meidän 2v. poika saattaa kesken leikkien lyödä, töniä, raapaista tai nipistää toista lasta, enkä itse näe siihen aina mitään syytä (ei kinastelua leluista tms.)
On hankalaa, kun tuntuu etten voi hetkeksikään jättää lasta silmistäni jos on toisten lasten kanssa, varsinkin poikaa pienempien, mutta myös isompienkin lasten kanssa. Kuitenkin kyllähän lasten pitäisi keskenäänkin leikkiä.
Lapsen isä ei ole kiusaamisesta niinkään huolissaan, varsinkin jos on tutumpien lasten kanssa leikkimässä, sanoo vaan että kyllä ne selvittää leikkinsä.. niinhän se varmaan on tiettyyn pisteeseen asti, mutta kyllä minun mielestäni pitää puuttua 2v lapsen käytökseen, koska ei toisia saa satuttaa eikä sen ikäisellä ole tarpeeksi ymmärrystä että jotain voi todellakin sattua.
Välillä tuntuu itsestä aika raskaalta olla leikkipuistossa tai kylässä lapsiperheissä, kun olen jotenkin ylikorostuneen huolestunut ja valppaana jos lapseni taas tekee jotain toisille. Ja koska mieheni ei kanna asiasta huolta, otan kaiken vastuun vain itselleni esim. kylässä käydessä tai jos meillä on vieraita lapsia. Silloin poika yrittää usein omia tavaroita ja yrittää kieltää toisia leikkimästä hänen tavaroillaan.
Minua huolettaa se, kun monta kertaa poika on raapaissut esim. poskeen toiselle lapselle verinaarmun vaikka olisi itse ollut vahtimassa vieressä. En vain kerkeä siihen väliin, kun tämä kiusaaminen tulee niin yllättäen. Ja jos tilanteet on ennakoitavissa (lapsi kiukkuaa, puhuu jotain "tuhmia" uhmaa ym.), tuntuu että olen liiankin valppaana ja vahdin ihan jokaista lapseni liikettä, ei sekään varmasti ole hyväksi!
Varmaan n. 1,5-vuotiaana alkoi hänellä tällainen käyttäytyminen, joten sitä on nyt jatkunutkin jo puolisen vuotta, mutta välillä poika on taas todella "mallikelpoisesti." Kielletty on tietysti kiusaamistilanteissa, otettu tilanteesta lapsi pois ja anteeksi on pyydetty. mennään pojan kanssa eri huoneeseen yhdessä rauhoittumaan ja puhutaan vielä miten toisille ei saa tehdä pahaa, kannustetaan kun pyytää anteeksi ja muutenkin pyritään kannustamaan lasta hyvissä asioissa.
Välillä leikkii todella hyvin, huomioi toiset lapset ja vie heille leluja, lohduttaa jos toisella on paha mieli, ja lapsilla on selkeästi kivaa. Välillä taas suunnittelee jo etukäteen ennenkuin on kavereitaan edes tavannut, miten "tönin" kaveria. on ihana ja mukava lapsi yleensä, mutta tämä asia huolettaa äitinä; onko käytös normaalia, miten siihen voisi puuttua paremmin ja ohjata lasta oikeaan käytökseen?!?
Ei pitäisi johtua siitäkään ettei ole toisia lapsia paljon tavannut, sillä joka viikko useita kertoja tapaa, varmaan n. 4-5krt/vko ja monen ikäisiä; leikkipuistossa on eri-ikäisiä lapsia kuin serkut ovat ja tuttavaperheen lapset.
Olisi ihan kiva itsellekin, jos voisi ottaa vähän rennommin lasten leikkimiset, mutta en vain ole voinut, ja mietin välillä, että provosoiko se sitten lasta käyttäytymään huonosti jos äiti hermoilee koko ajan. huoh.
Jos muilla on kokemuksia tai asiallisia vinkkejä miten mielestänne pitäisi toimia, niin kommentoikaa!
2v. lyö toisia lapsia
53
9340
Vastaukset
- vanhempiopettaa
Täysin normaalia luonnollista puolensa pitämistä. Lapsi opettelee omia rajojaan ja tapoja toimia tasa- tai epätasa-arvoisesti toisten kanssa.
Aikuisen tehtävä on huomata ja opettaa lasta, että tuollainen peli ei vetele, yhteispelissä on sivistyneen käytöksen säännöt. Lapsi on LAPSI, eikä ajattele yhtään niin kuin aikuinen, joten on turha odottaa, että asia menisi kertaselityksellä perille. Puututaan ja puututaan niin kauan (2000 krt?), että asia alkaa sujua. Siinä vaiheessa onkin jo uusi rajanveto käynnistymässä uudesta asiasta. Kärsivälliset vanhemmat hoitavat varmasti senkin homman kotiin. - valois*
Meillä oli samanlaista just tuossa 2 vuoden paikkeilla, toisia muksimalla saa aikuisten huomion välittömästi. Meillä tehos, kun huomioin lasta enemmän positiivisessa mielessä ja aina, kun nipisti tms. selitin, ettei niin saa tehdä ja poika pyysi anteeksi joka kerta. Meni ohi pikkuhiljaa, opeteltiin yhdessä pelisääntöjä, mite muiden kanssa ollaan. Nyt antaa muiden lasen olla rauhassa, mutta pikkusiskoa nipistelee ja tönii toisinaan... Olen yrittänyt keskittyä isoveljeen enemmän, se on auttanut...
- 2 vuotiaana
Hei! Ei murhetta, meillä tyttö löi myös kaikkia itseään pienempiä n 2 vuotiaana päähän. En aina ennättänyt väliin ja oli välillä aika noloa, kun tämä tapahtui ihan missä vaan. Mutta meni kyllä aika pian ohi. Nyt on tosi rauhallinen ja iloinen 7 v.
- ap.
kiitos viesteistänne! Eli kuulostaa siltä, ettei meidän tenvava ole ainut tämmöinen tapaus, tuttavapiirissä vain kun toiset lapset eivät näin ole käyttäytyneet niin väkisinkin sitä rupeaa miettimään että onko tämä joku isompi ongelma ja miten tässä pitäisi toimia.
Eli sama linja vain jatkukoon meilläkin, ehkä se vielä joskus helpottaa:). Meilläkin voi olla hieman hankaluuksia sitten, kun toinen lapsi syntyy.. noh, olen jo asennoitunut niin että sitten on entistä enemmän huomioitava vanhempaa lasta, se on varmaan aika "uhkaavalta" tuntuva tilanne 2v lapselle.. niinkuin joku on joksus mulle sanonut että miltä tuntuis jos miehesi vaan tulis yks päivä kotiin ja sanois että tää on sitten mun uus nainen, tää tulee meille asumaan.. että jaa nyt kaikki tavaras ja huomio tän uuden kanssa.." Joten aika paukkuhan se varmasti on.
Mut mukavaa kesää kaikille! :) - on täälläkin.
ap. kirjoitti:
kiitos viesteistänne! Eli kuulostaa siltä, ettei meidän tenvava ole ainut tämmöinen tapaus, tuttavapiirissä vain kun toiset lapset eivät näin ole käyttäytyneet niin väkisinkin sitä rupeaa miettimään että onko tämä joku isompi ongelma ja miten tässä pitäisi toimia.
