Mitä olette mieltä esitetystä ajatuksesta että valo liikkuu hilajonoina?
Valo hilajonoja
surger
11173
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Epäilen kovin.
Valo, josta kaikki on kiertää spiraalimaisesti kehää astuen aina eri kehälle kuitenkin. Yksi pötkö, josta nolla muotoillaan. Olettekos ajattelleet sellaistakin, kun alussa oli sana, ja sanahan on kaksinainen; jo kuinka se on muotoiltu... monikin sanoista kahdella eri viivalla -> kaksi. Mutta numerologinen ymärryksemme tottelee ykseyttämme, hilajonokin. Kun yhdestä spagettipötkylästä saakin muokattua numerot 0 - 9 ilman että katkaisee spagettia mistään kohtaa..... sillai.... you know ;).
Niin kaksinaista, poolitkin. Ja varsinkin nämä sanasepot.
tarkoitin tietenkin noita kirjaimia joista sanat muotoutuvat. ELi esim A, johon tarvitaan kaksi erillistä pötkylää, tai E, tai...F, tai X..... tai.... osanhan saa luotua jo siitä yhdestä pötkylästäkin, mutta..... ja sitten vielä vaikkapa H... tarvitaanko siihen kolmas jo? Jos ei päällekkäin vedä missään kohtaa. Onko tämä tarkoituksellista symboliikkaa, jonka olemme luoneet? Kun kaikella on se tarkoitus kuitenkin, vai onko? Esim tuokin His story -> history jne. Aina jonkun näkemys ja historia jostakin.... se jokaisen oma tarina kerrottuna, omien lasiensa takaa katsottuna ja ymmärrettynä.... elämän kulku.
Mitä on elämä? Onko kaikki tässä maallisessa pelissämme tarkoin harkittuja yksityiskohtia, joissa siis jo sattumakin on 'ei sattumaa'..... millaista on tämän kaiken ulkopuolella sitten? Dualistisuuden ulkopuolella.... onko siellä olemassa sattumaa? Miten joku tällainen systeemi yksinkertaisesti on pystytty luoda?
Koska aina on se jokin jonka seurausta taas jokin toinen on..... mutta se ensimmäinen syy-seuraus :)))). JEEEEE.... Jos ensimmäinenkin voi olla se viimeinen. Nyt viimeistään lähti pää ja häntä lentoooooooooooon
kertoo juurikin näistä hilajonoista, ja solumaisesta kaikkeutemme rakenteesta. Voisiko siis kaikkeutemme vertauskuvallisesti ajatella olevan Jumala, jonka solupahasia mekin vain olemme, ja ymmärtämällä ihmistä kaikkine moniulotteisine toimintoineen, ymmärrämme maailmankaikkeuttamme - nämä lainalaisuudet. Mikro- ja makromaailmat. Onhan ihminenkin moniulotteinen olento, kaikkeus jo yhdessäkin meistä. Portti, josta käy tie kaikkeen. Puhummeko tällöin jo yksinapaisuudesta ;))). Se yksinapainen magneettikin.....
eetterikin olisi ainetta, jossa se valo kulkee sillä tietyllä nopeudellaan havaitsijasta katsottuna. Kun se kaikki on kuitenkin suhteellista..... kuka senkään oikeasti voi määrittää; valonnopeuden? Havaitsijasta käsin, eli sisältä päin tarkasteltuna itseämme, kuinka Jumala kokee itsensä. Ja se muutos, joka on jatkumo, kun totuuskin muuttuu ja muokkautuu koko ajan vaikka ei muuta olisi olemassakaan kuin vaikkapa se samainen... hmm. totuus? Aukkokohtien täydentymistä, kunnes taas uusi aukkokohta pilkistelee. Onko edes mahdollista kuroa umpeen kaikkia aukkoja, kun uusia samaan aikaan syntyy? Kuten ihminenkin; soluja kuolee ja uusia ilmaantuu tappavalla tahdilla niitäkin ;)). Ja tämä laajeneminenkin, kun ihminenkin jo fyysisesti kasvaessaan laajenee, niin onhan universummekin vasta nuorikko, ja näin ollen kovasti laajenemassa ja kasvamassa isoksi sekin :)..... samainen, hmm. sanoisinko taas Jumala.... Ja auringolla symbolisesti tuo sydämen paikka, josta se portti käy..... eli kyllähän se kaiken mahdollistaja on.... Avaruus ja tähdet ja taivaankappaleet ym mukavat kuten sisäelimemme konsanaan.
