Jopas on ristiriitainen olo.
Klinikalta tuli kirje, että lääkäri katsoo mahdolliseksi meille tehtävän vielä yhden ivf-kierroksen (4.) ja kehoittaa varailemaan aikaa sitä varten ensi syksyksi. Ihan lohdullista kyllä, mutta...
Taustaa: Pitkän avioliiton aikana ei lasta, spontaaneista raskauksista keskenmenot. Lasta toivottu n. 10 vuotta ja siitä 9 vuotta ollaan enemmän tai vähemmän käyty tutkimuksissa, sitten hoidoissa aloittaen Clomeista ja insseistä käyden läpi 3 ivf-hoitoa, usea PAS, yksi inssikin siinä vielä välissä. Huhtikuussa oli viimeinen PAS, oli 6 alkiota, joista vain yksi selvisi siirtokelpoiseksi, eikä sekään tarttunut kiinni. Mitään selkeästi selittävää tekijää lapsettomuudellemme ei ole löydetty. Alkiot ja niiden rakennusaineet ovat lääkärin mukaan olleet priimalaatua, ykkösluokkaa. Hoidot ovat olleet minulle fyysisesti rankkoja, on tullut hyperstimulaatiota, sisäistä verenvuotoa jne. jne. Viimeisin punktio piti tehdä yleisanestesiassa, koska aiemmat punktiot ovat olleet järkyttävää tuskaa.
Jäätiin siihen käsitykseen, että kun kerran yleisesti tehdään sen 3 ivf-hoitoa, niin meidän kohdalla se oli sitten siinä. Ei enää hoitoja, eikä siis mahdollisuutta lapseen. Adoptio ei meidän kohdalla tule kysymykseen sosioekonomisista syistä ts. ollaan liian köyhiä siihen luksukseen, pätkätyöläisiä, varattomia vuokra-asujia, vaikka kuinka kunnollista ja rauhallista elämää vietetäänkin. Adoptioon pitää olla täydellinen ihminen ja vaikka meissä onkin paljon hyvää, aina on niitä jotka ovat kelvollisempia kuin me.
Pään sisäiset rattaat oli jo kiertymässä asentoon : nöyrrytään pettymysten edessä lopullisesti ja annetaan periksi, suunnataan ajatukset elämän jatkumattomuuteen ja haudataan haave perheestä, eikä ponnistella enää lapsemme tulevaisuutta varten. Ehkä jossain vaiheessa noustaan tuhkasta, totutaan ajatukseen perheestä ilman lapsia ja mielekkyys elämälle löytyy, vaikkei se siltä viime aikoina ole tuntunut.
Ja nyt sitten tämä yllätys: meille annetaan vielä mahdollisuus. Tarttuako siihen? Leuka rintaan, hartiat kyyryssä kohti uusia pettymyksiä? Pomppiako riemusta, tällä kertaa se onnistuu!!!?? Unohtaako koko juttu, antaa luovutusvoitto lapsettomuuden peikolle ja kohteliaasti kieltäytyä vielä annetusta mahdollisuudesta?
Mitä ihmettä?
Tulipahan vuodatus. Voimaa kaikille, jotka näiden juttujen kanssa kamppailette.
Käytämmekö mahdollisuuden?
51
4617
Vastaukset
- kanssa,
mutta juttusi luettuani tuli mieleen, että jos teille vielä tarjotaan mahdollisuutta, niin miksette siihen tarttuisi. Jos sekään ei tuo toivottua tulosta, voitte todeta kaiken tehdyn, ja alkaa hahmottamaan perhettä teidän kahden kokoisena. Jos ette lähde enää tarjottuun yritykseen, te saatatte kuitenkin jäädä vatkomaan mielissänne, että entä jos se olisikin onnistunut.
Tietenkin on raskasta käydä pelolla ja jännityksellä läpi vielä yksi hoito, mutta oletan olevan raskaampaa jäädä jossittelemaan jos tilaisuuden päästätte käsistänne.
Jos olisi ihan oma tarina, ottaisin vielä tuon viimeisen riskin.- Ei noin
Elämä ilman lapsia on ihanaa ja helppoa! Älkää tappako itseänne tuollaisiin hoitoihin vaan nauttikaa vapaudesta! Lapsihehkutus alkaa mennä jo överiksi.
- sama tilanne...
Ensinnäkin tiedän mitä tuskaa tunnet...mekin kärsimme lapsettomuudesta...biologisia lapsia emme tule koskaan saamaan. :( Joten jos meillä olisi sama tilanne kuin teillä niin tarttuisin siihen viimeiseen oljenkorteen. Koska koskaan et voisi sitten tietää olisiko se tuottanut toivotun tuloksen. Miksi luovuttaa nyt kun on vielä mahdollisuus yrittää?
Hoitojen kerroista päätellen olette käyneet hoidoissa julkisella...Siellähän tarjotaan yleensä se kolme ivf/icsi hoitoa jonka jälkeen pariskunta joutuu siirtymään yksityiselle tai jättämään hoidot siihen. Tiedän ne ristiriitaiset ajatukset ja valmiiksi jo miettii sitä asiaa entä jos ei sekään onnistu ja sitä pettymyksen tunnetta ja määrää...Niin teidän kuin meidänkin elämässä lapsia ei saada vaan ne tehdään. Voimia sinulle ja miehellesi ja toivottavasti löydät oikean ratkaisun!!!- kumpikaan...
Edes miettikö sijaislasta!!! Ette voi tajuta sen ÄIDIN tuskaa, joka joutuisi lapsensa teille luovuttamaan?
Lapsettomuuden kipu on sen rinnalla hiekanmurunen.
Tiedän, mistä puhun! Olin vuosia lapseton äiti vai äiditön äiti vai peräti läntti tapetissa.
Siitä tuskasta pääsee yli mutta siihen loppuu kyllä halu elää, jos oman lapsen joutuu luovuttamaan.
ÄLKÄÄ IKINÄ OTTAKO KENELTÄKÄÄN LASTA, VAIKKA SOSSU TARJOIS KERMALEIVOSTEN KERA!! - vikinää....
kumpikaan... kirjoitti:
Edes miettikö sijaislasta!!! Ette voi tajuta sen ÄIDIN tuskaa, joka joutuisi lapsensa teille luovuttamaan?
Lapsettomuuden kipu on sen rinnalla hiekanmurunen.
Tiedän, mistä puhun! Olin vuosia lapseton äiti vai äiditön äiti vai peräti läntti tapetissa.
Siitä tuskasta pääsee yli mutta siihen loppuu kyllä halu elää, jos oman lapsen joutuu luovuttamaan.
ÄLKÄÄ IKINÄ OTTAKO KENELTÄKÄÄN LASTA, VAIKKA SOSSU TARJOIS KERMALEIVOSTEN KERA!!Sun lapsesi on sentään saanut syntyä ja ELÄÄ (toivottavasti onnellisena sijaisperheessään).
Nyt sitten katkerana huutelet, kun oma äitiytesi on mennyt pipariksi. Tahattomasti lapsettoman tuskaa ei voi edes verrata kaltaistesi menetykseen. Sinä olet jo mahdollisuutesi saanut, sinä OLET SAANUT lapsen.
Tottahan se tuskaa on, kun lapsen joutuu pois antamaan. Olisiko syytä katsoa sinne peiliin tarkemmin? Ei huostaanottoja tehdä ilman perusteita. Koeta nyt vaan hyväksyä.
Sulla on hirmuisen paha olo ja se pitää purkaa lapsettomiin?? Kuinkahan paha olo sun lapsellasi on ollut, kun on jouduttu päätymään jopa niinkin rankkaan toimenpiteeseen kuin huostaanottoon?
Tämä on taas niin tätä MINÄ MINÄ MINÄ mentaliteettia. Pthyi. - parempi sitten
kumpikaan... kirjoitti:
Edes miettikö sijaislasta!!! Ette voi tajuta sen ÄIDIN tuskaa, joka joutuisi lapsensa teille luovuttamaan?
Lapsettomuuden kipu on sen rinnalla hiekanmurunen.
Tiedän, mistä puhun! Olin vuosia lapseton äiti vai äiditön äiti vai peräti läntti tapetissa.
