Avioliittomme on kestänyt vakaalla pohjalla kohta kahdeksan vuotta. Vakaumuksemme antaa tuon vakaan ja pitävän pohjan...olen aina ajatellut että avioliitto kestää kunnes kuolema meidät erottaa. Olen luonteeltani optimisti, näen asioissa parhaat puolet enkä turhia murehdi. Minulle kuitenkin kävi niin että petin miestäni. EN KOSKAAN OLISI ITSESTÄNI SELLAISTA USKONUT!!!
Se tuli pikkuhiljaa. Katselin deittipalstaa, välillä mieheni kanssa yhdessä, muka huvikseen...kerran tein itselleni profiilin ja halusin tietää olisiko minusta kukaan kiinnostunut. Löytyihän niitä. Avoimesti kerroin olevani onnellisesti naimisissa enkä halunnut pettää miestäni. Siinä vaiheessa kun jouduin salaamaan tekemiseni mieheltäni, tunsin syyttävän omantunnon, mutta se vaikeni aika pian. Jäin koukkuun...sain useita juttukavereita.
Tottapuhuen avioliittomme oli aika retuperällä, mieheni sairasteli, emmekä osanneet enää jutella.
Joku huono päivä lupauduin tapaamaan erään nettituttavuuden, ja niinhän siinä kävi että tuttavuus meni liian pitkälle.
Pari viikko sitä kesti. Olin kuin unessa, tai toisessa maailmassa. En se ollut minä! Se oli haavetta...
Mun oli pakko tunnustaa miehelleni tekoni.
Mieheni meinasi tehdä itsarin!
Nyt siitä on kaksi kuukautta kun viimeksi näin nettituttavuuteni. Ikävöin häntä edelleen, mutta olen luvannut miehelleni että en enää pidä minkäänlaista yhteyttä häneen. Olen pitänyt lupaukseni, mutta mieheni ei luota minuun. Ymmärrän häntä!
Elämä mieheni kanssa on aika vaihtelevaa. Välillä en jaksa häntä millään, toisinaan taas kaikki on hyvin.
Kertokaa joku miten on mahdollista rakastua omaan mieheen uudelleen? Haluan jatkaa avioliittoamme kaikesta huolimatta. Toisaalta mietin olenko joskus myöhemmin katkera etten lähtenyt ajoissa. Miehelläni on kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Se tuli pikkuhiljaa. Katselin deittipalstaa, välillä mieheni kanssa yhdessä, muka huvikseen...kerran tein itselleni profiilin ja halusin tietää olisiko minusta kukaan kiinnostunut. Löytyihän niitä. Avoimesti kerroin olevani onnellisesti naimisissa enkä halunnut pettää miestäni. Siinä vaiheessa kun jouduin salaamaan tekemiseni mieheltäni, tunsin syyttävän omantunnon, mutta se vaikeni aika pian. Jäin koukkuun...sain useita juttukavereita.
Tottapuhuen avioliittomme oli aika retuperällä, mieheni sairasteli, emmekä osanneet enää jutella.
Joku huono päivä lupauduin tapaamaan erään nettituttavuuden, ja niinhän siinä kävi että tuttavuus meni liian pitkälle.
Pari viikko sitä kesti. Olin kuin unessa, tai toisessa maailmassa. En se ollut minä! Se oli haavetta...
Mun oli pakko tunnustaa miehelleni tekoni.
Mieheni meinasi tehdä itsarin!
Nyt siitä on kaksi kuukautta kun viimeksi näin nettituttavuuteni. Ikävöin häntä edelleen, mutta olen luvannut miehelleni että en enää pidä minkäänlaista yhteyttä häneen. Olen pitänyt lupaukseni, mutta mieheni ei luota minuun. Ymmärrän häntä!
Elämä mieheni kanssa on aika vaihtelevaa. Välillä en jaksa häntä millään, toisinaan taas kaikki on hyvin.
Kertokaa joku miten on mahdollista rakastua omaan mieheen uudelleen? Haluan jatkaa avioliittoamme kaikesta huolimatta. Toisaalta mietin olenko joskus myöhemmin katkera etten lähtenyt ajoissa. Miehelläni on kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lähipiiristä löytyy esimerkkiä ja naispuoliset kaverisi oikein kannustavat pettämään?
