Kävin taas viime yönä pitkästä aikaa Veitsiluodon kalapaikalla vanhoja muistoja verestämästä, edellisestä kerrasta onkin useita vuosia, nyt ostettiin rehellisesti lupakin. Saalista ei rannalta tullut kuin ahven ja 20 cm hauentuppi, joka oli pakko ottaa siilin ruuaksi kun koukku meni silmästä läpi, toisen samanmoisen pistin suht vahingoittumattomana takaisin veteen. Kala maikkui jonkun verran, arvokalaa nyt en odottanutkaan, ne joita siellä mahdollisesti on, ovat kyllä juroneet paistetta pakoon syvimpiin koloihin.
Pohjoispuoli jokilahdesta on soistunut pahasti ja osa pitkospuista on kyllä jo uusimistarpeessa. Jokea ylöspäin kavutessa (luvan takapuolelta saa kyllä käsityksen, että joessa ei saisi kalastaa lainkaan) uuden motarin tietyömaa on vähän paikkoja myllännyt, en edennyt pidemmälle vaan ylitin sillasta joen.
Tuo tölkkien määrä ja roskaus, mikä ihme se saa noita kalja-viina-ym sotkuja luontoon heittämään. Ja ne siimankappaleet ja uuden ongen rasiat voisi kyllä kanssa viedä vaikka lähimmälle vastaantulevalle laavulle, olisi kivempaa kaikille muille kulkijoille.
"Saaressa" olevalla laavulla oli peräti puitakin, tosin nuotiotarvetta ei tällä kertaa ollut. Muutenkin laavut olivat suht ok, toki käytön jälki näkyy. Vuosien mittaan sytytystuohet on revitty näköjään lähikoivuista, monessa oli ruskea rengas "sytytystuohien" hakijoista muistoina.
Kaikenkaikkiaan positiivinen kokemus, ruuhkaa ei ollut, muita ei näkynyt yöaikaan. Toki saalista toivoisi enemmän, mutta lähinnä muistojen verestämisreissu tämä oli, seuraavalla kerralla otan joelle mato-ongen, on kasvanut niin pusikkoiseksi, ettei heittäminen onnistu monestakaan reiästä.
Pohjoispuoli jokilahdesta on soistunut pahasti ja osa pitkospuista on kyllä jo uusimistarpeessa. Jokea ylöspäin kavutessa (luvan takapuolelta saa kyllä käsityksen, että joessa ei saisi kalastaa lainkaan) uuden motarin tietyömaa on vähän paikkoja myllännyt, en edennyt pidemmälle vaan ylitin sillasta joen.
Tuo tölkkien määrä ja roskaus, mikä ihme se saa noita kalja-viina-ym sotkuja luontoon heittämään. Ja ne siimankappaleet ja uuden ongen rasiat voisi kyllä kanssa viedä vaikka lähimmälle vastaantulevalle laavulle, olisi kivempaa kaikille muille kulkijoille.
"Saaressa" olevalla laavulla oli peräti puitakin, tosin nuotiotarvetta ei tällä kertaa ollut. Muutenkin laavut olivat suht ok, toki käytön jälki näkyy. Vuosien mittaan sytytystuohet on revitty näköjään lähikoivuista, monessa oli ruskea rengas "sytytystuohien" hakijoista muistoina.
Kaikenkaikkiaan positiivinen kokemus, ruuhkaa ei ollut, muita ei näkynyt yöaikaan. Toki saalista toivoisi enemmän, mutta lähinnä muistojen verestämisreissu tämä oli, seuraavalla kerralla otan joelle mato-ongen, on kasvanut niin pusikkoiseksi, ettei heittäminen onnistu monestakaan reiästä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Poikien kans sillon ennen ku ei ollu mittään lupamaksuja monet yöt vietettiin laavulla ja välillä käytiin kokemassa merrat
Oi niitä aikoja
Kevät talvella 2013 käytiin kalapaikalla..hiljaista oli ja kalaakin tuli vain 2 ahventa. Kesällä olisi tarkoitus käydä uudestaan.
Onko tietoa onko kalaa istutettu enää vuosiin järveen?
Minunkin tekisi mieli kalastaa vaikka ihan mato-ongella, mutta muualta muuttaneena kkeskikaupunginasukkaana en oikein tiedä minne voisi mennä. Että jos vaikka satun menemään saastuneelle paikalle.
Ooottako saaneet kuhia merialueelta johon Ruonanojan vesi laskee? Siihen merialueellehan istutetaan tuhansia kuhan poikasia vuosittain. Ne on kait outokummun kaivokseltakin tuleviin vesiin liittyviä istutuksia.