Siitä tuskasta pääsee yli mutta siihen loppuu kyllä halu elää, jos oman lapsen joutuu luovuttamaan.
ÄLKÄÄ IKINÄ OTTAKO KENELTÄKÄÄN LASTA, VAIKKA SOSSU TARJOIS KERMALEIVOSTEN KERA!!laitoksessa? Ei lasta oteta huostaan vaan sen tähden, että joku olisi valmis aloittamaan lapsesi sijaisvanhempana!!!
- parempi sitten
kumpikaan... kirjoitti:
Edes miettikö sijaislasta!!! Ette voi tajuta sen ÄIDIN tuskaa, joka joutuisi lapsensa teille luovuttamaan?
Lapsettomuuden kipu on sen rinnalla hiekanmurunen.
Tiedän, mistä puhun! Olin vuosia lapseton äiti vai äiditön äiti vai peräti läntti tapetissa.
Siitä tuskasta pääsee yli mutta siihen loppuu kyllä halu elää, jos oman lapsen joutuu luovuttamaan.
ÄLKÄÄ IKINÄ OTTAKO KENELTÄKÄÄN LASTA, VAIKKA SOSSU TARJOIS KERMALEIVOSTEN KERA!!laitoksessa? Ei lasta oteta huostaan vaan sen tähden, että joku olisi valmis aloittamaan lapsesi sijaisvanhempana!!!
- pirpir
kumpikaan... kirjoitti:
Edes miettikö sijaislasta!!! Ette voi tajuta sen ÄIDIN tuskaa, joka joutuisi lapsensa teille luovuttamaan?
Lapsettomuuden kipu on sen rinnalla hiekanmurunen.
Tiedän, mistä puhun! Olin vuosia lapseton äiti vai äiditön äiti vai peräti läntti tapetissa.
Siitä tuskasta pääsee yli mutta siihen loppuu kyllä halu elää, jos oman lapsen joutuu luovuttamaan.
ÄLKÄÄ IKINÄ OTTAKO KENELTÄKÄÄN LASTA, VAIKKA SOSSU TARJOIS KERMALEIVOSTEN KERA!!Olen kasvattanut pienen tytön, isoksi tytöksi kunnon kansalaisen...
Äiti ja isä olivat ja yhä edelleen ovat alkoholisteja.
Tarjsin kodin lapselle josta olen pitänyt huolta kuin omastani.
Kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin.
Edelleen olen äiti vaikka tyttärenikin on jo äiti lähestyy kolmeakymmentä.
Enemmä pitäisi auttaa lapsia joidenka äidit ja isät ei voi lapsistaan huolta kantaa,
Aina on syy miksi lapsi otetaan huostaan. - äityli-88
pirpir kirjoitti:
Olen kasvattanut pienen tytön, isoksi tytöksi kunnon kansalaisen...
Äiti ja isä olivat ja yhä edelleen ovat alkoholisteja.
Tarjsin kodin lapselle josta olen pitänyt huolta kuin omastani.
Kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin.
Edelleen olen äiti vaikka tyttärenikin on jo äiti lähestyy kolmeakymmentä.
Enemmä pitäisi auttaa lapsia joidenka äidit ja isät ei voi lapsistaan huolta kantaa,
Aina on syy miksi lapsi otetaan huostaan.Hei, tämä nyt ei varsinaisesti iha tuohon ap. tekstiin liity,
mutta pakko oli tätä tämän yhden "äidin" menetystä hieman kommentoida.
Se että sinä olet menettänyt lapsesi, huostaanotto, johtuu varmaankin syystä.
Tiedän kyllä tapauksia, missä ei ihan kunnolista syytä ole huostaanottoon ollut.
Mutta se että syy on usein vanhemmissa. ei se että syyllistäisin, mutta tosiasiaa..
Omassa tapauksessani, isäni kuoltua äiti alkoholisoitui (uudestaan) ja itse meni sosiaalitoimeen tilanteensa kertomaan. ja tehtiin väliaikainen siirto lastenkotiin, äiti sai 3 kk aikaa laittaa elämänsä järjestykseen, ei onnistunut, virallinen huostaanotto.
Ja Äitini vielä on meidän lasten kuullen sanonut, että meidän on parempi olla Sijaisäitin hoidossa. Ja että kun meistä pidetään niin hyvää huolta.
Ei se aina äitiin koske, luopua lapsesta. Joskus kun äiti itse vielä pystyy erottamaan sen miten on lapsen parempi, mikä on lapsen etu..Niin tekee sen päätöksen rakkaudesta. näin minä uskon. Ja niin äitini teki.
Sitten ap.lle, voimia sinulle! en itse ole lapsettomuutta kokenut, tosin olin viime kesänä hakeutumassa hoitoihin kun ei esikkoa meinannut tulla (yli vuos yritystä) Tuolloin kesällä itselle tuli sellaisia tuntemuksia, että elämäni olisi tyhjä ilman lasta, edes yhtä ainokaista. Itse silloin ajattelin että olisin valmis maksamaan mitä tahansa jotta se onnistuisi. Joten luulen että ehkä kannattaisi kuitenkin vielä harkita sitä yhtä yritys kertaa, ehkä se luoja teille nyt sen lapsen suo. Ainakin minä täällä toivon niin, että saatte edes sen ainokaisen josta iloita.
Teitte sitten minkä päätöksen tahansa, niin en usko että on väärää ja oikee tuossa tilanteessa. Se on totta, että jos ei sekään tuota toivottua tulosta, on pettymys suuri ja ihan viimeinenkin oljenkorsi käytetty. Ja kuten ymmärsin, että teillä ei ole vara yksityiseen, niin tosiaan on se viimeinen oljenkorsi...
Voimia teille! :) ja plussa tuulia :) - sentään
vikinää.... kirjoitti:
Sun lapsesi on sentään saanut syntyä ja ELÄÄ (toivottavasti onnellisena sijaisperheessään).
Nyt sitten katkerana huutelet, kun oma äitiytesi on mennyt pipariksi. Tahattomasti lapsettoman tuskaa ei voi edes verrata kaltaistesi menetykseen. Sinä olet jo mahdollisuutesi saanut, sinä OLET SAANUT lapsen.
Tottahan se tuskaa on, kun lapsen joutuu pois antamaan. Olisiko syytä katsoa sinne peiliin tarkemmin? Ei huostaanottoja tehdä ilman perusteita. Koeta nyt vaan hyväksyä.
Sulla on hirmuisen paha olo ja se pitää purkaa lapsettomiin?? Kuinkahan paha olo sun lapsellasi on ollut, kun on jouduttu päätymään jopa niinkin rankkaan toimenpiteeseen kuin huostaanottoon?
Tämä on taas niin tätä MINÄ MINÄ MINÄ mentaliteettia. Pthyi.mitä hel... merkitystä on sillä että lapseni sai syntyä, muttei kasvaa kanssani?? Mun kohdalla ei kyse ollut huostaanotosta, vaan sossujen sairaasta vallankäytöstä.
Mut "huijattiin" kirjoittamaan nimi paperiin, jossa lapsi menee väliaikaisesti perhehoitoon ja mä saan hoitaa depressiota (johtui lapsuuden aikaisesta hyväksikäytöstä itselläni).
Paranan melko nopsaan ja palasin töihin. Jätin vielä aikaa itselleni ja sitten aloin vaatia lasta kotiin.
Kas kummaa. Allekirjoittamani paperi ei ollutkaan voimassa vaan alkoi toivoton taistelu lapsen kotiin saamiseksi.
Voitin toki sen, mutta vähempikin taistelu olisi pitänyt riittää.
Jos lapsi on huostaanotettu ja vanhemmat alkkiksia, narkkareita, heitteillejättäjiä tai lapsen tarpeet huomioon ottamattomia ihmisiä, niin silloin en pidä sijoitukselle estettä.
Mun tapauksessani vain eivät kriteerit täyttyneet ja nuorta ikääni sekä tietämättömyyttäni asioista käytettiin törkeästi väärin ja hyväksi. Jos olisin arvannut, että nimi paperiin merkitsee lapsen menetystä vuosiksi, EN IKINÄ olisi sitä kirjoittanut!!!