Saatat rakastua uudestaan, mutta vieraan lihan hinku tulee taittamaan selkäsi ennen pitkää kun arki taas painaa päälle. Et kuollut ensimmäiseen pettämiseen ja olit kuin haavemaailmassa, mikä estää samaa toistumasta. Positiivisesta pettämiskokemuksesta kielii salapanosi ikävöinti. Olit varmasti luvannut ennen pettämistäsi olla uskollinen miehellesi, mutta kuinkas kävikään? Kertomasi pohjalta et tule olemaan uskollinen miehellesi jatkossakaan. Onko miehesi ansainnut moisen kohtelun ja selän takana touhuamisen? Kerran menetetty luottamus ei enää palaa, joku saattaa olla eri mieltä ja valehtelee.
Tuntuu sille että roikut ikäänkuin anteeksipyyntönä huorimisestasi miehessäsi kiinni. Parempi tulee kun kerrot hänelle tuntemuksesi, keräät kamppeesi ja lähdet kohti uusia petettäviä.
Vaihtelevaa, välillä ei jaksa millään ja toisinaan kaikki on ok, ihan normielämän tunnusmerkkejä. Jos tuolta pohjalta pitää pettää, ei sinun ole hyvä olla kuin yksiksesi.
voi rakastua uudestaan aviomieheen! Sinun tapauksessasi vaan ei tiedä kenen aviomieheen sekaannut seuraavaksi. Yrittäisit itseksesi pienen matkaa, saattaisit löytää itsesi alkuun.
Jos pettäminen ei vaadi muuta kuin huonon päivän ja nettituttavan tapaamisen, ei siinä ole rakkaudesta alun alkaenkaan ollut kyse, kaverisuhde lähinnä.
Hei pettäjä minäkin!
Luin tuon sinun juttusi, jotenkin ymmärsin sinua ja tekoasi ei saa tekemättömäksi. Suhteessa tulee monenlaista vaihetta ja niistä on jotenkin vain selvittävä. Heti ei kannata lyödä hanskoja tiskiin. Jos sinulla olisi kaksisuuntainen mielialahäiriö niin haluaisitko, että miehesi pettää sinua? niin...sitä minäkin.
Jos tuntuu ettei suhdetta saa enää ennalleen ja et jaksa sitä niin erotkaa. Ei pettäminen kannata ikinä!
Voi kertakaikkiaan kun on pessimististä porukkaa. Jos oikeasti haluan jatkaa avioliittoani ja selvitellä tapahtuneita juttuja, niin miksi minua silti syyllistetään. En halua enää koskaan pettää, en halua kokea sitä samanlaista tuskaa enää minkä aiheutin suhteeseemme. Ehkä olen riippuvainen miehestäni, mutta niin on hänkin minusta. Suhteemme on ollut lähinnä äiti-lapsi suhde, mieheni on persoonallisuushäiriöinen kaiken muun lisäksi. Toivon kuitenkin että kaiken saa muutettua paremmaksi, ja uskon siihen että kaikki muuttuu. Minun ja myös mieheni on vain pystyttävä luopumaan joistakin itsellemme tärkeistä asioista ja luotava yhteiset pelisäännöt. Tähän asti mieheni on vienyt ja minä vikissyt, ja yrittänyt pitää miehen tyytyväisenä. Ei se ole kuulkaas niin, että jos kerran pettää niin pettää aina. Suuri houkutus siihen saattaa joskus olla, mutta itsehillintää se vaatii. Asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen.
Asiat ovat kasaantuneet pikkuhiljaa suureksi möykyksi, ja sen möykyn purkaminen vaatii myös aikaa. Toivoa on aina, mutta se vaatii työtä.
Lukekaa kirja;Revitty sydän, voiko uskottomuudesta toipua?
että miehesi vielä rakastuisi sinuun? Että saisit hänet uskomaan itseesi ja luottamaan ? Ei varmasti ole oikotietä mutta nöyryys voi tässä kohtaa auttaa.
Opettele rakastamaan ja tuntemaan itseäsi ensin. Erilaiset kasvattavat isommat kriisit ovat oivia apuvälineitä matkalla onnellisuuteen.
Ja näin säilyvät usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on R A K K A U S.
Tässä miettimisen aihetta kaikille lukijoille.