Yhtä hyvin tämän voisin kirjoittaa jollakin muulla uskonto palstalla, mutta kun viime viikolla satuin tieni tänne löytämään, niin kirjoitanpa sen täällä.
Muistin tuosta "auroraborealliksen" kirjoituksesta "helluntailaisesta ateistiksi", että mullahan on myös suvussa helluntalaistaustainen henkilö, joka on sitten joutunut ottamaan uutta vauhtia elämäänsä hoidollisesti laitosjakson kautta .
Olisiko niin, että ihmisten olisi hyvä oppia löytämään rajansa
elämässään maallisen elämän ja rukous&hengellisenelämän välimaastossa.
Kun meille uskoville ei tämän maailman näkyväiset ja konkreettiset asiat riitä, vaan etsimme henkivaltoja ja heidän tahtoaan elämässämme ja pyrimme olemaan heille otollisia palvelijoita, niin liian syvälle henkisen maailman puolelle ei saisi eksyä.
Toisin sanoen jokaisen on löydettävä oma kultainen keskitie maailman ja uskonmaailmansa välistä.
Jokaiselle tuo kultainen keskitie on yksilöllinen, eli toiset ovat henkisesti vahvempia kuin toiset. Toiset tarvitsevat uskontovereidensa tukea, mutta myös yksityisyyttä enemmän kuin toiset.
Toista ei saa liikaa painostaa, eikä itse saa yrittää olevansa "parempi" Jumalalleen kuin mitä jaksaa olla.
Uskovien yhteisöiden tulisi olla myös vastuullisia toisten jaksamisesta.
"Kaikki eivät ole samasta puusta veistettyjä" sanotaan.
Pää ei vielä saisi mennä sinne "tuuliin ja pilviin", enkä oikein jaksa uskoa Jumalan haluavan täyttää mielisairaaloita uskovaisilla.
Sinällään maailmankin tarjoama hoito on hyvä juttu kun sitä on tarjolla. On se sitten lääkkeellistä, kirurgista tai sielullista hoitoa.
Eikä noita hoitomuotoja olisi olemassa, mikäli Jumala niin haluaisi. Onhan Jumala luonut ihmisen.
Usko ja mielenterveys
39
1263
Vastaukset
- anon100
Valitettavasti mistä voidaan jo matemaattiseti sanoa että jollain yksilöllä menee asia liiallisuuksiin. Uskis yhteisöt ovat myös paikkoja minne hakeutuu, ns herkkiä ihmisiä. En kuitenkaan usko että se olisi Jumalan tarkoitus että sekoaa uskoon.
Ihminen nyt vain on monimutkainen kokonaisuus. Jotkut "porskuttaa elon tietä" ja joku sortuu, on normaali ajatuskaava; ettei sekoisi itse.
Olisi toivottavaa että srk:ssa olisi hengellisesti kypsiä ihmisiä jotka "vaistoisisivat" henkilöt jotka tarvitsevat "tyukipalveluja". Kuitenkin on ryhmiä jolle itse ihminen ei ole kuin lisä "srk:n ja kolehtihaavin täyttäjiksi"...tämän ei pitäisi olla mahdollista mikäli "vanhemmat uskovat" ovat Raamatun mukaisia veljiä ja sisaria.
valitettavasti kuitenkin näin on, kaikissa kirkko-ja serakunnissa.
Ei voi kun rukoilla että tälläisia ei esiintyisi.
Tätä ei voi ilman PH:n vaikutusta tehdä, edes koulutuksella,,,valitettavasti.- -pelokas puskis-
on aina mielikuvituskaveri. Menee liiallisuuksiin.
- oikeassa
"Uskossa vaeltamiseen tarvitaan niinsanotusti "kultainenkeskitie" sen vaelluksen onnistumiseen."
Osuit naulan kantaan. Kohtuus kaikessa, myös uskossa. Äärimmäinen "omistautuinen" Jeesukselle vaikuttaa myös psyykkeeseen eikä se vaikutus ole välttämättä positiviinen.
- ja mielenterveys
Asiaa on tutkittu kirkon tutkimuskeskuksen toimesta (Uskonnollisuus ja itsemurhat, Hannu Sorri). Tutkimus pohjautui toiseen tutkimukseen jossa käytiin läpi kaikki -87 Suomessa tehdyt itsemurhat. Tutkimus siis tehtiin tämän aineiston pohjalta. Lisä aineistoa hankittiin mm. omaisten ja hoitohenkilökunnan haastatteluilla.
Psykiatrinen diagnoosi oli uskonnollisten ryhmässä muita yleisempi, depressio ja psykoosi oli diagnoosin saaneiden uskonnollisten miesten ryhmässä jopa huomattavasti ei-uskonnollisten ryhmää yleisempää .
Tapauksia oli yhteensä 1397 kpl ja 245 (18%) tutkittavaa oli luokiteltu uskonnollisiksi. Tämä on erittäin suuri tilastollinen poikkeama verrattuna uskonnollisuuden ilmenemiseen aktiivisena toimimisena muun väestön keskuudessa.
Lisäksi tutkimus kertoi, että kolmannes uskonnollisiksi katsotuista itsemurhan tehneistä, oli ns. "etsijöitä", kiinteää tai pitkäaikaista yhteyttä uskonnollisiin yhteisöihin ei ollut. Osalla näistäkin henkilöistä oli kuitenkin aikaisemmin ollut uskonnollista aktiviteettiä joka oli hiipunut mutta aktivoitunut uudestaa kriisitilanteessa.
Loput kaksi kolmannesta luokiteltiin "aktiivisiksi toimijoiksi" joilla oli kiinteät, pitkäaikaiset yhteydet uskonnollisiin yhteisöihin tai uskonnollisuus oli muutoin kuulunut henkilön elämään pidempiaikaisesti.
Tutkimus löysi selkeän yhteyden uskonnollisuuden ja itsemurhariskin yhteydestä mutta sitä selittää paljolti juuri kriisitilanteessa elävien henkilöiden hakeutuminen etsimään apua myös Jumalalta.- vielä...
...tutkimuksessa havaittiin myös, että uskonnollisten naisten itsemurha riski oli väestön keskimääräiseen itsemurhariskiin verrattuna poikkeuksellisen korkea. Miesten osalta oltiin lähempänä väestön keskiarvoa vaikka näissäkin tilastollinen poikkeama oli liian suuri tilastovirheellä selitettäväksi.
Ilmiö on mielenkiintoinen, koko väestö huomioidessa tilanne on päinvastainen, miehet ovat huomattavasti naisia suurempi riskiryhmä.
Tutkimus ei lähtenyt arvuuttelemaan syitä tähän. Tutkimuksessa selvennettiin tarkoin kaikki käytetyt tilastolliset menetelmär, mahdolliset virhearviot ja marginaalit. Tutkimus löytyy kirjastoista. - kumoaa
mennen tullen erään kliseen, nimittäin sen, että Herra ei anna kenellekään suurempaa taakkaa kannettavaksi kuin mitä kukin jaksaa kantaa.
Mikäli ihminen epätoivoissaan etsii Jumalaa, ei sitä löydä ja päätyy epätoivoiseen, peruuttamattomaan ratkaisuun riistää itseltään henki voidaan sanoa, että Jumala antoi kuin antoikin kannettavaksi enemmän kuin ihminen jaksoi kantaa. Tätä on näissä tapauksissa vaikea kiistää. - ei voi
kumoaa kirjoitti:
mennen tullen erään kliseen, nimittäin sen, että Herra ei anna kenellekään suurempaa taakkaa kannettavaksi kuin mitä kukin jaksaa kantaa.
Mikäli ihminen epätoivoissaan etsii Jumalaa, ei sitä löydä ja päätyy epätoivoiseen, peruuttamattomaan ratkaisuun riistää itseltään henki voidaan sanoa, että Jumala antoi kuin antoikin kannettavaksi enemmän kuin ihminen jaksoi kantaa. Tätä on näissä tapauksissa vaikea kiistää.laittaa Jumalan"piikkiin"tällätavalla siteeraten sitä:että Jumala ei anna
kenellekäään enempää kuormaa,kuin jaksaa kantaa..
Missä on ihmisen vastuu omista valinnoista?
Tai toisen ihmisen vastuu lähimmäisenä olemisesta tänäpäivänä?
Tämäkin löytyy Raamatusta:
"Monet huutavat hyvyyttänsä kukin,mutta kuka löytää luotettavan ihmisen"
Heikot todella sortuu elontiellä-mutta ketkä kantavat heidän taakkojaan?
Missä on ne kuulevat korvat,joita tarvittaisiin,että Jumala voisi puhua.
Me odotamme itsellemme-kun meidän tulisi olla Hänen käytössään ja valmiina
kuulemaan,kun Hän puhuu ja osoittaa meille ihmisen,jota me voisimme tukea
kuuntelemalla ja rukoilemalla-ja jos mahdollista ja tarve vaatii-antaa hänelle
vähän enemmänkin aikaamme,kuinmyöskin ajallistakin apuammekin..
Mehän emme voi määritellä ihmissilmin millaisesta ongelmasta on kyse-on niin
paljon sellaisia,jotka ovat jääneet yksin-nykyisin,kun kellään ei näytä aikaa
riittävän kuin omiin asioihin ja menoihin.Jumalalta tulisi rukoilla viisautta ja
saada ymmärrystä siihen,mistä on kyse toisen ihmisen kohdalla.