Lähisuku olisi huolehtinut lapsesta kriisini ajan. Tätä tarkoitin viestilläni. - :-(
kumpikaan... kirjoitti:
Edes miettikö sijaislasta!!! Ette voi tajuta sen ÄIDIN tuskaa, joka joutuisi lapsensa teille luovuttamaan?
Lapsettomuuden kipu on sen rinnalla hiekanmurunen.
Tiedän, mistä puhun! Olin vuosia lapseton äiti vai äiditön äiti vai peräti läntti tapetissa.
Siitä tuskasta pääsee yli mutta siihen loppuu kyllä halu elää, jos oman lapsen joutuu luovuttamaan.
ÄLKÄÄ IKINÄ OTTAKO KENELTÄKÄÄN LASTA, VAIKKA SOSSU TARJOIS KERMALEIVOSTEN KERA!!Kyllä niin suututtaa! Pakko ottaa kantaa KAIKKIIN näihin viesteihin...
Ensinnäki... Olen itse lastenkodin kasvatti. Olin 13v kun jouduin pois kotoa koska äiti sairastui 9 kertaa psykoosiin ja vietti vuosia sairaalassa... Itse huolehdin nuoremmista sisaruksista monta vuotta (veli 2v mua nuorempi, siskot 8 ja 9v mua nuorempia). Jouduin ensin psykiatriselle josta siirrettiin lastenkotiin "pariksi kuukaudeksi, kunnes tilanne kotona rauhoittuu", pari kuukautta venähti puoleksi vuodeksi, vuodeksi, sen jälkeen vuosi kerrallaan 6 vuodeksi. Sossusta sanottiin parin vuoden jälkeen että ei ole enää järkeä mennä takaisin kotiin vaikka siellä tilanne hyvä ja vakaa. Olin 6-10v kun silloinen isäpuoleni teki seksuaalista väkivaltaa... Ymmärrän kyllä mielipiteesi, MUTTA joissain tilanteissa lapsen on vaan parempi asua muualla kuin kotona. Nyt aikuisena olen kiitollinen että sain asua turvallisessa, vakaassa ympäristössä...
Ja sitten toiseen aiheeseen... Meillä aloitettiin vasta lapsettomuustutkimukset. N. vuoden ajan oltiin yritetty, mulla kiertohäiriöitä joihin sain Terolutit. (Myös n. 5 vuotta sitten yritettiin pari vuotta, mutta luovuttiin toivosta eikä tutkimuksiin menty. Sen jälkeen pari vuotta e-pillerit, ton kiertohäiriön takia, ja taas päätettiin jättää ehkäisy pois.) Tähän asti kierto ollut säännöllinen Teroluteilla (28pv) lukuunottamatta edellistä kiertoa (33pv) ja tätä kiertoa, nyt menossa kp 39. 2 raskaustestiä olen tehnyt, negaa näytti. Meillä ihan selkeä vika mussa, mutta lääkäri sanoi että mies pitää myös tutkia, kuuluu rutiineihin ja ilman niitä ei voi laittaa lähetettä jatkotutkimuksiin. Ensi viikolla alkaa tutkimukset ja jännittää todella paljon! Kertokaa kokemuksianne ja onko jollain ollut ihan selkeä vika jo ennen tutkimuksia?
Kiitos jo etukäteen vastauksista ja kiitos kun jaksoitte lukea! Voimia kaikille saman ongelman kanssa kamppaileville!
P.S. Jos on keksitty keinot hoitaa lapsettomuutta niin MIKSI niitä keinoja ei muka saisi käyttää?? Niinku joku jo mainitsi, niin onhan sairauksiinkin lääkkeet! Ja toi adoptioasia... Ollaan sitä mietitty, mutta se on ajankohtaista vasta JOS ei tosissaan omia lapsia saada! Oma lapsi on aina oma lapsi!
- viran puolesta
Jos teille tarjotaan vielä yhtä hoitoa, käyttäkää tarjous hyväksenne. Tiedän (kokemuksesta), että ajatukset ovat kaaoksessa ja moni asia saattaa puhua sekä puolesta, että vastaan.
Onnistumista ei kukaan voi taata, mutta ainakaan ette jää miettimään olisiko sittenkin jotain tapahtunut. Nyt teillä on mahdollisuus tämän kesän ajan tavallaan jättää asia hetkeksi mielestänne (kun tiedätte, että aika syksyksi on varattu) ja nauttia toisistanne ja toivottavasti lämpimästä kesästä ja kerätä voimia syksyä varten.
Me kävimme mieheni kanssa lapsettomuushoidoissa ja aloitus oli sama kuin kai kaikilla muilla, Clomifen. Siitä siirryttiin inssiin ja lopulta ivf tuli ajankohtaiseksi. Kolaus oli kova, kun kävi ilmi, että en tuota munarakkuloita (edes suurilla hormonimäärillä), joten meidän ainoa vaihtoehto oli luovutettu munasolu. Meillä oli oma luovuttaja, jolta kerättiin 5 munasolua ja niistä 3 hedelmöittyi. Yksi kerrallaan siirrettiin ja kaksi kertaa raskaus lähti.........ja meni myös kesken. Kolmas ei edes kiinnittynyt.
Olimme aivan hukassa, ajatukset kaaoksessa ja totaalisen sekaisin, että mitäs nyt teemme. Meille suositeltiin (olimme silloin Väestöliiton asiakkaina, meidän suositeltiin siirtyä sinne julkiselta puolelta) jäämistä jonoon, jonottamaan munasolua tuntemattomalta luovuttajalta ja teimme niin. Jono oli silloin 2 vuotta.
Vuoden jonottamisen jälkeen olimmen kuitenkin ehtineet keskustella asian loppuun ja selkiyttää elämämme ja päätimme lopettaa hoidot ja jäädä lapsettomiksi. Adoptio ei ollut meidänkään vaihtoehto, ei myöskään sijaislapsi.
Prosessi oli raskas, en kiellä, on aina vaikeaa luopua haaveesta, josta oli jo kaksi kertaa lähellä tulla totta. Koko loppuelämänsä joutui tavallaan miettimään ja hahmottamaan uudelleen. Me selvisimme kuitenkin ja elämän mielekkyyskin palasi, ei se koskaan kokonaan ollutkaan poistunut, hukkui vaan välillä kaiken muun sekaan.
Lisäksi olimme sitä mieltä, että koska takuita ei ollut, oli viisaampaa katsoa totuutta silmiin ja lopettaa hoidot, jotta voisimme löytää elämäämme värit uudelleen ja etsiä sitä mielekkyyttä muualta. Ja usko minua, ei elämä lopu lapsettomuuteen, se saa uuden muodon, mutta on aivan yhtä täyttä ja mielekästä, kunhan ette anna katkeruuden syödä sisältäpäin.
Antakaa itsellenne aikaa ja olkaa lempeitä toisillenne, käyttäkää tullut tilaisuus ja toivokaa, mutta uskokaa myös elämän jatkumiseen pettymyksen jälkeen.
Toivon teille molemmille aurinkoista ja lämmintä kesää ja onnea syksyyn. - kaikki ei ole huuhaata
Hei!
3 alkuraskauden keskenmenoa takana, ja nyt jo liikaa ikää mihinkään hoitoihin yms....haaveillessani vielä mahdollisuuksista tulee tutkittua kaikkia mahdollisia
sivustoja......ja törmäsin tänään tähän..http://www.homeopaattinenhoito.fi/index.htm
Olen itse luontaisterapeutti ja voin lämpimästi suositella kokeilemaan esim. homeopatiaa. Käy tutustumassa tämän homeopaatin sivuihin, siellä haetaan homeopaattiseen lapsettomuustutkimukseen/hoitoon pariskuntia.
Jos vielä löydän elämäni rakkauden,niin taidan vielä yrittää tätä minäkin :)
Siunausta ja kaikkea hyvää elämäänne. T.Energiahoitaja - yksi monista
Kerronpa lyhyesti oman tilanteemme. 10 vuotta ollaan oltu yksissä, 7 v naimisissa. Lasta emme voi saada, emme myöskään adoptoimalla. Jos oikein juutun tähän asiaan, niin enhän muuta teekään kuin ryve itsesäälissä kaiket päivät. Me lopetimme tuon tuollaisen "perhe"-ajattelun jo ajat sitten. Tässä todentotta on meidän PERHEEMME, eläimineen kaikkineen. Mitä en voi muuttaa, voin vain hyväksyä. Onko tullut mieleen, että elämässä on muutakin? No mutta jokainen tekee niinkuin hyväksi näkee. Tässä vain meidän stoorimme, ei tartte kenenkään vetää hernettä nenäänsä tämän tekstin vuoksi.
