ole nälkä, istuu hän silti samassa ruokapöydässä, joko vesilasin tai salaattikulhon kanssa, mutta istuu ja odottaa, kun muut syövät.

Näin meillä, neljän lapsen kanssa on oltava säännöt ja varsinkin, kun tämä nuorimmainen on 5-vuotias (muut 16, 14 ja 11) lisäksi hänellä on erittäin paha ADHD, jos tästä rupeaa luisumaan, niin metsässä ollaan.

Aloittajalle sen verran, meillä on otettu myös näitä "silmät syö" aterioita. Olemme vaimon kanssa yhtämieltä olleet seuraavanlaisesta menetelmästä.
Kaikki syödään mitä lautaselle santsia otetaan, kaikki lapseni ovat viettäneet yli 2h ruokapöydässä, tiukkaa on tehnyt katsoa, kun lapsi hyörii ja pyörii. Iskä en jaksa, sitten itketään ja huudetaan äitiä apuun.

Lapset ovat huomanneet, että pöydän ympärillä väki vähenee ja pikkuhiljaa ovat siinä itekseen niin silloin yleensä, pieni hentoinen ääni kuuluu. Olin reipas, kun söin, mutta liikaa...

Tämän opetus on, että lapsen pitää saada syödä itsensä "ähkyksi", mutta seuraukset ovat nämä jos ei jaksa enempää syödä, mitä jaksaa ..

Aloittajalle, keskustele tarhassa, minkälaiset seuraukset kyseinen episodi on saanut aikaan kotona ja kuinka tarhaan lähtö "tökkii". Lapsesi pelkää tarhassa yhteisiä ruoka hetkiä.

Iskä + 4 lasta kirjoitti:

.....Säännöllisyys = kiinni pitäminen yhteisistä säännöistä / perheen omat toiminta tavat. Toki ei kaikilla perheenjäsenillä ehkä ole samaan aikaan nälkä, mutta opetellaan olemaan edes kerran yhdessä päivän / iltaruoan aikaan.
Tämä opetellaan jo varhain.

Jos lapsella ei ole nälkä, istuu hän silti samassa ruokapöydässä, joko vesilasin tai salaattikulhon kanssa, mutta istuu ja odottaa, kun muut syövät.

Näin meillä, neljän lapsen kanssa on oltava säännöt ja varsinkin, kun tämä nuorimmainen on 5-vuotias (muut 16, 14 ja 11) lisäksi hänellä on erittäin paha ADHD, jos tästä rupeaa luisumaan, niin metsässä ollaan.

Aloittajalle sen verran, meillä on otettu myös näitä "silmät syö" aterioita. Olemme vaimon kanssa yhtämieltä olleet seuraavanlaisesta menetelmästä.
Kaikki syödään mitä lautaselle santsia otetaan, kaikki lapseni ovat viettäneet yli 2h ruokapöydässä, tiukkaa on tehnyt katsoa, kun lapsi hyörii ja pyörii. Iskä en jaksa, sitten itketään ja huudetaan äitiä apuun.

Lapset ovat huomanneet, että pöydän ympärillä väki vähenee ja pikkuhiljaa ovat siinä itekseen niin silloin yleensä, pieni hentoinen ääni kuuluu. Olin reipas, kun söin, mutta liikaa...

Tämän opetus on, että lapsen pitää saada syödä itsensä "ähkyksi", mutta seuraukset ovat nämä jos ei jaksa enempää syödä, mitä jaksaa ..

Aloittajalle, keskustele tarhassa, minkälaiset seuraukset kyseinen episodi on saanut aikaan kotona ja kuinka tarhaan lähtö "tökkii". Lapsesi pelkää tarhassa yhteisiä ruoka hetkiä.

Lue lisää

Ymmärrän kyllä pointtisi ja kannatan perheen yhteisiä aterioita, itse niihin lapsena tottuneena. Pakottamisen osalta olisin hieman armeliaampi; ihan vakavasti ottaen noista voi lapselle syntyä traumoja, joita sitten koulu- ja nuorisopsykologit hoitavat urakalla. Ja jos väkisin syötetään "ähkykyksi", eikö siitä synny jo paino-ongelmia ja muita fyysisen puolen ongelmia.

Itselleni sattuu varsin usein ihan perusannoksen kanssa, että ei yksinkertaisesti vaan maistu, eikä jaksa. Annos pannaan sivuun, folion alle jääkaappiin ja lämmitetään, kun on nälkä. Tämä siis kahden aikuisen huushollissa, jossa syödään kun ehditään erityisesti näin kesäasunnolla ollessa. Aikuisella on - thank god - itsemääräämisoikeus syömisiinsä ilman, että rikotaan hyviä ruokatapoja. Samaa avarakatseisuutta peräänkuuluttaisin sinulta myös lastesi osalta. Höllennä vähän pipoa ja huomaat, että koko perhe voi paremmin.

Iskä + 4 lasta kirjoitti:

.....Säännöllisyys = kiinni pitäminen yhteisistä säännöistä / perheen omat toiminta tavat. Toki ei kaikilla perheenjäsenillä ehkä ole samaan aikaan nälkä, mutta opetellaan olemaan edes kerran yhdessä päivän / iltaruoan aikaan.
Tämä opetellaan jo varhain.

Jos lapsella ei ole nälkä, istuu hän silti samassa ruokapöydässä, joko vesilasin tai salaattikulhon kanssa, mutta istuu ja odottaa, kun muut syövät.

Näin meillä, neljän lapsen kanssa on oltava säännöt ja varsinkin, kun tämä nuorimmainen on 5-vuotias (muut 16, 14 ja 11) lisäksi hänellä on erittäin paha ADHD, jos tästä rupeaa luisumaan, niin metsässä ollaan.

Aloittajalle sen verran, meillä on otettu myös näitä "silmät syö" aterioita. Olemme vaimon kanssa yhtämieltä olleet seuraavanlaisesta menetelmästä.
Kaikki syödään mitä lautaselle santsia otetaan, kaikki lapseni ovat viettäneet yli 2h ruokapöydässä, tiukkaa on tehnyt katsoa, kun lapsi hyörii ja pyörii. Iskä en jaksa, sitten itketään ja huudetaan äitiä apuun.

Lapset ovat huomanneet, että pöydän ympärillä väki vähenee ja pikkuhiljaa ovat siinä itekseen niin silloin yleensä, pieni hentoinen ääni kuuluu. Olin reipas, kun söin, mutta liikaa...

Tämän opetus on, että lapsen pitää saada syödä itsensä "ähkyksi", mutta seuraukset ovat nämä jos ei jaksa enempää syödä, mitä jaksaa ..

Aloittajalle, keskustele tarhassa, minkälaiset seuraukset kyseinen episodi on saanut aikaan kotona ja kuinka tarhaan lähtö "tökkii". Lapsesi pelkää tarhassa yhteisiä ruoka hetkiä.

Lue lisää

Eiköhän lapsi oppisi vähemmälläkin. Aikuisten maailmaan sovellettuna, työpaikalla pomo istuttaa palaverissa "töppäilijää" puolipäivää muiden jo poistuessa.

Tuolla menolla kasvatetaan perfektionisteja, virheitä pelkääviä täydellisyyteen pyrkiviä pinkoja. Ruoka on tärkeää tunne-elämän kannalta, iloa siitä ei kannattaisi pilata.