Eli sama linja vain jatkukoon meilläkin, ehkä se vielä joskus helpottaa:). Meilläkin voi olla hieman hankaluuksia sitten, kun toinen lapsi syntyy.. noh, olen jo asennoitunut niin että sitten on entistä enemmän huomioitava vanhempaa lasta, se on varmaan aika "uhkaavalta" tuntuva tilanne 2v lapselle.. niinkuin joku on joksus mulle sanonut että miltä tuntuis jos miehesi vaan tulis yks päivä kotiin ja sanois että tää on sitten mun uus nainen, tää tulee meille asumaan.. että jaa nyt kaikki tavaras ja huomio tän uuden kanssa.." Joten aika paukkuhan se varmasti on.
Mut mukavaa kesää kaikille! :)Meidänkin poika tuossa iässä aina muksi toisia. Ja jakeluun ei mene vaikka kiellät jo tuhannetta kertaa. Siihen pitää vaan jaksaa puuttua loputtomiin. Käsiksikäymistä tapahtuu jossain määrin vielä kouluiässäkin mutta sen ikäisille onneksi pystyy jo puhumaan järkeä.
Lasten synnynnäiset temperamentin tasot ovat erilaisia. Usein varsinkin vilkkaat pikkupojat ovat erityisen hankalia kasvatettavia. - cialis
ap. kirjoitti:
kiitos viesteistänne! Eli kuulostaa siltä, ettei meidän tenvava ole ainut tämmöinen tapaus, tuttavapiirissä vain kun toiset lapset eivät näin ole käyttäytyneet niin väkisinkin sitä rupeaa miettimään että onko tämä joku isompi ongelma ja miten tässä pitäisi toimia.
Eli sama linja vain jatkukoon meilläkin, ehkä se vielä joskus helpottaa:). Meilläkin voi olla hieman hankaluuksia sitten, kun toinen lapsi syntyy.. noh, olen jo asennoitunut niin että sitten on entistä enemmän huomioitava vanhempaa lasta, se on varmaan aika "uhkaavalta" tuntuva tilanne 2v lapselle.. niinkuin joku on joksus mulle sanonut että miltä tuntuis jos miehesi vaan tulis yks päivä kotiin ja sanois että tää on sitten mun uus nainen, tää tulee meille asumaan.. että jaa nyt kaikki tavaras ja huomio tän uuden kanssa.." Joten aika paukkuhan se varmasti on.
Mut mukavaa kesää kaikille! :)uvclzrgf, Levitra, hpnjljqj, kamagra, vrrqiwdk, kamagra, klhlyivp, kamagra, mmnbzsnq,
- Hattukukka
Mistäs luulette, että viaton lapsi oppii tuollaisen hakkaamisen?
Voi voi, aika monessa suomalaiskodissa tuota väkivaltaa nykyään esiintyy, isät hakkaa äitejä ja äidit isiä ja lapsi oppii että tuo on normaalia ja hakkaa sitten muita!!
Näin ne nykyäpärätkin on varmasti kasvatettu, räkivät ja juovat ja hakkaavat! Hävetkää, olette huonoja vanhempia!- tuskinpa sentään
Tottahan suomalaiskodeissa väkivaltaa esiintyy, mies voi lyödä naista tai nainen miestä, mutta tuskinpa tässä tapauksessa.
Televisiokin opettaa kaikenlaista. - äiteevm-62
ei varmaankaan ole ipanoita??
Joten kokemukset lasten erilaisiin käyttäymisiin löytyy ihan nollatasolta... - 4lasta
Meillä kaikki lapset ovat lyöneet, potkineet ja purreet parin vuoden ikäisinä. 2-vuotiaat kun eivät vielä osaa puheella ilmaista tunteitaan (kiukku, turhautuneisuus jne.), niin sitten otetaan em. keinot käyttöön.
Lasta pitää tietenkin näissä tilanteissa kieltää mutta kovia rangaistuksia tulisi välttää, koska lapsi itse ei voi käytökselleen mitään. Ajan kanssa ja puheen kehittyessä normilapsilta tämä "väkivaltainen" käytös jää pois.
Tuon ikäiset lapset myös omivat tavaroitaan, koska eivät vielä osaa leikkiä toisten lasten kanssa. He saattavat leikkiä vierekkäin, mutta harvoin yhteistä leikkiä. Tämäkin kuuluu normaaliin kehitykseen.
Ja vielä kommentti nimimerkille Jaahas: On se hauska huomata, että kyynisiä ja itsensä ylentäviä ihmisiä liikkuu näilläkin palstoilla. Tule tänne huutelemaan sitten kun olet oman/omat viettoman/viettomat äpäräsi kasvattanut mallikansalaisiksi = eivät juo alkoholia/polta tupakkaa, kaivavat nenäänsä ja syövät räkänsä vain silloin kun muut eivät näe, ansaitsevat itse rahansa rehellisin keinoin ja muualta kuin sossunluukulta, kunnioittavat vanhempia/an ja kavereitaan sekä käyttäytyvät muutenkin hyvin myös silloin kun eivät harrasta silmänpalvontaa vanhempansa edessä. - olekin
äiteevm-62 kirjoitti:
ei varmaankaan ole ipanoita??
Joten kokemukset lasten erilaisiin käyttäymisiin löytyy ihan nollatasolta...kummallista, kuinka jokaiseen viestiketjuun aina eksyy joku pipipää, joka -yleensä yöaikaan- keksii tulla kommentoimaan asiallista vistiketjua jollain päättömällä ja usein loukkaavalla mielipiteellään.
- Omasta päästään
Viaton, ainahan ne viattomia ovat, eivät koskaan keksi itse mitään.
- nuuptaun
Jos et osaa itse hoitaa lapsesi ongelmaa niin ennenpitkää hänet viedään laitokseen taikka poliisille jostain lyömisestä jne. esimerkiksi: sosiaali viranomaiset ottaisivat lapsesi ja veisivät lastenkotiin. ja tää on todellakin mahollista!
- d44mä
Nii entiiä... -.-
- nimettttön
Kuulostaa ihan meidän tuttavaperheen lapselta, jolla todettiin myöhemmin ad/hd. Tuota diagnoosia ei voi noin pieni lapsi vielä saada, ja tietysti kyse voi olla vain luonteesta tai ohimenevästä vaiheesta. Mutta juuri samalla lailla käyttäytyi tuttujeni lapsi. Oli todella ihana lapsi, aivan mahtava luonne ja mielikuvitus, tosi herttainen tapaus.. Mutta sitten vain tulivat nämä "kohtaukset" kun piti raapaista/tönäistä/purra toista. Lapsi kärsi kovasti itsekin tästä ongelmasta, tietysti. Koska eihän lapsi ymmärtänyt itsekään miksi hän teki ilkeästi, hän vain teki sen niin yllättäen ja nopeasti.
Mutta lapsellasi saattaa tosiaan olla vain jokin ohimenevä vaihe nyt menneillään. En halua väittää kirjoituksellani että sinunkin lapsellasi on ad/hd. Tuntemani ad/hd-lapsen vanhemmat tietysti kauhistuivat kun selvisi mikä heidän lapsella on, mutta olihan se toisaalta helpotus saada tietää mikä oli vialla. He saivat opastusta kuinka ad/hd tulee ottaa huomioon lapsen kasvatuksessa, ja nyt heidän arkensa sujuu paljon helpommin kuin ennen.
- m 43
Jos tuo jatkuu, tulee hänelle joskus vastaan se, jolla on suuremmat voimat ja suurempi nyrkki. Silloin hän ymmärtää, että vaikke pienempiään tai hyväntapaisempiaan voi kiusata, isomia ja vahvempia ei kannata kiusata.
- "uhrin" äiti
Just eilen pohdin tätä, mutta "toisinpäin", eli meillä todella ihana ja kultainen 2,5 vuotias poika, joka on kiltti. Ei mitenkään väkivaltainen (ei koskaan purrut, lyönyt, nipistänyt, potkinut ketään) tietysti joskus kinaa, voi ottaa tavaran toiselta tai töniä toista poispäin.