- Yanka
"Onko tullut mieleen, että elämässä on muutakin?"
Juu, on joskus ohikiitävän hetken häivähtänyt mielessä... Eh heh, ihan oikeesti repesin mahtinauruun ed. kommentille:)
Kaikella kunniotuksella niitä kohtaan, jotka jo neuroosissa/psykoosin partaalla kierii ko. aiheessa, ei varmaan herkkua ole, mutta...
Mielikuva miehestä ja minusta kurkkimasta verhojen raosta ulos...liikkukohan siellä ihmisiä???...hui......ei uskalleta vastata puhelimeen....ei me voida minnekään mennä kun joku kuitenkin kysyy siitä lapsiasiasta...äläs nyt hulluttele.....mennääs kulta vielä kerran kertaamaan kaikkien hormonilääkkeiden pakkausselosteet, jooko....
Ei kiesus =) =)
Saako tämmöiselle edes nauraa?? No, minä ainakin sain riemuhepulin...uuhhhh...
- Kohtalotoveri
Hei!Olipa surullista luettavaa toi teidän tarina.Meillä myös takana yritystä ja hoitoja.Hoidoilla olemme onnistuneet saamaan kaksi ihanaa lasta,joten olen onnellisessa asemassa.Meillä myöskin hoidot "tehonneet" melko hyvin.Takana yritystä ekan lapsen saamiseksi 2 vuotta, josta hoitoja n.vuosi ja toista lasta yritimme 1,5 v.josta hoitoja vuosi.Lasten välissä oli kaksi keskenmenoa,raskaudet alkoihoidoista.Joten jotain käsitystä hoitojen rankkuudesta (3 iuita ja kaksi punktiota ja useita paseja) ja pettymysten kirvelevyydestä on.
Itse koen,että katsoisin vielä sen viimeisen hoito kierroksen,varsinkin jos adoptio ja hoidot yksityiselläpuolella on poislaskuista(yksityisellä kai rahalla sais hoitoja vaikka kuinka??).Ei ainakaan jäis harmittamaan,että olisko kuitenkin vielä pitänyt koittaa.
Voimia mitä sitten päätättekin tehdä.Rankkaa varmasti tulee olemaan molemmissa tapauksissa. - mummo kuudelle
olen onnellinen kaksosten mummo!varmaan olet hyödyntänyt ,en muista nettisivua,ehkä helistin,en ole varma "tarinoita". älkää luovuttako!
- tarina
Olen käynyt läpi myös hoidot ja koko sen ajan tuska on edelleen syvällä sielussa, nyt jo toistakymmentä vuotta. Meidän tarinamme, johon ei pitänyt endometrioosileikkauksen tehneen lääkärin mukaan ikinä kuulua biologisia lapsia, on kuitenkin täydentynyt kolmella biologisella lapsella. Esikoinen sai alkunsa ivf:llä, toinen antoi kuulua itsestään heti esikoisen perään. Kolmatta ei kuulunut vuosikausiin ja olimme jo ajatelleet, että häntä ei koskaan kuulu. Olihan meillä kaksi ihanaa lasta!
Kerran eräs osteopaatti hoitaessaan selkääni huomasi pienen huokaukseni sanoessani ennen hoitoa, etten ole raskaana. Hän kysyi asiasta ja vastaukseni jälkeen totesi "olisit heti sanonut!" Sitten hän teki jotain kummallista vatsani päällä, paineli sitä ja sanoi, "ensi kerralla olet sitten raskaana, muista kertoa ennen hoitoa". Otti hieman takaisin, kun sanoin "omistavani" endometrioosin. Vajaan parin kuukauden kuluttua sinne mennessäni sain kertoa olevani todellakin raskaana! Se oli elämäni isoin "ihmejuttu". Osteopaatti kertoi silloin edellisellä kerralla hoitaneensa muistaakseni toistasataa lapsettomuudesta kärsinyttä paria. En ollut ikinä uskonut lapsettomuudessa mihinkään vaihtoehtohoitoihin, mutta kolmannen raskauden alettua uskoin. Tämä osteopaatti löytyy etelä-pohjanmaalta, Lapualta. Jos haluat, löydät hänet ainakin suomi24 haun kautta helposti sanoin "osteopaatti, lapua". En suosittelisi mitään vaihtoehtohoitoa varmaan, jos olisin kuullut vain moisen ihmetarinan, mutta omakohtaisen kokemuksen jälkeen suosittelen erittäin lämpimästi!
Mietimme aikoinamme jo valmiiksi myös rajan, mutta emme joutuneet silloin testaamaan päätöksemme kestävyyttä. Luulen nyt, että tilanteessanne olisimme tarttuneet tuohon viimeiseen tilaisuuteen. Sitten voisi ainakin olla varma senkin lopputuloksesta. Ehdotan, että käyttäkää hyväksenne teille tarjottu ylimääräinen ja viimeinen mahdollisuus. Elämä voi joskus olla kummallinen ja on oltava valmis hyppäämään ohi kiitävien mahdollisuuksien vaunuun. Jättäkää hoidot sitten tämän jälkeen, jos epäonnistuminen tulee taas.
Nyt 9 vuotta äitiyskokemusta saaneena, oman lapsettomuuden läpikäyneenä voin sanoa, että puolensa on molemmissa. Ajattelen joka päivä, miten onnellinen olen saadessani olla heidän äitinsä ja kerron sen varmaan joka toinen päivä heillekin. Ovat elämää suurempi asia ja saaneet meidät vanhemmat venymään perheen elannon suhteen sellaisiin voimanponnistuksiin, jollaisiin emme olisi ikinä kuvitelleet jaksavamme. Illalla kun silittelen jokaisen päätä ja toivotellaan ikiomat perinteiset hyvänyön-toivotukset olen edelleenkin melkein pakahtua siitä onnesta, että he ovat tulleet tähän maailmaan ja lainaksi juuri meidän perheeseemme.
Kuitenkin...Maailman kaikkia kauheita uutisia, hyväksikäyttäjistä, kaappaajista ja kaikista muista hirviöistä lukiessa ei voi olla ajattelematta, että ellemme olisi saaneet näitä lapsia, olisi elämä tavallaan valtavan paljon helpompaa. Sinun ei tarvitse sydän kylmänä odottaa, missä koululaisesi viipyy koulumatkallaan: onko ihailemassa vain tien varrella linnunpesää vai onko joku hullu kaapannut matkaansa. Tai sydän syrjällään ensiavussa odottaa hengenahdistuskohtauksen saaneen vauvan hoitoa jne. En tarkoita tällä verrata omaa elämämäämme kenenkään toisen elämään, kaikilla on omat huolensa ja niillä omat "mittaristonsa". En myöskään vaihtaisi ikinä päivääkään pois ajastani lasten kanssa. Kerron vain, mitä olen itsekseni näiden vuosien aikana pohtinut ja oppinut ymmärtämään. Tiedän, että minulla siihen ymmärrykseen tarvittiin nämä lapset. Jos joku olisi sen minulle silloin lapsettomuuden tuskani ja hoitojen keskellä kertonut, en olisi uskonut tai varmaan edes halunnut kuulla.
Kaikkea hyvää teille molemmille, koko perheellenne. Voimia erityisesti sinulle, mitä sitten päätätkin. Yritä olla ajattelematta (tiedän, että on turha kehotus) kumpaakaan lopputulosta kovin aktiivisesti. Elämä kulkee omia kummallisiakin latujaan emmekä voi moniin asioihin lopulta paljonkaan vaikuttaa itse. Nauttikaa tästä kesästä ja toisistanne.
