Alan nyt katsomaan kirjastosta ...

muutama päivä sitten kirjastosta. Jostain syystä juuri nyt tuli mieleen katsoa se ... liekö syynsä palstan varsin skitsofreenisella tilanteella ;).

Et ole varmaankaan nähnyt itse elokuvaa, oletan (?). Mitäs siitä sitten voisin kertoa paljastamatta kuitenkaan liikaa ... hmm ... elokuvassa näytetään hienosti se, mitä voi tapahtua/tapahtuu, kun ihmisen sisällä asuukin kaksi ihmistä. Täysin erilaisia, vaikka samassa persoonassa. Miltä tämänkaltaisesta ihmisestä päivittäin tuntuu, kun ei tiedäkään, mikä on totta ja mikä ei.

Koivusalo on itse opiskellut aikoinaan mielenterveyshoitajaksi ja se näkyy lopputuloksessa. Hieno lähestymistapa ihmismielen haavoittuvuuteen ja herkkyyteen.

persona-non-grata kirjoitti:

muutama päivä sitten kirjastosta. Jostain syystä juuri nyt tuli mieleen katsoa se ... liekö syynsä palstan varsin skitsofreenisella tilanteella ;).

Et ole varmaankaan nähnyt itse elokuvaa, oletan (?). Mitäs siitä sitten voisin kertoa paljastamatta kuitenkaan liikaa ... hmm ... elokuvassa näytetään hienosti se, mitä voi tapahtua/tapahtuu, kun ihmisen sisällä asuukin kaksi ihmistä. Täysin erilaisia, vaikka samassa persoonassa. Miltä tämänkaltaisesta ihmisestä päivittäin tuntuu, kun ei tiedäkään, mikä on totta ja mikä ei.

Koivusalo on itse opiskellut aikoinaan mielenterveyshoitajaksi ja se näkyy lopputuloksessa. Hieno lähestymistapa ihmismielen haavoittuvuuteen ja herkkyyteen.

mielessäsi liikkui heti elokuvan jälkeen! Tämä ei ollut härski kysymys ;=)
Itse aina jälkeenpäin tutkiskelen juuri sen hetken tuntojani, oikeastaan jälkikäteen tapahtuvassa analysoinnissa se ratkaisee, minulla, onko elokuva ollut hyvä vai ei.

Aion sen leffan kyllä katsoa ja juonikin on pääpiirteittäin tiedossa, koska se (leffa) kiinnostaa ihan oman menneisyyteni vuoksi.

Ob Server kirjoitti:

mielessäsi liikkui heti elokuvan jälkeen! Tämä ei ollut härski kysymys ;=)
Itse aina jälkeenpäin tutkiskelen juuri sen hetken tuntojani, oikeastaan jälkikäteen tapahtuvassa analysoinnissa se ratkaisee, minulla, onko elokuva ollut hyvä vai ei.

Aion sen leffan kyllä katsoa ja juonikin on pääpiirteittäin tiedossa, koska se (leffa) kiinnostaa ihan oman menneisyyteni vuoksi.

päähenkilö sairastaa skitsofreniaa. Mietiskelin lähinnä hänenlaistensa mielen maailmaa ... omasta näkökulmastani se tietenkin on äärettömän mielenkiintoinen ja kiehtova. Toisaalta, kun kuvittelin itseni siihen rooliin skitsofreniaa sairastavana, se alkoi lievästi ahdistamaan ... tunnemyrsky sisälläni alkoi kuohumaan. Tuli kysymyksiä:" Kuka minä olen? Miksi juuri minulle on käynyt näin? Mitä ihmiset haluavat minusta? Mikä on paikkani tässä maailmassa?", etc.

persona-non-grata kirjoitti:

päähenkilö sairastaa skitsofreniaa. Mietiskelin lähinnä hänenlaistensa mielen maailmaa ... omasta näkökulmastani se tietenkin on äärettömän mielenkiintoinen ja kiehtova. Toisaalta, kun kuvittelin itseni siihen rooliin skitsofreniaa sairastavana, se alkoi lievästi ahdistamaan ... tunnemyrsky sisälläni alkoi kuohumaan. Tuli kysymyksiä:" Kuka minä olen? Miksi juuri minulle on käynyt näin? Mitä ihmiset haluavat minusta? Mikä on paikkani tässä maailmassa?", etc.

oikeastaan tätä toivoinkin, en siis ahdistusta sinulle, vaan vahvistusta sille, että elokuva kannattaa katsoa.