Meillä taas tuttavilla ja sukulaisilla on näitä poikia (he nyt ovat sattumalta poikia, en tiedä onko sukupuolella väliä) jotka tekee edellä mainittuja asioita. Kuvittelin että olis kiva tavata ja lasten leikkiä, mutta just noiden syiden takia ei oikein onnistu. Omaansa (ja toista) saa vahtia taukoamatta ettei käy huonosti. Musta on kauhistuttava ajatus että 2v pitää KESKENÄÄN SELVITTÄÄ VÄLINSÄ (mitä ap isä oli sanonut) voi vain kuvitella miltä se tuntuu "kiltistä ja rauhallisesta" kun häntä syyttä joku takoo...ei ton ikäinen kuulu eikä tarvi oppia väkivaltaan vastaamaan.
Meillä noi "väkivaltaisuudet" on tutuilla olleet noin 1,5 lähtien, mutta selkeästi pojat on rauhallisempia kun alkaa se 3 vuosi olla lähellä. Niiinkuin moni kirjoittikin, niin todennäköisesti kausi menee ohi kun MOLEMMAT vanhemmat (ja muutenkin lähipiiri) siihen puuttuu (mikä sitten paras tapa kenekin kohdalla on)
Hieno juttu, että olet huolissasi asiasta ja puutut siihen (silti vähän karua oli lukea että sua hävettää kun lapsi tekee noin, kyse on myös siitä mitä tuollainen käytös tekee niille toisille lapsille...)
Silti omituista miksi jotkut lapset käyttäytyy noin ja toiset ei, itsellä on neljä lasta ja kaikki ovat rauhallisia (eikä kukaan väkivaltainen ole ollut missään vaiheessa) ja reippaita. Mikään superkasvattaja en ole, vaikka parhaamme tietysti yritämme, ehkä vaan tuuria mukana kun lapset tuollaisia ovat. - vie koko käden
Siitä se kiusaamisura sitten alkaakin, jos annetaan vapaat kädet. Lapsi tuntee silloin ettei siinä ole mitään väärää.
Sinun täytyy ottaa vastuu vanhempana ja lopettaa tuollainen. - Adina77
Hei,
Ei huolta, kuuluu ikään. Meilläkin noin 2v. poika ja yhtäkkiä ilman mitään syytä saattaa purra kavereitaan ja vaikka mitä tekis niin ei kohta taas kumminkaan muista. Täytyy vaan vahtia ja pahoitella muille, kun vahinko pääsee tapahtumaan.
Kyllä se siitä!- juttuja
aivan tosissaan ärsyttää nuo joidenkin jutut. ihminen on väkivaltaisin 2v iässä. jokainen isä ja äiti joka on on ollut lapsensa kanssa sen ollessa 2v tietää sen. jos joku voi sanoa ettei meidän tyttö tai poika ole ikinä ketään lyönyt niin se ei ole silloin nähnyt muita lapsia tai on muuten masentunut. vaikka olenkin nuori isä 3v tytölle olen kuitenkin lapsien kanssa tekemisissä päivittäin töissä. ruumiillinen kuritushan on kielletty. töissä sitä ei voi käyttää vaikka monesti tuntuu ettei mikään muu auta . voin tunnustaa että kotona olen ottanut kiinni niskavilloista ja on pelottavan tehokas konsti niskotteluun, mutta laiton. sinulle ketjun aloittaja ole huoleti lapsesi käyttäytyy ihan normaalisti..
- normaalia
juttuja kirjoitti:
aivan tosissaan ärsyttää nuo joidenkin jutut. ihminen on väkivaltaisin 2v iässä. jokainen isä ja äiti joka on on ollut lapsensa kanssa sen ollessa 2v tietää sen. jos joku voi sanoa ettei meidän tyttö tai poika ole ikinä ketään lyönyt niin se ei ole silloin nähnyt muita lapsia tai on muuten masentunut. vaikka olenkin nuori isä 3v tytölle olen kuitenkin lapsien kanssa tekemisissä päivittäin töissä. ruumiillinen kuritushan on kielletty. töissä sitä ei voi käyttää vaikka monesti tuntuu ettei mikään muu auta . voin tunnustaa että kotona olen ottanut kiinni niskavilloista ja on pelottavan tehokas konsti niskotteluun, mutta laiton. sinulle ketjun aloittaja ole huoleti lapsesi käyttäytyy ihan normaalisti..
Minkään ikäisen lapsen toisen lyöminen EI ole normaalia ja siihen on topakasti puututtava! Kenelläkään ei ole oikeutta löydä, purra, potkia tms. toista, ei edes pienellä lapsella.
Miksi miehesi ei puutu asiaan, vaan vain sinä? Pyydä ehdottomasti miestäsi myös puuttumaan ja kieltämään tämä asia, ettei pitemmälle mene. Ei ole toisia lapsia ajatellen oikein, että lapsesi lyö heitä, heille voi jäädä vaikka mitä pelkoja. En minä ainakaan antaisi omia lapsiani kenenkään lyödä. Jos isä ei puutu asiaan, lapsella voi olla tunne, ettei se oikeasti ole kiellettyä.
Ja sinulle, yllä oleva: Olen paljon ollut lasten kanssa, en koskaan ole hyväksynyt toisen lyömistä, se on lopetettu heti, jos olen nähnyt. Itse olen kasvattanut yksinhuoltajana kaksi lasta, pojan ja tytön ja leikkivät koko lapsuutensa muiden lasten kassa joka päivä. Koskaan lapseni eivät ole ketään lyöneet ja ovat aivan normaaleja! - Kyllä00
normaalia kirjoitti:
Minkään ikäisen lapsen toisen lyöminen EI ole normaalia ja siihen on topakasti puututtava! Kenelläkään ei ole oikeutta löydä, purra, potkia tms. toista, ei edes pienellä lapsella.
Miksi miehesi ei puutu asiaan, vaan vain sinä? Pyydä ehdottomasti miestäsi myös puuttumaan ja kieltämään tämä asia, ettei pitemmälle mene. Ei ole toisia lapsia ajatellen oikein, että lapsesi lyö heitä, heille voi jäädä vaikka mitä pelkoja. En minä ainakaan antaisi omia lapsiani kenenkään lyödä. Jos isä ei puutu asiaan, lapsella voi olla tunne, ettei se oikeasti ole kiellettyä.
Ja sinulle, yllä oleva: Olen paljon ollut lasten kanssa, en koskaan ole hyväksynyt toisen lyömistä, se on lopetettu heti, jos olen nähnyt. Itse olen kasvattanut yksinhuoltajana kaksi lasta, pojan ja tytön ja leikkivät koko lapsuutensa muiden lasten kassa joka päivä. Koskaan lapseni eivät ole ketään lyöneet ja ovat aivan normaaleja!Ennen tuo "toisenlainen" kuritus oli sallittua. Itsekin tuli saatua luunappeja, vedettiin tukasta yms. Ei se ennen laitonta ollut ja voin kyllä sanoa, jotta on tepsinyt nuo keinot. Vaikka se voi pahalta tuntua, niin se kyllä opettaa. Kuten minuakin.
- mutta,
Kyllä00 kirjoitti:
Ennen tuo "toisenlainen" kuritus oli sallittua. Itsekin tuli saatua luunappeja, vedettiin tukasta yms. Ei se ennen laitonta ollut ja voin kyllä sanoa, jotta on tepsinyt nuo keinot. Vaikka se voi pahalta tuntua, niin se kyllä opettaa. Kuten minuakin.
hyvän maun rajoissa.