Lämpimin terveisin - adoptio venäjältä...
kaikkea sitä joudumme kokemaan.i 8vuotta yritettiin ensiksi lasta kun ei kuulunut tutkittiin ja hutkittiin lääkäri huusi että laihduta,olet liian lihava!!!mitä siihen sitten ovi kiinni jas hyvästi...eikö ylipainoisia äitejä ole ??mutta kaikki se kestää.ulkomailta yksityisesti adotio esim venäjältä mahdollista ei muuta kuin joku venäjänkilen taitaja avuksi niin sieltä onnistuu...saat listan netistä lapsista jotka kotia vailla...ikä hiustenväri,silmät,sukupuoli ym ym...heitä siellä paljon jotka kaipaavat rakastavia vanhempia eikä tarvitse olla miljonääri
- Z Z Z . . .
Kauhistuin. En olisi suostunut ensimmäiseenkään hoitoon. Kyllä ihmisen pitää omasta terveydestään huolta kantaa. Kodittomia lapsia on maailma pullollaan. Itse olen varamummi isän jättämälle lapselle. Omia lapsen lapsia ei ole ja olen kiitollinen.
- menetelmä.
Luonnon oma menetelmä on paras ja ehdottomasti luonnollisin. Eläinmaailmassakin sukua jatkaa vain vahvimmat ja terveet yksilöt ja muut eivät tule kantaviksi. Samaa linjaa pitäisi vetää myös ihmisten kanssa. Jos ei tule raskaaksi luonnollisesti,ei silloin pitäisi turvautua myöskään hedelmöityshoitoihin. Ketjunaloittaja ei tullut raskaaksi edes hoidoilla,silloin pitäisi jo ymmärtää,että luonto ei ole tarkoittanut henkilöä sukunsa jatkajaksi. Nämä asiat ovat varsin yksinkertaisia,mutta ihminen haluaa muuttaa luonnon omaa karsintaa. Jos välttämättä haluaa lapsen,silloin on viisainta tehdä adoptio.
- Ei ole todellista...
menetelmä. kirjoitti:
Luonnon oma menetelmä on paras ja ehdottomasti luonnollisin. Eläinmaailmassakin sukua jatkaa vain vahvimmat ja terveet yksilöt ja muut eivät tule kantaviksi. Samaa linjaa pitäisi vetää myös ihmisten kanssa. Jos ei tule raskaaksi luonnollisesti,ei silloin pitäisi turvautua myöskään hedelmöityshoitoihin. Ketjunaloittaja ei tullut raskaaksi edes hoidoilla,silloin pitäisi jo ymmärtää,että luonto ei ole tarkoittanut henkilöä sukunsa jatkajaksi. Nämä asiat ovat varsin yksinkertaisia,mutta ihminen haluaa muuttaa luonnon omaa karsintaa. Jos välttämättä haluaa lapsen,silloin on viisainta tehdä adoptio.
Voi herran tähden... "luonnon oma menetelmä"... No se olisikin toimiva sitten kaikissa syöpätapauksissa (huom. myös lasten), diabeteksen iskiessä jne. Miksi kaikkiin muihin sairauksiin käytetään nykylääketieteen apuja, mutta lapsettomuutta ei saisi hoitaa? Siihenkin on monenlaisia syitä, hyvin yksinkertaisiakin ja helposti hoidettavia, eivätkä ne tasan tarkkaan tarkoita, etteikö yksilöä olisi "tarkoitettu" vanhemmaksi. "Luonto" ei sitäpaitsi "tarkoita" yhtään mitään, eli luonto ei voi myöskään olla sitä mieltä, että joku ei ole tarkoitettu jatkamaan sukuaan. Jos "luonnolta" kysyttäisiin niin suomalaisia olisi aika pirun paljon vähemmän, suurin osa jo kuollut diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin ja syöpään. Olisi siis syytä yrittää keksiä parempia perusteluja, jos vastustaa hedelmöityshoitoja!
- comment
menetelmä. kirjoitti:
Luonnon oma menetelmä on paras ja ehdottomasti luonnollisin. Eläinmaailmassakin sukua jatkaa vain vahvimmat ja terveet yksilöt ja muut eivät tule kantaviksi. Samaa linjaa pitäisi vetää myös ihmisten kanssa. Jos ei tule raskaaksi luonnollisesti,ei silloin pitäisi turvautua myöskään hedelmöityshoitoihin. Ketjunaloittaja ei tullut raskaaksi edes hoidoilla,silloin pitäisi jo ymmärtää,että luonto ei ole tarkoittanut henkilöä sukunsa jatkajaksi. Nämä asiat ovat varsin yksinkertaisia,mutta ihminen haluaa muuttaa luonnon omaa karsintaa. Jos välttämättä haluaa lapsen,silloin on viisainta tehdä adoptio.
En ymmärrä minäkään että tuommoiseenkin prosessiin pitää lähteä ja rahaa "haaskata"... Anteeksi vaan, mutta kerron vain oman mielipiteeni.
Ei kaikkea voi saada mitä haluaa, ei näemmä edes rahalla. Huollettavia ja hoidettavia lapsia on maailma pullollaan. Kyllä lapsenkaipuuseen on "lääke", vaikka omaa biologista lasta ei voisikaan saada.
Olen täysin samaa mieltä kuin Luonnon oma -otsikon alle kirjoittanut. - Ei ole todellista...
comment kirjoitti:
En ymmärrä minäkään että tuommoiseenkin prosessiin pitää lähteä ja rahaa "haaskata"... Anteeksi vaan, mutta kerron vain oman mielipiteeni.
Ei kaikkea voi saada mitä haluaa, ei näemmä edes rahalla. Huollettavia ja hoidettavia lapsia on maailma pullollaan. Kyllä lapsenkaipuuseen on "lääke", vaikka omaa biologista lasta ei voisikaan saada.
Olen täysin samaa mieltä kuin Luonnon oma -otsikon alle kirjoittanut.Sinulla ehkä on omia lapsia? Tai sitten et niitä edes halua. Et voi siis ymmärtää sellaista ihmistä, joka lapsia haluaa mutta ei niitä saa. Ihan turha tuomita toisten rahankäyttöä, varsinkin kun on kyse noin perustavanlaatuisesta asiasta kuin lasten hankkimisesta. Mikä sitten olisi parempi kohde rahalle?
Toisekseen, adoptiolasta on nykyään todella vaikea saada. Suomalaisia lapsia ei paljoa adoptioon anneta, ja ulkomailta jos lapsen hakee niin siinäkin on suuria ongelmia. Ensinnäkin siihen palaa rahaa ja paljon, toiseksi vaatimukset parin varallisuudelle, terveydentilalle jne. ovat todella tiukkoja, ja lisäksi ulkomaiseen adotioon liittyy vaikeita moraalisia kysymyksiä (esim. onko oikein irrottaa lapsi juuriltaan, omasta kulttuuristaan). Eli vaikka lapseton pari kuinka haluaisi pelastaa maailman lapset, niin se ei vain mene ihan niin. Asioista voisi ottaa vaikka vähän selvää ennen kuin laukoo tuollaisia kommentteja. - huokailevalle
Ei ole todellista... kirjoitti:
Sinulla ehkä on omia lapsia? Tai sitten et niitä edes halua. Et voi siis ymmärtää sellaista ihmistä, joka lapsia haluaa mutta ei niitä saa. Ihan turha tuomita toisten rahankäyttöä, varsinkin kun on kyse noin perustavanlaatuisesta asiasta kuin lasten hankkimisesta. Mikä sitten olisi parempi kohde rahalle?
Toisekseen, adoptiolasta on nykyään todella vaikea saada. Suomalaisia lapsia ei paljoa adoptioon anneta, ja ulkomailta jos lapsen hakee niin siinäkin on suuria ongelmia. Ensinnäkin siihen palaa rahaa ja paljon, toiseksi vaatimukset parin varallisuudelle, terveydentilalle jne. ovat todella tiukkoja, ja lisäksi ulkomaiseen adotioon liittyy vaikeita moraalisia kysymyksiä (esim. onko oikein irrottaa lapsi juuriltaan, omasta kulttuuristaan). Eli vaikka lapseton pari kuinka haluaisi pelastaa maailman lapset, niin se ei vain mene ihan niin. Asioista voisi ottaa vaikka vähän selvää ennen kuin laukoo tuollaisia kommentteja.Nooh, en jaksa vääntää rautalangasta... Kaiken voi aina käsittää väärin jos niin tahtoo. Aika raskaasti arvioit itsekin minun tekemisiäni ja ymmärtämättömyyttäni jne. En kirjoittanut enkä tarkoittanut alkuunkaan samaa kuin miten sinä tekstini tulkitsit. No, ei voi mitään.
