TVO perustettiin takaamaan teollistuvalle Suomelle edullinen sähkönsaanti ja varmistamaan etenkin puunjalostusteollisuuden kilpailukykyä. Toiminnan käynnistymistä ja ensimmäisen laitosyksikön tilausvaiheita värittivät poliittiset kuviot ja tasapainoilu kauppapoliittisissa kiemuroissa, joihin yritys tahtomattaan joutui mukaan.
– Meidän oli oikeastaan pakko ryhtyä hankkimaan omaa ydinvoimalaitosta, sillä kovassa kilpailijamaassamme Ruotsissa ydinvoimaprojekti oli jo pitkällä. Teollisuutemme luotti ydinvoimaan edullisena ja varmana sähköenergian tuottajana, kerrankin yksituumaisena, vuorineuvos Björn ”Nalle” Westerlund, Nokia-konsernin rakentaja kertoo. Westerlund oli avainhenkilö suomalaisen teollisuuden oman ydinvoimalaitoshankkeen ajamisessa TVO:n perustamisesta aina Olkiluodon laitosyksiköiden käynnistykseen asti.
TVO perustettiin valtion sähkömonopolia vastaan
Teollisuudelle oli tärkeää myös estää valtion sähkömonopolin syntyminen. – Teollisuus halusi kilpailua varmistaakseen edullisen sähkönsaannin. Monopoli haluaa yleensä saada yksinoikeuden ja valtaa – ja sitä teollisuus ei halunnut antaa valtion hoitamalle sähköyhtiölle, Westerlund kertoo. Uusi voimayhtiö, Teollisuuden Voima Oy, perustettiin 23. tammikuuta 1969. TVO:n päätehtäviksi tulivat teollisuuden ydinvoimaintressien valvominen ja oman ydinvoimaprojektin toteuttaminen. Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Nokia Oy:n toimitusjohtaja Westerlund.
Tarkkaa taktikointia
– Otimme oppia Imatran Voiman ydinvoimalahankkeen käänteistä, Nalle Westerlund kertoo. IVO oli päättänyt tarjouskierroksen jälkeen tilata laitoksensa länsisaksalaiselta AEG:lta ja myös julkistanut tämän päätöksensä. Saksalainen laitostoimitus Suomeen ei kuitenkaan sopinut Neuvostoliitolle, ja IVOn hanke joutui pitkäksi aikaa jäihin. Värikkäiden vaiheiden ja poliittisten kiemuroiden jälkeen eteenpäin päästiin vasta IVOn tehtyä voimalatilauksensa Neuvostoliitosta.
– Opimme siitä, että jokainen suunniteltu askel on varmistettava etukäteen ja että ensimmäiseksi on hoidettava kuntoon kaikki poliittiset taustatekijät, niin koti- kuin ulkomaisetkin. Katsoimme parhaaksi oman hankkeemme suotuisan etenemisen kannalta tilata ensin Tahkoluodon ison hiilivoimalaitoksen Neuvostoliitosta, Westerlund kertoo.
Osaavaa kaupankäyntiä
IVOn tehtyä voimalatilauksen Neuvostoliitosta TVO:lla toivottiin, että sille avautuisi tilaisuus länsitilaukseen. Epävirallisia neuvotteluja käytiinkin eräiden laitostoimittajien kanssa, mutta mihinkään tarjouspyyntöihin ja kilpailuun ei katsottu voitavan ryhtyä. Tämä oli myös maan poliittisen johdon kanta.
Joulukuussa 1970 TVO:n hallitus taktikoi ja teki periaatepäätöksen 600 megawatin ydinvoimalaitosyksikön rakentamisesta. – Halusimme sen kokoisen laitoksen, jota Neuvostoliitto ei pystyisi toimittamaan, Westerlund myöntää. Poliittisen taustan varmistamiseksi TVO:n oli välttämätöntä saada presidentti Kekkosen tuki hankkeelleen.
– Presidentti ei aluksi syttynyt ollenkaan meidän pyrkimyksillemme. Hänen mielestään teollisuuden olisi pitänyt käyttää rahansa tehtaiden eikä uuden voimalaitoksen rakentamiseen. Kävin hänen kanssaan pitkiä keskusteluja, joissa toin esille perustelut teollisuuden oman ydinvoimalan välttämättömyydestä. Vähitellen hän alkoikin lämmetä ajatukselle, ja minä puolestani pidin huolta siitä, että hän sai aina täyden informaation hankkeemme etenemisestä, Westerlund muistelee.
Kekkosen tuella eteenpäin
Itänaapurin suhtautuminen laitostilaukseen oli silti edelleen TVO:ta askarruttavista kysymyksistä suurin.
– IVOn laitoshankinnan yhteydessä oli nähty, miten poliittiset näkökohdat syrjäyttivät muut tekijät. Ajan mittaan saatiin kuitenkin merkkejä siitä, että Neuvostoliiton suunnalta ei olisi odotettavissa esteitä tilauksen tekemiselle lännestä, ja lopulta syyskuussa 1972 presidentti Kekkonen ilmoitti, että TVO voi edetä ydinvoimala-asiassa tilausvaiheeseen. Valtiovalta asetti vielä ehdoksi, että julkisen sektorin on saatava 40 prosenttia TVO:n osakkeista, Westerlund selvittää.
Kauppaa kovilla kierroksilla
Kun toiminta nyt alkoi lähetä konkreettisia päätöksiä, TVO:ssa ryhdyttiin selvittämään vaihtoehtoja laitostoimittajasta. Monien vaiheiden jälkeen loppusuoralle selvisi kolme mahdollista toimittajaa: Westinghouse (USA)–GEC (Englanti), General Electric Co. (USA)–Brown Boveri (Sveitsi) sekä Asea-Atom (Ruotsi). Lopulta mukana olivat enää Westinghouse–GEC ja Asea-Atom, joiden välillä käytiin kiivas pudotuspeli.