Uskaltaako monikaan ilmaista asioitaan-leimatuksi tulemisen pelossa..?!
Nykypäivänä-kun uskovienkin pitää näyttää täydellisiltä ja omavaraisilta ja
itseriittoisilta ja hyvin menestyviltä-meillä kaikilla on omat tarpeemme,niin
ajalliset,kuin hengellisetkin-olemmeko me Jumalasta riippuvaisia,toistemme
kanssa samanarvoisia uskovia-?!
Jos olemme,niin silloin ymmärrämme,että tarvitsemme myöskin toisiamme.
Varmaa on,että jos Jumala saa johdattaa jonkun tueksi jollekin,niin sekään
ei ole liian suuri taakka itselle-jos siihen asennoituu oikein ja ymmärtää sen
uhrautumisen merkityksen-emmehän me täällä elä itseämme varten.
Me tarvitsemme Jumalan viisautta niin omaan elämiseemme,kuin niidenkin,
jotka elävät meitä lähellä
Seurakunnan tulisi olla paikka,jossa jokaisella olisi mahdollista avoimuuteen
niin,ettei ihmisestä itsestä tulisi juorujen kohde,jos avautuu jollekin.
Toisten pyytämät esirukoukset on tarkoitettu seurakuntaan kuuluvien uskovien
rukouksiksi,eikä märehdittäviksi omissa kuppikunnissa,saatisitten seurakunnan
ulkopuolella olevien ei-uskovaisten kanssa juoruamisiin!
Kysyä sopii,missä on uskovien keskuudesta Jumalan pelko tänäpäivänä?!
Toisten asioita repostellaan ja unohdetaan,mitä Jumalan sana sanoo
kielen synneistä.
Kuinka monen ihmisen elämä on tuhottu tällätavalla-?!
Sekin on tahtovalinta-vaikka joidenkin on kuullut puolustavan sitä inhimillisyydestä johtuvana,ihmisen heikkouteen kuuluvana asiana..
Joillakin on kurja tapa purkaa omat pettymyksensä toisiin,toisilla on uteliaisuus-
mikämilläkin,mutta anteeksipyyntöön tälläiset eivät pysty-he ovat mielestään
niin hyviä uskovia,etteivät näe sitä synniksi ollenkaan..ei sittenkään,vaikkahan
joku jäisi pois seirakunnastakin-
kysyä sopii minkälaisia uskovia ovatkaan ne,joilla ei ole minkäänlaista sielunhätää,eikä tuskaa ihmisistä,jotka kulkevat kohti kadotusta-tai niistä,jotka sairastavat,ovat vailla jokapäiväistä leipää..jne-?!
Missä on aito lähimmäisenrakkaus uskovien keskuudesta,joka tulee esille
Raamatun mukaan:ei sanoina,vaan tekoina.
Jumala ei vaadi meiltä enempää,kuin sen,mitä olemme tulleet ymmärtämään
Hänen sanastaan -ja siitä me kukin olemme vastuussa-ei yhtään enemmästä.
Meidänkään ei tule vaatia itseltämme enempää-vielä vähemmän toisilta.
Jos me tämän ymmärtäisimme,niin voisimme olla armahtavaisempia toisiammekin kohtaan. - M-TS
ei voi kirjoitti:
laittaa Jumalan"piikkiin"tällätavalla siteeraten sitä:että Jumala ei anna
kenellekäään enempää kuormaa,kuin jaksaa kantaa..
Missä on ihmisen vastuu omista valinnoista?
Tai toisen ihmisen vastuu lähimmäisenä olemisesta tänäpäivänä?
Tämäkin löytyy Raamatusta:
"Monet huutavat hyvyyttänsä kukin,mutta kuka löytää luotettavan ihmisen"
Heikot todella sortuu elontiellä-mutta ketkä kantavat heidän taakkojaan?
Missä on ne kuulevat korvat,joita tarvittaisiin,että Jumala voisi puhua.
Me odotamme itsellemme-kun meidän tulisi olla Hänen käytössään ja valmiina
kuulemaan,kun Hän puhuu ja osoittaa meille ihmisen,jota me voisimme tukea
kuuntelemalla ja rukoilemalla-ja jos mahdollista ja tarve vaatii-antaa hänelle
vähän enemmänkin aikaamme,kuinmyöskin ajallistakin apuammekin..
Mehän emme voi määritellä ihmissilmin millaisesta ongelmasta on kyse-on niin
paljon sellaisia,jotka ovat jääneet yksin-nykyisin,kun kellään ei näytä aikaa
riittävän kuin omiin asioihin ja menoihin.Jumalalta tulisi rukoilla viisautta ja
saada ymmärrystä siihen,mistä on kyse toisen ihmisen kohdalla.
Uskaltaako monikaan ilmaista asioitaan-leimatuksi tulemisen pelossa..?!
Nykypäivänä-kun uskovienkin pitää näyttää täydellisiltä ja omavaraisilta ja
itseriittoisilta ja hyvin menestyviltä-meillä kaikilla on omat tarpeemme,niin
ajalliset,kuin hengellisetkin-olemmeko me Jumalasta riippuvaisia,toistemme
kanssa samanarvoisia uskovia-?!
Jos olemme,niin silloin ymmärrämme,että tarvitsemme myöskin toisiamme.
Varmaa on,että jos Jumala saa johdattaa jonkun tueksi jollekin,niin sekään
ei ole liian suuri taakka itselle-jos siihen asennoituu oikein ja ymmärtää sen
uhrautumisen merkityksen-emmehän me täällä elä itseämme varten.
Me tarvitsemme Jumalan viisautta niin omaan elämiseemme,kuin niidenkin,
jotka elävät meitä lähellä
Seurakunnan tulisi olla paikka,jossa jokaisella olisi mahdollista avoimuuteen
niin,ettei ihmisestä itsestä tulisi juorujen kohde,jos avautuu jollekin.
Toisten pyytämät esirukoukset on tarkoitettu seurakuntaan kuuluvien uskovien
rukouksiksi,eikä märehdittäviksi omissa kuppikunnissa,saatisitten seurakunnan
ulkopuolella olevien ei-uskovaisten kanssa juoruamisiin!
Kysyä sopii,missä on uskovien keskuudesta Jumalan pelko tänäpäivänä?!
Toisten asioita repostellaan ja unohdetaan,mitä Jumalan sana sanoo
kielen synneistä.
Kuinka monen ihmisen elämä on tuhottu tällätavalla-?!
Sekin on tahtovalinta-vaikka joidenkin on kuullut puolustavan sitä inhimillisyydestä johtuvana,ihmisen heikkouteen kuuluvana asiana..
Joillakin on kurja tapa purkaa omat pettymyksensä toisiin,toisilla on uteliaisuus-
mikämilläkin,mutta anteeksipyyntöön tälläiset eivät pysty-he ovat mielestään
niin hyviä uskovia,etteivät näe sitä synniksi ollenkaan..ei sittenkään,vaikkahan
joku jäisi pois seirakunnastakin-
kysyä sopii minkälaisia uskovia ovatkaan ne,joilla ei ole minkäänlaista sielunhätää,eikä tuskaa ihmisistä,jotka kulkevat kohti kadotusta-tai niistä,jotka sairastavat,ovat vailla jokapäiväistä leipää..jne-?!
Missä on aito lähimmäisenrakkaus uskovien keskuudesta,joka tulee esille
Raamatun mukaan:ei sanoina,vaan tekoina.
Jumala ei vaadi meiltä enempää,kuin sen,mitä olemme tulleet ymmärtämään
Hänen sanastaan -ja siitä me kukin olemme vastuussa-ei yhtään enemmästä.
Meidänkään ei tule vaatia itseltämme enempää-vielä vähemmän toisilta.
Jos me tämän ymmärtäisimme,niin voisimme olla armahtavaisempia toisiammekin kohtaan. - ml213.
kumoaa kirjoitti:
mennen tullen erään kliseen, nimittäin sen, että Herra ei anna kenellekään suurempaa taakkaa kannettavaksi kuin mitä kukin jaksaa kantaa.
Mikäli ihminen epätoivoissaan etsii Jumalaa, ei sitä löydä ja päätyy epätoivoiseen, peruuttamattomaan ratkaisuun riistää itseltään henki voidaan sanoa, että Jumala antoi kuin antoikin kannettavaksi enemmän kuin ihminen jaksoi kantaa. Tätä on näissä tapauksissa vaikea kiistää.Niin, toisaalta tärkeintä olisi tietää miten tutkimus on suoritettu ja mikä on ollut tutkijoiden ymmärryskyky kokonaisuudesta.
*
"että Herra ei anna kenellekään suurempaa taakkaa kannettavaksi kuin mitä kukin jaksaa kantaa".
-----
Tuon mielikuvan ymmärrän koskevan Jumalaan uskovaa ja luottavaa ihmistä. Jos ihminen ei usko Jumalaan, niin kuten todellisuus on, niin ihmisiä menhtyy ja kuolee monenlaisissa tilanteissa.
Jos pohditaan esim. elämän halujen ehtymistä ja siitä johtuvaa itsetuhoisuutta, niin koskeeko tämä tila uskovaa ihmistä.Monasti juuri uskovalla ihmisellä vaikeuksien keskellä on usko ja luottamus Jumalan huolenpitoon ja Jumalan tietäminen vaikeuksien keskellä.Tällä mielikuvalla ja siihen uskomisella on erityisen suuri vaikutus ihmisen elämän halujen säilymiseen vaikeuksien keskellä.