Itse lapsena saanut luunappeja ja niskavilloja, ja jatkan ja aion jatkaa perinnettä tästäkin eteenpäin. - edelleen neljän äiti
juttuja kirjoitti:
aivan tosissaan ärsyttää nuo joidenkin jutut. ihminen on väkivaltaisin 2v iässä. jokainen isä ja äiti joka on on ollut lapsensa kanssa sen ollessa 2v tietää sen. jos joku voi sanoa ettei meidän tyttö tai poika ole ikinä ketään lyönyt niin se ei ole silloin nähnyt muita lapsia tai on muuten masentunut. vaikka olenkin nuori isä 3v tytölle olen kuitenkin lapsien kanssa tekemisissä päivittäin töissä. ruumiillinen kuritushan on kielletty. töissä sitä ei voi käyttää vaikka monesti tuntuu ettei mikään muu auta . voin tunnustaa että kotona olen ottanut kiinni niskavilloista ja on pelottavan tehokas konsti niskotteluun, mutta laiton. sinulle ketjun aloittaja ole huoleti lapsesi käyttäytyy ihan normaalisti..
huh huh, kolme neljästä lapsestani on ton 2v iän jo ylittänyt, kaikki olleet ton ikäisinä kotihoidossa, mutta tietysti kerhoissa käyty ja muuten normaalia sosiaalista elämää eletty.
Siltikään kukaan lapsistani ei ole lyönyt (ainakaan niin että olis ollut muuta kun läpsäisy) purrut, raapinut tai potkinut)
Aika karua että jotkut hyväksyy tollaisen, mitä jos tekijä oliskin aikuinen, varmaan 90 prosenttia (toivottavasti sata) pitäis sitä järkyttävänä eikä hyväksyisi (ihan laitontahan se olisikin) mutta jos tekijä on lapsi osa on sitä mieltä: lapset on lapsia, keskenään sopivat riidat, normaalia on....
huoh... ap sentään näkee ongelman ja yrittää sen ratkaista. - samoin
mutta, kirjoitti:
hyvän maun rajoissa.
Itse lapsena saanut luunappeja ja niskavilloja, ja jatkan ja aion jatkaa perinnettä tästäkin eteenpäin.Minäkin pienet aivot sain synnynlahjaa ja siksi tuo lastenkasvatus onkin meidän suvussa aina ollut niin perin hankalaa ilman fyysistä kuritusta ja satuttamista! Käymme siis käsiksi pienempiimme kun emme muuta osaa ja se tekee niin hyvää omille hermoille sekä itsetunnolle!
- Varovasti
Kyllä00 kirjoitti:
Ennen tuo "toisenlainen" kuritus oli sallittua. Itsekin tuli saatua luunappeja, vedettiin tukasta yms. Ei se ennen laitonta ollut ja voin kyllä sanoa, jotta on tepsinyt nuo keinot. Vaikka se voi pahalta tuntua, niin se kyllä opettaa. Kuten minuakin.
Muistatko miksi joku otti tukasta, antoi luunapoin? Mitä olit tehnyt?
Usein lapsi ei edes tiedä mitä tuli tehneeksi, tai ei muista mitä tapahtui ennen rangaistusta, muistaa vain äidin/isän lyöneen.
Kyllähän lapsi oppii välttämään vanhempiaan. Katsoo ensin ympärilleen ja toimii vasta kun huomaa, etteivät vanhemmat näe.
Ikinähän ei voi tietää miksi ne tulevat päälle lyöden ja tukistaen. Parasta olla tekemättä mitään kun ne ovat paikalla.
Muutenkin vanhempia on syytä välttää, eikä heille pidä ikinä kertoa omista asioista tai jostakin tapahtumista, sillä nehän voivat kimmastua ja pahimmassa tapauksessa käyvät käsiksi, kun olet kertonut jonkun mieltäsi painavan asian.
Vanhemmilta pitää salata kaikki mahdollinen.
Kaikki syytökset pitää edottomasti torjua. Kieltää aina ja kaikki. Unohtaa mitä on sanonut tai tehnyt. Mitä kauempana aikuisista elää, sen parempi.
Kun pääsee vihdoin aikuisuuteen on viisainta pitää aina omista asioista huoli. Vaikka kasvatus on pahalta tuntunut, niin kyllä se on opettanut, monia, kuten edellistäkin kirjoittajaa. - sasdadsadadsa
normaalia kirjoitti:
Minkään ikäisen lapsen toisen lyöminen EI ole normaalia ja siihen on topakasti puututtava! Kenelläkään ei ole oikeutta löydä, purra, potkia tms. toista, ei edes pienellä lapsella.
Miksi miehesi ei puutu asiaan, vaan vain sinä? Pyydä ehdottomasti miestäsi myös puuttumaan ja kieltämään tämä asia, ettei pitemmälle mene. Ei ole toisia lapsia ajatellen oikein, että lapsesi lyö heitä, heille voi jäädä vaikka mitä pelkoja. En minä ainakaan antaisi omia lapsiani kenenkään lyödä. Jos isä ei puutu asiaan, lapsella voi olla tunne, ettei se oikeasti ole kiellettyä.
Ja sinulle, yllä oleva: Olen paljon ollut lasten kanssa, en koskaan ole hyväksynyt toisen lyömistä, se on lopetettu heti, jos olen nähnyt. Itse olen kasvattanut yksinhuoltajana kaksi lasta, pojan ja tytön ja leikkivät koko lapsuutensa muiden lasten kassa joka päivä. Koskaan lapseni eivät ole ketään lyöneet ja ovat aivan normaaleja!mutta temperamentti erot näkyy lapsissa. 2v on hyvin pieni, uhmaikä luultavasti alkamassa, älkää vaatiko 2 vuotiaalta moitteetonta käytöstä, niin pieni opettelee pelisääntöjä. Puuttua pitää, ohjata ja kieltää, ettei niin tehdä.
- jep jep jep
Tähän helppo ratkaisu, anna lapsellesi selkään niin oppii tavoille, tepsi aikoinaan minuunkin ;D
- kahden pojan äiti
Minä puhuisin asiasta neuvolassa; ja tottakai puuttuisin asiaan aina. Mielestäni 2-vuotiaiden ei kuulu myöskään itse selvittää asioitaan, en usko että siinä iässä ollaan vielä moiseen kykeneviä... (Olisiko miehesi samaa mieltä, jos jonkun toisen lapsi muksisi, tönisi ja nipistelisi teidän lastanne jatkuvasti..?)
- ap.
on näköjään tullut paljon vastauksia, kiitos niistä. Monenlaista mielipidettä löytyy.
Olen puhunut neuvolassa, sanottiin, että kuuluu kehitykseen ja pitää laittaa vain rajat.
nyt on mennyt tosi hyvin monta toisten lasten kanssa leikkimiskertaa. Ja olen huomannut, että myös pojan kaverit on ruvenneet tekemään samanlaista kiusaamista toisilleen ja välillä myös meidän pojalle, saman ikäisiä suunnilleen ovat. Eli, ilmeisesti meidän lapsi ei todellakaan ole ainut tälläinen tapaus, ja se miljoonan kerran toisto kieltämisessä ja anteeksi pyytämisessä vissiin jossain vaiheessa rupeaa tehoamaan ja kausi menee ohi tai ainakin helpottaa.
Ja, tiedoksi kun joku täällä epäili vanhempien mallia väkivaltaan, meillä ei ole perheväkivaltaa. Riitelyitä kylläkin, mutta uskoisin että jokaisessa perheessä on. Ja televisiotakaan meidän poika ei ole katsonut, kun meillä ei sellaista ole.