Oikeasti sellaisia elokuvia, joiden jälkeen on jotain tunnetiloja, on todella vähän. En kauheasti pidä Koivusalon tyylistä ohjata, mutta tämä kyllä kiinnostaa.

Suosalo on eräs kotimaisen elokuvan suosikeistani, vaikka mielestäni vaikuttavimman roolinsa hän on tehnyt Kiviä taskussa-näytelmässä.

Ob Server kirjoitti:

oikeastaan tätä toivoinkin, en siis ahdistusta sinulle, vaan vahvistusta sille, että elokuva kannattaa katsoa.

Oikeasti sellaisia elokuvia, joiden jälkeen on jotain tunnetiloja, on todella vähän. En kauheasti pidä Koivusalon tyylistä ohjata, mutta tämä kyllä kiinnostaa.

Suosalo on eräs kotimaisen elokuvan suosikeistani, vaikka mielestäni vaikuttavimman roolinsa hän on tehnyt Kiviä taskussa-näytelmässä.

elokuvia ja ne, mitkä katson, herättävät kyllä jossain määrin ajatuksia. Toisaalta en valitse alunperinkään sellaisia, mitkä eivät kiinnosta edes aihepiiriltään tipan vertaa.

Mieluummin käyn teatterissa katsomassa jotain kiinnostavaa näytelmää. Vaikka löytyyhän sitä arkipäivän teatteriakin ihan riittämiin, sekä palstalla, että reaalitodellisuudessa ;) ...

persona-non-grata kirjoitti:

elokuvia ja ne, mitkä katson, herättävät kyllä jossain määrin ajatuksia. Toisaalta en valitse alunperinkään sellaisia, mitkä eivät kiinnosta edes aihepiiriltään tipan vertaa.

Mieluummin käyn teatterissa katsomassa jotain kiinnostavaa näytelmää. Vaikka löytyyhän sitä arkipäivän teatteriakin ihan riittämiin, sekä palstalla, että reaalitodellisuudessa ;) ...

täälläkin oli menossa 24 tuntia ja Hohto samaan aikaan.

Ob Server kirjoitti:

täälläkin oli menossa 24 tuntia ja Hohto samaan aikaan.

elokuvan pohjalta sitä, miten "vaarallista" on toisaalta esittää tämänkaltaisia juttuja ihmisille, keistä valtaosa ei tiedä niistä tarpeeksi. Hyvin helposti sitä tulee tehneeksi yleistyksiä ja ihmisillä on tapana tehdä myös stereotypioita tietyistä poikkeavista ryhmistä, vaikka tämäkin oli vain yksi tarina miljoonien samankaltaisten joukossa. Mielen sairauksia ei kannata koskaan alkaa glorifioimaan, eikä kääntää asiaa omassa "terveessä" mielessään sen kaltaiseksi, että hehän ovat miedän muiden kanssa ihan samanlaisia ihmisiä ... eivät ole. Samanarvoisia, herkkiä ja hauraita ... mutta eivät samankaltaisia. Toivottavasti ymmärrät, mitä tarkoitan, etkä käännä tätä sanomaani pelkästään omiin tarkoitusperiisi sopivaksi lauseeksi.