Iskä + 4 lasta kirjoitti:

.....Säännöllisyys = kiinni pitäminen yhteisistä säännöistä / perheen omat toiminta tavat. Toki ei kaikilla perheenjäsenillä ehkä ole samaan aikaan nälkä, mutta opetellaan olemaan edes kerran yhdessä päivän / iltaruoan aikaan.
Tämä opetellaan jo varhain.

Jos lapsella ei ole nälkä, istuu hän silti samassa ruokapöydässä, joko vesilasin tai salaattikulhon kanssa, mutta istuu ja odottaa, kun muut syövät.

Näin meillä, neljän lapsen kanssa on oltava säännöt ja varsinkin, kun tämä nuorimmainen on 5-vuotias (muut 16, 14 ja 11) lisäksi hänellä on erittäin paha ADHD, jos tästä rupeaa luisumaan, niin metsässä ollaan.

Aloittajalle sen verran, meillä on otettu myös näitä "silmät syö" aterioita. Olemme vaimon kanssa yhtämieltä olleet seuraavanlaisesta menetelmästä.
Kaikki syödään mitä lautaselle santsia otetaan, kaikki lapseni ovat viettäneet yli 2h ruokapöydässä, tiukkaa on tehnyt katsoa, kun lapsi hyörii ja pyörii. Iskä en jaksa, sitten itketään ja huudetaan äitiä apuun.

Lapset ovat huomanneet, että pöydän ympärillä väki vähenee ja pikkuhiljaa ovat siinä itekseen niin silloin yleensä, pieni hentoinen ääni kuuluu. Olin reipas, kun söin, mutta liikaa...

Tämän opetus on, että lapsen pitää saada syödä itsensä "ähkyksi", mutta seuraukset ovat nämä jos ei jaksa enempää syödä, mitä jaksaa ..

Aloittajalle, keskustele tarhassa, minkälaiset seuraukset kyseinen episodi on saanut aikaan kotona ja kuinka tarhaan lähtö "tökkii". Lapsesi pelkää tarhassa yhteisiä ruoka hetkiä.

Lue lisää

Heips!

Ollessani lapsi meillä oli kotona käytäntö, että tietty määrä piti syödä. Annos ei ollut mitenkään kohtuuttoman kokoinen ja varmasti mahtui syöjän vatsaan. Olin itse ronkeli etenkin keittoihin lisättyjen papujen, herneiden ym. sekavihannesten suhteen ja saatoin istua pöydässä monta tuntia syömässä muutamaa papua. Tästä huolimatta pidän itseäni aivan normaalina parikymppisenä enkä ole täydellisyyden tavoittelija kuten joku edellä ennusti. Olen myös saanut lastenhoitajan koulutuksen ja olen ollut paljon tekemisissä sukulaisten lasten kanssa, joten tiedän miten hankalaa lasten syöminen välillä on.

Mielestäni ei ole mitenkään kohtuutonta vaatia lasta syömään jonkin verran ja jos ruoka ei yksinkertaisesti mene suuhun kohtuullisessa ajassa, niin "rangastuksena" tästä voi lapselta kieltää esimerkiksi jälkiruuat tai kaverin luokse menon ks. päivältä ilman, että lapsesta kasvaa yhtään sen huonompaa aikuista kuin paapomisellakaan, päinvastoin.

Ähkyksi syöttämistä en kannata, sillä siitä tulee paha olo niin aikuiselle kuin lapsellekin, mutta aikuisen velvollisuus on turvata lapsen riittävä ravinnon saanti vaikka sitten pienimuotoisella "et pääse kaverin luo etkä saa jätskiä jälkkäriksi niin kuin sisaruksesi jos ruoka ei kelpaa" -uhkailulla.

Iskä + 4 lasta kirjoitti:

.....Säännöllisyys = kiinni pitäminen yhteisistä säännöistä / perheen omat toiminta tavat. Toki ei kaikilla perheenjäsenillä ehkä ole samaan aikaan nälkä, mutta opetellaan olemaan edes kerran yhdessä päivän / iltaruoan aikaan.
Tämä opetellaan jo varhain.

Jos lapsella ei ole nälkä, istuu hän silti samassa ruokapöydässä, joko vesilasin tai salaattikulhon kanssa, mutta istuu ja odottaa, kun muut syövät.

Näin meillä, neljän lapsen kanssa on oltava säännöt ja varsinkin, kun tämä nuorimmainen on 5-vuotias (muut 16, 14 ja 11) lisäksi hänellä on erittäin paha ADHD, jos tästä rupeaa luisumaan, niin metsässä ollaan.

Aloittajalle sen verran, meillä on otettu myös näitä "silmät syö" aterioita. Olemme vaimon kanssa yhtämieltä olleet seuraavanlaisesta menetelmästä.
Kaikki syödään mitä lautaselle santsia otetaan, kaikki lapseni ovat viettäneet yli 2h ruokapöydässä, tiukkaa on tehnyt katsoa, kun lapsi hyörii ja pyörii. Iskä en jaksa, sitten itketään ja huudetaan äitiä apuun.

Lapset ovat huomanneet, että pöydän ympärillä väki vähenee ja pikkuhiljaa ovat siinä itekseen niin silloin yleensä, pieni hentoinen ääni kuuluu. Olin reipas, kun söin, mutta liikaa...

Tämän opetus on, että lapsen pitää saada syödä itsensä "ähkyksi", mutta seuraukset ovat nämä jos ei jaksa enempää syödä, mitä jaksaa ..

Aloittajalle, keskustele tarhassa, minkälaiset seuraukset kyseinen episodi on saanut aikaan kotona ja kuinka tarhaan lähtö "tökkii". Lapsesi pelkää tarhassa yhteisiä ruoka hetkiä.

Lue lisää

meillä syödään kotona silloin kun on nälkä. esimerkiksi meillä ei koskaan syödä päivällistä, lounas riittää mainiosti siihen kahdeksaan illalla kun syödään iltapalaa. eikä edes koko perhe voitas syödä samaan aikaan useinkaan, kun äiti tekee kolmivuorotyötä. ja mun mielestä se on hyvä juttu ettei meillä ole mitään ruokaaikoja, sillon syödään kun on nälkä.

Iskä + 4 lasta kirjoitti:

.....Säännöllisyys = kiinni pitäminen yhteisistä säännöistä / perheen omat toiminta tavat. Toki ei kaikilla perheenjäsenillä ehkä ole samaan aikaan nälkä, mutta opetellaan olemaan edes kerran yhdessä päivän / iltaruoan aikaan.
Tämä opetellaan jo varhain.

Jos lapsella ei ole nälkä, istuu hän silti samassa ruokapöydässä, joko vesilasin tai salaattikulhon kanssa, mutta istuu ja odottaa, kun muut syövät.

Näin meillä, neljän lapsen kanssa on oltava säännöt ja varsinkin, kun tämä nuorimmainen on 5-vuotias (muut 16, 14 ja 11) lisäksi hänellä on erittäin paha ADHD, jos tästä rupeaa luisumaan, niin metsässä ollaan.