Onko tämä siis soopaa jota kirjoitan, vai jopa vakavasti otettavaa 'tiedettä' :)). Lainalaisuudet, kaverit.... ei tarvitse ymmärtää fysiikan perusolemusta ymmärtääkseen maailmankaikkeutta, mutta ymmärtämällä maailmankaikkeuttamme ymmärrämme fysiikan perusolemuksen, hiiiiii... D-teoriankin.
;)
tyhjää, joka on 'ei mitään'. Nollakin aina yksi pötkö..... kuten nuo bititkin 0 ja 1, jotka mahdollistavat paljon. Entäpä jos pienin ja samalla suurin olemassa oleva luku voi ainoastaan olla yksi ja sama sekin.... niin mikä se olisi?
Yksi? Jos äärtöntäkin voi olla lopultaan vain yksi sitäkin, tai nollaa.... Eihän oikeasti ole olemassa miinustakaan sellaisena joka plussan kanssa kumoaisi toinen toisensa pois kokonaan.... kuten nainen ja mies yhtyessään, eiväthän hekään katoa kun plusnapansa kohtaa miinus-sellaisen (vaikka hetkellisesti katoaisivatkin ;) ), vaan synnyttävät jotakin uutta.... kolmannen osapuolen hyvällä tuurilla.
Miinus on aina plussansa peilikuva, ja plussaa kaikki tyynni. Nolla rajapintana, joka nämä kaksi eri napaista yhdistää, ja mahdollistaa äärettömyyden.... kaksi nollaa vierekkäin -> ääretön.....
Kaksinaisuudessa, täällä dualistisessa maailmassamme kaikelle on luotuna se vastaparinsa..... ja nämä fuusiot ja fissiot perusperiaatteineen jotka toistavat itseään näiden lakiemme alaisuudessa tavallaan alati..... ihminenkin jakautumisen kautta tulee kahdeksi jälleen, kun on ensin yhtymisen kautta tullut yhdeksi....
Olemmeko vain kvantittuneet kiertämään tietyllä tavalla tämän elämämme lävitse, kun sattumaa ei pohjimmiltaan ole? Karmakin?
Elämän mysteeri. Fysiikankin mysteeri - elämä. Kuka sitä oikeasti näillä kaksinaisilla käsitteillä edes pystyy selittämään? Kun yhtä aikaa on ja ei; se moniulotteisuus, mistä mitäkin ja milloinkin vain tarkastelemme.... kuten tuo ihminenkin.... yksi miinus yksi on nolla, kun tarkastelemme fyysistä olemustamme, mutta vaikka minä nyt siis lähtisin tästä tilanteesta pois kokonaan, muistijälki jäi.... tai se jälki aina jonnekin ja jollakin muotoa, joka muutti jo asioita..... jokainen henkäyksemme itsessään on muutos aina..
Mikä siis on absoluuttinen totuus? Sekö ettei ole absoluuttista totuutta mistään, vai.... Ja mitä jää jäljelle? Jatkuva muutos? Aina kun ymmärrämme lisää ja luulemme ymmärtävämme kaikesta kaiken, emme ymmärräkään enää yhtikäs mitään :)))). Korkeasti koulutettujen 'ongelma', kun huomaa ettei se tieto tuokaan sitä lopullista ymmärrystä koskaan eikä mistään..... kun ei ole olemassa lopullista. Eternaty.
Entäpä kun vielä aika otetaan pois tästäkin kaikesta, kuinka nämä rinnakkaiselämämme menevätkään? Onko tulevaisuudessa oikeasti mahdollista luoda aikakone, jolla tsuikkastaan aina eri aikaan.... eri aikakaudelle, jos kaikki on hetkessä NYT, ja koko ajan?
Tsori, mut ymmärrys loppui tähän...... kuten en ymmärrä sitäkään mistä hele.... tämä kaikki elämä alkoi, enkä tarkoita tuota alkuräjähdystä, vaikka sitäkin vaan mistä esim tämä ikuisuus sai alkunsa? Kuin ihmeiden madonna taivaalta tippui lensi tarinaan? Se ihan ensimmäinen kantasolu vaikkapas, hupsista keikkaa ja yhtäkkiä tuli elämä tyhjästä tyhjään. Simsala pim.
En oikolue tuotoksiani, saattahan tuolla noita harakanvarpaita. Nämä 'laatikkoaivot' ottaa joskus pattiin, kun ei ymmärrä vaikka haluaisikin. Nämä lineaariset raamimme, joita aivommekin vielä kaiketi tottelevat kunnes käännämme nekin ajattelemaan spiraalimaisesti..... ja onko edes milloin mahdollista tällainen evoluutioharppaus? Mutta itse huomaan, että yhdistelemällä aivan kaiken, ja kaikki teoriatkin luon kokonaiskuvaa, jossa mikään ei poissulje toinen toistaan; uskonnot, tiede, kirjoitukset, ennustukset yms. vaan se palapelimme alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan pala palalta....