persona-non-grata kirjoitti:

elokuvan pohjalta sitä, miten "vaarallista" on toisaalta esittää tämänkaltaisia juttuja ihmisille, keistä valtaosa ei tiedä niistä tarpeeksi. Hyvin helposti sitä tulee tehneeksi yleistyksiä ja ihmisillä on tapana tehdä myös stereotypioita tietyistä poikkeavista ryhmistä, vaikka tämäkin oli vain yksi tarina miljoonien samankaltaisten joukossa. Mielen sairauksia ei kannata koskaan alkaa glorifioimaan, eikä kääntää asiaa omassa "terveessä" mielessään sen kaltaiseksi, että hehän ovat miedän muiden kanssa ihan samanlaisia ihmisiä ... eivät ole. Samanarvoisia, herkkiä ja hauraita ... mutta eivät samankaltaisia. Toivottavasti ymmärrät, mitä tarkoitan, etkä käännä tätä sanomaani pelkästään omiin tarkoitusperiisi sopivaksi lauseeksi.

kanssasi samaa mieltä.

Vajaa kaksikymmentä vuotta mielenterveysammattilaisen kanssa naimisissa on antanut jonkinlaisen perspektiivin näihin asioihin. Tietysti siinä ajassa on jo tullut moni muukin alan ihminen tutuksi. Ja koska pienellä paikkakunnalla ollaan, ei ole voinut välttyä siltä, että on saanut (joutunut?) tietää joitain asiakkaitakin.

Se siinä elokuvassa juuri kiinnostaakin, miten Koivusalo käsittelee asiaa, koska hän on ollut itse alalla töissä. Mikäli ei olisi ollut, luulen, ettei se minua kiinnostaisi, ainakaan tässä määrin.

Ja jos Koivusalo onnistuu, takaa Suosalo sen, että sanoma tulee perille.


"Toivottavasti ymmärrät, mitä tarkoitan, etkä käännä tätä sanomaani pelkästään omiin tarkoitusperiisi sopivaksi lauseeksi." (hyväntuulinen ihmettely: näinkö nopeasti olen integroitunut tänne...?)

Ob Server kirjoitti:

kanssasi samaa mieltä.

Vajaa kaksikymmentä vuotta mielenterveysammattilaisen kanssa naimisissa on antanut jonkinlaisen perspektiivin näihin asioihin. Tietysti siinä ajassa on jo tullut moni muukin alan ihminen tutuksi. Ja koska pienellä paikkakunnalla ollaan, ei ole voinut välttyä siltä, että on saanut (joutunut?) tietää joitain asiakkaitakin.

Se siinä elokuvassa juuri kiinnostaakin, miten Koivusalo käsittelee asiaa, koska hän on ollut itse alalla töissä. Mikäli ei olisi ollut, luulen, ettei se minua kiinnostaisi, ainakaan tässä määrin.

Ja jos Koivusalo onnistuu, takaa Suosalo sen, että sanoma tulee perille.


"Toivottavasti ymmärrät, mitä tarkoitan, etkä käännä tätä sanomaani pelkästään omiin tarkoitusperiisi sopivaksi lauseeksi." (hyväntuulinen ihmettely: näinkö nopeasti olen integroitunut tänne...?)

tai lauseita asiakokonaisuuksista ja näinollen ymmärretään joko tietoisesti tai tiedostamattomasti asioita väärin ja käytetään niitä omiin tarkoitusperiin sopivina. Toisaalta taas se on arkipäivää monelle ihmiselle, ketä esimerkiksi elävät julkista elämää.

Riittävän usein niin käydessä, sitä ehkä liiaksi pyrkii ennaltaehkäisemään ...

ps. itse en elä julkisuudessa :)

persona-non-grata kirjoitti:

elokuvan pohjalta sitä, miten "vaarallista" on toisaalta esittää tämänkaltaisia juttuja ihmisille, keistä valtaosa ei tiedä niistä tarpeeksi. Hyvin helposti sitä tulee tehneeksi yleistyksiä ja ihmisillä on tapana tehdä myös stereotypioita tietyistä poikkeavista ryhmistä, vaikka tämäkin oli vain yksi tarina miljoonien samankaltaisten joukossa. Mielen sairauksia ei kannata koskaan alkaa glorifioimaan, eikä kääntää asiaa omassa "terveessä" mielessään sen kaltaiseksi, että hehän ovat miedän muiden kanssa ihan samanlaisia ihmisiä ... eivät ole. Samanarvoisia, herkkiä ja hauraita ... mutta eivät samankaltaisia. Toivottavasti ymmärrät, mitä tarkoitan, etkä käännä tätä sanomaani pelkästään omiin tarkoitusperiisi sopivaksi lauseeksi.

