Minun ympärilläni ei todellakaan pyöri laumaa ihastuneita miehiä (vaikka niin väitetään naiselle kuin naiselle olevan helppoa löytää mies itselleen.) En toisaalta ihmettele asiaa yhtään. Miksi pyörisikään, kun suoraan sanottuna minussa ei ole mitään sen parempaa kuin kenessäkään muussakaan naisessa. Aina löytyy niitä, jotka ovat kauniimpia, hoikempia ja luonteeltaan viehättävämpiä.
Ulkonäölleen voi kait tehdä jotain (tietyissä rajoissa), mutta miten saisi itsestään noin muuten muokattua miellyttävämpää seuraa; luonteeltaan ja käytökseltään. Pelkään nimittäin, että suurin osa miehistä pitää minua erittäin ikävystyttävänä. En nimittäin ole niitä naisia, jotka ovat koko ajan äänessä ja erittäin sosiaalisia ja hauskoja, ja jotenkin olen saanut sellaisen vaikutelman, että aika moni mies tuntee olonsa seurassani jotenkin vaivautuneeksi, kun en niin sanotusti "johda keskustelua" ja keksi jatkuvasti uusia puheenaiheita vaan odotan mieheltäkin vastavuoroisuutta.
Tiedä sitten, onko syynä se stereotyypinen väite, että naiset ovat sosiaalisesti lahjakkaampia syynä tähän, että sitä sosiaalista lahjakkuutta sitten odotetaan kaikilta naisilta, ja ujompi ja hiljaisempi nainen on jotenkin omituinen. Lisäksi minulta puuttuu myös kuulemma kaikilla naisilla oleva taito lukea "rivien välistä" eli tulkita tätä sanatonta viestintää; ilmeitä ja eleitä, elleivät ne ole todella selviä, tai ainakin tulkitsen asioita väärin.
Minulla on huumorintajua ja osaan olla iloinen ja jopa hauskakin silloin tällöin, mutta en ole sitä jatkuvasti. Lisäksi olen kurja tällaisessa small talkissa, koska se vain on mielestäni kertakaikkisen ikävystyttävää puhua jonkun kanssa jopa tuntikausia jostain olemattomasta. Ja minulle ei edes ole selvinnyt, mitä tuolla small talkilla edes tarkoitetaan; eli mistä silloin on sopivaa keskustella ? Säästä vai ? vaiko eilisen tv-ohjelmista?
En odota miehen olevan mikään seuran ilopilleri ja hauskuttaja ja aina äänessä. Toki odotan, että mies pystyy keskustelemaan kanssani, eikä hänen vastauksensa koostu vain yksitavuisista murahduksista ja mutisemisesta. Ja mitä tulee vaikkapa huumorintajuun, niin kaitpa sitä olisi hyvä olla olemassa sen verran, ettei nyt tarvitse kaikkia vitsejä vääntää rautalangasta ja ettei mies suhtaudu tosikkomaisen tiukkapipoisesti kaikkeen mahdolliseen.
Ulkonäölleen voi kait tehdä jotain (tietyissä rajoissa), mutta miten saisi itsestään noin muuten muokattua miellyttävämpää seuraa; luonteeltaan ja käytökseltään. Pelkään nimittäin, että suurin osa miehistä pitää minua erittäin ikävystyttävänä. En nimittäin ole niitä naisia, jotka ovat koko ajan äänessä ja erittäin sosiaalisia ja hauskoja, ja jotenkin olen saanut sellaisen vaikutelman, että aika moni mies tuntee olonsa seurassani jotenkin vaivautuneeksi, kun en niin sanotusti "johda keskustelua" ja keksi jatkuvasti uusia puheenaiheita vaan odotan mieheltäkin vastavuoroisuutta.
Tiedä sitten, onko syynä se stereotyypinen väite, että naiset ovat sosiaalisesti lahjakkaampia syynä tähän, että sitä sosiaalista lahjakkuutta sitten odotetaan kaikilta naisilta, ja ujompi ja hiljaisempi nainen on jotenkin omituinen. Lisäksi minulta puuttuu myös kuulemma kaikilla naisilla oleva taito lukea "rivien välistä" eli tulkita tätä sanatonta viestintää; ilmeitä ja eleitä, elleivät ne ole todella selviä, tai ainakin tulkitsen asioita väärin.
