Millasia eroja elintarvikkeiden (kasvisten) laatuun ja käytettävyyteen syntyy niiden kasvatustavan mukaan?
Onko oikeampi oppinen tapa syödä esim. aidolla lannalla kasvatettuja kasveja kuin apulannalla kasvatettuja? Vai pitäisikö suosia kiertoviljeltyjä ja sitäkautta lannoittamattomia kasveja?
Toinen pointsi on kasvisten ekotehokkuus. Monesti ne on viljelty käyttäen fossiilisia polttoaineita. Siementen kuljetuksessa, istutuksessa, tuholaistorjunnassa, sadonkorjuussa, matkalla varastoon, kauppaan ja kotiin. Sekä vielä jos ajattelemme kasvisten tietä, niin nykyään niiden kuoretkin pyritään hakemaan ahneiden jätteenkuljetusliikkeiden ansiosta erillisiin pinoihin tuottamaan erilaisia jätekaasuja ja kompostoitumaan.
On myös olemass monia muitakin tekijoita siinä pitkässä ketjussa, joka kuluu kasvisten kasvattamiseen, joita ei ole haluttu tuoda julkisuuteen?
Jotenkin tuntuu siltä, että se mitä tiedemiehet jo pitkään ovat sanoneet, että nurmikasveja laiduntavat eläimet voisivat olla ehkä ekotehokkain ruoantuotantomuoto.
Moninpaikoin maapallolla, kasvien viljely on aavikoittanut maapallon pinta-alaa. Ja niillä olevat eläinlajit ovat kärsineet tästä. Lisäksi on olemassa monia luontotyyppejä kuten vuoristot, aavikot, savannit jne. joissa ainoastaan eläinperäinen ravinnon tuottaminen on mahdollista. Esim pitämällä vuohia, kameleita, laamoja tai muuta alueelle soveltuvaa karjaa.
Onko oikeampi oppinen tapa syödä esim. aidolla lannalla kasvatettuja kasveja kuin apulannalla kasvatettuja? Vai pitäisikö suosia kiertoviljeltyjä ja sitäkautta lannoittamattomia kasveja?
Toinen pointsi on kasvisten ekotehokkuus. Monesti ne on viljelty käyttäen fossiilisia polttoaineita. Siementen kuljetuksessa, istutuksessa, tuholaistorjunnassa, sadonkorjuussa, matkalla varastoon, kauppaan ja kotiin. Sekä vielä jos ajattelemme kasvisten tietä, niin nykyään niiden kuoretkin pyritään hakemaan ahneiden jätteenkuljetusliikkeiden ansiosta erillisiin pinoihin tuottamaan erilaisia jätekaasuja ja kompostoitumaan.
On myös olemass monia muitakin tekijoita siinä pitkässä ketjussa, joka kuluu kasvisten kasvattamiseen, joita ei ole haluttu tuoda julkisuuteen?
Jotenkin tuntuu siltä, että se mitä tiedemiehet jo pitkään ovat sanoneet, että nurmikasveja laiduntavat eläimet voisivat olla ehkä ekotehokkain ruoantuotantomuoto.
Moninpaikoin maapallolla, kasvien viljely on aavikoittanut maapallon pinta-alaa. Ja niillä olevat eläinlajit ovat kärsineet tästä. Lisäksi on olemassa monia luontotyyppejä kuten vuoristot, aavikot, savannit jne. joissa ainoastaan eläinperäinen ravinnon tuottaminen on mahdollista. Esim pitämällä vuohia, kameleita, laamoja tai muuta alueelle soveltuvaa karjaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miksi otsikko on "kasvisravinnon eettisyys", kun itse sisältö keskittyy ekologiseen puoleen?