Aloittajalle sen verran, meillä on otettu myös näitä "silmät syö" aterioita. Olemme vaimon kanssa yhtämieltä olleet seuraavanlaisesta menetelmästä.
Kaikki syödään mitä lautaselle santsia otetaan, kaikki lapseni ovat viettäneet yli 2h ruokapöydässä, tiukkaa on tehnyt katsoa, kun lapsi hyörii ja pyörii. Iskä en jaksa, sitten itketään ja huudetaan äitiä apuun.

Lapset ovat huomanneet, että pöydän ympärillä väki vähenee ja pikkuhiljaa ovat siinä itekseen niin silloin yleensä, pieni hentoinen ääni kuuluu. Olin reipas, kun söin, mutta liikaa...

Tämän opetus on, että lapsen pitää saada syödä itsensä "ähkyksi", mutta seuraukset ovat nämä jos ei jaksa enempää syödä, mitä jaksaa ..

Aloittajalle, keskustele tarhassa, minkälaiset seuraukset kyseinen episodi on saanut aikaan kotona ja kuinka tarhaan lähtö "tökkii". Lapsesi pelkää tarhassa yhteisiä ruoka hetkiä.

Lue lisää

Minulla on yksi lapsi ja hänellä ADHD. Asiat mentävä rutiinilla ja oltava selvät sävelet, muuten valta karkaa käsistä minulta lapselle. Meillä on myös sovittu, että kun ruoka aika on, niin silloin syödään. Välillä ruokailussa ei mene kauaakaan, mutta välillä istuu liki pari tuntia pöydän ääressä. Joskus jos alkaa menemään todella kauan pienen ruuan tipan kanssa, niin otan lautasen sivuun ja se on sitten tarjolla seuraavaan ruoka aikaan. Lasten pitää oppia arvostamaan ruokaa ja niitä yhteisiä ruoka hetkiä. Kaikilla maailman lapsilla kun ei sitä ruokaa ole. Ja osaa sitten tulevaisuudessa opettaa omia lapsiaankin.
Päivähoidossa ovat tehneet niin, että vähän saa santsata ja jos sen jälkeen vielä tarvetta niin sitten näkkileipää. Jos ei pääruoka mene, niin sitten ei ole tarvetta muillekkaan syötäville. Se on hyvä periaate minusta ja on toiminut.
Monet kirjoittavat, että lapsen syöttäminen ähkyyn ei ole järkevää. Eihän se ole tietty järkevää aikuisellakaan. Mutta kuten sanottu, asiat pitää oppia kantapään kautta ja näin lapsikin voi oppia että liika ruokaa aiheuttaa vain huonon olon ja oppii varmasti tajuamaan asian muutaman kerran jälkeen.

ihan rakentavasti kirjoitti:

Ymmärrän kyllä pointtisi ja kannatan perheen yhteisiä aterioita, itse niihin lapsena tottuneena. Pakottamisen osalta olisin hieman armeliaampi; ihan vakavasti ottaen noista voi lapselle syntyä traumoja, joita sitten koulu- ja nuorisopsykologit hoitavat urakalla. Ja jos väkisin syötetään "ähkykyksi", eikö siitä synny jo paino-ongelmia ja muita fyysisen puolen ongelmia.

Itselleni sattuu varsin usein ihan perusannoksen kanssa, että ei yksinkertaisesti vaan maistu, eikä jaksa. Annos pannaan sivuun, folion alle jääkaappiin ja lämmitetään, kun on nälkä. Tämä siis kahden aikuisen huushollissa, jossa syödään kun ehditään erityisesti näin kesäasunnolla ollessa. Aikuisella on - thank god - itsemääräämisoikeus syömisiinsä ilman, että rikotaan hyviä ruokatapoja. Samaa avarakatseisuutta peräänkuuluttaisin sinulta myös lastesi osalta. Höllennä vähän pipoa ja huomaat, että koko perhe voi paremmin.

Lue lisää

on mennyt suomessa jo päin persettä aikaa sitten. lapsi ei saa päättää millon ja mitä syödään. ruoka annetaan eteen,annetaan vaikka se 2 h aikaa,ja pois.ja seuraava ateria on just sillon kun sen aika on. nykypennuthan haluaa nimittäin vaan ja ainoastaan kanaaaaa,ja mehua ruokajuomaksi.mehu juodaan pois ja maha täyttyy just sillä. kohta ulvotaan lisää ruokaa kun on nälkäå. annetaan sipsei et on huiljaa.tai ranskalaiasia ja makkaraa. äiti saa sitte olla kauemmimn chattailemäs tai facebookissa. ja näin pois päin.älkää jaksako jaella neuvojanne ja kauhistella jos jollain on viel järki päässä ja laittaa lapsen syömään minkä' ottaa. varmasti historiaa tuollaiset viisaudet ovat hyvinkin pian.täääl istuville ainakin. ne parhaat neuvojat kun istuu mäkkäris kannettavankanssa..

HOOhoohohohhoHOHOHO kirjoitti:

meillä syödään kotona silloin kun on nälkä. esimerkiksi meillä ei koskaan syödä päivällistä, lounas riittää mainiosti siihen kahdeksaan illalla kun syödään iltapalaa. eikä edes koko perhe voitas syödä samaan aikaan useinkaan, kun äiti tekee kolmivuorotyötä. ja mun mielestä se on hyvä juttu ettei meillä ole mitään ruokaaikoja, sillon syödään kun on nälkä.

Lue lisää

älkääs kuulkaas jaksako pikku ipanat.se ettei teillä ole ruoka aikoja tai päivällistä,kertoo vaan sen ettei vanhempia vois vähempi kiinnostaa istua saman pöyän ääressä. ja viel vähempi tehä lapsille ruokaa. helppoo kun heinänteko. lapsille on alusta alkaen tehtävä jotkut asiat rutiineiksi.toisinaan ne ovat velvcoitteita,toisinaan etuoikeuksia.minusta se ruokailu yhdessä samaan aikasan on myös sellainen tapahtuma joka kokoaa perheen kasaan.mutta eihän nykyäidit ehdi sellasta tekemään..lapsia vaan ehditään vääntämään.. se on sitte eri asia kuka on isä..mutta pääasia et niitä tehhään.

ruuan kunnioitus kirjoitti:

on mennyt suomessa jo päin persettä aikaa sitten. lapsi ei saa päättää millon ja mitä syödään. ruoka annetaan eteen,annetaan vaikka se 2 h aikaa,ja pois.ja seuraava ateria on just sillon kun sen aika on. nykypennuthan haluaa nimittäin vaan ja ainoastaan kanaaaaa,ja mehua ruokajuomaksi.mehu juodaan pois ja maha täyttyy just sillä. kohta ulvotaan lisää ruokaa kun on nälkäå. annetaan sipsei et on huiljaa.tai ranskalaiasia ja makkaraa. äiti saa sitte olla kauemmimn chattailemäs tai facebookissa. ja näin pois päin.älkää jaksako jaella neuvojanne ja kauhistella jos jollain on viel järki päässä ja laittaa lapsen syömään minkä' ottaa. varmasti historiaa tuollaiset viisaudet ovat hyvinkin pian.täääl istuville ainakin. ne parhaat neuvojat kun istuu mäkkäris kannettavankanssa..

