Tiedän miehen joka terapiaan hakeutuessaan oli ohjattu naisterapeutille jonka terapia olis sitä että hän istuskeli asiakkaansa sylissä. Julkisen puolen kautta haettua terapiaa. Ei asiakas sylissä istuvaa naista hakenut, mutta siihen päätyi. Eikä pitänyt siitä.
Ulkomailla se kai on ihan yleinen terapian muoto, mutta mites Suomessa?
Ulkomailla se kai on ihan yleinen terapian muoto, mutta mites Suomessa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
mutta että mä haluaisin istua jonkun miehen sylissä.
pitäisin sylissä. Naisia. Sellaista se. Ja ettei muka ole/olisi terapiaa, sen harvan kerran kun on tämänkään kokenut! Eipä taas kymmeneen vuoteen.
Ei liene tuommoinen syliterapia kovinkaan yleistä. En usko että esim. suomessa on psykologien itsensäkään taholta juuri hyväksytty.
Haiskahtaa lähinnä terapeutin taholta tulleelta väärinkäytökseltä, mikäli tarinassa nyt on yhtään mitään perää.
Toinen seikka on, että erilaisia "tervapeutteja" on olemassa miten sattuu, kun alan nimikkeistön valvonta on perin olematonta.
joka lähtee varmaankin syyllisyydentunteesta, miten yleensä asiakkaita kohdellaan. Työtä tehdessä ei ole mahdollista, se on tulkittavissa ahdisteluksi.
Voisi auttaa jyrmyniska-suomalaisia. Jos itse olisin, en uskaltaisi muuten kuin kunnon pöllyssä.
Kyllä asiakassuhteessa tulee hellyydenkin tunteita, yleensä vain työssä on kiire, että persoonallisuus tukehtuu muutenkin. Jos itse haluaa olla ystävällinen, joku muu helposti tyrmää sen.
Näin ymmärtäisin, jonkinlainen tuskantunne saisi aikaan fyysisen hellimisen, joka voidaan tulkita pään pehmiämiseksi.
On näinkin ahdasmielisiä ihmisiä, jotka eivät hyväksy edes hymyilemistä, että totista on.
oikeaa terapiaa!