Kihlattuni äiti on sangen ongelmallinen ja melkoisen oikukas tapaus. Olemme näiden vuosien aikana olleet milloin ihan hyvissä väleissä, milloin niin, että ei edes moi sanota kun tavataan. Ja itse koen olevani tähän aivan syytön! Mitä nyt olen alkanut seurustella ja mennyt kihloihin hänen poikansa kanssa.
Seurustelumme alkuaikoina kihlattuni äiti oli melko neutraali. Ei juuri mitään puhuttu, mutta tervehdittiin aina kun nähtiin. Hän on venäläinen ja puhuu perheelleen venäjää niin en pysty osallistumaan keskusteluun...
Kihlojen jälkeen hänen käytöksensä muuttui radikaalisti. Hän alkoi keksiä minusta perättömiä juttuja ja kertoi niitä kihlatulleni muka luettuaan niitä facebook-profiilistani. Tästä kun huomautin hänelle, tilanne räjähti käsiin. Emme puhuneet enää mitään tämän jälkeen.
Nyt vasta monen kuukauden kuluttua kun kihlattuni vanhemmat ostivat uuden asunnon, tarjouduin muuttoavuksi sovinnon merkiksi ja apu yllätyksekseni kelpasikin. Odotin jo sopua ja paluuta aikaisempaan, rauhalliseen tilanteeseen, mutta jouduinkin aikamoiseen höykkyytykseen. Mikään ei kelvannut mitä tein. Olen kuulemma liian heiveröinen kantamaan painavia laatikoita, en saanut kantaa mitään arvokasta kun kuitenkin olisin rikkonut sen, useimmiten asetin laatikon väärään paikkaan... Kaiken huipuksi kun muutto oli saatu valmiiksi, olin leiponut kotona piirakan niin, että voidaan syödä sitä kahvin kanssa ja hengähtää. Eipäs se kelvannutkaan. Tämä tuleva anoppini antoi piirakan takaisin ja sanoi, etteivät he sitä syö. Loukkaannuin todella, koska tarkoitukseni oli ilahduttaa kun ajattelin, että muuton jälkeen tuskin tulee juuri mitään vähään aikaan leivottua. Siinä sitten kuljetin piirakkani takaisin kotiin.
Miten ihmeessä pärjään tuollaisen ihmisen kanssa kun haluaisin kuitenkin tulla toimeen rakkaani perheen kanssa? Olen yrittänyt saada välejä paremmaksi, mutta mitenkäs siinä yksin onnistun kun anoppi ei osoita minkäänlaisia merkkejä hyväksynnästä?
Seurustelumme alkuaikoina kihlattuni äiti oli melko neutraali. Ei juuri mitään puhuttu, mutta tervehdittiin aina kun nähtiin. Hän on venäläinen ja puhuu perheelleen venäjää niin en pysty osallistumaan keskusteluun...
Kihlojen jälkeen hänen käytöksensä muuttui radikaalisti. Hän alkoi keksiä minusta perättömiä juttuja ja kertoi niitä kihlatulleni muka luettuaan niitä facebook-profiilistani. Tästä kun huomautin hänelle, tilanne räjähti käsiin. Emme puhuneet enää mitään tämän jälkeen.
Nyt vasta monen kuukauden kuluttua kun kihlattuni vanhemmat ostivat uuden asunnon, tarjouduin muuttoavuksi sovinnon merkiksi ja apu yllätyksekseni kelpasikin. Odotin jo sopua ja paluuta aikaisempaan, rauhalliseen tilanteeseen, mutta jouduinkin aikamoiseen höykkyytykseen. Mikään ei kelvannut mitä tein. Olen kuulemma liian heiveröinen kantamaan painavia laatikoita, en saanut kantaa mitään arvokasta kun kuitenkin olisin rikkonut sen, useimmiten asetin laatikon väärään paikkaan... Kaiken huipuksi kun muutto oli saatu valmiiksi, olin leiponut kotona piirakan niin, että voidaan syödä sitä kahvin kanssa ja hengähtää. Eipäs se kelvannutkaan. Tämä tuleva anoppini antoi piirakan takaisin ja sanoi, etteivät he sitä syö. Loukkaannuin todella, koska tarkoitukseni oli ilahduttaa kun ajattelin, että muuton jälkeen tuskin tulee juuri mitään vähään aikaan leivottua. Siinä sitten kuljetin piirakkani takaisin kotiin.
Miten ihmeessä pärjään tuollaisen ihmisen kanssa kun haluaisin kuitenkin tulla toimeen rakkaani perheen kanssa? Olen yrittänyt saada välejä paremmaksi, mutta mitenkäs siinä yksin onnistun kun anoppi ei osoita minkäänlaisia merkkejä hyväksynnästä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eihän iso-Venäläinen tule koskaan ikinä hyväksymään tsuhnaa poikansa puolisoksi, siihen voit varautua, ongelmia piisaa jatkossakin.
Luettuani viestisi tuli mieleeni, että teillä voi olla myös kulttuurellinen yhteentörmäys.