Lue lisää

"jotta ÄITI saa olla kauemmin chattailemassa tai facebookissa". Voi hyvää päivää!! Isä on täysin samassa kasvatusvastuussa kuin äitikin.

*kesäheinä* kirjoitti:

Heips!

Ollessani lapsi meillä oli kotona käytäntö, että tietty määrä piti syödä. Annos ei ollut mitenkään kohtuuttoman kokoinen ja varmasti mahtui syöjän vatsaan. Olin itse ronkeli etenkin keittoihin lisättyjen papujen, herneiden ym. sekavihannesten suhteen ja saatoin istua pöydässä monta tuntia syömässä muutamaa papua. Tästä huolimatta pidän itseäni aivan normaalina parikymppisenä enkä ole täydellisyyden tavoittelija kuten joku edellä ennusti. Olen myös saanut lastenhoitajan koulutuksen ja olen ollut paljon tekemisissä sukulaisten lasten kanssa, joten tiedän miten hankalaa lasten syöminen välillä on.

Mielestäni ei ole mitenkään kohtuutonta vaatia lasta syömään jonkin verran ja jos ruoka ei yksinkertaisesti mene suuhun kohtuullisessa ajassa, niin "rangastuksena" tästä voi lapselta kieltää esimerkiksi jälkiruuat tai kaverin luokse menon ks. päivältä ilman, että lapsesta kasvaa yhtään sen huonompaa aikuista kuin paapomisellakaan, päinvastoin.

Ähkyksi syöttämistä en kannata, sillä siitä tulee paha olo niin aikuiselle kuin lapsellekin, mutta aikuisen velvollisuus on turvata lapsen riittävä ravinnon saanti vaikka sitten pienimuotoisella "et pääse kaverin luo etkä saa jätskiä jälkkäriksi niin kuin sisaruksesi jos ruoka ei kelpaa" -uhkailulla.

Lue lisää

Moi!

Kun olin itse pieni, meillä oli selvät sävelet kotona siitä miten ruokapöydässä ollaan ja toimitaan.

Ruokapöydässä ei leikitty eikä luettu niin kuin nykyään monissa perheissä tehdään. Jos lapsi ei jaksa keskittyä syömiseen annetaan lapselle joko luettavaa tai lelu että ruoka menee alas, naurettavaa mun mielestä!

Jos itse oli ruoka lautaselle laitettu niin kaikki oli syötävä mitä oli otettu. Itse istuin useasti tunnista kahteen pyörittelemässä itse ottamaani ruokaa lautasella kun en olisi jaksanut syödä. Pöydästä ei ollu lupa nousta ennen kun lautanen oli tyhjä! Siitä oltiin tarkkoja eikä mulle mitään kammoa syömiseen ole koskaan syntynyt. Opin vaan siitä sen että kaikki mitä itse ottaa on syötävä, ruokaa ei turhaan heitetä menemään! Vanhempien tarkkuuteen ruuan pois heittämisessä yksi syy taisi olla silloinen lama-aika, mut nyt myöhemmällä iällä ymmärrän sen ettei ruokaa heitetä roskiin enkä muistele mitenkään pahalla niitä kertoja kun pöydässä istuin vaan minä ja muutama haarukallinen ruokaa.

Asia oli eri jos annos oli valmis kun se eteen laitettiin. Meillä oli pienenä jo vapaus annostella omat annokset mut jos joskus harvoin saatiin valmiit annokset nenän eteen ja ei sitten jaksettu syödä kaikkea niin silloin loput laitettiin folion alle ja odottemaan sitä kun on taas nälkä. Nekin annokset oli syötävä itse, joko kerralla tai kahdessa osassa. Opin moisella "ruokapöytä kasvatuksella" paljon sellasta mitä nyt meinaan soveltaa omaan lapseeni. Ruokaa on kunnioitettava ja sitä ei roskiin laiteta! Ja ruoka juomana meillä kotona oli aina maito tai vesi, ei koskaan mehu eikä limu ja siitä pidän nytkin kiinni eikä lapsenikaan saa ruuan yhteydessä kuin maitoa.

ruuan kunnioitus kirjoitti:

on mennyt suomessa jo päin persettä aikaa sitten. lapsi ei saa päättää millon ja mitä syödään. ruoka annetaan eteen,annetaan vaikka se 2 h aikaa,ja pois.ja seuraava ateria on just sillon kun sen aika on. nykypennuthan haluaa nimittäin vaan ja ainoastaan kanaaaaa,ja mehua ruokajuomaksi.mehu juodaan pois ja maha täyttyy just sillä. kohta ulvotaan lisää ruokaa kun on nälkäå. annetaan sipsei et on huiljaa.tai ranskalaiasia ja makkaraa. äiti saa sitte olla kauemmimn chattailemäs tai facebookissa. ja näin pois päin.älkää jaksako jaella neuvojanne ja kauhistella jos jollain on viel järki päässä ja laittaa lapsen syömään minkä' ottaa. varmasti historiaa tuollaiset viisaudet ovat hyvinkin pian.täääl istuville ainakin. ne parhaat neuvojat kun istuu mäkkäris kannettavankanssa..

Lue lisää

kirjoittanut ihan samanlaista tekstiä, mutta tuskin tarvitsee toistaa. Nälkä on erinomainen opettaja mitä syömiseen tulee.

Samaa systeemiä voi soveltaa muuhunkin kasvatukseen. Lopetaan liika vaihtoehtojen antaminen silloin kun ei ole vaihtoehtoa, ja annetaan lapsen valita silloin kun lopputuloksella ei ole väliä.

Ei kysytä, että mentäiskö nyt syömään, vaan sanotaan, että nyt mennään syömään. Ei kysytä, otatko mehua vai maitoa, vaan kysyä voi vaikka haluatko maidon mukiin vai lasiin.

Taitaa olla niin, että maalaisjärki kasvattamisessa on hävinnyt jo aikaa sitten.

haaaaaahhhhh kirjoitti:

älkääs kuulkaas jaksako pikku ipanat.se ettei teillä ole ruoka aikoja tai päivällistä,kertoo vaan sen ettei vanhempia vois vähempi kiinnostaa istua saman pöyän ääressä. ja viel vähempi tehä lapsille ruokaa. helppoo kun heinänteko. lapsille on alusta alkaen tehtävä jotkut asiat rutiineiksi.toisinaan ne ovat velvcoitteita,toisinaan etuoikeuksia.minusta se ruokailu yhdessä samaan aikasan on myös sellainen tapahtuma joka kokoaa perheen kasaan.mutta eihän nykyäidit ehdi sellasta tekemään..lapsia vaan ehditään vääntämään.. se on sitte eri asia kuka on isä..mutta pääasia et niitä tehhään.