Pikkusen ristiriitainen muutenkin tuo sinun vastineesi. Kysyt onko rahalle parempaa kohdetta kuin hormonihoidot eli lapsen hankkiminen muutoin kun perusluonnonmenetelmän mukaan ja sitten kerrot miten adoptio tulee kalliiksi... ??
Ei sentään yhden pariskunnan kyvyt riitä koko maaillman lasten pelastamiseen. Eli ethän toista kertaa laita sanoja suuhuni.. Osaan ihan itsekin kirjoittaa. - Ei ole todellista...
huokailevalle kirjoitti:
Nooh, en jaksa vääntää rautalangasta... Kaiken voi aina käsittää väärin jos niin tahtoo. Aika raskaasti arvioit itsekin minun tekemisiäni ja ymmärtämättömyyttäni jne. En kirjoittanut enkä tarkoittanut alkuunkaan samaa kuin miten sinä tekstini tulkitsit. No, ei voi mitään.
Pikkusen ristiriitainen muutenkin tuo sinun vastineesi. Kysyt onko rahalle parempaa kohdetta kuin hormonihoidot eli lapsen hankkiminen muutoin kun perusluonnonmenetelmän mukaan ja sitten kerrot miten adoptio tulee kalliiksi... ??
Ei sentään yhden pariskunnan kyvyt riitä koko maaillman lasten pelastamiseen. Eli ethän toista kertaa laita sanoja suuhuni.. Osaan ihan itsekin kirjoittaa.Voisit sitten kirjoittaa niin kuin tarkoitat. Viestissäsi aivan selvästi olit sitä mieltä, että hedelmöityshoitoja ei pidä tehdä, ja ne ovat typerää rahan tuhlausta. Mitä tästä pitäisi ajatella? Todellakin nyt kaipaan sitä rautalangasta vääntöä, jos olitkin jotain muuta mieltä.
Viestini ei sitä paitsi ollut ristiriitainen. Ensin kommentoin viestisi kohtaa, jossa päivittelit rahan tuhlausta, että mihin muuhun järkevämpään sitä rahaa sitten saisi/kannattaisi "tuhlata" jos ei näin tärkeään asiaan. Jos taas rahaa ei kannata tuhlata (tai sitä ei jopa ole tuhlattavaksi) lapsen hankkimiseen hedelmöityshoidoilla, niin miten sitä sitten kannattaisi tai voisi käyttää adoptioon?
Tapanani ei ole panna sanoja kenenkään suuhun, omia mielipiteitäni vain kirjoittelen. Sinun kyllä kannattaisi panostaa kirjoittamiseen niin, että viestistäsi kävisi selvästi ilmi, mitä tarkoitat.
- sinun tarinan
minulle tuli aika haikea mieli. Minusta on väärin, että jollekin narkkarihuoralle siunataan niitä äpäriä oikein olan takaa, kun taas sellaisille, jotka oikeasti haluaisivat lapsen ja pitäisivät huolta eivät saa.
Kokeilkaa nyt vielä kerran. Jos ei onnistu niin ei onnistu eihän sille sitten mitään voi. Ainakin on teillä sitten mielenrauha, että kaikkenne olette tosiaan tehneet. Onnea matkaan! - +++++++
Tämä asia on niin vaikea ja siihen ei varmaan ole vaan yhtä oikeaa vastausta.
Loppu ratkaisu on sinun ja miehesi tehtävä.
Ulkopuolisena ajattelen, että olisiko sinun oman terveytesi kannalta parempi antaa ajan vaan kulua ja jättää tämä kokeilu tekemättä nyt.
Minun tuttavapiirissäni on kahdella pariskunnalla käynyt niin, että kun ovat lakanneet pakonomaisesti yrittämästä, niin vauva on ilmoittanut yllättäen tulostaan.
Teette niin tai näin niin luottakaa, että päätös on oikea.
Voihan elää onnellisena ilman lapsiakin ja pyytää saada hoitaa toisten lapsia.
Toivon kaikea hyvää teille molemmille. Eihän sitä koskaan tiedä.. Myöhemmin saattaisitte miettiä "mitä jos".
Olen itse kokenut lapsettomuuden ja tiedän millaisen asian kanssa kamppailette. Siksi halusinkin kertoa oman tarinani, ehkä se antaa toivoa, tai ehkä juuri tällä hetkellä tuntuu kurjalta. Tarkoittaen, että muistan sen ajan kun suunnilleen vihasin raskaana olevia, koska itse en voinut saada lasta.
Esikoistani tehtiin 4 vuotta erilaisilla hoidoilla, kunnes, usean keskenmenon jälkeen, tärppäsi. Nyt esikoiseni on pian 9-vuotias. Tuolloin hoitojen aikana minulle sanottiin, etten voi koskaan saada lasta luonnollisesti.
Olin jo asennoitunut niin, etten saa kuin tuon yhden lapsen, vaikka olin aina toivonut useampaa.
6 vuotta esikoiseni syntymän jälkeen kuitenkin oli yllätyksekseni raskaana, luomusti. Pian tämän vauvan synnyttyä huomasin taas olevani raskaana, yhä vain luomusti. Nyt olen siis tuon ison tytön ja kahden pienemmän pojan, ihanien pienten yllätysten, äiti.
Olen kuullut muitakin samanlaisia tarinoita. Lasta tehdään vuosia hoidoilla, eikä mahdollisuutta luomulapseen lääkärien mukaan ole, mutta kuitenkin luonto päättääkin toisin..- lohduta,
jos kerrotaan "ihme" lapsista; miten lapsi tuleekin, kun ei enää odoteta tms. Ei lohduttanut ainakaan minua, kun olin syönyt pillerit, seitsemän hoitokertaa käynyt hormonipiikeillä ja takana oli kolme IVF:ää yleisellä ja yksi yksityisellä puolella. Henkisiä voimavaroja todella syötiin niinä vuosina. Minulla todettiin PCO-tauti, mutta mahdollisuus lapsen saamiseen oli kuitenkin olemassa.
Oman lapsen kaipaus lienee sisäänrakennettu vietti, jota sellainen, joka samaa ei ole kokenut, tuskin pystyy ymmärtämään. Siis jos voimia on, toivoa on, rakkautta on, miettikää yhdessä, mikä tuntuisi teille parhaimmalta tällä hetkellä: vielä yksi yritys (lopputulos voi olla suuri pettymys tai sitten suuri ilo). Kaiken keskellä muistakaa vaalia parisuhdettanne ja omaa hyvinvointianne, ladatkaa akkujanne. Ulkopuoliset eivät voi sanoa, mihin ratkaisuun päädytte.
Ja sitten, se pommi: kun olimme lopettaneet kaikki hoidot, olin raskaana alle puolen vuoden kuluttua. Luulin, ettei "ihmeitä" tapahdu minulle/meille, mutta nuorimies lähtee syksyllä yläkouluun.- kokemusta on
Aluksi "helpommat" hoidot, sitten 6 Ivf, pas:seineen ja vihdoin tärppäsi!
Yksityisellä käytiin ja het epäonnistumisen jälkeen uudelleen...hermot oli mitä oli,itkuja joka kuukausi,epätoivoa ym ym.
"Kallis"lapsi monessakin mielessä :) Toinen tulikin ihan luomusti ja yllättäin.
summasummarum tai jotain...Onneksi aina jaksettiin yrittää!
Jaksamisia teille.
- Onneton 40v
Hei!
Kerran teillä on vielä siihen mahdollisuus, tartutte ilman muuta siihen.
Miehelläni ja minulle kävi niin että ikä tulee vastaan.
Liian myöhään huomattiin että apua meillä ei ole lapsia ja olemme jo keskiikäisiä. Yritimme 10v ilman tulosta, koskaan emme saaneet irti itsestämme että aloittaisimme hoidot olen kuullut miten rankkoja ne on ja nyt niitä ei sitten enää anneta tkn lähetteellä yliopistolliseen , vaan pitäisi mennä väestöliittoon ja siellä tarvitaan euroja...
