Mitä oikeastaan pitäisi vastata työnanatajan palkkaamille konsulteille, jotka kyselevät työyhteisön tilasta? Olisiko oman tulevaisuuden kannalta fiksua, vaan intoilla kuinka hyvin ja hauskaa on kaikilla vai puhua totta? Mä nimittäin taisin puhua aivan liikaa eli niin kuin asiat mielestäni ovat. Ja kaikkihan ei ole kaunista. Mitäköhän nyt on odotettavissa kallankutistajan raportissa?
Konsultin kyselyt - mitä seuraamuksia
erkki k
4325
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Rehellinen vastaus on parempi kuin valhe. Toki pitäisi muistaa antaa myöskin positiivista palautetta ja ajatella, miten asiat esittää.
Mielestäni tällaisissa kyselyissä kannattaa olla "niin rehellinen kuin osaa" ;) Vaikka vastaisitkin rehellisesti ja kriittisesti, saatat hämmästyä, kuinka positiivisin sanakääntein jotkut konsultit esittävät räikeimmätkin epäkohdat. Ei vain haluta kertoa, ettei keisarilla ole vaatteita, kun pelätään, ettei tule uusia toimeksiantoja. Toisaalta sen verran "mätää" pitää löytää, että voidaan konsultoida, miten noista (lievistä) epäkohdista päästään eroon.
Olen ollut joskus yrityksessä, jossa tällaisia kyselyitä käytettiin aidosti yrityksen kehittämiseen ja tulokset olivat huikeita. Jengikin on ihan toisella lailla mukana, kun asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, eikä jauheta mitään tyhjänpäiväistä diibadaabaa.
Meidän firmassa monenlaiset kyselyt ovat paljastaneet epäkohtia, mutta niiden korjaamiseksi ei ole tehty mitään. Eräskin pomo oli raivostunut saamastaan palautteesta, jonka jälkeen kyselyihin ei enää edes viitsitty vastata. Nyt sitten on pantu konsultit kyselemään porukoilta face to face.
Jos eläytyy tuohon konsultin osaan, niin ymmärtää tilanteen. Kyselijän pitää löytää jotain pientä raportoitavaa, mutta ei niin paljoa, eikä merkittävää, että toimeksiantaja putoaa polvilleen. Myös konsultin on pidettävä asiakkaansa tyytyväisenä. Kovin törkyisissä tapayksissa varmaan sulkevat korvansa.
Valitsin taannoin sen tien, että juttelin konsultille mahdollisimman positiivista diipadaata. Toisaalta harmittaa, toisaalta olen melko tyytyväinen amatöörinäyttelijäsuoritukseeni. Onnistuin varmaan vaikuttamaan helposti hyväksikäytettävältä alaiselta, joka tekee työnsä ymmärtämättä mitä ympärillä tapahtuu.
Miksi sitten kaunistelin totuutta haastattelijalle? Koska näen yhteisön tilanteen niin pahana, ettei yksi konsultointi sitä juuri voi kohentaa. Ennen kaikkea halusin välttää saamasta palautteesta seuraavaa paskaa silmilleni. Perinteinen tapa suhtautuaa totuudentorviin on meilläkin ollut kostaminen ellei heitä ole saatu laitetuksi/lähtemään pihalle. Leikkausten tullen voin joutua pihalle joka tapauksessa, joten miksi siis laittaisin itseni likoon työpaikan mahdottomien sotkujen toivottomassa selvitystyössä? Kuulostaa itsekkäältä. Missasin laskelmoidusti yhden kehitysmahdollisuuden, tuhlasin konsultin aikaa ja työnantajan varoja, mutta suojelin itseäni. Niinkin saa ihminen tehdä.