Lue lisää

itte kahen pienen pojan äiti ja kaikkeni oon tehny et rutiineissa pysytään... ikää vasta 23, mutta kun maalta kotosin ni jotai arvoja.en ole kokenut äiti, mutta samaa kaavaa noudatan ku itelläkii kotona oli. aamupala 8.00, ruoka 11.00 (iskä tuli ruokkikselle) 14.00 välipalaa 16.00 ruoka(iskä pääs töistä)siin 19-20 iltapalaa.... :) ja jokapäivä sama homma.
mun lapset 2 ja 3 v ja hyvin on kaikki toiminu. jos ei jaksa kaikkee syyä ni jääkaappiin ja seuraavalla ruualla sit.

haaaaaahhhhh kirjoitti:

älkääs kuulkaas jaksako pikku ipanat.se ettei teillä ole ruoka aikoja tai päivällistä,kertoo vaan sen ettei vanhempia vois vähempi kiinnostaa istua saman pöyän ääressä. ja viel vähempi tehä lapsille ruokaa. helppoo kun heinänteko. lapsille on alusta alkaen tehtävä jotkut asiat rutiineiksi.toisinaan ne ovat velvcoitteita,toisinaan etuoikeuksia.minusta se ruokailu yhdessä samaan aikasan on myös sellainen tapahtuma joka kokoaa perheen kasaan.mutta eihän nykyäidit ehdi sellasta tekemään..lapsia vaan ehditään vääntämään.. se on sitte eri asia kuka on isä..mutta pääasia et niitä tehhään.

Lue lisää

jos mua oot ipanaks sanomaa, ni on se mun mielestä ainakin kohtuutonta PAKOTTAA laps istumaa pöydän ääreen jos ei oikeesti oo nälkä, mut se on varmaan monissa perheissä et siin voidaan yhessä setviä päivän asiat. mut tollanen vittu kahden tunnin istuttaminen pöydässä on todella lapsellista

Meillä myös 5v. tyttö. Ei syö- on alipainon rajalla. Ei syö varsinkaan jälkiruokia ja herkkuja. Lihaa ei, perunaa menee voin kanssa. Ei vihanneksia, marjoja, hedelmiä. Maitoa juo. Yksipuolinen on ravinto, tyttö valkoinen väriltään. Käytiin lääkärissä, sanoivat että ei kannata tehdä numeroa...yritin ainakin. Ruokailut joka pvä tuskaa, lapsi käyttää näin valtaansa, väkisin ei voi syöttää.

äiti itekin kirjoitti:

Meillä myös 5v. tyttö. Ei syö- on alipainon rajalla. Ei syö varsinkaan jälkiruokia ja herkkuja. Lihaa ei, perunaa menee voin kanssa. Ei vihanneksia, marjoja, hedelmiä. Maitoa juo. Yksipuolinen on ravinto, tyttö valkoinen väriltään. Käytiin lääkärissä, sanoivat että ei kannata tehdä numeroa...yritin ainakin. Ruokailut joka pvä tuskaa, lapsi käyttää näin valtaansa, väkisin ei voi syöttää.

Lue lisää

Osa lapsista täyttää vatsansa sillä maidolla, koita antaa vettä ruoan kanssa.

äiti itekin kirjoitti:

Meillä myös 5v. tyttö. Ei syö- on alipainon rajalla. Ei syö varsinkaan jälkiruokia ja herkkuja. Lihaa ei, perunaa menee voin kanssa. Ei vihanneksia, marjoja, hedelmiä. Maitoa juo. Yksipuolinen on ravinto, tyttö valkoinen väriltään. Käytiin lääkärissä, sanoivat että ei kannata tehdä numeroa...yritin ainakin. Ruokailut joka pvä tuskaa, lapsi käyttää näin valtaansa, väkisin ei voi syöttää.

Lue lisää

ottaa muksu mukaan ruuanvalmistukseen siltä osin kuin muksun taidot sen sallii...Antaa muksun rakentaa itse oma annoksensa vaikka se olisin kuin pieni tai "puutteellinen".
Toimia voisi myös se, että ei lätkäise esim. muussia ja kalapuikkoja tosta vaan lautaselle vaan mielikuvituksen turvin keksii ruuasta hauskannäköisiä asetelmia lautaselle(muussi keskelle "naamaksi", kalapuikot sarviksi, tomaatin- tai kurkunsiivut silmiksi jne... Ja tosiaan aloittaa ihan minimaalisilla annoksilla..

äiti itekin kirjoitti:

Meillä myös 5v. tyttö. Ei syö- on alipainon rajalla. Ei syö varsinkaan jälkiruokia ja herkkuja. Lihaa ei, perunaa menee voin kanssa. Ei vihanneksia, marjoja, hedelmiä. Maitoa juo. Yksipuolinen on ravinto, tyttö valkoinen väriltään. Käytiin lääkärissä, sanoivat että ei kannata tehdä numeroa...yritin ainakin. Ruokailut joka pvä tuskaa, lapsi käyttää näin valtaansa, väkisin ei voi syöttää.

Lue lisää

On tullut aikuisille mutka matkaan kun on huomanneet että on olemassa lapsi jonka PITÄÄ ottaa huomioon ihmisenä eikä koirana.
Antakaa lapselle arvostusta niin ei ole ongelmia. Se tapahtuu niin että olette kiinnostuneita mitä hänelle kuuluu 24 tuntia vuorokaudessa ja ennenkaikkea olette esimerkkejä siitä millainen lapsi hänestä mahdollisesti voisi toivoa tulevan.

Ei lapsessa ole nappia mitä painaa silloin kun haluaa että lapsi tekee niin kuin vanhemmat haluaa. Lapsi on koko ajan elävä ja ajattelee ja tekee johtopäätöksiä eri tilanteissa toimien sen mukaan kun on eväät annettu.

Mistähän sitten tuleekin esimerkiksi lapsi jota kutsutaan anorektikoksi tai kärsii bulimista. Molemmat äärimmäisiä ruokaan suorassa suhteessa olevia vinoja reagoimistapoja, joita eivät ole lapsi itse aiheuttanut. En kuitenkaan halua tällä myöskään syyllistää vanhempia, mutta usein tehdään silkkaa tietämättömyyttä asioita jotka sitten haluamatta ohjaavat tuollaiseen äärimmäiseen oireiluun ja käyttäytymiseen(tunnesyistä).

Täällä syytellään lapsia itsekkäksi ja kaikkea muuta sellaista kun eivät muka koskaan ole tyytyväisiä mihinkään. Hyvät ihmiset, olettehan itse olleet antamassa esimerkkiä. Jos ei muuten niin on luultu että kun lapsi vaan nyt saa sen ja sen niin sitten se on tyytyväinen ja hiljaa.

Onhan nyt aivan väärä luulo että lapsen pitää olla hiljaa. Otetaanpa ja katsellaan vielä sinne iltapäivän ostoksia tekevään (yleensä)kiireiseen äitiin. Sellä on lapsi sitten mukana ostoksilla usein istumassa kärryissä tai vaunuissa, tutti suussa tai jopa vieressä kävelemässä, mutta tutti suussa. Katselkaa hyvät ihmiset ja alkakaa ymmärtämään että jotain on pahasti yhteiskunnassa vikana kun näin on.

Jos ei lapsella ole tuttia suussa niin hän parkuu naama punaisena. Miksi? On muuten terveesti reagoiva lapsi kun paarkuu. Taputtakaa sellaiselle äidille joka antaa lapsen parkua yleisellä paikalla aina kun näette. Silloin on mahdollista myös äidin reagida "normaalisti" ja olla hyvä esimerkki. Yleensä ihmiset katselevat paheksuen tälläistä tilannetta ja äiti kokee olevansa huono kun antaa lapsen parkua. On olemassa muita tapoja kuin tutti, josta sitten ollaan riippuvaisia ja sen luopumisesta sitten tapellaan ja saadaan aikaiseksi kovia riitoja ja lapsi syyllistää itsensä ja....ympyrä on kierretty... aletaan alusta.
Ei ruokailutilanne VOI olla mikään ongelma vaan on oire jostakin ja kun vielä ottaa huomioon että ollaan kuolemanväsyneitä työpäivän jälkeen, ei voi vaatia lapsen jaksavan...Kyllä kuka tahansa alkaa reagoimaan....