Jos tätä uskoa ei ole, niin monasti ihminen ei jaksa ja itsetuhoisuus ottaa vallan vaikeuksien keskellä.
Niin, tunnen lähemmin kymmenkunta itsemurhan tehnyttä ihmistä tarkemmin, mutta yhteistä heillä oli, miten he yksin ihmisenä elivät/halusivat elää vaikutensa keskellä kuluttaen elämisen voimat.Monasti ihmiselle on erikoisen vaikeaa tunnustaa syvällisiä vaikeuksiaan itsekkyyden tähden.Kasvojen menettämisen pelko lie suurin syy. - varmaankin
ml213. kirjoitti:
Niin, toisaalta tärkeintä olisi tietää miten tutkimus on suoritettu ja mikä on ollut tutkijoiden ymmärryskyky kokonaisuudesta.
*
"että Herra ei anna kenellekään suurempaa taakkaa kannettavaksi kuin mitä kukin jaksaa kantaa".
-----
Tuon mielikuvan ymmärrän koskevan Jumalaan uskovaa ja luottavaa ihmistä. Jos ihminen ei usko Jumalaan, niin kuten todellisuus on, niin ihmisiä menhtyy ja kuolee monenlaisissa tilanteissa.
Jos pohditaan esim. elämän halujen ehtymistä ja siitä johtuvaa itsetuhoisuutta, niin koskeeko tämä tila uskovaa ihmistä.Monasti juuri uskovalla ihmisellä vaikeuksien keskellä on usko ja luottamus Jumalan huolenpitoon ja Jumalan tietäminen vaikeuksien keskellä.Tällä mielikuvalla ja siihen uskomisella on erityisen suuri vaikutus ihmisen elämän halujen säilymiseen vaikeuksien keskellä.
Jos tätä uskoa ei ole, niin monasti ihminen ei jaksa ja itsetuhoisuus ottaa vallan vaikeuksien keskellä.
Niin, tunnen lähemmin kymmenkunta itsemurhan tehnyttä ihmistä tarkemmin, mutta yhteistä heillä oli, miten he yksin ihmisenä elivät/halusivat elää vaikutensa keskellä kuluttaen elämisen voimat.Monasti ihmiselle on erikoisen vaikeaa tunnustaa syvällisiä vaikeuksiaan itsekkyyden tähden.Kasvojen menettämisen pelko lie suurin syy.on totta.Itselläni on kokemus läheisestä ihmisestä,jonka kohdalla elämä päättyi itsemurhaan.
En sanoisi,että hänenkohdallaan kasvojen menettämisen pelko
olisi johtunut itsekkyydestä-päivastoin hänellä oli heikko
itsetunto ja alemmuudentunteet,jostasyystä hän masentui
herkästi.Hän pyrki olemaan kiltti ja miellyttämään muita,
pönkittäen sillä itsetuntoaan,mutta samalla peittäen omat
murheensa. - ml213.
varmaankin kirjoitti:
on totta.Itselläni on kokemus läheisestä ihmisestä,jonka kohdalla elämä päättyi itsemurhaan.
En sanoisi,että hänenkohdallaan kasvojen menettämisen pelko
olisi johtunut itsekkyydestä-päivastoin hänellä oli heikko
itsetunto ja alemmuudentunteet,jostasyystä hän masentui
herkästi.Hän pyrki olemaan kiltti ja miellyttämään muita,
pönkittäen sillä itsetuntoaan,mutta samalla peittäen omat
murheensa.Niin, ei millään pahalla masentuneita ihmisiä kohtaan, mutta haluan tuoda käsitykseni, miten masentunut ihminen on toisaalta itsekäs.Tällä itsekkyydellä en tarkoita omanedun selkeää tavoittelemista tms. vaan ajatusten pyörimistä itsensä ympärillä.
Voisi kuvata,- mitä masentuneempi ihminen on, niin sitä enemmän hän sydämessään kaipaa huomiota ja tietoisestikkin.Joskus ihan harmittaa miten epätödellista heidän ajatusmaailmansa on.He toivovat/eivät eroita miten. jopa tuntemattomien ihmistenkin tulisi huomioida heitä jollain tasolla, joika ajatuksena on jo mahdoton.
Juuri tuo mielluttämisen tarve ja kiltteys on kuin syötti saada huomiota ja kaikkein harmillisinta tässä on, jos ympäristö/ihmiset eivät huomaa tätä tekijää, niin masentunut ihminen masentuu entisestään,- koska ei saa kaipaamaansa huomioita osakseen.Huomiota,- tarvetta, jota ympärsitö ei tiedosta.Mutta, valitettavasti tämä huomion tarve on tyydyttämätön tila ihmisessä ja perusongelma onkin aivan toisaalla.Tärkeimpiä asioita vielä on, miten masentuneen ihmisen on itse oivallettava/ymmärrettävä tämä tilansa, mielikuvansa.Jos toinen ihminen huomauttaa tai tuo tämän väärällä tavalla esille, niin masentunut ihminen kokee tämänkin auttamisen kielteisesti eli painamista entistä alemmaksi.Siis hänet torjutaan,- joka on päinvastaista kuin saada kaipaamaansa huomiota.
Vaikka näihin asioihin vaikuttaa geneettisyys/kin,- siis taipumus masennuksen kautta reagoida ongelmoitumiseen.(Toisen ihmisen käytös tulee agressiiviseksi ja toiselta pettää sydän jne...) Ainut todellinen ja pitkäkestoinen lääke lie tääsäkin sairaudessa Jeesuksen antama opetus;
"Joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen........"
Sis kadottaa elämänsä siten, että kasvaa pois ajattelemasta omia asioita.Huomion samista tms..., mutta ehdottomasti tämnä tulee olla sisäsybntyistä, ei toisen ihmisen painostamista tai huomauttamista . - hänellä
ml213. kirjoitti:
Niin, ei millään pahalla masentuneita ihmisiä kohtaan, mutta haluan tuoda käsitykseni, miten masentunut ihminen on toisaalta itsekäs.Tällä itsekkyydellä en tarkoita omanedun selkeää tavoittelemista tms. vaan ajatusten pyörimistä itsensä ympärillä.
Voisi kuvata,- mitä masentuneempi ihminen on, niin sitä enemmän hän sydämessään kaipaa huomiota ja tietoisestikkin.Joskus ihan harmittaa miten epätödellista heidän ajatusmaailmansa on.He toivovat/eivät eroita miten. jopa tuntemattomien ihmistenkin tulisi huomioida heitä jollain tasolla, joika ajatuksena on jo mahdoton.
Juuri tuo mielluttämisen tarve ja kiltteys on kuin syötti saada huomiota ja kaikkein harmillisinta tässä on, jos ympäristö/ihmiset eivät huomaa tätä tekijää, niin masentunut ihminen masentuu entisestään,- koska ei saa kaipaamaansa huomioita osakseen.Huomiota,- tarvetta, jota ympärsitö ei tiedosta.Mutta, valitettavasti tämä huomion tarve on tyydyttämätön tila ihmisessä ja perusongelma onkin aivan toisaalla.Tärkeimpiä asioita vielä on, miten masentuneen ihmisen on itse oivallettava/ymmärrettävä tämä tilansa, mielikuvansa.Jos toinen ihminen huomauttaa tai tuo tämän väärällä tavalla esille, niin masentunut ihminen kokee tämänkin auttamisen kielteisesti eli painamista entistä alemmaksi.Siis hänet torjutaan,- joka on päinvastaista kuin saada kaipaamaansa huomiota.
Vaikka näihin asioihin vaikuttaa geneettisyys/kin,- siis taipumus masennuksen kautta reagoida ongelmoitumiseen.(Toisen ihmisen käytös tulee agressiiviseksi ja toiselta pettää sydän jne...) Ainut todellinen ja pitkäkestoinen lääke lie tääsäkin sairaudessa Jeesuksen antama opetus;
"Joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen........"
Sis kadottaa elämänsä siten, että kasvaa pois ajattelemasta omia asioita.Huomion samista tms..., mutta ehdottomasti tämnä tulee olla sisäsybntyistä, ei toisen ihmisen painostamista tai huomauttamista .oli lapsuudessa vanhempien hylkääminen hyvin pienenä ja se tapahtui vielä
toistamiseen murrosiän kynnyksellä..hänet jätettiin sukulaisten hoitoon ja
käytiin katsomassa hyvin harvoin.Hän eli yksinäisenä lapsena,ilman sisaruksia,
vanhemman pariskunnan hoidossa.
Joka varmastikin vaikutti sen,että hän pyöri oman itsensä ympärillä,mutta en
vieläkään sanoisi sen olevan omatahtoista itsekkyyttä,vaan kasvuympäristöstä
ja kehityksestä johtuvaa.
Mikäli ihminen itse ei ymmärrä pohjimmaista syytään masentumiselle,niin ei hän
siitä myöskään osaa muille puhua.
Nyt mennäänkin sitten syvimpiin sielun sopukoihin-siihen,että kun tälläinen
ihminen tulee uskoon,niin ei ne sielunhaavat,hylkäämisestä johtuvat,sieltä
heti katoa.Ne aiheuttavat sen epävarmuuden,turvattomuuden ja alemmuuden ja
huomiontarpeen-tunteet,joita hän on yrittänyt itsessään pönkittää josmiten ja
pyrkinyt niitä korvaamaan josmillätavoin;toisia miellyttämällä ja muuten-koska
ne ovat niin syvällä sisimmässä ja vaikuttavat koko hänen elämäänsä,ettämyös
ihmissuhteisiinkin,koska nämä tunnetarpeet velkovat vielä aikuisenakin niiden
tyydyttämistä.