Surettaa, mutta elämä on tätä.
Onnea vielä teille ja yrittäkää vielä...
t.jo 40 v - saakos kysyä
minkä ikäinen olet?? onnea matkaan,sinuna menisin vielä kerran..
- Yanka
38 ja mies on 39. Kiitos onnen toivotuksestasi :) Kuin myös kaikille muillekin kommenteista, mukavaa, että pohdiskelevia ja empatiakykyisiä ihmisiä löytyy.
Monella tuntuu olleen kivikkoisista kivikkoisin tie. Pitkiä prosesseja, sitkeyttä, pitkäjänteisyyttä, pettymysten sietokykyä, kypsää asioiden käsittelyä ja kykyä ottaa vastaan vastoinkäymiset. Ilon tarinoita onnistumisista ja selvitymisistä, kävi miten kävi.
Tämä luonnonvalinta-eugeniikka osasto jääköön omaan erinomaisen ylevään arvoonsa. Tiedämme oman arvomme ja arvaamme vähän toistenkin..
Huolellisen pohdinnan jälkeen olemme päätöksemme nyt tehneet meille tarjotun 4. hoidon suhteen.
Kaikille rauhallista juhannusta ja aurinkolämmintä kesää, vaikka sataisikin:) Muistakaa kohtuus alkoholin kanssa, malttia liikenteeseen ja pelastusliivit päälle veneillessä!
Lähdenpä tästä koerten kanssa metsälenkille... Peace and love!
- dc
eiköhän tuo oo jo nähty. unohtakaa koko homma. antakaa paikkanne joillekin joilla on vielä mahdollisuus..
Luonto on tämänkin asian hoitanut, toisilla on mahdollisuus lisääntymiseen, toisilla ei. Sama eläinmaailmassa. Näin saadaan "laji" pysymään edes jotenkin kuosissa.- Ei ole todellista...
Muistathan tuon mielipiteesi, kun lääkäri ilmoittaa sinulla (tai lapsellasi) olevan syövän. Kieltäydythän kaikista hoidoista, jotta luonto saa tehdä tehtävänsä ja lajimme pysyy paremmin kuosissaan?
- sain vielä lapsen..
Raskaaksitulemisen ongelmassa, minkäköhän lääketiede on saanut syyksi kohdallanne? Onko teiltä ikinä kysytty, että onko suvussanne vastaavaa, eli voisiko olla kysymys perinnöllisestä taipumuksesta? Onko suvussanne ollut muitakin joilla on vaikeuksia tulla raskaaksi? Yksi syy voi olla myös endometrioosi, jota esiintyy useammin perinnöllisesti suvussa ja jota voi olla joskus vaikeata huomatakin. Oletteko koskaan kokeilleet kuukauden ehkäisypillerikuuria? Jos kyseessä hormonaaliset ongelmat, voi raskaus alkaa jopa noin yksinkertaisen toimenpiteen jälkeen. Lääkäritkään eivät tunnu tietävän aina kaikkea.
Kahden lapsen kanssa ja toimeentulossa pärjäämisen ristiaallokossa joskus tuntuu siltä että lapset ja heidän asioidensa hoito ja huolehtiminen nielevät kaiken muun elämässä, mutta siltikin ajatus elämästä ilman ainuttakaan lasta on ikävä. Lapsi rikastuttaa elämää ja tuo siihen tarkoituksellisuuden tunnetta. Vanhemmaksi tulemisen halu on enemmän kuin luonnollista, vaikka ilman lapsiakin voi toki elää. Toivotan kaikkea hyvää teille joka tapauksessa, kävi miten kävi. Uskaltaa pitää jos tahtoa on.
Ja kaikenlaiset nettinälvijät jotka jopa tässäkin asiassa keksivät syyllistellä ja osoitella hävetköön itsensä pöydän alle. - Make60
Ei mitään hoitoja enää vaan jatkatte naimista vaan ja jos lapsia ei tule niin ainakin parisuhde toimii hyvin kun ei ole mitään häiriötekijöitä. Elä'mässä on muutakin kuin ne lapset. Lapsista on kyllä iloa mutta ne titää myös rahan menoa sille ei loppua näy.
- asenteet
Kukaan ei ymmärrä lapsettomuudesta kärsiviä yhtä hyvin kuin toinen samoja asioita kokenut. Muut voi kuvitella miltä heistä tuntuu, mutta todellista tilanne ei voi ymmärtää ja se on fakta.
Lapsettomuus pahimmillaan hallitsee koko elämää niin paljon, ettei tunne elämässä olevan mitään muuta. Asioihin on turha sanoa, että lopettakaa yrittäminen tai että elämässä on muutakin. Nuo asiat pitää lapsettomien itse pystyä tajuamaan jossain vaiheessa.
Asioiden käsittely vaatii aikaa. Voi mennä vuosia ennen kuin pystyy puhumaan näistä asioista muille, saati sitten että myöntää kärsivänsä lapsettomuudesta.
Voimia kaikille näiden asioiden kanssa painiskeleville!
- Itsellä oli
sellainen tilanne, että hoitoja oli jatkettu jo kolme vuotta. Juuri kun oli menettänyt toivoni ja valmentautunut siihen, etten koskaan saa lasta, niin kokeilimme vielä viimeisen oljenkorren (pakastetun).
Ihmettelin,kun raskaustesti näytti plussaa, ei voi olla totta. Meni kolme kuukautta siitä kun olin palannut synnytyslaitokselta, ennenkuin uskoin, että se voi olla totta, meillä on vauva... toiveemme oli toteutunut.
Mutta hoidot ja hormoonien hevoskuurit olivat todella rankkoja, niin monen vuoden ajan. Sen päälle koliikit ja yövalvomiset 1,5 vuotta. Senhän saattaa arvata, miten siinä kävi, samoin kuin monelle muullekkin, päädyimme eroon, minkäs sille mahtoi.
Lapsikaan ei ole terve. Rakastan lasta silti yli kaiken. - susa70
Hei Yanka!
Olen kokenut samoja kuin sinäkin. Hyperstimulaatioita myöden. Tulin raskaaksi ja sikiö kuoli kohtuun viikkolla 10 2. Tiedän todella tuon lapsen kaipuun ja monet pettymykset kun lasta ei saa vaikka kuinka toivoo.
Keskenmenon jälkeen mietin pystynkö kokemaan uuden vauvan menetyksen kohtuun tai synnytysvaiheessa ja päädyin siihen että minä en kestä. Typpeen jäi 2 olkea joissa 4 alkiota. käytimme niitä myöhemmin vaiherikkain tapahtumin, mutta mistään niistä ei ihmistä tullut.
Olen saanut olla jo 7-vuotta adoptioäitnä ja kyllä adoptiotyttäreni tuntuu täysin omaltani. Hänellä on masuäiti ja sitten arkiäiti.
Tiedät tietysti, että kukaan ei sinun puolestasi päätöstä tee, mutta yritä kuunnella sydäntäsi että jaksatko oikeasti vielä yhden hoidon ja kestääkö miehesi hoidon.
Voimia teille ja onnea elämään lapsettomana tai lapsellisena. - hylkivä alkio?
JOs alkiot ovat priimatavaraa ja raskaudet eivät silti lähde liikkeelle, voisiko kyse olla jostain sellaisesta yhteensopimattomuudesta, mitä ei pystytä kliinisesti edes osoittamaan. Olet varmaan kuullut tapauksista, joissa mies/nainen ei ole tullut raskaaksi yhden partnerin kanssa vuosien yrittämisen jälkeen, mutta toisen kanssa onnistunut heti. Oletteko harkinneet luovutetulla spermalla?
- hylkivä
>mies/nainen ei ole tullut raskaaksi yhden partnerin kanssa
No joo, aika harvoin niitä miehiä kyllä raskaaksi saadaankaan, heh.
- Lapsellinen.
Maailma hukkuu ihmisiin muutenkin, ei surra....meistä on monia, jotka haluaisimme, mutta emme saa. Sitten on juopporenttuja, huumehörhelöitä, tupakoitsijoita, jotka saavat lapsia,vaikkeivat halua. Näistä perheistä tulee sitten vanhempien kaltaisia hyvin usein. Jotain on väärin tässä maailmassa - eli ei voi ainakaan mihinkään jumaliin uskoa.