Ja jos tilanne ei muutu ja tämä jatkuu vielä kovin kauan, sitten varmaankin pitäisi tutkia tilannetta lisää. Mutta nyt on mennyt tosi hyvin onneksi leikit joten on rauhallisempi mieli. Jospa se siitä vielä ohi menee!
Ja joku mietti täällä että pitäisi huomioida sekin mitä kiusaaminen tekee toiselle lapselle; niin kyllä sitä olen ajatellut. Siinä on ongelma molemminpuolinen, sekä kiusaajalla että kiusatulla.
Mutta toivottavasti tämä tästä vielä selkenee:) On ihana ollut nähdä miten nyt lapsi on leikkinyt toisten kanssa nätisti ja miten heillä on ollut tosi mukavaa yhdessä. - child`s play
Minulla ystävä piirissä kohta 2 vuotta täyttävä poika. Poika on todella väkivaltainen, niin aikuisia kuin muita lapsiakin kohtaan. Puree, hakkaa, potkii,heittää- ja lyö leluilla.
Kyllä täytyy myöntää että repii hermoja kun joka kerta tämän vekaran kanssa on samat ongelmat. Itselläni vuoden ikäinen tytär, jos ja kun hänessä alkaa ilmetä samoja ongelmia, aijon kyllä heti ottaa mieheni kanssa asian hoitaakseni niin että moinen todellakin loppuu.
Ei TODELLAKAAN ole normaalia käytöstä!!!!! Kaikki te kene mielestä tällainen käytös on normaalia, miettikääpä asiaa niin että jonkun mukula koko aika riivaisi ja hakkaisi teidän lasta, ajattelisitteko todella että "noh, tuohan nyt on aivan normaalia" Varsinkin jos omat lapsenne eivät moista "harrastaisi".
Tollaselle käytökselle tultava loppu HETI, siitä huolimatta minkä ikäinen lapsi on.
Mieheni on lasten psykologi. Kertonut, että on todettu niin että lapsi joka ei saa riittävästi huomiota, ryhtyy tekemään fyysistä ja henkistä väkivaltaa muille ja hakee huomion tätä kautta. Vaikka kuinka omasta mielestä antaisi lapselle huomiota, täytyy muistaa että jokainen lapsi on erilainen. Toiset vain vaativat huomiota enemmän ja toiset ns. "tyytyvät" vähempään huomioon.
Tiedän myös muutaman tapauksen jossa toimittu näin. (itse en ehkä ensimmäisenä ottaisi moista toimintatapaa käyttöön) Kun lapsi on purrut tai tönäissyt toista on lapsen jompi kumpi vanhemmista asettunut lattialle lapsen tasolle, ja purrut (ei tietenkään kovaa, mutta kuitenkin niin että tuntuu) tai tönäissyt lasta takaisin. Selittänyt sen jälkeen että "huomaatko, tältä tuntuu kun joku tönii tai puree, eihän tunnu kivalle"?? molemmissa tapauksissa ei ole montaa kertaa kyseistä tapaa tarvinnut toistaa kun on lapsen jakeluun mennyt että moinen ei kertakaikkiaan sovi, kun itsekkin huomaa että se ei tod tunnu kivalle.
Ikäväkyllä on erittäin paljon näitä vanhempia ketkä kuitta väkivaltaisuudet "se on ihan normaalia" asenteella, eivätkä tajua että kun asiaan ei jymäkästi puututa niin samalla viestittää lapselle että kyseinen käytös on suotavaa ja "normaalia tuossa iässä". =( - tahdon mä sanoa
child`s play kirjoitti:
Minulla ystävä piirissä kohta 2 vuotta täyttävä poika. Poika on todella väkivaltainen, niin aikuisia kuin muita lapsiakin kohtaan. Puree, hakkaa, potkii,heittää- ja lyö leluilla.
Kyllä täytyy myöntää että repii hermoja kun joka kerta tämän vekaran kanssa on samat ongelmat. Itselläni vuoden ikäinen tytär, jos ja kun hänessä alkaa ilmetä samoja ongelmia, aijon kyllä heti ottaa mieheni kanssa asian hoitaakseni niin että moinen todellakin loppuu.
Ei TODELLAKAAN ole normaalia käytöstä!!!!! Kaikki te kene mielestä tällainen käytös on normaalia, miettikääpä asiaa niin että jonkun mukula koko aika riivaisi ja hakkaisi teidän lasta, ajattelisitteko todella että "noh, tuohan nyt on aivan normaalia" Varsinkin jos omat lapsenne eivät moista "harrastaisi".
Tollaselle käytökselle tultava loppu HETI, siitä huolimatta minkä ikäinen lapsi on.
Mieheni on lasten psykologi. Kertonut, että on todettu niin että lapsi joka ei saa riittävästi huomiota, ryhtyy tekemään fyysistä ja henkistä väkivaltaa muille ja hakee huomion tätä kautta. Vaikka kuinka omasta mielestä antaisi lapselle huomiota, täytyy muistaa että jokainen lapsi on erilainen. Toiset vain vaativat huomiota enemmän ja toiset ns. "tyytyvät" vähempään huomioon.
Tiedän myös muutaman tapauksen jossa toimittu näin. (itse en ehkä ensimmäisenä ottaisi moista toimintatapaa käyttöön) Kun lapsi on purrut tai tönäissyt toista on lapsen jompi kumpi vanhemmista asettunut lattialle lapsen tasolle, ja purrut (ei tietenkään kovaa, mutta kuitenkin niin että tuntuu) tai tönäissyt lasta takaisin. Selittänyt sen jälkeen että "huomaatko, tältä tuntuu kun joku tönii tai puree, eihän tunnu kivalle"?? molemmissa tapauksissa ei ole montaa kertaa kyseistä tapaa tarvinnut toistaa kun on lapsen jakeluun mennyt että moinen ei kertakaikkiaan sovi, kun itsekkin huomaa että se ei tod tunnu kivalle.
Ikäväkyllä on erittäin paljon näitä vanhempia ketkä kuitta väkivaltaisuudet "se on ihan normaalia" asenteella, eivätkä tajua että kun asiaan ei jymäkästi puututa niin samalla viestittää lapselle että kyseinen käytös on suotavaa ja "normaalia tuossa iässä". =(meidän LAPSET.. naapurin KAKARAT.
Omat lapset ne ovat enkeleitä, naapurin kakarat hirviöitä.
- Naapurinpoika....
Joka on n.4v, uhkas meidän likkoja vasaran kans ja yritti lyödä. Likat pelkää mennä ulos! Poika uhkas et kun pääsee eskariin ni ettii käsiin likat ja tappaa ne, sit se uhkas rikkoo meidän autonlasit yms.
Likat on 4 ja 5v.
Mitähän tarttis tehdä?- kyselet
jos naapurin poika uhkailee ni pittää tietenkin joku kaunis päivä vejellä korville ja pyöritellä pensaissa tietenkin hanskat kädessä ja silleen ettei todistajia ole. Varmaan uhkailut loppuu ja autonikkunatkin pyssyy ehejänä ku tarpeeksi etevästi ossaa homman hoitaa.
- Kakomikäkako
kyselet kirjoitti:
jos naapurin poika uhkailee ni pittää tietenkin joku kaunis päivä vejellä korville ja pyöritellä pensaissa tietenkin hanskat kädessä ja silleen ettei todistajia ole. Varmaan uhkailut loppuu ja autonikkunatkin pyssyy ehejänä ku tarpeeksi etevästi ossaa homman hoitaa.