Tämäkin kohta hiukan hämmästytti, jossa kerroit, ettet ole tehnyt mitään väärin - tai miten asian ilmaisitkaan!
Oletko muuten sama viestittäjä, joka kertoi liki samasta ongelmasta jokin aika sitten?
En ole aikaisemmin kirjoitellut tänne. Voisinkin lukea, jos kerran aikaisemmin on ollut saman tyylinen juttu. Siitä voisi olla apua (:
Niin tosiaan, en ole mielestäni tehnyt mitään sellaista, miksi tuo nainen olisi minulle suuttunut. Enkä myöskään keksi, mikä kulttuurillinen ero voisi aiheuttaa tällaista. Ehkäpä olen tehnyt jonkun emämokan, jota en sitten ole huomannut... Lapsena minulla on paljon kavereita, joiden vanhemmat ovat venäläisiä, mutta ei heidän kanssaan koskaan tullut esiin mitään.
Sinun ei tarvitse miellyttää epäkohteliasta kihlattusi äitiä mitenkään. Unohda hänet kokonaan, keskustele sulhosi kanssa et se on nyt viisainta näin.
Jos hän ei saa äitiään lopettamaan sinun mollaustasi, ihmettelen et usein kävisi enää heidän luonaan!
Kun välit viilenevät omaan poikaansakin, voi alkaa mietintä myssy mummon päässä elämään;)))
Olet hyvää tarkoittanut, se ei ole kelvannut, joten miksi edes suret?
Onnea kaikinpuolin elämääsi/nne samansuuntaista aikanaan kokenut.
Muutimme niin kauas, et näkemiset oli ehkä kerran vuodessa, ei se ystävyyttä lisännyt, mutta erotti , sitäpä sai mitä kerjäsi.
Siinä käy niin ellei lapsensa puolisoa kelpuuta, et jää ilman omaansakin.
Onhan kysymys myös siitä, haluaako poika panna tyttöystävän ja äitinsä vastakkain.
Pitkän päälle siitä ei yleensä hyvä seuraa. niinpä olisi keksittäsä jokin muu kuin suoraviivainen "välit poikki vaan" - toimintatapa.
Olen samaa mieltä. Sitä paitsi haluaisin lapsillani olevan kahdet isovanhemmat ja näyttää heille esimerkkiä hyvistä ihmissuhteista läheisiin ihmisiin. En myöskään halua, että kihlattuni ja hänen äitinsä välit menisivät poikki.
Olisi se voinut edes sen piirakan vastaan ottaa.
Mitä sä tollaselle tomppelille mielistelet.
Onko se joku kuningatar vai?
Olisit laulanut sille:
La laika, La laika sä maista piirakkaa!
La laika, La laika kas siitä voimaa saa!
alkuaikona minua haukuttiin vanhaksi ämmäksi ja miten ei kannata alkaa olemaan 6 vuotta vanhemman naisen kanssa.no alkoipa kuitenkin,nyt kehutaan edessäpäin miten osaan hoitaa asoita mitä he eivät ole koskaan ennen edes tienneet tulevan vastaan.pitää panna kaikki rahat säästöön eikä ostaa mitään missään nimessä ainakaan itselleen.oma poikansa saa kaikkea uutta usein.ja minunhan pitää olla iloinen kun kultani kaikki laskut maksetaan sukulaisten kesken,olemme molemmat päivärahoilla.minä maksan laskuni kaikki itse,nyt ihmetellään miten leveästi elän kun rahani eivät riitä laskujen jälkeen mihinkään.lisäksi valitetaan päivittäin miksei sukulaisten luona käydä,ollaanko ylpeitä,olen sanonut kullalleni etten halua tulla,koska ainainen valitus miten minun tultuani on alkanut kauppaan menemään 40 euroa enemmän kuussa.en halua juoda siellä edes kahvia,sanonkin aina että olen juuri juonut kotona.pullasiivut jotka suuhuni menee lasketaa.jopa vessa käynnit ovat valvovan silmän alla.kun jotain yhdessä autamme,kulta saa kehut ja palkan,kiitoskin olisi hienoa kuulla joskus.kerran kysyi kullaltani,minun kuulteni,pitääkö tollekin maksaa.minähän vastasin samantien ettei tollekin tarvitse maksaa mitään.enpä myöskään enää käy.kultani käy joka päivä ja muistaa soittaa myös,ennenkuin menee nukkumaan äitikullalleen että kaikki on hyvin siellä.kultaani rakastan,hänen sukuaan en.
Hyväksyttävä anoppisi,ja ota huomioon hän on slaavi,ja heidän kulttuurinsa ja tapansa ovat erilaisia.Sanoisin-opettele tulemaan perusteellisesti toimeen sulhasesi kanssa Ja sitten vasta muunperheen kanssa.Toivo sulhaseltasi,etteivät he keskustelisi Sinun aikana venäjän kielellä.
JK.olen vanhamies ja näin ajattelen.