"Mielen sairauksia ei kannata koskaan alkaa glorifioimaan, eikä kääntää asiaa omassa "terveessä" mielessään sen kaltaiseksi, että hehän ovat miedän muiden kanssa ihan samanlaisia ihmisiä ... eivät ole. Samanarvoisia, herkkiä ja hauraita ... mutta eivät samankaltaisia."

Juuri noinhan se on.

Psyykeltään sairas ei kestä välttämättä sitä mitä joku muu ja toisaalta psyykkisesti sairas voi olla tuhoisaa seuraa sellaiselle, joka ei osaa sopeuttaa toimintaansa ja odotuksiaan sairauden mukaan. Hyvä tahto ei aina auta pitkälle.

random_N kirjoitti:

"Mielen sairauksia ei kannata koskaan alkaa glorifioimaan, eikä kääntää asiaa omassa "terveessä" mielessään sen kaltaiseksi, että hehän ovat miedän muiden kanssa ihan samanlaisia ihmisiä ... eivät ole. Samanarvoisia, herkkiä ja hauraita ... mutta eivät samankaltaisia."

Juuri noinhan se on.

Psyykeltään sairas ei kestä välttämättä sitä mitä joku muu ja toisaalta psyykkisesti sairas voi olla tuhoisaa seuraa sellaiselle, joka ei osaa sopeuttaa toimintaansa ja odotuksiaan sairauden mukaan. Hyvä tahto ei aina auta pitkälle.

ja sitähän varten aina kartoitetaan sairaan verkosto ja pyritään hoitamaan sitäkin, sillä sairaan läheiset ovat myöskin kovilla. Äärimmillään on vaarana, että joku läheisistä sairastuu. Toisaalta yllättävän monesti kuulee hoitohenkilökunnan suusta, että se toinen on se oikeasti sairas.

random_N kirjoitti:

"Mielen sairauksia ei kannata koskaan alkaa glorifioimaan, eikä kääntää asiaa omassa "terveessä" mielessään sen kaltaiseksi, että hehän ovat miedän muiden kanssa ihan samanlaisia ihmisiä ... eivät ole. Samanarvoisia, herkkiä ja hauraita ... mutta eivät samankaltaisia."

Juuri noinhan se on.

Psyykeltään sairas ei kestä välttämättä sitä mitä joku muu ja toisaalta psyykkisesti sairas voi olla tuhoisaa seuraa sellaiselle, joka ei osaa sopeuttaa toimintaansa ja odotuksiaan sairauden mukaan. Hyvä tahto ei aina auta pitkälle.

pari psykologista/filosofista kirjaa ... mm. Sylvi-Sanni Mannisen "Outolintu, erilainen" ja Jyri Puhakaisen "Persoonan kieltäjät". Tuntuu käsittämättömältä, että voivat antaa suurelle yleisölle käsityksen siitä, että mielenterveyspotilas olisi, kuin kuka tahansa ihminen joukossamme ja kunhan heitä vain käsittelee oikein (soittelee vaikkapa pianoa ja avaa musiikin maailman tai antaa heidän asua joukossamme täysivaltaisina yhteiskunnan jäseninä) niin mitään mielensairauksia ei olisi olemassakaan ... vaarallista minusta. On selvää, ettei se ole totta. On tapauksia, ettei heitä voi kenties koskaan päästää elämään elämäänsä yhteiskunnan normijäsenenä. Ovat vaarallisia sekä itselleen, että toisille. Mielensairauksista kaikesta glorifioinnista huolimatta löytyy myös se karu ja kolkko, ontto ja pimeä sisus.

