Mitä mieltä tilanteestani? Olen jo reilusti yli 50 - vuotias, kuten miehenikin, jolle tuli n.s. "kuudenkympin kulllitus" ja hän löysi 52-vuotiaan leskirouvan, jota minun mielestäni käytti hyväkseen. Leskellä oli seksin puute, koskapa miehenikin, joka ei nyt ole erityisemmin seksikäs, kelpasi. Suhdetta lienee jatkunut noin puoli vuotta ja mieheni mielestä se on loppunut.Luottamuksen mentyä koskaan ei voi olla asiasta varma. Seksi ei miehen mielestä sen kummempaa ollut kuin kotonakaan, mutta kun sitä sai!!!
Olen yrittänyt antaa anteeksi, sydän vereslihalla. Onhan meillä varmasti enemmän yhteistä mieheni kanssa kuin miehellä ja rakastajattarella. Samaa sanoo miehenikin.Murrosikäinen poika on yksi suuri syy, jonka vuoksi haluaisin/haluaisimme jatkaa. Pääsenkö koskaan tästä tuskasta yli?
Olen yrittänyt antaa anteeksi, sydän vereslihalla. Onhan meillä varmasti enemmän yhteistä mieheni kanssa kuin miehellä ja rakastajattarella. Samaa sanoo miehenikin.Murrosikäinen poika on yksi suuri syy, jonka vuoksi haluaisin/haluaisimme jatkaa. Pääsenkö koskaan tästä tuskasta yli?
Vastaukset 10
Vanhimmat
on päästä yli jos on tullut petetyksi , vaikka antaakin anteeksi se ei tarkoita että unohtaa, aina pieni pelko olemassa.
Luottamus kun menee sitä on tosi vaikeaa palauttaa, oli sitten kysymys toisesta naisesta/miehestä tai alkoholin käytöstä.
Kun sitä alkoholia käyttävävä mies menee ikäänkuin "sekaisin" ja tulee tarve mennä hakemaan jotain, mitä luulee paremmaksi.
Minä ainakin koen asian sellaisena.
Ja jos sätistä löysi tään seksikumppanin , niin sieltä niitä "puutteessa" olevia naisia kyllä löytyy , jotka osaavat lirkuttta ja lohduttaa, ja mies menee lankaan, ja luulee parempaa löytävänsä.
Mutta koeta kestää jos teillä, lisäksi on murrosikäinen poika, on tarve olla hyvä isä ja äiti, sillä murrosikäiset tarvitsee tukea kotoa käsin , kun heillä on myös kasvuvaikeuksia.
En tiedä auttaako tämä mitään, mutta minä koen asiat juuri noin kuten sanoin.
Miehet ovat heikkoja, me naiset vahvoja. ainakin yritämme olla.
Kiitos sinulle
Anna-Maija kannustuksesta. Olisin vain toivonut tämän kyseisen rakastajatar-Lissun ( Elisabetin ) jotain minulle viestittävän, mutta mieheni mukaan hän ei halua ottaa yhteyttä. Olen nimittäin antanut mieheni vapaasti valita, minut tai hänet, mutta kasoiselämään en enää suostu.
...sinun tulekkaan kaksoiselämään suostua! Sitä ei kestä eikä ansaitse kukaan (nimm. kokemusta..)
Siis oletitko että tämän foorumin kautta miehesi rakastajatar ottaisi sinuun yhteyttä? Taitaa olla turha toivo. Selvitä (tai varmaan jo tiedätkin) tämän "syrjähypyn" yhteystiedot ja kysy asiasi henkilökohtaisesti...
mietippä mistä se syrjähyppy voisi johtua.
hyvästä ja antavasta, en nyt tarkoita seksiä,
suhteesta ei syrjäteille hypitä!
Sepä tässä ihmeellistä onkin, kun muuten kaikki on hyvin. Jopa tässäkin tilanteessa tulemme tomeen keskenämme ja rakkauttakin on. Yhteisiä hyviä juttuja on koettu paljon eikä mieskään osaa syytä selittää. Ruoho aidan takana vihreämpää- onko?
mihin sinä sitä toista naista tässä tarvitset. Jos miehesi hyppää vieraissa, niin eikö se ole samantekevää, kuka se toinen osapuoli on. Jos pistät tämän naisen kuriin, niin ensi kerralla on joku muu. Ukko ojennukseen, ja sillä siisti.
vaan hyvästäkin ja antoisasta suhteesta saatetaan loksahtaa vikapolulle!
Tässä on kyse TAHDOSTA JA PÄÄTÖKSESTÄ JA KYVYSTÄ RAJATA JA SUOJELLA itseään ja puolisoaan.
Kyllä niitä houkuttavia tilanteita nykyään syntyy ihan liikaa, mutta on taito ja TAHTO LAJI pysäyttää se ajoissa.Työmaathan kilpaa juottaa työntekijöitänsä.Ei kannata jäädä pikkutunneille lasin pohjaa ja pian jotain muuta elustelemaan!!!
Hyvä olisi muistaa, ai niin, mullahan on perhe, on parempaakin tekemistä kotona.
Oletkin "se toinen nainen"? Jos olisit vaimon osassa ymmärtäisit, että asiat on selvitettävä perusteellisesti, jotta voitaisiin jatkaa ettenpäin.
Juu näinhän se menee uskottomuutta parisuhteessa ja sitä on paljon.Minä sain kokea helvetin kun tulin noin muutamavuosi sitten ulkomailta kotiin.Niin yhteisessä kodissamme oli vierasnainen ja mieheni ympäripäissään nukkumassa,tukasta vedin sen naisen ylös ja muutaman tunnin taistelun jälkeen sain hänet kartanolle.En eronnut vaikka olis ollut aihetta,siitä ei sen kummemmin osattu keskustella naljailua vaan ja elämä jatkuu edelleeen mutta ei enään mies tee sellaista se on tullut selväksi hänelle.En nyt ole osannut sen kummemmin anteeksikaaan antaa mutta en silti ole katkerakaan olen niin hyvälläitsetunnolla oleva nainen että haluan kuiteskin näin elämän jatkuvan siinä jos olisin eronnut niin oli mennyt niin paljon, kokoelämän historia siis avioliiton myötä oleva yli kolmekymmentävuotta,ja mitä olisin saanut tilalle ehkä vielä huononpaa tiedä häntä.Sinunkaan ei kannata moisesta olla moksiskaan aivan sama vaikka ukkosi olis käynyt ilotalossa.Katsos miehet on tuollaisia pukkeja,eivät ajattele nokkaansa pitemmälle.MUTTA matka jatkuu ainaskin minulla ja eläkepäivät odottaa jos Luoja suo, elämäni on kuiteskin täynnä mielenkiintoisia tapahtumia ja olen tyytyväinen.Sinulle matkakaumppani kaikkea hyvää toivon.
Kiitos myötäelämisestä js kannustuksesta. Näin minäkin ajattelen tässä elämän vaiheessa. On liian paljon yhteistä heitettäväksi pois. Yritän antaa anteeksi ja ymmärtää omat vikani, jotka osaltaan lienevät johtaneet uskottomuuteen. Ehkä ikä tuo mukanaan armeliaisuutta ja nöyryyttä tällaisten kipeiden asioiden edessä. Olisin ollut nuorempana paljon ehdottomampi ja varmaankin eronnut.Odotan itsekin eläkepäiviä parin vuoden päästä ja yhteisiä mukavia vuosia mieheni kanssa.
Hyvää matkaa sinullekin, kannustava matkakumppani.