ollut lääkäreillä käytäntö, että jos ei pysty diagnoosia tekemään niin "määrätään" mielialalääkettä? Itse en onneksi ole vielä siihen kurimukseen joutunut mutta moni tuttavani on. Aika nopeasti niitä päälääkkeitä annetaan jos lääkäri ei syytä löydä. Helppo ratkaisu hoidon kannalta ja saahan lääketeollisuus rahaa kun saa potilaan koukutettua ko. lääkkeisiin.
onko
jo kauan
12176
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vaikka tää viesti trolli oliskin, niin kyllä näitäkin mielipiteitä joillakin on. Se on se sama ongelma tässäkin, kun jotkut henkilöt näkevät kaikki vähänkään itseä korkeammat auktoriteetit uhkana. Pomot on aina kusipäitä, valtion virkamiehet herroja, jotka vain haalivat itselleen rahaa, ja nyt lääkäritkin ovat jo laiskoja vastuunpakoilijoita, jotka vain pelaavat oman lääkefirman eduksi. C'mooon hei!
Kyllä ne lääkärit ovat harvassa, jotka perusteetta määräisivät mielialalääkkeitä. Ei lääkärin ammattia jaksaisi harjoittaa, jollei välittäisi potilaista ja haluaisi tehdä työtään hyvin. On helpompiakin tapoja tehdä hyväpalkkaista duunia.
Siispä luota lääkäriisi. Kyseenalaista, jos olet eri mieltä, ja tee se fiksusti. Eli kysy asiallisesti miksi lääkäri on jotakin mieltä ja mahdollisesti kysy toisen lääkärin mielipidettä.
Sitten vielä sellainen pointti, että ehkäpä tuttavasi oikeasti tarvitsevatkin niitä. Ei ole helppoa myöntää olevansa esim. masentunut, eikä se aina edes näy päällepäin. Kannattaa sitäkin miettiä ennen kuin vain toteaa, että "onhan tuo työkaveri nyt ihan hyvässä kunnossa, mihin se mitään lääkkeitä tarvitsee?"
Suomessa nimittäin Antti Heikkilä kertoi mummusta joka oli polvikivun takia mennyt lääkäriin. Mummu oli sanonut, että häntä masentaa tuo jatkuva polvikipu. Lääkäri kun oli kuullut sanan "masennus" niin kiireen vilkkaa ehdottanut mielialalääkettä. Että tällaista lääkärin "määräystä" . Mistä muuten Suomen kieleen on tuo "määrääminen" tullut ja onko muissa kielissä vastaavaa ilmaisua ?
voisi sanoa, että lääkäri ehdottaa jotain lääkettä. Eihän potilas kotioloissa välttämättä niitä mömmöjä ota. Toisin on jossain hoitokodissa missä potilas on niin huonossa kunnossa, että hoitaja työntää insuliinipiikin persuksiin niinkuin on nähty.
jotain objektiivisia testejä osoittamaan, että henkilöllä on sairaus joka paranee mielialalääkkeellä? Siis onko jotain verikokeita tai röntgenkuvia?
teillä?
Tämän palstan wanna-be-lääkäreilläkö? Tuskin.
ole sellaisia testejä, että verikokeella voidaan osoittaa onko esim. serotoniinivajausta, mutta kun näitä kokeita ei tehdä. Summassa vaan laitetaan joka vaivaan ssri lääkettä joka voi olla potilaalle erittäin vahingollista.
mitään menetelmää osoittamaan, että kenelläkään olisi aivoissa kemiallinen epätasapaino. Kukaan ei edes tiedä, että minkälainen olisi oikeanlainen kemiallinen tasapaino aivoissa.
Mutta se tiedetään, että psyykelääkkeet häiritsevät aivokemiaa hyvin vaarallisesti.
Psykiatrit eivät voi myöntää, että elämän ongelmiin on paljon hyvin toimivia ratkaisuja kuten tukeutuminen perheeseen, ystäviin, kirkkoon ja avustusjärjestöihin.
Hyvää trollia :)
pystytä tosiaankaan objektiivisesti osoittamaan minkäänlaisella kokeella. Silti voidaan lääkkeitä määrätä kyseiseen vaivaan. Nyt olisi jo kauan aikaa ollut paikallaan vetää pois nuo lääkkeet markkinoilta, että asiaa saadaan tutkittua paremmin, niin diagnostiikan kuin lääkkeiden täsmällisen vaikutustavan osalta. Tai siis näin, jos lääkäreillä olisi jotain vastuullisuuden tunnetta, ja eivät olisi kadottaneet itsekritiikkiään (onko sitä edes joskus ollutkaan?).
teillä niitä testejä?
Huh tätä trollauksen määrää. Mielialalääkkeiden tehoa ja käytön kannattavuutta ei enää tänä päivänä todellakaan tarvitse kyseenalaistaa.
Tässä pieni tiivistelmä:
Masennuksessa aivojen hormonitasapaino on muuttunut. Esim. serotoniinia (mielihyvähormoni) voi olla liian vähän, ja sen takia lääkkeillä (SSRI) tehostetaan jäljellä olevan serotoniinin vaikutusta. Vakavasti masentunut ihminen ei hoidu kuntoon pelkän terapian avulla, sillä tällainen ihminen ei enää yksinkertaisesti pysty keskustelemaan ongelmistaan ja hänen aivojensa hormonitasapaino ei sillä muutu.
Siksi lääkkeillä pitää saada aivot ensin tilaan, jossa paraneminen mahdollistuu. Kun hormonitasapaino on taas paremmalla malllilla, ja potilaan vointi on kohentunut, voi hän alkaa terapian, jolla hoidetaan sitä oikeaa ongelmaa, joka on aiheuttanut masennuksen synnyn.
Koska masennuksessa on kyse AIVOJEN hormonitasapainosta, kädestä otetusta verikokeesta ei aivojen sisällä pyörivien hormonien määrää voida nähdä. Nyt heitän täysin arvalla tämän seuraavan, eli mahdollisesti aivobiopsialla voitaisiin selvittää esim. juuri serotoniinin pitoisuuksia. Joka tapauksessa vaikka tämä keino toimisikin, kaikki varmasti ymmärtävät, miksei näin tehdä.
Mikä trollaus?
Vieläkin näen pelkkiä oletuksia masennuksen synnystä, ja silti jotain lääkettä on siihen vaivaan kehitetty. Siis näytön ohuus huolestuttaa. Eihän se nyt riitä, että hoito vaikuttaa toimivan, sellainen näyttö ei kelpaa esim. vaihtoehtohoidoistakaan.
Esim. Alzheimerin taudissa kunhan noita aivokudoksia katselee tarkemmin elektronimikroskoopilla, tai muilla menetelmillä niin aika koinsyömät ne ovat, ja sieltähän paljastui juuri se mitä ei saisi lausua ääneen: eli kyseessä olikin bakteeri-infektio.
Tämä esimerkki osoittaa, että pitää tietää "hieman" enemmän, ennen kuin rupeaa lääkitsemään erilaisia vaivoja.
Chlamydophila Pneumoniae and the Etiology of Late-Onset Alzheimer's Disease.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18487846
Chlamydophila (Chlamydia) pneumoniae in the Alzheimer's brain.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17052268?ordinalpos=8&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_DefaultReportPanel.Pubmed_RVDocSum
Inhibition of apoptosis in neuronal cells infected with Chlamydophila (Chlamydia) pneumoniae.
http://www.pubmedcentral.nih.gov/articlerender.fcgi?artid=2266938