Minulla on huumorintajua ja osaan olla iloinen ja jopa hauskakin silloin tällöin, mutta en ole sitä jatkuvasti. Lisäksi olen kurja tällaisessa small talkissa, koska se vain on mielestäni kertakaikkisen ikävystyttävää puhua jonkun kanssa jopa tuntikausia jostain olemattomasta. Ja minulle ei edes ole selvinnyt, mitä tuolla small talkilla edes tarkoitetaan; eli mistä silloin on sopivaa keskustella ? Säästä vai ? vaiko eilisen tv-ohjelmista?
En odota miehen olevan mikään seuran ilopilleri ja hauskuttaja ja aina äänessä. Toki odotan, että mies pystyy keskustelemaan kanssani, eikä hänen vastauksensa koostu vain yksitavuisista murahduksista ja mutisemisesta. Ja mitä tulee vaikkapa huumorintajuun, niin kaitpa sitä olisi hyvä olla olemassa sen verran, ettei nyt tarvitse kaikkia vitsejä vääntää rautalangasta ja ettei mies suhtaudu tosikkomaisen tiukkapipoisesti kaikkeen mahdolliseen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mä parittaisin sut tolle M24:lle sekin on kuulemma tavallinen ja monen mielestä tylsä. Teillä vois olla kivaa keskenänne :)
Ja yleisvinkkinä. Kannattaa etsiä itsestään ne parhaat puolet ja korostaa niitä. Ja olemattomista ei nimenomaankaan kannata jutella kenenkään kanssa, vaan mielenkiintoisista ilmiöistä, asioista ja esineistä.
"Lisäksi minulta puuttuu myös kuulemma kaikilla naisilla oleva taito lukea "rivien välistä" eli tulkita tätä sanatonta viestintää; ilmeitä ja eleitä, elleivät ne ole todella selviä, tai ainakin tulkitsen asioita väärin."
Siis toi on vain hyvä asia jos sulla ei ole tota jokaisen naisen synnynnäistä vikaa, eli rivien välistä lukeminen. Suurimmalla osalla naisista on juuri toi vaiva, että he kuvittelevat mitä ihmeellisimpiä asioita miehen tekemisistä.
Esim. jos mies juttelee naiselle ja kääntää katseensa toiseen suuntaan sekunniksi niin johan alkaa naiset pohtimaan päässään "Onkohän hänellä tylsää? Jos hän näkikin jonkun paremman näköisen naisen siellä ja mä en riitä. Mitäs jos hän tähyilee ettei oma eukko ole paikalla, varmaan siis ukkomies.". Naiset aiheuttaa noilla ihme päättelyillä kauheasti päänvaivaa itselleen.
"koska se vain on mielestäni kertakaikkisen ikävystyttävää puhua jonkun kanssa jopa tuntikausia jostain olemattomasta."
Jooh, small talkki on perseestä, harmi et sitä joutuu harrastaa päivittäin töissä. Itse en aloita ikinä mitään keskustelua, mutta vastaan jotain turhaa jos joku kysyy.
Sun ongelmas on lähinnä siinä, että jos sä et kerta osaa jatkaa keskustelua niin moni mies voi kuvitella ettei sua vain kiinnosta heidän seura kun yleensä jos olet kiinnostavan ihmisen lähellä niin sitä pyrkii jatkamaan keskustelua ja kyselemään asioita.
Jos sä et kysy mitään miehiltä niin automaattinen oletus on se, ettei sua vain kiinnosta tän miehen seura ja jos mies omaa vähänkään järkeä niin ei hän jää siihen vierään möllöttämään.
Tuosta sanattomien viestien tulkinnasta... Hmm, täytyy sanoa, että itse en toki pelkästään muutamasta vilkaisusta jonnekin muualle ala kuvittelemaan mitään, mutta jos sinne muualle täytyy vilkuilla jatkuvasti ja mies vaikuttaa muutenkin levottomalta, niin kyllä siinä uteliaisuus herää, että mitä siellä on nyt niin kiinnostavaa. Ja aika usein onkin ollut kyse siitä, että mies yrittää keksiä jotain kohteliasta tapaa poistua seurastani, siis kohteliaat miehet, epäkohteliaat tietysti vain häipyvät tiehensä.
Tuosta keskustelemisesta muuten. Itse asiassa uskallan väittää osaavani jatkaa keskustelua ja muuta sellaista, mutta toisaalta odotan sitä myös mieheltä. Tässä keskustelujutussa tulee myös esille tuo taitamattomuuteni lukea sanatonta viestintää; olen nimittäin joskus onnistunut keskustelemaan innostuneesti jostain asiasta pitemmän aikaa huomaamatta laisinkaan, että sitä keskustelun toista osapuolta ei todellakaan kiinnosta kyseinen asia, ja hän ei vain viitsi kohteliaisuudesta vaihtaa puheenaihetta
Sun mielestä rivien välistä lukeminen on naisten synnynnäinen vika, että jos mies vilkasee muualle, nainen automaattisesti olettaa että nyt on jotain vialla ja sit sanot kuitenkin viimesessä virkkeessä että jos nainen ei kysy mieheltä mitään, mies AUTOMAATTISESTI -OLETTAA- ettei naista kiinnosta :D
Mitä eroa on automaattisella oletuksella ja rivien välistä lukemisella= automaattinen oletus?