Niin, yhdeltä kantilta katsottuna se 1-1=0, mutta sitten toisaalta jos ei voi olla olemassa 'ei mitään', ei se enää siltä kantilta katsottuna näin menekään, mutta ei sekään siitä valhetta tee. Fyysisesti ja yhdeltä kerrostumaltaan se on totta siis. Kuten tyhjyyskin, joka on sekä että sekin. Nämä kaksinaiset sanatkin; kuinka voimme siis ymmärtää maailmankaikkeuttamme niin pitkään kun tottelemme tätä kaksinaisuutta tutkimuksissammekin? Aina joltakin kantilta tarkasteltuna samaakin asiaa.... jos kaikki on lopuiltaan sitäkin yhtä ja samaa.
Ytimen todellinen luonne? Jotakin, joka pistää esim. kirjoittamaan tällaisia hassuiltakin tuntuvia tekstejä niidenkään sitä välttämättä olematta. Mistä mitäkin vain tarkastelemme. Ja mitä milläkin haluamme vain itse ymmärtää...
Jos se on mielestäsi hilajono, niin miksi haet vertauskohtaa materialistiselta puolelta, esim. metallihilasta. Masskin on vain vetovoimailmiö eetterissä.
..., että "tilulilulii, tilulilulii".
Onko hilajono spiraali? Ja valosta pohjimmiltaan kaikki? Mitä tuolla hilajonolla tarkoitetaan tässä; dualistista ja - merkkisten tekijöiden yhteislaulua? Spiraloituessaan tanssiksi.... ja molempiin suuntiin yhtäaikaisesti?
Tilulilulii, järki jätti.
ettei järjellä lopuiltaan voikaan ymmärtää kuin tiettyyn pisteeseen saakka; ne laatikoaivot.
Minhän tämän fysiikan saralla tulevaisuudessa käy? Millaisia tulevaisuutemme fyysikot tulevat olemaan?
Onko niin, että ymmärtääkseen kvantin todellisen luonteen täytyy itse ensin tehdä ns. kvanttihyppy? Ja taas näihin hilajonoihin palatakseni, täytyykö valonkin todellinen luonne kokea olemalla ensin ns. puhdasta valoa itse? Valonnopeuden ylittäessään, ja matkatessaan sielullisesti.....
voi syntyä vain ja ainoastaan kokemuksen... kautta. Esim. kuolemanraja -kokemus, tietäen mitä kuolemakin on, mutta uskovatko sinua muut vaikka tietäisitkin, ja heille siitä kertoisit? Ainakin ne, jotka ovat saman kokeneet.... kuinka voisi raiskattukaan muutoin oikeasti tietää miltä tuntuu tulla raiskatuksi, aivan samoin kuin mikä tahansa muu kokemamme, ennen kuin sen itse koemme, ja vasta koettuamme mahdollistaen se syvemmän oivalluksen asioille. Mitä silmät ei nää, sen sydän ymmärtää kuten laulussakin lauletaan. Niin totta sekin. Solumuistikin, ja mistä ne kaikki muistot tulevatkaan?
Elämän mysteeri, ja jokainen kuitenkin juonessa mukana aivan samoin. Kuin reality tv -sarja konsanaan, kuinka juonen jatkossa käy..... mielenkiinnolla seuraten :). Olemme osa suurta suunnitelmaa; juonta, mutta tämä aika (4 D) vaan tekee tepposensa, kun välillä kuolemme pois vain syntyäksemme peliin uudelleen.... jatkaaksemme ainoastaan siitä, mihin ns. edellisellä kierroksella jäimme? Niinkö? Kuin lautapeli, jota jatkamme kierro kierroksen jälkeen, kunnes sääntöjen mukaisesti 'voitamme' pelin (tai häviämme siitä kokonaan muille maille); emme toisiamme vastaan kuitenkaan vaan itseämme..... niinkö taas?
Voe..... ja joku täällä on jo kiertämässä varmaan sitä miljoonatta kierrostaan, kun ei taulapää opi! Vaikka olisikin kuinka sitä oppia ikä kaikki. Ajan rattaat, historia, evoluutiomme..... jos jo yksikin voi kokea senkin kaiken; alusta loppuun? Vain alkaakseen alusta?
Mitä tarkoitetaan hilajonolla? Olemmeko me tällainen?