- kaiken tuon kokenut
Vaikeinta asiassa mielestäni on se luopuminen.. on vain joskus ymmärrettävä luovuttaa ja laittaa asia loppuunkäsitellyksi. Itseäni helpotti suunnattomasti kun teimme sen päätöksen että ei enään. Silloin on helppo kieltäytyä uusista hoidoista kun on tehnyt selväksi itselle että hoidot on hoidettu. Se on vaikea päätös mutta pakko vain tehdä jotta pääsette elämässä eteenpäin. Se on kipeä asia eikä siitä koskaan pääse yli mutta sen kanssa oppii elämään. Me olemme mieheni kanssa nauttineet elämästä kaksin ja kivaa on.. Lapsettomuudesta märehtiminen vain kuluttaa aivan liikaa energiaa eikä tee ketään onnelliseksi. Elämässä on niin paljon ihania asioita joista voitte nauttia. Mikä ei tapa se vahvistaa. Toivon teille jaksamista ja voimaa kohdata asia yhdessä. Se koskee mutta ei ole kuolemaksi. Halauksin saman kokenut ja siitä selvinnyt :)
- KANNATAISI KOKEILLA
Hei Yanka!
Minä olen myös kokenut hoidot ja niiden mukanaan tuomat tuskat, hyperiä myöten! Nyt vihdoin olen raskaana, mutta jostain syyystä tulee vielä "pyörittyä" täällä lapsettomien palstalla! Todella surullista luettavaa on sinun ja miehesi tarina! Itse ajattelisin, että jos julkisella puolella on tarjottu 4. IVF:ää, niin ilman muuta kannattaisi katsoa se tie loppuun, ettei sitten myöhemmin tule "mitä jos-fiilistä". No, mutta kuten kerroit jo aiemmin, olette tehneet päätöksenne hoidon suhteen. Varmasti päätöksenne on juuri teille se oikea! Voimia ja jaksamista, mitä tahansa olette päättäneet hoidon suhteen tehdä!!!
- nenne76!
Kyllä! Ehdottomasti tarttuisin! Itselläni ei ole mitään mahdollisuuutta saada omia lapsia, joten aina kannattaa yrittää. Tämä saattaa olla teille se viimeinen kerta joilloin mahdollisuus annetaan, joten tarttukaa siiheen!! Adoptioissa on tällä hetkellä 4 vuoden jonot!!
- iiiiiiiiiiiiiiiii
käyttäkää tilaisuus hyväksenne! sitten on ainakin kaikki koitettu! meillä monet, monet hoidot takana ja erittäin kivulias ja kivinen tie takana. Itseltä alkoi toivo ja kaikki olla mennyttä. Hoidoissa koitettiin jo luovutettuja siittiöitäkin osaksi mutta onneksi viimeisessä hoidossa saimme omillakin yhden alkion aikaiseksi..ja hän on nyt aivan ihana 5kk vanha tyttö. Eli toivoa voi olla vaikka siltä ei tunnu. varsinkin kun alkiotkin olleet noin hyvää luokkaa niin koittakaa ihmeessä. meillä ei meinattu alkioita saaada aikaseksi omilla siittiöillä ollenkaan ja samalla tavalla punktiot tulivat tuskaisemminksi joka kerta, viimeisestä kesti parantuakkin pitkään. Adoptio oli myös mielessä mutta se todella on raskas, pitkä ja kallis tie...
tsemmppiä!- Yanka
Viimeinen mahdollisuus tuli ajankohtaiseksi ja nyt sitten jo Synarelaa mennyt jonkun aikaa ja mummotautia pukkaa niskaan...)
Oli soutamista ja huopaamista, lievää panikointia ja pakokauhuakin koko asiaan. Tällä nykyisellä kokoonpanolla (minä, mies ja koirat) mennä kyllä porskutettais ihan tyytyväisinä loppuikä ja se vaihtoehto tässä on ollutkin se todellisuus ja siihen onkin jo oppinut.
Mutta ei haluttu jäädä siihen jossitteluelämään, että mitä jos kun jätettiin menemättä, niin....mitä jos...oiskin menty sinne hoitoon ja se olis onnistunut jne. Nytpä siis käydään se ylim. yritys läpi ja kävi miten kävi, voidaan olla tyytyväisiä kuin päin vaan. Kun kerran tuo julkinen nyt ystävällisesti tätä tarjosi ja vieläpä yksi vanhemmistamme tarjoutui kustantamaan kaikki lääkkeet ja pkl-maksut.
Sitten kun tämä rumba on ohi, palataan takaisin tuttuun 2 aikuista koirat-perheeseen tai vauvaperheeksi jos tuuri käy. Tällä kokemuksella voin sanoa jo aika totuuden mukaisesti, että ei tunnu nyt enää samanlaiset täpinät kuin männävuosina hoitojen alussa. Ihan sillai chillaillen vaan....;)
Kannustusta kanssasisarille! - mamami
Yanka kirjoitti:
Viimeinen mahdollisuus tuli ajankohtaiseksi ja nyt sitten jo Synarelaa mennyt jonkun aikaa ja mummotautia pukkaa niskaan...)
Oli soutamista ja huopaamista, lievää panikointia ja pakokauhuakin koko asiaan. Tällä nykyisellä kokoonpanolla (minä, mies ja koirat) mennä kyllä porskutettais ihan tyytyväisinä loppuikä ja se vaihtoehto tässä on ollutkin se todellisuus ja siihen onkin jo oppinut.
Mutta ei haluttu jäädä siihen jossitteluelämään, että mitä jos kun jätettiin menemättä, niin....mitä jos...oiskin menty sinne hoitoon ja se olis onnistunut jne. Nytpä siis käydään se ylim. yritys läpi ja kävi miten kävi, voidaan olla tyytyväisiä kuin päin vaan. Kun kerran tuo julkinen nyt ystävällisesti tätä tarjosi ja vieläpä yksi vanhemmistamme tarjoutui kustantamaan kaikki lääkkeet ja pkl-maksut.
Sitten kun tämä rumba on ohi, palataan takaisin tuttuun 2 aikuista koirat-perheeseen tai vauvaperheeksi jos tuuri käy. Tällä kokemuksella voin sanoa jo aika totuuden mukaisesti, että ei tunnu nyt enää samanlaiset täpinät kuin männävuosina hoitojen alussa. Ihan sillai chillaillen vaan....;)
Kannustusta kanssasisarille!Toivotan kovasti onnea teille viimeiseen hoitoon ja toivon, että kävisit ilmoittamassa kuulumisiasi, miten teillä tässä kävi.
Peukkuja!
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Työsuhdepyörän veroetu poistuu
Hallituksen veropoliittisen Riihen uutisia: Mitä ilmeisimmin 1.1.2026 alkaen työsuhdepyörän kuukausiveloitus maksetaan653502Ruumis kanavassa
Mikä juttu eilen ollut poliisit palokunta ambulanssi ja ruumis auto sillalla. Tekikö itsemurhan283011- 1212376
- 121464
Onko tässä paljon lääkettä..
Keski-ikäselle 43v Ketipinor 100mg Brintellix 10mg Venlafaxin 75mg Xanor 1mg Propral 40mg Xatral CR 10mg Esomepratsol 42281452Ei mitään menetettävää
Arvostin ja kunnioitin sun tunteita. Menit nyt liian pitkälle. Mulla ei ole enää mitään menetettävää ja sä tulet sen huo1631346Oi! Jorma Uotinen ja Helena Lindgren paljastivat yllätysuutisen: "Rakkaudella"
Professori, tanssija, koreografi, Tanssii Tähtien Kanssa -tuomari Jorma Uotinen ja Suomen meikkitaiteen pioneeri, laulaj121098- 74989
Pakko tulla tänne
jälleen kertomaan kuinka mahtava ja ihmeellinen sekä parhaalla tavalla hämmentävä nainen olet. En ikinä tule kyllästymää39932Riittäisi juoruakkoille puhumista tässä kylässä
On mennyt mahottomaksi touhut. Taksi renki kuskaa akkaansa töihin lienekkö mitään lupaa yrittäjältä tähän touhuun. Kylän13822