Kasvikunnan tuotteiden viljelymenetelmät, kuljetus ja jalostus eivät toki ole täysin päästöttömiä ja ongelmattomia. Kun ruokaa tuotetaan isoille massoille, turvaudutaan usein halpoihin, mutta ympäristölle haitallisiin kasvatustapoihin. Tähän voi parhaiten vaikuttaa kuluttajana suuntaamalla rahansa luomutuotteisiin, lähiruokaan, laivarahdattuihin tuotteisiin (niiden tuotteiden osalta, joiden kasvatus näissä oloissa vaatisi kasvihuonekasvatusta) ja nimenomaan kasvisruokaan: Eläin tarvitsee lyhyenkin elämänsä aikana paljon proteiinipitoista rehua, jonka määrästä lopputuote on moninkertaisesti pienempi. Mm. 80-90% suomeen tuotavasta soijasta ja 2/3 omasta viljasadostamme menee eläinrehun tekemiseen.
Nurmimaata hyödyntävät eläimet ja riista ovat toki ongelmattomampia ympäristön osalta, mutta miksikään realistiseksi ratkaisuksi tehotuotanto-ongelmaan niistä ei ole. Tänä päivänä vain alle puolet nautakarjasta syö laidunnurmea pääasiallisena ravintonaan ja riistaeläinten vuotuinen määrä on säännöstelty tasapainon säilyttämiseksi. Tästäkin seuraa lihantuotannon vähentyminen, mikä tarkoittaa kasvikunnan valkuaisaineiden viljelyn lisääntynyttä tarvetta.
Elintarvikkeiden kuljetus ei ole vain huono asia ympäristölle, vaan sillä voidaan korjata vaikeaolosuhteisten alueiden ruuantuotannon epäkohtia. Suurin ongelma eroosio-alueilla on nimenomaan sellaisten kasvien JA ELÄINTEN tuominen jotka vievät elintilaa alkuperäiseltä eliöstöltä sen sijaan että valmista tuotetta kuljetettaisiin paikkaan sen alkuperäiseltä asuinseudulta. Pelkästään viljelyä tästä on siis turha syyttää.
Se, että jossain päin maailmaa muu kuin eläinperäinen ravinto on kiven takana on myös hieman huono perustelu. Me elämme suomessa, jossa ei liiemmin ole vuoristoa, aavikkoa tahi savanneja. Ja siksi meidän on hieman turhaa päivitellä, saati apinoida- vaikkapa inuiittien kulttuuria, vaan voisimme sen sijaan keskittyä ensin siihen mitä meillä on ja miten me voimme elää mahdollisimman ympäristöystävällisesti. Vasta sitten tulee todelliset resurssit miettiä muiden maailmankolkkien tolaa.
Tehokkuudessa on varsin suuri ero, kun vertaa viljeltyä peltoa syövää eläintä ja suoraan kasvisten tuottoa. Ne eläimet ei ole "ikiliikkujia", jotka muuntaa ruokansa 1:1 toisessa muodossa olevaksi ravinnoksi. Suhde menee 1:10 tai 1:15. Siinä saa olla aika erikoista kasvista että sen suoraan syöminen veisi enemmän peltopinta-alaa kuin lihan syöminen.
Nyt oli TV:ssä viljellyistä kaloista (kassi-lohista ja muista). Yhden lohikilon kasvatukseen tarvii 2,5kg kalaa (sitä ruokintarehua). Petokalat syö toisia kajoja eli se on 2,5kg muuta kalastettua kalaa... Jos sen muun kalan söisi, niin meressä olisi enemmän kalaa. Tässäkin rehun "jalostus" muodosta toiseen tiedää hukkaa matkalla.
Poroja ja hirviä ei riitä kovin pitkäksi aikaa syötäväksi... suomalaisista tulisi hoikempia, jos pihvit olisi vain hirvistä.
Proteiinin tuotantoon voi käyttää suomalaista härkäpapua (vanha viljelyskasvi, unohtunut tässä välissä). Soijaa ei tarvitse tuoda ulkomailta niin paljoa kuin tehdään. Kasvatan itse omat härkäpapuni ;)