70-80-luvulla asuin lähiössä Tampereella,joukossa oli juuri noita kiusanhenkiä tai muuten vaan liian vilkkaita lapsia.Valitettavasti suuri osa päätyi vanhempana rikollisille teille.Vallan käyttö ja toisien manipulointi sekä kiusaaminen ovat ensioireita,niihin kannattaa puuttua ankarasti.Puhe ei auta!
Itse sain tehtyäni pahaa aina muovisesta mattopiiskasta tai hain itse risun metsästä.Ilmeisemmin auttoi,ei löydy rikoksia tilastoista.Muuten sain varttua aika vapaasti,mikä opettaa myös selviytymään elämän haasteista. - sitten
Kakomikäkako kirjoitti:
70-80-luvulla asuin lähiössä Tampereella,joukossa oli juuri noita kiusanhenkiä tai muuten vaan liian vilkkaita lapsia.Valitettavasti suuri osa päätyi vanhempana rikollisille teille.Vallan käyttö ja toisien manipulointi sekä kiusaaminen ovat ensioireita,niihin kannattaa puuttua ankarasti.Puhe ei auta!
Itse sain tehtyäni pahaa aina muovisesta mattopiiskasta tai hain itse risun metsästä.Ilmeisemmin auttoi,ei löydy rikoksia tilastoista.Muuten sain varttua aika vapaasti,mikä opettaa myös selviytymään elämän haasteista.tutkimusten ja tilaston mukaan suurin osaa vankilassa istuvista on pahoinpidelty kotona? Lapsi ottaa mallin vanhemmista. Jos vanhemmat lyö, lapsi oppii lyömään. Turha kieltää lasta lyömästä jos itse lyö!
- niinniin.
Kakomikäkako kirjoitti:
70-80-luvulla asuin lähiössä Tampereella,joukossa oli juuri noita kiusanhenkiä tai muuten vaan liian vilkkaita lapsia.Valitettavasti suuri osa päätyi vanhempana rikollisille teille.Vallan käyttö ja toisien manipulointi sekä kiusaaminen ovat ensioireita,niihin kannattaa puuttua ankarasti.Puhe ei auta!
Itse sain tehtyäni pahaa aina muovisesta mattopiiskasta tai hain itse risun metsästä.Ilmeisemmin auttoi,ei löydy rikoksia tilastoista.Muuten sain varttua aika vapaasti,mikä opettaa myös selviytymään elämän haasteista.Tuossahan ei "ehkä" kuitenkaan ollut kyse 2 -vuotiaista pikkulapsista! Jos vaihe ei mene ohi, on silloin kysymys ns. ongelmalapsesta.
- tärkeitä
Eikä aina ole pakko jakaa omaa leluaa toiselle.
Jos koitat rentoutua niin lapsikin unohtaa uhoamisen.
Mutta jos aina vaanit ja pelkäät ei sekään ole hyvä.
Pitäisi jotenkin siirtää tilanne toisaalle jos jotakin pientä
sattuu. Olisiko huumorille tilaa ja naurulle jos jotakin
pientä sattuu. Unohtuisi moiset kolttoset lapsen
mielestä.- n000bs
ite oon melkeen täysikänen ja vetelen turpiin toisia, se on hyvä oppia nuorena puolustamaan omaisuuttaan.
- äiti -81
Kyllä meidän 3- ja 4-vuotiaat pojat tappelevat keskenään minkä kerkiävät. Ja jos eivät saa toisistaan tappelukaveria, niin haastetaan riitaa äidille ja isälle. Olivat kumpikin aivan mahdottomia 2-vuotiaina, etenkin esikoinen. Ovat vieraillekin lapsille ja aikuisille uhitelleet, etsivät vain rajojaan selvittäessään mikä on oikein ja väärin. Tärkeintä on olla johdonmukainen.
Huumorilla ollaan selvitty monesta kommelluksesta eikä kaikki ole aina mustavalkoista, vikaa löytyy yleensä niin meidän pojista kuin leikkikavereistakin. Liikaa ei saa suojella omiansa eikä muiden lapsia. Aikuiset vetää rajat ja antaa rakkautta.
Pelkkä puhe ei aina, ei ainakaan meillä, mene perille, välillä otetaan kiinni niskavilloista, välillä kannetaan niska-pers-otteella rauhoittumaan toiseen huoneeseen. Joka päivä lähtee jokin lelu hyllylle, kun siitä on riidelty. Hyväksi havaittu konsti on kiristys-uhkailu-lahjonta, toimii toistaiseksi, kunnes oppivat itse sitä käyttämään.
Kaikki vilkkaat lapset eivät ole ad/hd-lapsia.. Miksi pitää löytyä aina jokin lääketieteellinen selitys kaikelle poikkeavalle käytökselle? Olemmehan jokainen oma yksilömme erilaisilla temperamenteilla ja persoonilla varustettuja, joihin ympäristö vaikuttaa. Jokainen kasvaa ja kehittyy omaan tahtiinsa, muistetaan vaan hyväksyä toisemme sellaisina kuin meidät on tänne luotu. Kukaan ei ole täydellinen eikä siihen pidä pyrkiäkään. Olen lapsilleni paras mahdollinen äiti, (joka hermostuu miltei päivittäin omiin kullanmuruihinsa) opetetaan heille pienestä pitäen, että kaikessa ei voi eikä pidä onnistua ja kaikki erehtyvät välillä.
Meneepäs taas asian vierestä, mutta menköön! Tsemppiä kaikille vanhemmille elinikäisessä työssään! =) - kasvattaja
Kasvatusmallissanne jokin menee pieleen. Näin lyhyen tekstin perusteella on mahdontonta edes arvata, että mikä se sitten onkaan, mutta jokin kuitenkin. Lapsen pitää alusta pitäen ymmärtää, että toisia ihmisiä tai eläimiä ei saa satuttaa. Satuttaminen toisia lapsia kohtaan voi olla fyysistä, mutta myös henkistä kun lapsi tuosta kasvaa.
Tilanteisiin on puututtava välittömästi ja oikealla vakavuudella. Ei se riitä, että sanoo "noin ei saa tehdä" ja nostaa lapsen sivummalle. Tilanne pitää purkaa läpi lapsen kanssa kasvokkain silmiin katsomalla. Lapsi ymmärtää sen, että nyt teko oli vakava ja en voi tehdä näin. Lapsi pitää saada pyytämään anteeksi toiselta aidosti (jos ei mene aidosti, niin otetaan uusiksi) ja tuntemaan syyllisyyttä. Rangaistuksena voi olla vaikkapa myös se, että leikit loppuu siihen paikkaan. Äiti vie heti kotiin kun tuollaista sattuu ja lapsi oppii ymmärtämään sen.
Puutu lapsesi väkivaltaan nyt heti, äläkä odota lapsen varttumista. Sen jälkeen olet huomattavasti vaikeammassa tilanteessa.- 2 vuotiaan
ajatusmaailmassa ole vielä selvillä oikea ja väärä,sen takia on vanhemmat jotka puuttuu heti tilanteeseen. Tuskin vielä 5-7 vuotiaallakaan on moraalisia käsityksiä,siksipä vanhempien on turhaa jankuttaa ei noin saa tehdä,vaan tilanteeseen on puututtava välittömästi.
- Oppaan avulla onnistunut
Kehottaisin menemään kipin kapin kirjastoon ja lainaamaan Raisa Cacciatoren teoksen "Kiukkukirja - Aggresiokasvattajan käsikirja vauvasta kouluikään." Sen luettuasi ymmärrät, miksi juuri 2-vuotiaat ovat kaikista väkivaltaisimpia, ja opit, miten kasvatat lapsesi ilmaisemaan aggresioitaan fiksummin kuin lyömällä. On tosi hyvä teos.