Aloittajalle sanoisin, että älä vaan näytä olevasi ahdistunut nirsoilusta koska lapsi huomaa sen ja nirsoilee enemmän. Jos sitten haarukoi kivasti, kehu että kappas, kuinkas sinä nyt noin reippaasti söit, enpä olisikaan sinusta uskonut... taitaakin olla välipalana mehujätksiä kun äiti laittoi eilen pakastimeen. Ja voihan sitä kokeilla lievällä porkkanalla, jos ei maistu, ei siitä seuraa mitään, ei toruja tai kehuja. Jos taasen lusikka heiluu, siitä seuraa aina oikein kehua ja halitusta, tukan pörrötystä ja muuta kivaa.

Saatiin tällä kehumenetelmällä kerran eräs vanhempieni hoitolapsi syömään. Poika ei syönyt mitään kunnolla. Lapselle laitettiin esim. maitoa vajaa puoli lasia. Ei juonut. Kehoitimme maistamaan ruokia. Eipä maistellut. Lopulta maistoi ja joi sen tilkan maitoa. Kun lasi oli tyhjä, nousimme seisomaan koko porukalla, annoimme ablodit ja poika oli ihan äimänä. Seuraavan kerran maitoa laitettiin hiukan enemmän. Aina tuli porukan taputukset kun vähän ruokaa ja yhä isompi lasi maitoa meni alas. Laitoimme annokset ihan kirpun kokoisia aluksi että saatoimme kehua, kuinka lautanen on taas niin komeasti syöty tyhjäksi. Lisäsimme huomaamatta annoskokoa. Loppukesästä poika söi kuten muutkin, joi ison lasin maitoa, ja nousi itse ylös. Kumarteli joka puolelle ablodien säestyksellä. naamakin oli yhtä hymyä ja odotti ruokailua kuten muutkin ja tulipa kysymääkin, milloin sitä oikein syödään ja mitä ruokaa tänään.

Muista lapsista ja meistä aikuisistakin oli hauskaa taputtaa sinä kesänä ruuan päätteeksi, ja tämä pikkuinen sai veikistellä huomion keskipisteenä hetken.

Näin olen toiminut itsekin kahta poikaa kasvattaen. Ruoka-ajat olivat jämptit, nälkä heille tuli siis suunnilleen samaan aikaan päivästä. Ruoka katettiin eteen, annostelin ja lopuista huolehti lapsi itse.

Söi tai ei. Ruokailu alkoi ja loppui. Jos ruokaa vispattiin lautasen reunalta toiselle, ilmoitin vain että voi poistua jos ei maistu mutta laitan sitten ruuan kokonaan pois ja sitä ei voi tulla syömään kohta. Poistuja tiesi, että seuraavan kerran saa sitten vasta välipala-aikaan suuhunsa jotain.

Yleensä lapsi ei valittanut koska ei vaan ollut nälkä sinä päivänä. Joskus tultiin sanomaan, että mahaa nipistelee. Silloin vaan muistutin, että välipalaan on vielä tunti ja sinä et syönyt ruokaa, joten siitä se nipistely johtuu. Menehän laskemaan mäkeä, kohta mennään välipalalle.

Mitään numeroa ei ruokailitilanteista tehty eikä maailman lapsia kukaan auta pakottamalla täällä lapsensa tyhjentämään lautasensa. Santsausjuttuja sattui muutaman kerran ahneelle pikkupojalle, joka halusi vielä yhden kyljyksen. Jos se jäi syömättä, nolotti lasta jo ihan tarpeeksi, kun otin lautasen pois, kippasin hyvän ruuan roskiin ja sanoin, että ei pidä olla liian ahne, tämä olisi kelvannut muillekin. Maitoa voi säännöstellä ja antaa vasta lopuksi niin paljon kuin masuun sopii.

Nirsoilijalle vaan nätisti ruoka lautaselle ja eri laadut erikseen, kasvikset toiselle reunalle lautasta ja liha toiselle. Saa itse pilkkoa perunan ja päättää, mistä kohdasta aloittaa. Usein lapset eivät pidä esim. siitä, että ruoka sekaantuu kastikkeeseen. Olen nähnyt lapsia, oma poika mukaanlukien, jotka syövät kaiken erikseen. Poikani pisteli aina lihat ensin poskeensa. Sitten söi kuivat perunat, ja lusikoi kastikkeen erikseen. Kasvikset piti olla eri lautasella, mutta aina söi ne. Asialle on naurettu vieläkin välillä, kun muistelemme lapsuusaikoja. Mummo olisi kyllä sössännyt kastikkeen pottujen sekaan ja pilkkonut lihat pieniksi haarukkapaloiksi, mutta silloin napsahti suu kiinni muksulta. :)) Jotkut lapset ovat aika ronkeleita kai luonnostaan.

Just tätä nykyakan vapaakasvatus kulttuuria.

Lapselle opetetaan kunnioitusruokaa kohtaan sillä tavalla että näytetään itse esimerkkiä. Eli ruoka otetaan lautaselle ja syödään pois. Lapselta voi vaatia saman heti kun hän itse osaa annostella oman ruokansa. (hyvä muistuttaa annostelu vaiheessa että kaikki mikä otetaan niin syödään.

Näin meillä toimittu kotona kun olin pieni (15lapsisessa perheessä) ja aion toimia itsekin edelleeen eteenpäin.

Ja tosiaan itse jos on annos otettu niin siinä pöydässä istutaan vaikka se 100 tuntia kunnes annos on syöty. PISTE.

päivä.... kirjoitti:

Just tätä nykyakan vapaakasvatus kulttuuria.

Lapselle opetetaan kunnioitusruokaa kohtaan sillä tavalla että näytetään itse esimerkkiä. Eli ruoka otetaan lautaselle ja syödään pois. Lapselta voi vaatia saman heti kun hän itse osaa annostella oman ruokansa. (hyvä muistuttaa annostelu vaiheessa että kaikki mikä otetaan niin syödään.

Näin meillä toimittu kotona kun olin pieni (15lapsisessa perheessä) ja aion toimia itsekin edelleeen eteenpäin.

Ja tosiaan itse jos on annos otettu niin siinä pöydässä istutaan vaikka se 100 tuntia kunnes annos on syöty. PISTE.