persona-non-grata kirjoitti:

pari psykologista/filosofista kirjaa ... mm. Sylvi-Sanni Mannisen "Outolintu, erilainen" ja Jyri Puhakaisen "Persoonan kieltäjät". Tuntuu käsittämättömältä, että voivat antaa suurelle yleisölle käsityksen siitä, että mielenterveyspotilas olisi, kuin kuka tahansa ihminen joukossamme ja kunhan heitä vain käsittelee oikein (soittelee vaikkapa pianoa ja avaa musiikin maailman tai antaa heidän asua joukossamme täysivaltaisina yhteiskunnan jäseninä) niin mitään mielensairauksia ei olisi olemassakaan ... vaarallista minusta. On selvää, ettei se ole totta. On tapauksia, ettei heitä voi kenties koskaan päästää elämään elämäänsä yhteiskunnan normijäsenenä. Ovat vaarallisia sekä itselleen, että toisille. Mielensairauksista kaikesta glorifioinnista huolimatta löytyy myös se karu ja kolkko, ontto ja pimeä sisus.

olen tutustunut, enempikin urheilun kautta, mutta myös selaillut Persoonan kieltäjiä. En siitä kummoista kuvaa saanut. Puhakainen ei välttämättä ole tältä planeetalta, hänen "Valmentaja ja filosofi"-kirjansa pysyy kasassa lähinnä Suhosen voimin.

Normijäsenestä, on yllättävää, että lähes kuka tahansa tuttava saattaa olla tavalla tai toisella mielenterveystyön asiakas. Kyse on hyvin pitkälle yksilön henkisestä kestävyydestä, siis paineensietokyvystä ym.

Kuitenkin, kun sairaus etenee riittävästi, ei ole mitäänmahdollisuuksia pitää ihmistä avohoidossa. Lääkityksellä kuitenkin melkoisen pitkään.

Ob Server kirjoitti:

olen tutustunut, enempikin urheilun kautta, mutta myös selaillut Persoonan kieltäjiä. En siitä kummoista kuvaa saanut. Puhakainen ei välttämättä ole tältä planeetalta, hänen "Valmentaja ja filosofi"-kirjansa pysyy kasassa lähinnä Suhosen voimin.

Normijäsenestä, on yllättävää, että lähes kuka tahansa tuttava saattaa olla tavalla tai toisella mielenterveystyön asiakas. Kyse on hyvin pitkälle yksilön henkisestä kestävyydestä, siis paineensietokyvystä ym.

Kuitenkin, kun sairaus etenee riittävästi, ei ole mitäänmahdollisuuksia pitää ihmistä avohoidossa. Lääkityksellä kuitenkin melkoisen pitkään.

suuri osa mielenterveyspalvelujen asiakkaista on todella niitä tuiki "tavallisia" kaduntallaajia, jotka useasti ovat myös työssäkäyviä ihmisiä. Heidän taustoistaan löytyy mm. alisteisia ja väkivaltaisia suhteita, insestiä, lapsen tai puolison mahdollisesti äkillinen kuolema, etc. Moni ihminen tarvitsee elämänsä aikana jossain vaiheessa tukea ammattiauttajilta, eikä siinä ole mitään hävettävää. Päinvastoin. Kaikki ihmiset eivät pysty käsittelemään kaikkea tapahtunutta aivan yksin.

Minusta avun hakeminen, kun on sen tarpeessa ei myöskään kerro ihmisen heikkoudesta. Kun huomaa olevansa eksyksissä ja jonkin olevan pielessä, on paljon enemmän kosketuksissa itseensä ja omaan sisimpäänsä, kuin ne, jotka ummistavat silmänsä todellisuudelta ja paahtavat vain tukka putkella eteenpäin, kunnes se loppuu.

persona-non-grata kirjoitti:

suuri osa mielenterveyspalvelujen asiakkaista on todella niitä tuiki "tavallisia" kaduntallaajia, jotka useasti ovat myös työssäkäyviä ihmisiä. Heidän taustoistaan löytyy mm. alisteisia ja väkivaltaisia suhteita, insestiä, lapsen tai puolison mahdollisesti äkillinen kuolema, etc. Moni ihminen tarvitsee elämänsä aikana jossain vaiheessa tukea ammattiauttajilta, eikä siinä ole mitään hävettävää. Päinvastoin. Kaikki ihmiset eivät pysty käsittelemään kaikkea tapahtunutta aivan yksin.