Uskoontullessa Jumala alkaa meidän sisimmässä työnsä ja siihen sisältyy myös
sielunhaavojen eheyttäminen-tämä on kuitenkin hidas prosessi,eikä tapahdu
tuostavaan,koska ihmisen sisin ei sitä kestäisi-vaikka se on Jumalalle mahdollista
sekin-vaan niitä nostetaan esiin vähänkerrallaan niiden läpikäymiseksi,siksi,että
ne itsessä kohdattaisiin ja käsiteltäisiin Jumalan avulla ja Hänen hoidossaan.
Jumalan tahto on eheyttää ihmiset,että he voisivat elää tasapainoisemmin omaa
elämäänsä,että myöskin olla yhteydessä Häneen ja toisiin ihmisiin.
Sielun rikkinäisyys aiheuttaa ristiriitoja ja monia erilaisia ongelmia seurakunnas-
sakin,eivain ihmisen omassa elämässä.
Tälläiselle ihmiselle,joka vaikka tietää Hänen sanansa ja mikä Jumalan tahto on-
on vaikeaa elää sen mukaisesti,eikä häneltä voi sitä vaatia samoinkuin siltä
joka itsessään on tasapainoinen ja jolla itsessään ei syviä sielunhaavoja ole.
Jumala ymmärtää sellaista,vaikka ihmiset eivät ymmärtäisikään,eikä Hän odota
sellaiselta enempää,vaikka me ihmiset odottaisimmekin.
Tälläinen tietämättömyys ja ymmärtämättömyys aiheuttaa kärsimättömyyttä
joissakin uskovissa,vaikka kyse ei ole teeskentelystä,eikä tahallisuudesta-
kyse on siitä,että hän ei pysty sisäistämään Jumalan sanaa,eikä uskomaan
Hänen rakkauteensa samoinkuin toiset,koska häneen on juurtunut jo sen
hylkäämisen kautta syvälle sellainen tunne ja usko,ettei häntä rakasteta.
Me ihmiset emme näe toistemme sielujen syvyyteen,niinkuin Jumala.
Jumala tietää pohjimmaisen syyn sille,miksi joku elää itsetuhoisesti ja
itseään sisäisesti halveksien ja miksi jonkun elämä päätyy päihteisiin
ja toisen itsemurhaan.
Meidän tulisi silti olla osoittamassa heille Jumalan rakkautta ja jaksaa olla heitä
tukemassa -kaikista ei tietenkään ole sellaiseen,jossa tarvitaan kärsivällisyyttä
ja aikaa,mutta hekin voivat osaltaan tehdä sen,että rukoilevat näiden puolesta,
Onhan niitä,jotka ovat omallakohdallaan kokeneet jotain vastaavaa,niinettä he
voisivat olla tukemassa ja rinnallakulkemassakin-
lähimmäisen rakkautta tarvitaan siitäkin huolimatta,että Jumala tekee meissä
jokaisessa työtään. - leahim
kumoaa kirjoitti:
mennen tullen erään kliseen, nimittäin sen, että Herra ei anna kenellekään suurempaa taakkaa kannettavaksi kuin mitä kukin jaksaa kantaa.
Mikäli ihminen epätoivoissaan etsii Jumalaa, ei sitä löydä ja päätyy epätoivoiseen, peruuttamattomaan ratkaisuun riistää itseltään henki voidaan sanoa, että Jumala antoi kuin antoikin kannettavaksi enemmän kuin ihminen jaksoi kantaa. Tätä on näissä tapauksissa vaikea kiistää.Se herra voi sekoittaa pään,
jos ihmisellä ei ole hitusen järkeä matkassaan! - pieni ihminen
ei voi kirjoitti:
laittaa Jumalan"piikkiin"tällätavalla siteeraten sitä:että Jumala ei anna
kenellekäään enempää kuormaa,kuin jaksaa kantaa..
Missä on ihmisen vastuu omista valinnoista?
Tai toisen ihmisen vastuu lähimmäisenä olemisesta tänäpäivänä?
Tämäkin löytyy Raamatusta:
"Monet huutavat hyvyyttänsä kukin,mutta kuka löytää luotettavan ihmisen"
Heikot todella sortuu elontiellä-mutta ketkä kantavat heidän taakkojaan?
Missä on ne kuulevat korvat,joita tarvittaisiin,että Jumala voisi puhua.
Me odotamme itsellemme-kun meidän tulisi olla Hänen käytössään ja valmiina
kuulemaan,kun Hän puhuu ja osoittaa meille ihmisen,jota me voisimme tukea
kuuntelemalla ja rukoilemalla-ja jos mahdollista ja tarve vaatii-antaa hänelle
vähän enemmänkin aikaamme,kuinmyöskin ajallistakin apuammekin..
Mehän emme voi määritellä ihmissilmin millaisesta ongelmasta on kyse-on niin
paljon sellaisia,jotka ovat jääneet yksin-nykyisin,kun kellään ei näytä aikaa
riittävän kuin omiin asioihin ja menoihin.Jumalalta tulisi rukoilla viisautta ja
saada ymmärrystä siihen,mistä on kyse toisen ihmisen kohdalla.
Uskaltaako monikaan ilmaista asioitaan-leimatuksi tulemisen pelossa..?!
Nykypäivänä-kun uskovienkin pitää näyttää täydellisiltä ja omavaraisilta ja
itseriittoisilta ja hyvin menestyviltä-meillä kaikilla on omat tarpeemme,niin
ajalliset,kuin hengellisetkin-olemmeko me Jumalasta riippuvaisia,toistemme
kanssa samanarvoisia uskovia-?!
Jos olemme,niin silloin ymmärrämme,että tarvitsemme myöskin toisiamme.
Varmaa on,että jos Jumala saa johdattaa jonkun tueksi jollekin,niin sekään
ei ole liian suuri taakka itselle-jos siihen asennoituu oikein ja ymmärtää sen
uhrautumisen merkityksen-emmehän me täällä elä itseämme varten.
Me tarvitsemme Jumalan viisautta niin omaan elämiseemme,kuin niidenkin,
jotka elävät meitä lähellä
Seurakunnan tulisi olla paikka,jossa jokaisella olisi mahdollista avoimuuteen
niin,ettei ihmisestä itsestä tulisi juorujen kohde,jos avautuu jollekin.
Toisten pyytämät esirukoukset on tarkoitettu seurakuntaan kuuluvien uskovien
rukouksiksi,eikä märehdittäviksi omissa kuppikunnissa,saatisitten seurakunnan
ulkopuolella olevien ei-uskovaisten kanssa juoruamisiin!
Kysyä sopii,missä on uskovien keskuudesta Jumalan pelko tänäpäivänä?!
Toisten asioita repostellaan ja unohdetaan,mitä Jumalan sana sanoo
kielen synneistä.
Kuinka monen ihmisen elämä on tuhottu tällätavalla-?!
Sekin on tahtovalinta-vaikka joidenkin on kuullut puolustavan sitä inhimillisyydestä johtuvana,ihmisen heikkouteen kuuluvana asiana..
Joillakin on kurja tapa purkaa omat pettymyksensä toisiin,toisilla on uteliaisuus-
mikämilläkin,mutta anteeksipyyntöön tälläiset eivät pysty-he ovat mielestään
niin hyviä uskovia,etteivät näe sitä synniksi ollenkaan..ei sittenkään,vaikkahan
joku jäisi pois seirakunnastakin-
kysyä sopii minkälaisia uskovia ovatkaan ne,joilla ei ole minkäänlaista sielunhätää,eikä tuskaa ihmisistä,jotka kulkevat kohti kadotusta-tai niistä,jotka sairastavat,ovat vailla jokapäiväistä leipää..jne-?!
Missä on aito lähimmäisenrakkaus uskovien keskuudesta,joka tulee esille
Raamatun mukaan:ei sanoina,vaan tekoina.
Jumala ei vaadi meiltä enempää,kuin sen,mitä olemme tulleet ymmärtämään
Hänen sanastaan -ja siitä me kukin olemme vastuussa-ei yhtään enemmästä.
Meidänkään ei tule vaatia itseltämme enempää-vielä vähemmän toisilta.
Jos me tämän ymmärtäisimme,niin voisimme olla armahtavaisempia toisiammekin kohtaan.huh huh mitä tekstiä. Asenteesta en tiedä mutta inhimillisyyttä tai lähimmäisen rakkautta siinä ei ollut. Harkitse tarkkaan mitä suustasi päästät, ettei käy ystävät vähiin.
Kova olet vuodattamaan paatoksen armolahjoilla. - kysymys sinulle
pieni ihminen kirjoitti:
huh huh mitä tekstiä. Asenteesta en tiedä mutta inhimillisyyttä tai lähimmäisen rakkautta siinä ei ollut. Harkitse tarkkaan mitä suustasi päästät, ettei käy ystävät vähiin.
Kova olet vuodattamaan paatoksen armolahjoilla.mikä se on,kun Raamatussa ei sellaisesta mainita-?
