En ole tällä palstalla vieraillut ja siksi saatan toistaa jotain vanhaa teemaa...näin lomani aluksi päädyin filosofoimaan...
Mieleeni tuli tämä häpeän käsite. Sehän sai alkunsa jo Aatamista ja Eevasta jotka häpesivät alastomuuttaan. Sama häpeä vain kukoistaa vielä tänä päivänäkin. Hävetään jotain, joka sisimpämme kätkee. Pidetään yllä rooleja tai ei vain yksinkertaisesti anneta itsestämme ulospäin mitään. Ei ikään kuin osallistuta elämään, niin tuskallista kuin se välillä onkin. Itse jouduin kohtaamaan tunteen nimeltä suru, ja kuinka ollakaan se ei tuntunut sopivan tähän facebook -yhteiskuntaan.
Suru hymiötä en muista nähneeni. Seurauksena oli häpeä tästä kielletystä tunteesta, häpeästä seurauksena masennus.
Mieleeni tuli tämä häpeän käsite. Sehän sai alkunsa jo Aatamista ja Eevasta jotka häpesivät alastomuuttaan. Sama häpeä vain kukoistaa vielä tänä päivänäkin. Hävetään jotain, joka sisimpämme kätkee. Pidetään yllä rooleja tai ei vain yksinkertaisesti anneta itsestämme ulospäin mitään. Ei ikään kuin osallistuta elämään, niin tuskallista kuin se välillä onkin. Itse jouduin kohtaamaan tunteen nimeltä suru, ja kuinka ollakaan se ei tuntunut sopivan tähän facebook -yhteiskuntaan.
Suru hymiötä en muista nähneeni. Seurauksena oli häpeä tästä kielletystä tunteesta, häpeästä seurauksena masennus.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Suomalainen yhteiskunta perustuu pitkälti häpeän tunteelle, se on vain modernilla ajalla privatioistua ja siitä on tehty tabu. Tämä näkyy itsemurhatilastoissa ja henkisen pahoinvoinnin lisäntymisenä. Kun yhteisö on mennyt vikaan eikä kykene käsittelemään häpeään johtavia syitä terveesti ja rakentavasti, se yrittää sanoin ja lausumattomasti syyllistää yksilöitä... tämä ei ole enää terveen ja rakentavan yhteisön, vaan sairaan yhteisön tunnusmerkki.
Valitettavasti tällöin yhteisö ajautuu enemmin tai myöhemmin kriisikehitykseen, joka on jo nähty kouluampumisten ja muiden tapausten yhteydessä.
Älä ota liian vakavasti suomalaista yhteisöä, muualla maailmassa asioiden julkinen pohdinta on merkki yksilön vahvuudesta. Terve ihminen kykenee ja uskaltaa luottaa toisiin ihmisiin tunnetasolla, juuri päin vastoin kuin suomalaiset on kasvatettu ajattelemaan ja toimimaan. Suomalaiset kantavat edelleenkin sodankäynneen "vaienneen" sukupolven taakkaa, tämä lienee hyvä tiedostaa. Jaksamista!
Kiitos vastauksesta. Päätin raivata tilaa surulle ja nyt näyttää siltä että kyyneleiden myötä masennus astuu aina askeleen taaksepäin.
Häpeästä ei päästä ihan helposti masennukseen. Mikäli asiaa tarkatellaan neurofysiologian näkökulmasta niin niillä ei ole yhteistä nimittäjä laisinkaan.
Jatkuva häpeän tunne ei välttämättä johda masennukseen.