Kyllä se siitä, noudata kirjan neuvoja, ja kolmivuotiaana lapsesi suuttuessaan vain kertoo, että häntä "haamittaa" (=harmittaa). Näin kävi oman poikamme kanssa, hänkin oli kahden vuoden molemmin puolin väkivaltainen, ja me olimme kauhuissamme, kun olimme kuvitelleet, ettei lapsi, joka ei näe väkivaltaa, opi sitä mistään. Sitten luimme tuon kirjan, ja ymmärsimme, että kyseessä ovat primitiivireaktiot, ja että lapsi pitää opettaa ilmaisemaan itseään muilla tavoin. Nyt kolmivuotiaana hän osaa käyttäytyä hiekkalaatikon ristiriitatilanteissa todella rakentavasti, niin rakentavasti, että se ällistyttää monia aikuisia, jopa meitä vanhempia. Hän on oppinut, että hänellä on oikeus tunteisiinsa, mutta että ne pitää ilmaista asiallisesti, ja että hänellä on oikeus pitää puolensa, mutta että se pitää tehdä sanallisesti. - PM
Lapsi on todellakin 2-vuotiaana vasta 2-vuotias. Eli hänellä ei ole, luonollisestikaan kaikkea sitä tietoa ja osaamista, mitä meillä vanhemmilla sitten taas on (tai pitäisi olla). Ei sitä 2-vuotiaalta voi odottaakaan. Hän ei vielä kykene ajattelemaan miltä toiselta tuntuu, tai mitä toinen ajattelee. Hän ei vielä itsekään pysty ilmaisemaan omia tuntemuksiaan esim. sanoin. Jolloin hän ehkä käyttää muita keinoja, esim. puree, raapii tai - jotkut lapset- huutaa suoraa huutoa. Kun ei sanat riitä.
Voi olla myös, että lapsi haluaa huomiota käyttäytymisellään. Hän on huomannut että tekemällä noin tai näin hän saa vanhemman huomion. Vaikkakin se olisi torumista tai vastaavaa, se on kuitenkin huomiota.
En perehtynyt tähän sinun tarinaasi tarpeeksi syvällisesti, mutta kehotan kuitenkin sinua lukemaan jotain opusta - ihan oman mielenrauhasi vuoksi- lapsen psykologisesta kehityksestä. Sanoisin, ettei sinulla ole huolta. On tietysti mukava, jos lapsi tapaa muita ikäisiään, mutta voi olla niinkin, jopa, että hän saa liikaa sitä "herkkua". Ihmiset, lapsetkin, ovat persoonallisia, jotkut tykkää ja kaipaa sitä seuraa ympärilleen heti alusta alkaen huomattavasti enemmän kuin taas toiset, jotka pystyvät viihtymään yksinkin. Kehoittaisin sinua myös seuraamaan lastasi sillä silmällä, missä tilanteissa hän on harmoninen, iloinen, ja tavallaan ei käyttäydy näin kuten olet kuvaillut?
Nämä on vain ajatusmalleja ja ehdotuksia. Ymmärrän, että olet välillä tuskastunut ja turhautunut kuten me vanhemmat aina tuon tuostakin olemme.
Minun lapseni ovat jo 25, 22 ja 16 v vanhoja, eli on kokemusta eri ikäisistä lapsista. Myös tuosta, kun uusi vauva tulee taloon. Ei muuta, kun että ota poika mukaan siihen odotukseen jo. Anna hänen tuntea että hän on se ykkönen! Se ei haittaa sitä pientä vauvaa ollenkaan, koska vauvahan tyytyy siihen, että hänen tarpeensa tyydytetään, ja sen voitte tehdä pienen isoveljenkin kanssa, yhdessä.
Anna hänen tietää olevansa tärkeä! Kuitenkin ilman, että hänelle tulee pakkoa kasvaa isoksi heti.
No, nämä ovat todellakin vain ideoita.
Älä murehdi:)
Päivi - mallit kotoa !
Niin yksinkertaista se vaan on !!!!
miten vanhemmat kohtelee toisiaan = lapsi oppii JUST SEN SAMAN !!!!!
katso vaan peiliin äläkä pillitä täällä sääliä hakemassa !
Tuollaiset lapset ON niitä Ongelmanuoria, joita on ainaa vaan Ymmärretty ja Paapottu !!
VASTUU on vanhemmilla ei keskustelupalstalla !!!!!!! - Mummi lapsenlikkana
Olen pitkän elämäni aikana todennut, että on lapsia, jotka eivät ennen 3. ikävuottaan kaipaa toisten lasten seuraa. He leikkivät itsekseen mieluiten.
Olen seurannut pieniä poikia, jotka jaksavat työnnellä autojaan matolla maaten pitkät ajat. Pörinä käy, autot tulevat ja menevät, ei siihen haluta toisia sotkemaan.
Lapsi ei oikein käsitä, että toinen samankokoinen on myös lapsi. Hänestä se toinen on vain häiriö.
Tietysti voivat juosta kilpaa jne. liikuntaleikkejä. Silloin se kaveri on kiva.
Lapsesi on ehkä yksin viihtyvää lajia. On ehkä järkevää antaa hänen kasvaa ilman lähikontakteja, koska ei leikeistä taida kuitenkaan tulla mitään.
Lapselle saattaa jäädä jostakin nujakasta mielikuva, että hänelle itselleen kävi köpelösti, kun tuo leikkikaveri oli paikalla. Hänen piti mennä miettimään, pyytää anteeksi ja sai toruja päälle. Lapsi ei ehkä yhtään muista tai käsitä mitä oli tapahtunut.
Jokainen lapsi ksvaa omaan tahtiinsa.
Mielipaha vain voi jäädä mieleen. - tarkkailla on hyvä
Lapsesi on ihan normaali, jokaisella on tuollainen vaihe, toivottavasti :) Mutta toki ne menevät jokaisella omalla laillaan ohi, eivät ole niin näkyviä tms. Vanhemman tehtävä lienee näyttää lapselle rajat, kieltämällä ja ohjaamalla. Kovin suurta meteliä niistä ei kannata nostaa,koska siinä se lapsi luo reviiriään ja perustaa toisten kanssa kanssakäymiselle. Tuskinpa siis sinun kannattaa erityisen huolissasi olla, jos kuitenkin tarkkailet lastasi ja kerrot hänelle selvästi milloin menee pieleen.Joitakin asioita ei vaan saa tehdä, sen opettaminen vie jonkin aikaa.
Yhtäkkiä tilanne muuttuu ja tulee uudet haasteet :) - --------
Kannattaisi huolestua siitä, että miehesi ei ole kiinnostunut lapsen kasvattamisesta ja vesittää sinun kasvatusaikeesi. Vanhempien pitää ehdottomasti olla samaa mieltä kasvatusasioista, koska muuten lapsi menee sekaisin ja hänelle tulee pahimmassa tapauksessa persoonallisuushäiriö, koska ei kykene käsittämään ristiriitoja.
Lasten nähden ei tule riidellä tai tulet pian kuulemaan lapsesi sanomana, mitä miehesi on sanonut sinulle. Lapsen roolimalli on isä. Jos isä haukkuu äitiä, poika tulee myös haukkumaan äitiään ja tulevaisuudessa tyttöystäviään.
Kasvatuksessa on tärkeää johdonmukaisuus. Esimerkiksi aina, kun lapsi lyö toisia lapsia, hänet laitetaan häpeänurkkaan.