- päitämme sekoita
leahim kirjoitti:
Se herra voi sekoittaa pään,
jos ihmisellä ei ole hitusen järkeä matkassaan!vaan Hän antaa meille viisautta
kun me sitä Häneltä anomme,
niinkuin Raamatussa sanotaan. - pieni ihminen
kysymys sinulle kirjoitti:
mikä se on,kun Raamatussa ei sellaisesta mainita-?
Se on sellaista kun paatoksella paasaa ja on omistautunut paasaamiseen. Eihän kaikkea raamatussa olekaan, pitää jotain itsekin tajuta.
- lisätä mitään
pieni ihminen kirjoitti:
Se on sellaista kun paatoksella paasaa ja on omistautunut paasaamiseen. Eihän kaikkea raamatussa olekaan, pitää jotain itsekin tajuta.
muuten Jumala lisää sen lisääjän päälle ne vitsaukset,
joista Raamatussa mainitaan-lueppas Ilmestyskirjasta
luvusta 22,miten siellä sanotaan. - Anonyymi
vielä... kirjoitti:
...tutkimuksessa havaittiin myös, että uskonnollisten naisten itsemurha riski oli väestön keskimääräiseen itsemurhariskiin verrattuna poikkeuksellisen korkea. Miesten osalta oltiin lähempänä väestön keskiarvoa vaikka näissäkin tilastollinen poikkeama oli liian suuri tilastovirheellä selitettäväksi.
Ilmiö on mielenkiintoinen, koko väestö huomioidessa tilanne on päinvastainen, miehet ovat huomattavasti naisia suurempi riskiryhmä.
Tutkimus ei lähtenyt arvuuttelemaan syitä tähän. Tutkimuksessa selvennettiin tarkoin kaikki käytetyt tilastolliset menetelmär, mahdolliset virhearviot ja marginaalit. Tutkimus löytyy kirjastoista.Usein näissä tutkimuksissa ei pystytä määrittelemään sitä, onko kyseessä kausaatio vai korrelaatio, ja näin vaikuttaisi olevan myös tässä tutkimuksessa. Siis suomeksi: ei pystytä määrittelemään, onko ilmiöillä selkeä syy-seuraussuhde (kausaatio), vai ovatko ilmiöt vain yhteydessä toisiinsa (korrelaatio). Kun puhutaan uskosta ja mielenterveysongelmista, asia ei välttämättä ole niin, että nimenomaan usko aiheuttaisi mielenterveysongelmia. Voi olla niinkin, että sekä uskon että mielenterveysongelman taustalla vaikuttaa jokin kolmas tekijä, kuten herkkyys. Ja niinkuin joku täällä taisi jo aiemmin sanoa, voi olla että mielenterveysongelmaiset hakeutuvat uskovaispiireihin muita useammin. Oman kokemukseni mukaan terve usko ja terve uskonnollinen yhteisö voivat olla mielenterveyttä edistäviä asioita. Tässäkin kannattaa muistaa Jeesuksen sanat: "Hedelmistään puu tunnetaan".
Niin meitä "hulluja"on aika paljon liikkeellä. Luokittelematta niin siellä sairaalassa kohtasin viisi helluntailaista ja sinäkin tunnet yhden.
Tomumaja on ollut ihana kun on rohjennut omista kokemuksistaan kirjoittaa. Se on minulle tosi tärkeää.
Tuo mitä kirjoitettiin "heikot sortuu elontiellä" jne.ei välttämättä pidä paikkaansa. Ihan tavallisia ihmisiä he siellä olivat.
Kirjoitit, että"Yhtä hyvin voisin kirjoittaa tämän jollakin muulla palstalla"... Helluntailaisuuteen kuuluu paljon erilaisia "lmiöitä", on ollut nauruherätystä, kaatumisia, kielilläpuhumista, erilaisia voimakokemuksia jotka ilmenee kouristeluina, ulvomisina, tärinöinä ym. Sellasta näkee tämän paikkakunnan helluntaiseurakunnan kokouksissa harva se ilta.
Kun taas esim.adventistit eivät harrasta mitään tuollaista. He painottavat sapatin levon tärkeyttä, terveellistä ruokavaliota(kasvisruoka). Ei se minusta ole ihan sama mille uskontopalstalle tällaisista kirjoittaa, vaan tämä on ainoa oikea palsta.
Se "toiminta",jota helluntaiseurakunnissa usein näkee on sairasta. Jos me oltaisiin siellä sairaalassa tehty mitään tuollaista niin oltaisiin siellä varmaan vieläkin.löytyy teidän kirjoituksista. Tuosta sinun kerronnasta helluntailaisuuden sisällöstä sikäläisessä seurakunnassa (ja kai muallakin), tulee mieleen että haluaako jotkut ihmiset antaa vallan oman elämänsä sisällöstä ja hallinnasta seurakuntansa saarnaajille.
Vallan menettäminen omasta elämästään on rinnastettavissa vaikkapa laivaan, joka on menettänyt peräisimen. Ajelehtii, muiden määritellessä suunnan.
Saarnaajien olisi hyvä tajuta, että mitä enemmän on valtaa toisiin ihmisiin, niin samassa suhteessa lisääntyy myös vastuu toisista ihmisistä.
Vallassa olijalla on mahdollisuus alistaa seuraajaansa ja samalla mahdollisuus suistaa hänen mielensä järkkymään.
Lueskelin tuossa Harri Heinon kirjaa Mihin Suomi tänään uskoo. Helluntailaisuuteen näkyy tosiaan voimakkaasti liittyvän karismaattisuu ja mm. nuo luettelemasi asiat.
Toisin sanoen ulkoisin merkein yritetään todistaa jotakin ja jonkin suuremman voiman läsnäoloa heidän keskuudessa. Ulkoisten merkkien ja tapahtumien ilmentyminen luo ilmeisesti sitten ihmisessä sitä uskoa ja otollisuuden tunnetta Jumalalle.
Koetaanko sitten helluntalaisten piirissä sellaisen ihmisen olevan jotenkin huonompi, jos ei saavuta jotakin ulkoisista merkeistä, kuten vaikka kielillä puhuminen?
Jos näin on, niin olisipa helppoa luoda hierarkia järjestelmä siitä, kuka milläkin tasolla on uskossaan ja Jumalan mielisuosiossa.
Samalla tullaan taas siihen valta-alistus kaavaan.
Samoin kun useamman ihmisen jumalakuva on; rakastava, turvallinen, anteeksiantava, huolehtiva, niin koetaanko nuo ominaisuudet joissakin uskonlahkoissa paljon kriittisemmin, jolloin koetaan olevan riittämättömiä Jumalalle.
Harri Heinon kirja kertoo adventisteja olevan huomattavasti vähemmän kuin helluntailaisia, joten se ehkä myös osaltaan selittää mielisairaaloiden potilasvalikoimaa.
Se, että onko ihmisessä ensin uskoon tulo vai mielenterveys ongelmat lienee vaikeampi tilastoilla tuoda esiin.
Varmaan uskoon tulo myös pelastaa monia ihmisiä itsetuholta. Eli usko johonkin suurempaan voimaan toimii kahdensuuntaisesti, osan elämä muuttuu vakaammaksi ja osan järkkyy.sumunlapsi kirjoitti:
löytyy teidän kirjoituksista. Tuosta sinun kerronnasta helluntailaisuuden sisällöstä sikäläisessä seurakunnassa (ja kai muallakin), tulee mieleen että haluaako jotkut ihmiset antaa vallan oman elämänsä sisällöstä ja hallinnasta seurakuntansa saarnaajille.
Vallan menettäminen omasta elämästään on rinnastettavissa vaikkapa laivaan, joka on menettänyt peräisimen. Ajelehtii, muiden määritellessä suunnan.
Saarnaajien olisi hyvä tajuta, että mitä enemmän on valtaa toisiin ihmisiin, niin samassa suhteessa lisääntyy myös vastuu toisista ihmisistä.
Vallassa olijalla on mahdollisuus alistaa seuraajaansa ja samalla mahdollisuus suistaa hänen mielensä järkkymään.
Lueskelin tuossa Harri Heinon kirjaa Mihin Suomi tänään uskoo. Helluntailaisuuteen näkyy tosiaan voimakkaasti liittyvän karismaattisuu ja mm. nuo luettelemasi asiat.
Toisin sanoen ulkoisin merkein yritetään todistaa jotakin ja jonkin suuremman voiman läsnäoloa heidän keskuudessa. Ulkoisten merkkien ja tapahtumien ilmentyminen luo ilmeisesti sitten ihmisessä sitä uskoa ja otollisuuden tunnetta Jumalalle.
Koetaanko sitten helluntalaisten piirissä sellaisen ihmisen olevan jotenkin huonompi, jos ei saavuta jotakin ulkoisista merkeistä, kuten vaikka kielillä puhuminen?
Jos näin on, niin olisipa helppoa luoda hierarkia järjestelmä siitä, kuka milläkin tasolla on uskossaan ja Jumalan mielisuosiossa.
Samalla tullaan taas siihen valta-alistus kaavaan.
Samoin kun useamman ihmisen jumalakuva on; rakastava, turvallinen, anteeksiantava, huolehtiva, niin koetaanko nuo ominaisuudet joissakin uskonlahkoissa paljon kriittisemmin, jolloin koetaan olevan riittämättömiä Jumalalle.
Harri Heinon kirja kertoo adventisteja olevan huomattavasti vähemmän kuin helluntailaisia, joten se ehkä myös osaltaan selittää mielisairaaloiden potilasvalikoimaa.