– Westinghousen esiintyminen oli koko ajan aika
– Meidän oli oikeastaan pakko ryhtyä hankkimaan omaa ydinvoimalaitosta, sillä kovassa kilpailijamaassamme Ruotsissa ydinvoimaprojekti oli jo pitkällä. Teollisuutemme luotti ydinvoimaan edullisena ja varmana sähköenergian tuottajana, kerrankin yksituumaisena, vuorineuvos Björn ”Nalle” Westerlund, Nokia-konsernin rakentaja kertoo. Westerlund oli avainhenkilö suomalaisen teollisuuden oman ydinvoimalaitoshankkeen ajamisessa TVO:n perustamisesta aina Olkiluodon laitosyksiköiden käynnistykseen asti.
TVO perustettiin valtion sähkömonopolia vastaan
Teollisuudelle oli tärkeää myös estää valtion sähkömonopolin syntyminen. – Teollisuus halusi kilpailua varmistaakseen edullisen sähkönsaannin. Monopoli haluaa yleensä saada yksinoikeuden ja valtaa – ja sitä teollisuus ei halunnut antaa valtion hoitamalle sähköyhtiölle, Westerlund kertoo. Uusi voimayhtiö, Teollisuuden Voima Oy, perustettiin 23. tammikuuta 1969. TVO:n päätehtäviksi tulivat teollisuuden ydinvoimaintressien valvominen ja oman ydinvoimaprojektin toteuttaminen. Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Nokia Oy:n toimitusjohtaja Westerlund.
Tarkkaa taktikointia
– Otimme oppia Imatran Voiman ydinvoimalahankkeen käänteistä, Nalle Westerlund kertoo. IVO oli päättänyt tarjouskierroksen jälkeen tilata laitoksensa länsisaksalaiselta AEG:lta ja myös julkistanut tämän päätöksensä. Saksalainen laitostoimitus Suomeen ei kuitenkaan sopinut Neuvostoliitolle, ja IVOn hanke joutui pitkäksi aikaa jäihin. Värikkäiden vaiheiden ja poliittisten kiemuroiden jälkeen eteenpäin päästiin vasta IVOn tehtyä voimalatilauksensa Neuvostoliitosta.
– Opimme siitä, että jokainen suunniteltu askel on varmistettava etukäteen ja että ensimmäiseksi on hoidettava kuntoon kaikki poliittiset taustatekijät, niin koti- kuin ulkomaisetkin. Katsoimme parhaaksi oman hankkeemme suotuisan etenemisen kannalta tilata ensin Tahkoluodon ison hiilivoimalaitoksen Neuvostoliitosta, Westerlund kertoo.
Osaavaa kaupankäyntiä
IVOn tehtyä voimalatilauksen Neuvostoliitosta TVO:lla toivottiin, että sille avautuisi tilaisuus länsitilaukseen. Epävirallisia neuvotteluja käytiinkin eräiden laitostoimittajien kanssa, mutta mihinkään tarjouspyyntöihin ja kilpailuun ei katsottu voitavan ryhtyä. Tämä oli myös maan poliittisen johdon kanta.
Joulukuussa 1970 TVO:n hallitus taktikoi ja teki periaatepäätöksen 600 megawatin ydinvoimalaitosyksikön rakentamisesta. – Halusimme sen kokoisen laitoksen, jota Neuvostoliitto ei pystyisi toimittamaan, Westerlund myöntää. Poliittisen taustan varmistamiseksi TVO:n oli välttämätöntä saada presidentti Kekkosen tuki hankkeelleen.
– Presidentti ei aluksi syttynyt ollenkaan meidän pyrkimyksillemme. Hänen mielestään teollisuuden olisi pitänyt käyttää rahansa tehtaiden eikä uuden voimalaitoksen rakentamiseen. Kävin hänen kanssaan pitkiä keskusteluja, joissa toin esille perustelut teollisuuden oman ydinvoimalan välttämättömyydestä. Vähitellen hän alkoikin lämmetä ajatukselle, ja minä puolestani pidin huolta siitä, että hän sai aina täyden informaation hankkeemme etenemisestä, Westerlund muistelee.
Kekkosen tuella eteenpäin
Itänaapurin suhtautuminen laitostilaukseen oli silti edelleen TVO:ta askarruttavista kysymyksistä suurin.
– IVOn laitoshankinnan yhteydessä oli nähty, miten poliittiset näkökohdat syrjäyttivät muut tekijät. Ajan mittaan saatiin kuitenkin merkkejä siitä, että Neuvostoliiton suunnalta ei olisi odotettavissa esteitä tilauksen tekemiselle lännestä, ja lopulta syyskuussa 1972 presidentti Kekkonen ilmoitti, että TVO voi edetä ydinvoimala-asiassa tilausvaiheeseen. Valtiovalta asetti vielä ehdoksi, että julkisen sektorin on saatava 40 prosenttia TVO:n osakkeista, Westerlund selvittää.
Kauppaa kovilla kierroksilla
Kun toiminta nyt alkoi lähetä konkreettisia päätöksiä, TVO:ssa ryhdyttiin selvittämään vaihtoehtoja laitostoimittajasta. Monien vaiheiden jälkeen loppusuoralle selvisi kolme mahdollista toimittajaa: Westinghouse (USA)–GEC (Englanti), General Electric Co. (USA)–Brown Boveri (Sveitsi) sekä Asea-Atom (Ruotsi). Lopulta mukana olivat enää Westinghouse–GEC ja Asea-Atom, joiden välillä käytiin kiivas pudotuspeli.
– Westinghousen esiintyminen oli koko ajan aika
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.