Suosittelen lukemaan kasvatusoppaita, niin opit enemmän lasten kasvatuksesta. Nyt kun teillä on hankala lapsi, niin ennakoikaa se ja opetelkaa kasvatusmetodeita ennakkoon. Televisiostakin on tullut monia hyviä kasvatussarjoja, joista saa eväitä kasvatukseen. - äitsi83
Meillä poika täytti elokuussa kaksi vuotta, kuulostaa hyvin tutulta sinun tarinasi.. itse miettinyt kovasti olenko tehnyt jotain väärää kun poika käyttäytyy noin toisten lasten kanssa. Jatkuvasti täytyy poikaa tarkailla ettei lyö ja töni toisia lapsia, hyvin mustasukkainen myös vauvoista ja yleensä tönimiset ja lyömiset kohdistuu juuri pienempiin lapsiin. Emme todellakaan käytä perheessä väkivaltaa ja emme anna lapsemme katsoa telkkarista mitään väkivataisia ohjelmia. Poikamme on supers suloinen kun toisia lapsia ei näköpiiriissä, mutta ongelmat alkavat heti kun saman ikäisiä lapsia tai nuorempia on leikkimässä. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen että taitaa olla ihan normaalia käytöstä kaksivuotaalle, täytyy vaan jaksaa vahtia ja puuttua tilanteisiin sekä muistaa antaa paljon positiivista huomiota.. Itseäni ärsyttää suunnatomasti adhd-leima joka nykyään leimataan heti lapseen ja varsinkin asiasta täysin tietämättömät ihmiset sitä leimaa jakelevat!!!! Kyllä se tästä varmaan helpottaa, jaksetaan vaan pinnistellä eteen päin!!
- ap
tilanne on helpotunut totaalisesti! Kun on ollut vain tiukkana sen kiusaamisasian kanssa; tlanteet on selvitetty/anteeksi pyydetty/leikit jouduttu lopettamaan, lähdetty kotiin, käyty pienellä jäähyllä tilanteista riippuen, ja sen miljoona kertaa on kaikki tämä toistunut niin nyt muutaman kuukauden päälle 2v poika leikkii ihan kiltisti toisten kanssa. Helpotuksen huokaus! Vielä se teilläkin helpottuu, vaikka välillä voi toivottomaltakin tuntua, että mikä tässä nyt menee pieleen ja pahasti!
Ilmeisesti se todellakin on joku vaihe lapsella, kun niin monella on sama ongelma - toisilla hieman aiemmin, toisilla myöhemmin, kaikilla ei ollenkaan.
Tsemppiä, kyllä se vielä siitä sujuu teilläkin!
mielenkiintoisia vastauksia muuten tässä ketjussa, ja kommentteja! Kaikenlaisia Oletuksia ja tulkintoja meidän elämästä ja kasvatuksesta ym. on herännyt:)! - äitsi83
ap kirjoitti:
tilanne on helpotunut totaalisesti! Kun on ollut vain tiukkana sen kiusaamisasian kanssa; tlanteet on selvitetty/anteeksi pyydetty/leikit jouduttu lopettamaan, lähdetty kotiin, käyty pienellä jäähyllä tilanteista riippuen, ja sen miljoona kertaa on kaikki tämä toistunut niin nyt muutaman kuukauden päälle 2v poika leikkii ihan kiltisti toisten kanssa. Helpotuksen huokaus! Vielä se teilläkin helpottuu, vaikka välillä voi toivottomaltakin tuntua, että mikä tässä nyt menee pieleen ja pahasti!
Ilmeisesti se todellakin on joku vaihe lapsella, kun niin monella on sama ongelma - toisilla hieman aiemmin, toisilla myöhemmin, kaikilla ei ollenkaan.
Tsemppiä, kyllä se vielä siitä sujuu teilläkin!
mielenkiintoisia vastauksia muuten tässä ketjussa, ja kommentteja! Kaikenlaisia Oletuksia ja tulkintoja meidän elämästä ja kasvatuksesta ym. on herännyt:)!Meillä tilanne helpottanut myös.. Ihan yllätys käänne tapahtunut nyt muutamassa viikossa. Poika leikkii jo nätisti toisten lasten kanssa eikä tarvitse juurikaan vahtia enää niin totaalisesti kuin muutamia viikkoja sitten. Ihanaa, se olikin vain ohi menevä vaihe ja varmaan toki tulee takaisin kun meille syntyy kohta toinen lapsi! Joo todella hauskoja kommenteja poikinut tämä kesskustelu..
- väsynyt tilanteeseen
äitsi83 kirjoitti:
Meillä tilanne helpottanut myös.. Ihan yllätys käänne tapahtunut nyt muutamassa viikossa. Poika leikkii jo nätisti toisten lasten kanssa eikä tarvitse juurikaan vahtia enää niin totaalisesti kuin muutamia viikkoja sitten. Ihanaa, se olikin vain ohi menevä vaihe ja varmaan toki tulee takaisin kun meille syntyy kohta toinen lapsi! Joo todella hauskoja kommenteja poikinut tämä kesskustelu..
Meillä 2,5 v poika jota selvästi ahdistavat kaikki hänen kokoisensa tai pienemmät lapset. Ei saa tulla lähelle ei saa tulla samaan aikaan laskemaan mäkeä tms. lyö tai tönäisee. Saattaa jo kaukaa juosta huutaen että eiiii kun toinen menee esim hänen lelunsa luo tai liukumäen luo. Isommat lapset eivät haittaa, hänellä on isompi sisarus.
Olisiko teillä lisää asiallisia vinkkejä kuinka kitkeä tätä pienempien inhoamista pois ja näitä primitiivisiä lyönti tai tönimis reaktioita. Tuntuu pahalta kun ei kehtaa enää naamaansa pojan takia perhekerhoissa näyttää, vaikka meillä kyllä puututaan aina tapahtumaan en todellakaan anna lapsen luulla että se on sallittua.
- rose18
leikkimään mukavuuden mukaan toisenkin puolesta kuin myös lapsesi puolesta.
aina ilkikurinen teko pitää kieltää , opettaan mukavaan leikkiin ja nopeammin oppii kun vanhempi on mukava avustamassa leikkiä, oikeille reiteille.
Ketjusta on poistettu 88 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksköhän mä oon tuolla
Joskus antanut ymmärtää että olisin sun rinnoista pelkästään kiinnostunut 😂😁🤭 ja sä säikähdit että koskisin ilman lup324631Aamu on aina iltaa viisaampi.
Hyvää huomenta rakas. Ajattelen sinua taas ja yritän keksiä keinoja luoksesi. Satuttaa, kun unohdan sinua joka päivä ene152618Juuri sinut kainaloon haluaisin nyt
Sydän sykkii vain sinulle Sinä olet se jota kaipaan Sinä olet se josta uneksin Jos sinun rinnallesi jäädä saan Tän koko252435Ihana on nähdä edes ohimennen
Mitenköhän mies sua voisi lähestyä❤️? Oon lääpälläni suhun mutta en uskalla lähestyä vaikka vilkuilet ja huomaan että su642433- 321817
Saattaisimme olla yhdessä
Vaarallinen yhdistelmä. Käsitin, että meillä molemmilla on samanlaista historiaa... Siitä huolimatta haluaisin kokeilla321631Se meidän sydänyhteys
Oli ihanaa. Oltiin samankaltaisia sieluja ja tunnettiin voimakasta vetovoimaa ja yhteenkuuluvuutta. Voisiko se löytyä vi731496Mies, mua jotenkin kiinnostaa
Että osaatko sä ollenkaan höllätä? Ootko aina kuin persiille ammuttu karhu. Pohtimassa muiden vikoja?501315- 661294
- 821241