Se, että onko ihmisessä ensin uskoon tulo vai mielenterveys ongelmat lienee vaikeampi tilastoilla tuoda esiin.
Varmaan uskoon tulo myös pelastaa monia ihmisiä itsetuholta. Eli usko johonkin suurempaan voimaan toimii kahdensuuntaisesti, osan elämä muuttuu vakaammaksi ja osan järkkyy.Tuo kielilläpuhuminen oli ihan ehdoton juttu. Siihen kyllä melkein pakotettiin. Kyllä minäkin siihen pystyin, mutta vähän aina mietin, että miksi mä näin teen.
Luin juuri äsken tuolta ateismipalstalta erään helluntailaiskodin nuoren kertomuksen miltä hänestä ne kokousten touhut oli näyttäneet. Hän kirjoitti, että "kaikki puhuvat kielillä ja sairaat paranivat, paitsi että kukaan ei puhunut mitään oikeaa kieltä ja yksikään sairas ei oikeasti parantunut."
Hän valitteli kaiken valheellisuutta ja niin minäkin ikäväkseni teen.
Eli kyllä - on ihan juuri niin kuin kirjoitit tuosta vallasta ja johtajista. Tuon perheen vanhemmat pitivät että saarnaaja Leo Meller tiesi kaiken mitä täytyy yleensä tästä maailmasta tietää. Hankalaa nuorelle, jonka täytyy opiskella lukiossa evoluutioteoriaa ja opetella todisteet ym.
Kyllä se on vaan niin. Se on jo klisee helluntailaisilla tuo sokea usko, että täytyy heittää järki romukoppaan... Että vaan "usko" merkitsee.
Se on onni niille ihmisille, joilla on esim.huumeidenkäyttöä, väkivaltarikoksia ym.taustalla. Täällä netissäkin on yksi ent.murhaaja, nykyisin helluntailainen. Heidän elämä voi hyvin muuttua vakaaksi hell.seurakunnan ilmapiirissä. He ovat aina eräänlainen"armon testi". Heitä kohdellaan jopa nöyremmin kuin meitä "taviksia"jotka tarvitsemme vähemmän sitä armoa(=rakkautta).
Siksihän he ovat usein juuri niitä johtajia. Ikävä kyllä se raaka luonne on jäänyt pysyväksi, vaikka he kuinka puhuvat "uudestisyntymästä". Usein he ovat miehiä. Sitä se mitä sanoit"karismaattisuus"sitten on.
Kuulostan varmaan kyyniseltä ja sitä olenkin. Mutta lähinnä eniten itseäni kohtaan. Että meninkin lankaan...
Nas.se(=ateisti)minua lohdutti,että suruaika on aikanaan ohi. Jotenkin hän ymmärtää, mikä on ihme...
Jollakin toisella on varmaan toisenlaisia näkökulmia helluntailaisuuteen ja uskoon ja mielenterveyteen, mutta mun henk.koht.kokemukset on sellaisia etten saa niitä oikein sovitettua yhteen.- M-TS
auroraboreallis kirjoitti:
Tuo kielilläpuhuminen oli ihan ehdoton juttu. Siihen kyllä melkein pakotettiin. Kyllä minäkin siihen pystyin, mutta vähän aina mietin, että miksi mä näin teen.
Luin juuri äsken tuolta ateismipalstalta erään helluntailaiskodin nuoren kertomuksen miltä hänestä ne kokousten touhut oli näyttäneet. Hän kirjoitti, että "kaikki puhuvat kielillä ja sairaat paranivat, paitsi että kukaan ei puhunut mitään oikeaa kieltä ja yksikään sairas ei oikeasti parantunut."
Hän valitteli kaiken valheellisuutta ja niin minäkin ikäväkseni teen.
Eli kyllä - on ihan juuri niin kuin kirjoitit tuosta vallasta ja johtajista. Tuon perheen vanhemmat pitivät että saarnaaja Leo Meller tiesi kaiken mitä täytyy yleensä tästä maailmasta tietää. Hankalaa nuorelle, jonka täytyy opiskella lukiossa evoluutioteoriaa ja opetella todisteet ym.
Kyllä se on vaan niin. Se on jo klisee helluntailaisilla tuo sokea usko, että täytyy heittää järki romukoppaan... Että vaan "usko" merkitsee.
Se on onni niille ihmisille, joilla on esim.huumeidenkäyttöä, väkivaltarikoksia ym.taustalla. Täällä netissäkin on yksi ent.murhaaja, nykyisin helluntailainen. Heidän elämä voi hyvin muuttua vakaaksi hell.seurakunnan ilmapiirissä. He ovat aina eräänlainen"armon testi". Heitä kohdellaan jopa nöyremmin kuin meitä "taviksia"jotka tarvitsemme vähemmän sitä armoa(=rakkautta).
Siksihän he ovat usein juuri niitä johtajia. Ikävä kyllä se raaka luonne on jäänyt pysyväksi, vaikka he kuinka puhuvat "uudestisyntymästä". Usein he ovat miehiä. Sitä se mitä sanoit"karismaattisuus"sitten on.
Kuulostan varmaan kyyniseltä ja sitä olenkin. Mutta lähinnä eniten itseäni kohtaan. Että meninkin lankaan...
Nas.se(=ateisti)minua lohdutti,että suruaika on aikanaan ohi. Jotenkin hän ymmärtää, mikä on ihme...
Jollakin toisella on varmaan toisenlaisia näkökulmia helluntailaisuuteen ja uskoon ja mielenterveyteen, mutta mun henk.koht.kokemukset on sellaisia etten saa niitä oikein sovitettua yhteen.aika hurjia kokemuksia ns. "terveen opin" helluntalaisuudesta. Mun omat ikävät kokemukset painottuu tosiaan enemmänkin siihen nauruherätykseen. Mutta olen huomannut helluntalaisuudessa, että joudun aika kriittisesti "valikoimaan" eri saarnaajien tyylin ja tavan mukaan, mikä oon ns. "hyvää" ja mikä "pahaa". Rakkaudellinen, totuudenmukainen ja Jeesuksen ristin sovitustyöstä kertova saarna puhuttelee aina hyvässä hengessä. Puhujasta näkee heti, kuka on oikealla asialla.
Jos puhujana on kiihkomielinen julistaja, joka yrittää puhetyylillään ja erilaisilla äänenpainoilla vaikuttaa kuulijoihin, se on eräänlaista vallan alle asettamisen yrittämistä joka lähentelee ikäänkuin hypnoosin kaltaisen tilan tavoittelua uskovissa. Olen sellaisiinkin törmännyt! Onneksi kuulijalla on oikeus valita ja heittää romukoppaan kaikenlainen hömppä. Mutta se onnistuu vasta siinä vaiheessa, kun oma mieli on tasapainossa ja ikäänkuin kovettunut olemaan reagoimatta hurmoshakuisuuteen yms.
On pöyristyttävää, että sellaisten saarnaajien annetaan jatkaa toimessaan!! :( M-TS kirjoitti:
aika hurjia kokemuksia ns. "terveen opin" helluntalaisuudesta. Mun omat ikävät kokemukset painottuu tosiaan enemmänkin siihen nauruherätykseen. Mutta olen huomannut helluntalaisuudessa, että joudun aika kriittisesti "valikoimaan" eri saarnaajien tyylin ja tavan mukaan, mikä oon ns. "hyvää" ja mikä "pahaa". Rakkaudellinen, totuudenmukainen ja Jeesuksen ristin sovitustyöstä kertova saarna puhuttelee aina hyvässä hengessä. Puhujasta näkee heti, kuka on oikealla asialla.
Jos puhujana on kiihkomielinen julistaja, joka yrittää puhetyylillään ja erilaisilla äänenpainoilla vaikuttaa kuulijoihin, se on eräänlaista vallan alle asettamisen yrittämistä joka lähentelee ikäänkuin hypnoosin kaltaisen tilan tavoittelua uskovissa. Olen sellaisiinkin törmännyt! Onneksi kuulijalla on oikeus valita ja heittää romukoppaan kaikenlainen hömppä. Mutta se onnistuu vasta siinä vaiheessa, kun oma mieli on tasapainossa ja ikäänkuin kovettunut olemaan reagoimatta hurmoshakuisuuteen yms.
On pöyristyttävää, että sellaisten saarnaajien annetaan jatkaa toimessaan!! :(Niitä helluntaiopin negatiivisia puolia ehkä mietin vaan. Vähän toisten ihmisten kautta nykyisin ja objektiivisesti, koska en enää subjektiivisella tasolla voi. Kun en ole käynyt kokouksissakaan yli puoleen vuoteen.
Nauruherätys... : ) Minkähänlaista se on mahtanut olla...?!
Nyt pitänee keittää vielä yksi kuppi kahvia.- auroraboreallis(ei kirj.
auroraboreallis kirjoitti:
Niitä helluntaiopin negatiivisia puolia ehkä mietin vaan. Vähän toisten ihmisten kautta nykyisin ja objektiivisesti, koska en enää subjektiivisella tasolla voi. Kun en ole käynyt kokouksissakaan yli puoleen vuoteen.
Nauruherätys... : ) Minkähänlaista se on mahtanut olla...?!
Nyt pitänee keittää vielä yksi kuppi kahvia.olet saanut ladattua galleriaasi.