Otetaan nyt pari esimerkkiä tähän.
Sä juttelet miehelle ja se mies vastaa sulle aina tyyliin "joo" "ehkä joo" "enpä tiedä". Varmasti osaat aika nopeasti päätellä ettei sitä miestä paljoa kiinnosta? Tää on ihan perus ihmisen "vaisto" tai oikeastaan huomioitu tieto siitä ettei toista vain kiinnosta. Jos ihmistä kiinnostaa sun seura niin se kyllä vastaa muutenkin kuin yhdellä sanalla.
Naisilla taas on tollanen outo tapa päätellä ihme syistä, kuten katseesta tai joku väärä sana lauseessa. Oon huomannut näitä tapauksia missä sanon esim "mutta" tai "ehkä" sanan vähän väärässä kohtaa ja naiset tarttuu heti siihen sanaa mikä miesten kanssa olisi vain unohdettu ja jatkettu keskustelua. Sitten sitä "mutta" sanaa joutuu perustelemaan ja selittämään naisille, että miksi se sana tuli siihen lauseeseen. Todella rasittavaa.
Tää on rivien välistä lukemista, eli sä et oikeasti voi tietää mistään, se tyyppi on voinut vaikka venytellä niskoja tai luulla nähneensä vanhan tutun ja siksi kääntänyt katseensa. Silti naiset olettavat asioita mistä ei ole mitään varmuutta, yleensä niitä turhia rivien välistä lukemisi jauhetaan tyttöjen iloissa ja viisaat päät löydään yhteen ja päädytään todella "loogiseen" päätelmään asian suhteen.
Tyyliin juuri "hän varmaan tähyili ettei omaa emäntää näy siellä, joten jätä se pelle!" ja siinä meni taas yksi mahdollinen suhde.
että mitä se on. Kaikista parhaiten smalltalk on selitettävissä kun keskustelee tuntemattomien ihmisten kanssa. Silloin keskustelun tarkoitus on lieventää ilmapiirissä leijuvaa jännitystä. Keskustelu yleisistä ja kevyistä aiheista jotka voivat myös olla ajankohtaisia on suotavaa, koska kaikki tuntee ne turvallisiksi aiheiksi ja tietää mitä smalltalkilla tarkoitetaan. Se on vaan tietynlailen riitti, rituaali jota käytetään tutustuessa uusiin ihmisiin. Kaiken pohjalla on tietysti pelko. Kun pelko on pois, small talk voisi heti olla syvällisempääkin ja rikkaampaa. Toisaalta silloin poistuisi myös pakonomainen tarve smalltalkkiin, koska pelko hiljaisuudesta ei olisi enää olemassa ihmisissä.
Netti sopii paremmin minulaisille. Tuntuu että joskus on melkein jäänyt valmis potti korjaamatta koska olen jäänyt haaveilemaan jotain hienoa sanottavaa baariympäristössä. Ei voi mitään kun on luonnostaan hiljainen.
Mutta enpä ole ikinä kuullut tuosta naisten sosiaalisesta lahjakkuudesta. Naiset tykkää lässyttää enemmän kuin miehet. Mutta miehillä on paljon isommat paineet panostaa siihen juttujen laatuun kun miehellä on normaalisti se kosijan taakka. Sellaiset naiset jotka saavat miehet nauramaan ovat todella harvinaisia. Ja vain harva nainen yrittää viihdyttää miestä muuten kuin ulkonäöllä ja flirtillä (kaikki siis palaa seksiin).
Itse jos menen juttelemaan naiselle vaikka jotain tavallista 'tylsää' settiä niin tiputan siinä sitten samalla pallon hänelle kun olen osoittanut olevani vastaanottavainen. Ja jos nainen jututtaa minua niin sitten puolestani yritän olla aktiivinen. Se on mielestäni kohteliasta. En tiedä mikä sinun asetelmasi on. Jos mies tulee itse puhumaan ja kuulostat hiljaiselta,sitten on mielestäni ihan oikeutettua ajatella ettei sinua kiinnosta.