Lue lisää

Ensimmäisessä annoksessa ymmärrän tuon systeemin toisaalta,mutta jos santsaa eikä jaksakaan...En ikinä lähtisi pakottamaan lasta syömiseen sen jälkeen kun toteaa olevansa jo täynnä ja jos on kuitenkin jo syönyt...Ensi kerralla sitten mietitään vaan sitä santsausta vähän tarkemmin ja pienemmällä annoksella...Tuolla keinoinhan vain sammutamme lapsen kehon omat viestit ja annamme ymmärtää että tärkeämpi se lautanen tyhjänä kun syömisen lopettaminen silloin kuin nälkä oikeasti on tyydytetty...ja sitten mietitään miksi ollaan lihavaa kansaa...ei syödä elääksemme vaan eletään syödäksemme...Jos olemme kaikki kerran yhdessä pyödässä,miksei vanhempi katso miten paljon siihen lautaselle santsaillaan?samaahan me teemme karkin,limsan ja muunkin kanssa...rajoitamme..toki joskus hyvä antaa syödä liikaakin että oppii sen tunteen,mutta ei sitä lautasta tarvitse aina täyteen latoa.mutta että käyttää omaa valtaansa lapsen nöyryyttämiseen...ei ikinä...hakea voi useamman kerran...kunhan syö sen verran että jaksaa ja oppii pikkuhiljaa kokeilemalla tunnistamaan mikä itselleen on tarpeeksi...

päivä.... kirjoitti:

Just tätä nykyakan vapaakasvatus kulttuuria.

Lapselle opetetaan kunnioitusruokaa kohtaan sillä tavalla että näytetään itse esimerkkiä. Eli ruoka otetaan lautaselle ja syödään pois. Lapselta voi vaatia saman heti kun hän itse osaa annostella oman ruokansa. (hyvä muistuttaa annostelu vaiheessa että kaikki mikä otetaan niin syödään.

Näin meillä toimittu kotona kun olin pieni (15lapsisessa perheessä) ja aion toimia itsekin edelleeen eteenpäin.

Ja tosiaan itse jos on annos otettu niin siinä pöydässä istutaan vaikka se 100 tuntia kunnes annos on syöty. PISTE.

Lue lisää

teidän perheen lapsi!koskaan ei kotona pakotettu syömään.koulussa kylläkin.En syä vieläkään muutamia pakkosyötettyjä ruokia,en edes maista,vaikka olen jo aikuinen.
Mitä järkeä on istuttaa lasta lautasen edessä jos hänelle ei kertakaikkiaan maistu!
En koskaan pakottanut omia lapsiani syömään väkisin ja ihan heistä on tullut ruokaan terveesti suhtautuvia aikuisia!
Tuskin pieni lapsikaan nälkään kuolee,ei hän laihduta tietoisesti.ihan varmasti syö kun nälkä on.

Pakkosyötöllä kasvatetaan traumaattiisia aikuisia.tosin jonkinasteinen trauma lienee jo näiden lsten vanhemmillakin1

päivä.... kirjoitti:

Just tätä nykyakan vapaakasvatus kulttuuria.

Lapselle opetetaan kunnioitusruokaa kohtaan sillä tavalla että näytetään itse esimerkkiä. Eli ruoka otetaan lautaselle ja syödään pois. Lapselta voi vaatia saman heti kun hän itse osaa annostella oman ruokansa. (hyvä muistuttaa annostelu vaiheessa että kaikki mikä otetaan niin syödään.

Näin meillä toimittu kotona kun olin pieni (15lapsisessa perheessä) ja aion toimia itsekin edelleeen eteenpäin.

Ja tosiaan itse jos on annos otettu niin siinä pöydässä istutaan vaikka se 100 tuntia kunnes annos on syöty. PISTE.

Lue lisää

Ei toimi kaikille, ite olin kersana sellainen että olisin istunnu vaikka viikon jos joku ei maistunnut.

Tutustuin kerran erääseen perheeseen joka muutti paikkakunnalle. Tarjottiin toisillemme päivällisiä ja pidettiin yhtä.
Opin tuntemaan heidän ruokailutottumuksiansa. Ihmettelin suuresti ja ahdistuin aina, kun ei yksi lapsi koskaan halunnut syödä, vaikkakin oli pakotettu istumaan mukana ruokailutilanteessa. Vanhemmat vuorotellen "sorsivat" siinä tilanteessa lasta ja yrittivät painostaa syömään monilla eri keinoilla. Sama käytäntö joka kerta kun oltiin koolla.
Mietin hurjasti että miten voisin auttaa, mutta en keksinyt mitään hienotunteista tapaa selittää, mikä on oikea tapa. Lohdutin itseäni ajattelemalla että jos tarjoan kotonani ruokaa heille perheenä, voin näin ehkä esimerkilläni näyttää miten tehdään, sillä vaikka minulla ei ole ammattiihmisen taitoja on minulla silti kokemusta työni puitteissa ja useamman lapsen äitinä siitä, mikä on oikein.
Äiti perheessä ei ollut koskaan kiinnostunut minulta edes kysymään mitä hän voisi tehdä asian korjatakseen.
Tulin siihen tulokseen että vanhemmilla itsellään on jokin trauma juuri tuon tilanteen kohdalla, johon he oikeastaan tarvitsevat ammattiauttajaa, sillä näin tekemällä he yksinkertaisesti traumaannuttavat lapsen toimimaan samoin, sitten kun tulee aikuiseksi, ja myös luulemaan että se on ihan OK!
En toki meinaa että olen aivan erinomainen tässä tilanteessa itse, ja täydellinen, mutta kerroin tilanteen selvennykseksi asian siihen malliin että voi ymmärtää mistä on kyse.
LASTA EI SAA PAKOTTAA MILLÄÄN KEINOLLA SYÖMÄÄN! Tärkeintä on että HÄNTÄ kunnioitetaan ihmisenä ja siksi kohtele lasta niin kuin toivot sinua itseäsi kohdeltavan. Jos se tapa mitä teet ei ole hyväksyttävä, hae apua itsellesi, silloin on lapsesikin autettu.
Viisivuotias lapsi OSAA todellakin jo olla mukana kaikissa ruokaan liittyvissä tilanteissa "opettelemassa", ja yleensä jo osaa itse ottaa lautaselleen sen mitä haluaa syödä. Jos ei lapsi ole SAANUT tilaisuutta opetella, on jo aika alkaa kunnioittamaan häntä niin paljon että luottaa siihen että hän VOI OPPIA. Vihannesten paloittelu pieni hetki silloin tällöin on hyvä alku. Huolehdit että ei ole terävä veitsi. Kananmunan vatkaaminen, sämpylöiden leipominen jne. samoin on olemassa saksia lapsille jolla he voivat auttaa joskus leikkelemään salaatinlehtiä jms. Kun lapsi SAA OLLA mukana tekemässä, saa hän myös todellisen kosketuksen ruokaan ja sen olemukseen, hajuun makuun yms. Ainoastaan se voi laukaista kiinnostuksen ruokaan ja on luonnollinen toiminta sen ympärillä. Ei se että istutetaan lapsi määrättynä aikana pöytään ja pitää suorittaa määrätyn määrän kuvioita siinä pöydässä. POIS SELLAINEN!

ja suomessa katsokaas on vara leikkiä. kyllähän asia on niin,että nykyään on mäkkäri ja karkkikioski koulun kupeessa. miks helvetissä niitä rakennetaan?? mun sukulaisien lapset ei kuuna kullan valkeena koskis kouluruokaan,koska tarjolla on kuulemma vaan PASKAA!! olen sanaton. siis milalainen on äiti,joka antaa lapsen sanoa a)ruokaa paskaksi?? ja b)rahaa mielummin mäkkäriin kuin terveelliseen kouluruokaan joka on pikkasen eri maata kuin v. 85 jolloin itse olin koulussa..
nyky kakarat ei arvosta mitään,eikä ketään. se on pointti. täytyy rinta rottingilla todeta että yksi löytyy,minun poikani.olen hänestä ylpeä.ja hän on saanut sellaisen kasvatuksen pienestä pitäen,että pahaa ruokaa ei äiti tee. eli maksalaatikko,ja keitetty porkkana paljaalteen jäi pois kun ei oppinut siitä pitämään.kaikki muu menee.kaikkia muita koitetaan ainakin jos ei mee.ja poika on nyt 19. syö paljon sellasta mitä en itse ees koklaisi. (simpukat,osterit..mustekala) kannattaa äitien ja isien miettiä mist ne adhd:t lähtee.. siitä helvetillisestä sokerihumalasta jonka lapsillenne suotte ihan sikiö iäst alkaen.. ja sitte saadaan lääkäreille työtä tutkia tätä pilallehemmoteltuia kansaa. näin se vaan on.so sad..