- kasvualusta
Sanottakoon tätä vaikka yltiökarismaattisuudeksi, nauru, vapinaa, kaatuilua jne. Tämä on helluntailaisuuden lieveilmiö, joka antaa hyvän kasvualustan psyykkiselle oireilulle mikäli ihminen on jo hiukan epävakaa aluualkaen. Mielestäni harkitseva, ajatteleva ihminen ei ällaiseen edes lähde mukaan.
Tuo on totta mitä kirjoitit uskovista psykiatrista hoitoa tarvitsevista ihmisistä. Psykiatrisissa sairaaloissa uskovat ovat "yliedustettuja", eli heitä on hoidossa huomattavan paljon. Kyse on todellisesta ilmiöstä. Osaltaan tätä tietenkin selittää se, että psyykkisten ongelmien kanssa taistelevat ihmiset etsivät apua kaikkialta, myäs Jumalasta. - M-TS
auroraboreallis(ei kirj. kirjoitti:
olet saanut ladattua galleriaasi.
mutta poistin sen, kun alkoi tulla epäsopivia ehdotuksia :o)
hyvin. Kiitos...
ps. Unohdetaan vaan se erimielisyys. Kaikki ok. Minä menen nyt täksi päiväksi toisiin hommiin. Hyvää jatkoa vaan palstalaisille.- leahim
auroraboreallis kirjoitti:
hyvin. Kiitos...
ps. Unohdetaan vaan se erimielisyys. Kaikki ok. Minä menen nyt täksi päiväksi toisiin hommiin. Hyvää jatkoa vaan palstalaisille.Myös:=))Kiitti.
- M-TS
Täytyy sanoa itsekin, että on tosi mahtavaa olla tasapainoisesti uskossa kaiken kokemani jälkeen -ja siihen riittää se, että pidän vain sen uskon ja teen sen uskon mukaan, mikä takaa mulle mielenrauhan ja antaa varman olon.
Keneltäkään en kysy suoraan "Mitä mun pitäisi tehdä tai mistäköhän tämä ja tuo johtuu" -aiemmin toimin juuri tuolla tavalla ja vastaukset vaihteli laidasta laitaan, riippuen kuka neuvoja antoi. Olin siinä sitten täysin kysymysmerkkinä kaikkien eri ohjeiden kanssa.
Toimin omantunnon mukaan ihmissuhteissa enkä kyseenalaista omaatuntoani. Se riittää mulle ohjenuoraksi tasapainoiseen elämään.- että on sellaisia
joilla on ollut jo ennen uskoontuloa ongelmia-eli eivät ole olleet tasapainoisia
Me ihmiset emme näe toisten ihmisten sydämiin,emmekä tiedä minkälaisia
kokemuksia joillakin on ollut:jotkut elävät elämässään eteenpäin,painaen
kokemansa jonnekin taka-alalle ja alitajuntaan,eivätkä koskaan ole kohdanneet
kokemiaan asioitaan,saati sitten mitenkään niitä käsitelleet..
kun sitten uskoon tullaan ja oletetaan,että Jumala pitää kaikesta huolen-ja on
niitäkin,jotka todella luulevat,että pääsevät pakoon elämän vaikeuksia..ja kun
sitten Jumala aloittaa työn ihmisen sisimmässä,niin se työ on myöskin sitä,
että ihmistä aletaan hoitaa sielun,että mielen alueelta eheäksi ja tällöin alkaa
nousta esiin niitä asioita,jotka syntielämän aikana rikkoi ja vääristi ihmisen sielu-
ja mieli-maailmaa.
Olemme erilaisia sielunrakenteiltamme:toinen saattaa kokea jonkun asian toista ihmistä syvällisemmin:jollekin joku asia on pikkuasia,kun taas toiselle se saattaa
olla ylitsepääsemättömän iso asia.
Niitäkin on,jotka uskoontulon jälkeen yrittävät jatkaa kohtaamatta todellisuutta
oman elämänsä suhteen-he kuitenkin joutuvat pysähtymään jossainvaiheessa
ja kohtaamaan itsensä ja oman elämänsä,koska Jumalan tarkoitus on tehdä
ihmisestä aito ja eheä.
Kaikki eivät pysty hyväksymään kokemiaan asioita ja koska uskoontulon jälkeen
ei enää voi"esittää muuta",sitä ei kaikki kestä.
Lapsuuden traumaattiset kokemukset,jotka on painettu jonnekin pois mielestä,
kokemukset toisten ihmisten taholta,joita ei ole pystytty koskaan unohtamaan
samoin omista valinnoista johtuneet pettymykset ja löukkaamiset..kaikenlaista
voi olla taustalla,uskoon tultaessa.
Uskoontulo ei kertaheitolla paranna kaikkea-ihminen ei sitä kestäisi.Se on oma
prosessinsa,mutta ellei ole ketään,kenen kanssa niitä käsitellä ja jolle puhua ja
jolla on Jumalan tuntemusta,niin yksin jäädessä,niitä peitellessä ja yrittäessä
painaa ne jonnekin,se alkaa aikaamyöten,riippuen jälleen ihmisestä,vaikuttaa
mielenterveyteenkin. - M-TS
että on sellaisia kirjoitti:
joilla on ollut jo ennen uskoontuloa ongelmia-eli eivät ole olleet tasapainoisia
Me ihmiset emme näe toisten ihmisten sydämiin,emmekä tiedä minkälaisia
kokemuksia joillakin on ollut:jotkut elävät elämässään eteenpäin,painaen
kokemansa jonnekin taka-alalle ja alitajuntaan,eivätkä koskaan ole kohdanneet
kokemiaan asioitaan,saati sitten mitenkään niitä käsitelleet..
kun sitten uskoon tullaan ja oletetaan,että Jumala pitää kaikesta huolen-ja on
niitäkin,jotka todella luulevat,että pääsevät pakoon elämän vaikeuksia..ja kun
sitten Jumala aloittaa työn ihmisen sisimmässä,niin se työ on myöskin sitä,
että ihmistä aletaan hoitaa sielun,että mielen alueelta eheäksi ja tällöin alkaa
nousta esiin niitä asioita,jotka syntielämän aikana rikkoi ja vääristi ihmisen sielu-
ja mieli-maailmaa.
Olemme erilaisia sielunrakenteiltamme:toinen saattaa kokea jonkun asian toista ihmistä syvällisemmin:jollekin joku asia on pikkuasia,kun taas toiselle se saattaa
olla ylitsepääsemättömän iso asia.
Niitäkin on,jotka uskoontulon jälkeen yrittävät jatkaa kohtaamatta todellisuutta
oman elämänsä suhteen-he kuitenkin joutuvat pysähtymään jossainvaiheessa
ja kohtaamaan itsensä ja oman elämänsä,koska Jumalan tarkoitus on tehdä
ihmisestä aito ja eheä.
Kaikki eivät pysty hyväksymään kokemiaan asioita ja koska uskoontulon jälkeen
ei enää voi"esittää muuta",sitä ei kaikki kestä.
Lapsuuden traumaattiset kokemukset,jotka on painettu jonnekin pois mielestä,
kokemukset toisten ihmisten taholta,joita ei ole pystytty koskaan unohtamaan
samoin omista valinnoista johtuneet pettymykset ja löukkaamiset..kaikenlaista
voi olla taustalla,uskoon tultaessa.
Uskoontulo ei kertaheitolla paranna kaikkea-ihminen ei sitä kestäisi.Se on oma
prosessinsa,mutta ellei ole ketään,kenen kanssa niitä käsitellä ja jolle puhua ja
jolla on Jumalan tuntemusta,niin yksin jäädessä,niitä peitellessä ja yrittäessä
painaa ne jonnekin,se alkaa aikaamyöten,riippuen jälleen ihmisestä,vaikuttaa
mielenterveyteenkin.Juuri näin se on myöskin niissä tapauksissa, kun ihminen on mukana opiltaan terveessä seurakunnassa. Opiltaan terveessä ja raittiissa seurakunnassa voi silti olla paljon rikkinäisiä ihmisiä, jotka vuorovaikutuksessa toisiinsa saattavat saada aikaan paljon vahinkoa yksilötasolla. Silloin Jeesuksen armo ei näyttäydy heille oikeassa valossa, ja juuri sitä he tarvitsisivat. Tulee yksinäisyyttä ja katkeruutta seurakunnan keskellä, joista seuraa vääriä valintoja ja katkeruutta.
Jumalan tarkoitus on ennenkaikkea että jokainen ihminen saisi olla ehjä ja eheä. Minua on auttanut paljon kun luin Vuokko Erärannan "Ehjäksi Jeesuksen hoidossa"-kirjan. Se oli erittäin hyödyllistä luettavaa. On suurta armoa saada eheytyä niin, että voi olla loukkaantumatta ihmisiin :) Siunausta sinulle.
- ei pöpi
Jos ajatukset kulkevat jossakin abstraktin tai näkymättömän maailmassa, niin terveenä ei voi säilyä. Nämä itseään uskovaiseksi nimittävät jättää usein sen konkreettisen pois ja tilalle laitetaan "uskoa". Kyllä ihminen tarvitseee konkreettisia ratkaisuja/asioita elämäänsä saadakseen avun.
Psyykkisiin ongelmiin ratkaisujen löytäminen on usein haastellista ja pitkä prosessi ja vie aikaa mutta silti jotain etenemistä tulee havaita.