Baariympäristössä naiset ovat monesti aika tylyjä ja möläyttävät kuin lapsi että "Olet tylsä!" tai muuta sellaista jos ei ole tarpeeksi äänessä. Myös netissä (mesessä) monesti tytöt aloittavat 'keskustelun' sanomalla "tylsää!" tai muuta sellaista. Jolloin minulle jää paineet viihdyttää. No,taitaapa mennä vähän sivuraiteille niin lopetan.
Kovasti samankaltaisia piirteitä kun itsestäni löytyi vielä jokunen vuosi sitten. Sen jälkeen ovat kaverit "riepotelleet" milloin minnekin, jolloin on tullut tutustuttua ihmisiin. Samoin töiden puolesta on ollut välttämätöntä jonkunlaista keskustelua osata kyhätä aikaan vaikka pöydästä, jos niikseen on.
Toki paljonkin nuita piirteitä löytyy edelleenkin itsestä. En todellakaan ole ihminen sosiaalisimmasta päästä, vaikka välillä saan itsestä puristettuakin ulos lähes adhd-persoonan. Yleisin syy tosin taitaa olla väsymys. :P
Itsellä nämä rivien välistä lukemiset menee ohi lähinnä hajamielisyyden vuoksi. En myöskään taida olla niinkään tylsä, lähinnä vain outo, kuten monet sanovat. :) Hyvinkin harva tuntuu edes ymmärtävän huumoriani, saati osaa jutuistani. Tähän kun vielä lisätään turhan vilkas ajatuksen juoksu (aivan kirjaimellisesti saattaa yhtäkkiä katketa ajatuskesken ja aloitan jonkin aivan toisen asian selittämisen). Myöskin sarkasmi tuntuu olevan kovin vaikeaa.
"En myöskään taida olla niinkään tylsä, lähinnä vain outo, kuten monet sanovat. :) Hyvinkin harva tuntuu edes ymmärtävän huumoriani, saati osaa jutuistani. Tähän kun vielä lisätään turhan vilkas ajatuksen juoksu (aivan kirjaimellisesti saattaa yhtäkkiä katketa ajatuskesken ja aloitan jonkin aivan toisen asian selittämisen). Myöskin sarkasmi tuntuu olevan kovin vaikeaa."
Täytyypä sanoa, että tunnistan tuosta kuvauksesta aika tavalla itseäni, ja olenkin miettinyt välillä, että pidetäänkö minua (tylsän lisäksi) jotenkin omituisena. Huumorintajuni on kanssa sellaista, mitä kovin moni ei tajua, varsinkin silloin kun sanon jotain sarkastista tai itseironista, niin todella moni ajettelee minun olleen tosissani. Samoin on myös tuon nopean ajatusten juoksun kanssa. Olen kanssa sitä tyyppiä, joka hyppii keskustellessaan asiasta täysin toiseen, ja kun en oikein osaa luoda niitä aasinsiltoja (tai mitä ne nyt ikinä ovatkaan) eri asioiden välille, niin ilmeisesti muiden on jotenkin vaikea pysyä mukana. (Tai ei välttämättä vaikeaa, mutta sitä ei kuitenkaan pidetä oikein miellyttävänä.)
Toi sarkasmi ja itseironia on aika jänniä huumorinmuotoja ja varsinkin jos joku ihminen on uusi tuttavuus sulle niin tulee olemaan todella vaikeaa saada tätä ymmärtämään sua. Itse omaan yhden loistavan ystävän jolla on melkein identtinen huumorintaju ja se on erikoista löytää sellaista ihmistä. Siis joka hallitsee loistavasti sarkasmin ja itseironian. Ja yhden joka omaa vähän itseironiaa, mutta ei kauhean paljoa, tekee hyvää kun voi jonkun kanssa nauraa itselleen välillä. :D
Sarkasmi yleensä otetaan vittuiluna ja itseironia itsesäälinä, tää tekee vaikeutta saada ihmistä ottamaan sua vakavasti.
"Sarkasmi yleensä otetaan vittuiluna ja itseironia itsesäälinä, tää tekee vaikeutta saada ihmistä ottamaan sua vakavasti."
Aivan. Tosin on se myöskin myönnettävä, että tulee sitä vittuiluakin harrastettua välillä urakalla. Onneksi on olemassa ihmisiä, jotka eivät oikeastikaan ota aivan joka asiasta palkokasvia sinne aivoihin asti, vaan osaavat ottaa jopa huumorilla tai antaa samalla mitalla takaisin. Välillä jopa ihan virkistävää. :)
Mutta antaa kaikkien kukkien kukkia. :)