Kyllä tuo syöminen on siitä kiinni, miten lasta kohdellaan. Jos vanhemmat vain ajattelee itseään eivätkä hoida lapsiaan kunnolla ja ystävällisesti, ongelmia on varmasti syömisessä ja nukkumisessa. Vauva-ajasta se jo alkaa, lapsella pitää olla turvallinen olo ja mahdollisuus nukkua päiväunet joka päivä samoihin aikoihin. Toki se on ärsyttävän rajoittavaa, kun ei voi lähteä minnekään päikkäreiden aikaan. On aivan eri asia nukkua pihalla/parvekkeella rauhassa kuin yrittää nukkua marketeissa/kaupoissa äidin tehdessä ostoksia. Kaikki vanhemmat eivät vain jaksa ajatella lapsiaan ja tekevät, miten itselle on paras. Lapsihan ei tunnetusti saa rajoittaa elämää...Sitten kerrotaan, miten huono nukkuja tai syöjä lapsi on. Kertoo vain vanhemmasta itsestään, miten on hoitanut lastaan. Lasta ei kannata stressata liian nuorena, esim. viemällä päiväkotiin liian aikaisin, perhepäivähoitokin on parempi, jos on pakko mennä töihin. Onneksi on keksitty hoitovapaa!

Äippä kertaa 2 kirjoitti:

Kyllä tuo syöminen on siitä kiinni, miten lasta kohdellaan. Jos vanhemmat vain ajattelee itseään eivätkä hoida lapsiaan kunnolla ja ystävällisesti, ongelmia on varmasti syömisessä ja nukkumisessa. Vauva-ajasta se jo alkaa, lapsella pitää olla turvallinen olo ja mahdollisuus nukkua päiväunet joka päivä samoihin aikoihin. Toki se on ärsyttävän rajoittavaa, kun ei voi lähteä minnekään päikkäreiden aikaan. On aivan eri asia nukkua pihalla/parvekkeella rauhassa kuin yrittää nukkua marketeissa/kaupoissa äidin tehdessä ostoksia. Kaikki vanhemmat eivät vain jaksa ajatella lapsiaan ja tekevät, miten itselle on paras. Lapsihan ei tunnetusti saa rajoittaa elämää...Sitten kerrotaan, miten huono nukkuja tai syöjä lapsi on. Kertoo vain vanhemmasta itsestään, miten on hoitanut lastaan. Lasta ei kannata stressata liian nuorena, esim. viemällä päiväkotiin liian aikaisin, perhepäivähoitokin on parempi, jos on pakko mennä töihin. Onneksi on keksitty hoitovapaa!

Lue lisää

Vanhempien pitää ottaa valta ja vastuu itselleen. Pieniltä lapsilta ei tule kysellä mitä tänään ostetaan kaupasta tai tehdään ruuaksi. Ne eivät ole lapsen vastuulla olevia asioita. Vanhempien tulee olla niin aikuisia ,että kykenevät itse päättämään tällaisista asioista. Koskee myös monia muita asioita. Teki pahaa taannoin katsoa vaatekaupassa kuinka eräs äiti ei osannut itse valita lapselleen vaatteita! Kyseli noin 3- veeltä että haluatko ja millaisia paitoja pidät...ja käykö tämä ja tämä...ja kun pieni tyttö ihan hämmentyi eikä tietenkään osannut moiseen vastata eikä halunnut niin johan heittäytyi tämä äiti itse aivan kakaraksi ja alkoi lapsen tavoin kiukutella. Tämän päivän ongelma kasvatauksessa on vanhemmat jotka eivät ole kykeneviä kantamaan aikuisen vastuuta asioista jotka kuuluvat aikuiselle. Ei lasten tule päättää mitä sieltä kaupasta kotiin kannetaan tai pöytään laitetaan. Poikkesi ap:n aiheesta,mutta liittyy moneen ketjuun kirjoittaneen juttuun. Lapsille ei tarvitse eikä kuulukaan antaa periksi jokaisessa oikussa. Kyllä vanhempien kuuluu sitä kiukkuakin vastaanottaa ja niitä huonojakin päiviä joita lapsilla on. Vanhempien tehtävä on päättää nukkuma-ajoista ja ruokailuista sekä monista perusjutuista eikä kysellä jatkuvasti niitä haluatko-kysymyksiä lapsilta...lasten kanssa voi fiksusti keskustella monista asioista ja ottaa mukaan päätöksen tekoon ,mutta maalaisjärki sallittua missä asioissa.

Aikuinen arvioi lapsen ravinnontarpeen.
Lapsi ei tähän kykene, vaan voi tosiaan syödä silmillään ja esim lempiruokaa pyytää "ähky"annoksen.
Aikuinen laittaa sopivan annoksen lautaselle ja lapsi syö siitä.
Ruokatilanne rauhoitetaan. Mahdollisuuksien mukaan parhainta jos koko perhe yhdessä aterian aikana.
Ketään ei syötetä ähkyksi tai istuteta pöydässä paria tuntia yksinään, jos jää yli.

Ylijäänyt ruoka muovikelmuun tai folioon jääkaappiin.
Sieltä tarjotaan nälän yllättäessä seuraavan kerran.

Vältetään ruokatilanteissa sanktioita tai rangaistuksia.
Sen sijaan tehdään ruokailusta miellyttävä tapahtuma.
Ruokailutilanne erinomainen mm. siihen, että rupatellan yhdessä,kysellään lapsen kuulumisia ja mietteitä aterioinnin lomassa.

Ollessani aikoinaan "tasokkaassa" päiväkodissa, siellä hoettiin hitaammille lapsille "äkkiä nyt", "pysyt siinä kunnes lautanen tyhjä", "kaikkea pitää maistaa ainakin kerran", jne.

Toisessa päiväkodissa ruokailutilanne tehtiin odotetuksi, mahdollisimman miellyttäväksi tilanteeksi,
jossa rupateltiin päivän tapahtumista aterioinnin ohella.

Arvaatte varmaan kummassa lapset söivät itsensä kylläiseksi, Ilman ähkyä.

Valitettavasti nykypäiväkodeissa ruokailu tuon ensimmäisenä mainitun tasoista. Eli "tasokasta".