Uskonto on oopiumia; vie ajatukset muualle ratkaisusta hetkeksi mutta ratkaisua se ei tuo. - todé*
vaikka olen jo 3. polven helluntailainen, ei ole tiedossani yhtäkään ihmistä koko suuressa suvussani, joka olisi sairastunut mielenterveysongelmiin.
Katson siis asiaa siinä mielessä kaukaa, mutta pitkään kristillisessä srk elävänä olen ehdottomasti sitä mieltä, että hyvä yhteistyö srk ja ns. virallisen tahon kanssa on tässäkin a ja o.
Helluntaiherätys Suomessa on herännyt tässä oikealle asialle, kun pyrkii nykyään sielunhoidollisessa koulutuksessaan käyttämään alan asiantuntijoita. On hyvä, että ne ajat, jolloin yksin rukouksen uskottiin auttavan, ovat takanapäin. - sekamelska
Voi kun tämän päivän uskovaisuudessa olisikin enemmän sitä, mitä Jeesus opetti.
Muiden rakastamista ehdoitta, lempeyttä, rakkautta jne. Jeesus kohtasi lempeällä asenteellaan niin huoran, publikaanin, itsensä kieltäjän jne. Jos hän tapaisi puistossa kaljakassia kantavan kodittoman, hän varmaan kulkisi hänen rinnallaan järven rantaan istumaan ja ojentaisi hänelle uudet, puhtaat vaatteet. Tarjoaisi hänelle itse valmistamaansa kalaa.
Mutta sitä hengellistä väärinkäyttöä tapahtuu niin hirveästi ja joka paikassa. Yhdessä paikassa julistetaan tuomiota, seuraavassa paikassa armoa. Joissain paikoissa saarnataan demonien toiminnasta Jeesukseen keskittymisen sijaan.
Paljon on myös kokouksia, missä puhujat puhuvat vain itsestään ja Jeesus-nimi vilahtaa siellä jossain parisen kertaa, hukkuen itse-korosteisen puheen alle. Tämä tuntuu olevan hyvin yleistä. Että puhutaan enemmän itsestä kuin Jumalasta. Monta kertaa olen lähtenyt kesken kokouksen pois, kun siellä ei olekaan ollut opetusta Raamatusta vaan pikemminkin opetusta henkilöstä itsestään.
Ihan kuin uskosta olisi tehty kuin suuri tavaratalo, jonka erilaiset hyllyt ja näyteikkunat pyrkivät tarjoamaan jokaiselle jotakin. On viihdettä, on draamaa. On kuivaa saarnaa, on tuomionhenkeä. Jossain jaetaan armoa ja korjataan särkyneitä sydämiä. Jossain taas revitään vanhat haavat auki. Jotkut vannovat armolahjojen nimeen, et voi olla todellinen uskova ilman niitä. Joidenkin mielestä armolahjat eivät taas kuulu tähän päivään. Joillekin ylistys on vieras käsite, jotkut sanovat saavuttavansa taivaan ylistyksen kautta. Onko ihme, jos ihminen sekoaa hengellisesti?? Seurakunnat ovat kuin suuri sekatavara-kauppa, jonka sisällä ihmiset sinkoilevat eksyneenä. He lastaavaat ostoskoriinsa palasen sieltä, toisen tuolta. Tuolta armoa, tuolta synnintuntoa, ripaus viihdettä ja hauskuutta. Kassalla he sitten saavat oman leimansa: luterilainen tai helluntailainen, vai sittenkin ikuinen etsijä? - huuhkaja....
....
- kokemuksiatästä
..hyvä ja auttavainen ketju vaikka vanha olikin,asiahan ei silti vanhene, lisää näitä :)
- violaluna17
Hyvä,että tämä on nostettu. Olen itse ihmetellyt kovasti,miksi uskovilla on niin paljon mielenterveyden häiriöitä,jotka ei todellakaan rukouksella ykskaks parane. Voi olla,että lapsuus vaikuttaa joihinkin. Voi olla,että jatkuva odottaminen ja pettyminen aiheuttaa masennuksen. Voi olla joskus kyse henkivalloistakin. Ja totta sekin,että seurakunnissa on ns. kahdenkerroksen väkeä, menestyjät ja aina oikeassa olevat ja sitten hiljaiset kärsijät. Koska puhutaan paljon rakkaudesta,yksinjätetyt ja ahdistuneiksi tuntevat etsiytyvät seurakuntaan toivoen saavansa sieltä avun. Ja aivovammoihin voi kuulua psyykkinen oire myös. Olen näitä asioita miettinyt paljon.Sitten on klikiytymistä vahvan persoonan ympärille,kuten Leo Mellerin. Javanhoihin voi tulla dementia.
- näkökulmainen
Valitettavasti vastaus uskovien mielenterveysongelmiin on se, että hengellisyys ei yleensä ratkaise yhtään mitään, se ei ole mitään muuta kuin laastari mätäpaiseen päällä (vaikkakin esim.raamattuun ja rukoiluun jaksaa vielä vähän vahvempi ja ehyempi tukeutuakin niin, että se plasebona voi auttaa ihmisen särkynyttä mieltä ja sielua kestämään hetken kun on vaikeaa. Aluksi uskon tuoma "nousuhumala" ja autuus voi saada jopa unohtamaan kaiken aiemman tuskan, menneet voi unohtaa ja ihmisen mieli toimii myös niin, se on itsesuojelumekanismimme sisäistä tuskaa vastaan- Onhan raamatussakin sanottu,ettei menneitä tule muistella ja anteeksiantoon pakotetaan helvetin ja Jumalan tuomioilla pelotellen.)
Tätä käytetään kaikenlaisen vääryyden ja hengellisen väkivallan ja oman edun tavoittelun verhona ja heikot, vilpittömät ihmiset jäävät heitteille ja heitä syrjitään, näin moni luopuu pettyneenä ja entistäkin rikkinäisempänä uskostaan, eikä heitä todellakaan voi siitä moittia,päinvastoin! Ihmisiä tulee varoittaa uskovien lahkojen ja seurojen ja opetusten vaaroista,jotka ovat aivan todellisia, niin häikäilemätöntä huijaamista ja puoskarointia sekä Jumalan sanan vääristelyä on seurakunnissa ja ymmärtämättömät ihmiset uskovat kaiken! Jollei Herra pidä meitä heikkoja ja särkyneitä pystyssä,eivät sitä pysty tekemään lääkärit,papit eivätkä muutkaan. Jumala ei vaadi vahvoja astioita,vaan Hän tekee niitä,mutta ei sillätavoin,mitä seurakunnissa valtavirrassa opetetaan-elämänviisautta kun tulee,moni turha uskomus jää varmasti pois. Jokaisen rahanahneen mellerteologin olisi syytä kokeilla yhteiskunnan ulkopuolella elämistä, henkistä ja fyysistä väkivaltaa,päihderiippuvuutta,vankilatuomioita ja hoitolaitoksissa olemista,perheensä ja ystäviensä menetystä ja niin fyysisen kuin psyykkisenkin terveyden hajoamista. SE se vasta olisi uskonkäsityksille ja maailmankuvalle tervehdyttävää :) mutta e,eiväthän pelkurit sellaiseen uskalla lähteä, on niin paljon kivempi olla siinä kivitysringissä muiden uskon veljien ja sisarien kanssa. En suosittele uskoontuloa ihmisille,sillä Jumala näkee jokaisen ja kun muistatte rukouksin ja käytte ihan vain hiljaisuudessa siitä numeroa tekemättä esim.katsomassa jotakuta siraalassa,vanhainkodissa jne..antaen aikaanne,teette enemmän Jumalan työtä,kuin nuo itseään tykö tekevät "teologit". Usko Jumalaan, mutta älä luota sokeasti mihinkään tässä elämässä-koskaan.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Yläkoulun seksiopas neuvoo harjoittelemaan
anaaliyhdyntää lämpöisellä ja pitkällä porkkanalla https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010859818.html3294392Joukko oppilaita terrorisoi koulua Helsingissä niin
että osa opettajista pelkää töihin tulemista https://www.hs.fi/helsinki/art-2000010857587.html3342669- 702311
- 821939
Purra esiintyi epäasiallisesti
Eduskunnassa keskustellaan vaihtoehtobudjeteista. Niistä voi olla monta mieltä ja myönnän niiden olevan osin heikkoja. M4421734MTV: Jyrkistä eronnut Jenni kritisoi kovin sanoin Ensitreffit-ohjelmaa: "Ei esimerkiksi kysytty..."
Ohhoh! Jenni lataa tekstiä! Tsemppiä Jennille ja Jyrkille "sen oikean" löytämiseen. Lue lisää: https://www.suomi24.fi/311489Martina Aitolehti pitkästä aikaa tv:ssä - Nyt mukana kokkauskisassa!
Oho, Martina Aitolehti nyt kokkauskisassa! Häntä ei ole nähtykään pitkään aikaan tv:ssä. Mukana myös mm. Henny Harjusola2161332Keski-ikäiset julkkismiehet vaihtaa nuorempiin!
Seiska tietää kertoa: erikoisjoukot Janne Lehtosen vaimo yli 20v avioliitosta hakee eroa, Janne -ikuista rakkautta hehku261309"Tapaus" Aittakumpu/Simula hyvin paljastaa kuinka tyhmää ja turhaa sakkia Suomesta
löytyy. Toissapäivänä "joku" teki tänne avauksen liittyen Kalevan juttuun, että noilla kahdella olisi suhde. Eli Otsikko341242- 661183