Minusta avun hakeminen, kun on sen tarpeessa ei myöskään kerro ihmisen heikkoudesta. Kun huomaa olevansa eksyksissä ja jonkin olevan pielessä, on paljon enemmän kosketuksissa itseensä ja omaan sisimpäänsä, kuin ne, jotka ummistavat silmänsä todellisuudelta ja paahtavat vain tukka putkella eteenpäin, kunnes se loppuu.

avun hakeminen kertoo tietyllä tavalla jopa vahvuudesta. Siitä, että ihmisellä on tarve kuitenkin itse määrätä elämästään, eikä antaa periksi jollekin, mitä ei pysty hallitsemaan sen jälkeen.

Useinhan nimenomaan on, että joku mitättömältä tuntuva asia saa ihmisen hajoamaan. Se on kuitenkin vain se kamelin selän katkaisija. Todelliset syyt siihen, ettei ihminen enää pysty, saattavat olla peräisin kaukaa menneisyydestä.

Kun on törmännyt siihen tosiseikkaan, että aivan "terveet" tuntemani ihmiset ovat joutuneet hakemaan apua, on pakostikin joutunut analysoimaan myös itseään, ja se on ollut tietyllä tavalla ahdistavaa.

Ob Server kirjoitti:

avun hakeminen kertoo tietyllä tavalla jopa vahvuudesta. Siitä, että ihmisellä on tarve kuitenkin itse määrätä elämästään, eikä antaa periksi jollekin, mitä ei pysty hallitsemaan sen jälkeen.

Useinhan nimenomaan on, että joku mitättömältä tuntuva asia saa ihmisen hajoamaan. Se on kuitenkin vain se kamelin selän katkaisija. Todelliset syyt siihen, ettei ihminen enää pysty, saattavat olla peräisin kaukaa menneisyydestä.

Kun on törmännyt siihen tosiseikkaan, että aivan "terveet" tuntemani ihmiset ovat joutuneet hakemaan apua, on pakostikin joutunut analysoimaan myös itseään, ja se on ollut tietyllä tavalla ahdistavaa.

häntä ei riittävästi tutkita ;). Aivan varmasti lopulta löytyy aina jotain ... olipa se sitten henkistä tai fyysistä. Jokainen kuitenkin ollaan jossain määrin keskeneräisiä ja vajavaisia kaikki, kuka enemmän, kuka vähemmän. Missään suhteessa täydellistä ihmistä, kun ei ole.

Ihminen itse on pahin vihollisensa, mutta kannattaa muistaa (myös allekirjoittanut itse) myös se armollisuus itseään kohtaan ...

Ob Server kirjoitti:

avun hakeminen kertoo tietyllä tavalla jopa vahvuudesta. Siitä, että ihmisellä on tarve kuitenkin itse määrätä elämästään, eikä antaa periksi jollekin, mitä ei pysty hallitsemaan sen jälkeen.

Useinhan nimenomaan on, että joku mitättömältä tuntuva asia saa ihmisen hajoamaan. Se on kuitenkin vain se kamelin selän katkaisija. Todelliset syyt siihen, ettei ihminen enää pysty, saattavat olla peräisin kaukaa menneisyydestä.

Kun on törmännyt siihen tosiseikkaan, että aivan "terveet" tuntemani ihmiset ovat joutuneet hakemaan apua, on pakostikin joutunut analysoimaan myös itseään, ja se on ollut tietyllä tavalla ahdistavaa.

nyt alkoi silmäluomia painamaan niin paljon, että taidan mennä nukkumaan.

Hyvää yötä!

persona-non-grata kirjoitti:

nyt alkoi silmäluomia painamaan niin paljon, että taidan mennä nukkumaan.

Hyvää yötä!

herää terveenä ;=)